Kuuluuko sairauteen ettei suhteet syvene? Tuntuu että bipoa ei pääse lähelle ollenkaan.
Sitten sellainen piirre että asioita ei tehdä yhdessä vaan on bipon omat harrastukset etusijalla ei yhteinen puuhastelu.
Sitten sellainen piirre että asioita ei tehdä yhdessä vaan on bipon omat harrastukset etusijalla ei yhteinen puuhastelu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tunteneet? Kaikkea ei välttämättä kannata tai voi laittaa sairauden piikkiin, voi tarkoittaa myös sitä, että hän ei vain halua syventää suhdetta kanssasi syystä tai toisesta. (Etenkin, jos olette vasta vähän aikaa tunteneetkin.)
Ei ole kyse uudesta suhteesta vaan vuosia kestäneestä.
Ehkäpä oire on vain se terveiltäkin tuttu ettei jakseta panostaa ja toinen alkaa olla itsestäänselvyys. Nyt tilalla muu kiinnostus eli harrastus.
Huomioiminen on naisille todella tärkeää jos tämä loppuu niin miten voi tuntea itsensä tärkeäksi toiselle.
Tähän huomioimiseen ei voi ketään pakottaa ja olen jo bipolle sanonut asiasta mutta hänen mielensä jossain muualla...
Otan tämän asian niin etten ole tärkeä ja alan katselemaan ja miettimään olisiko aika erota.
Tämän haluan muille bipoillekkin muistuttaa että kukaan ei parisuhteessa viihdy jos jätetään seinäruusuksi yksin olemaan. Ja naurettavaksi asian tekee ettei se toinen ole nainen vaan harrastus! Onko kentie hormoneissa vikaa?
Olin bipon kanssa yli 8v, tosin asuimme erikseen ja hyvä niin. Suhde oli on/offia viimeiset vuodet eli n.3v. Tuntui, että suhde toimi vain hänen ehdoillaan(mielialojen mukaisesti...) Jos hän halusi tehdä jotain muuta, kun oli etukäteen yhdessä puhuttu/sovittu niin ei sillä ollut mitään merkitystä, jos hän halusikin yks kaks tavata jotain kaveriaan jne. Jäin toiseksi monet kerrat, vaikka muka olimme vakavassa suhteessa, että näin...
Luulin, että kyseessä oli elämäni syvällisin suhde, koska hän antoi ymmärtää niin, mutta olin vain leikkikalu, mikä laitettiin kaappiin, kun jotain kiinnostavampaa tuli tarjolle...en ole pystynyt uuteen suhteeseen, kovat traumat jäi ja kiduttava ajoittainen kaipuu, niiden hyvien hetkien ja terveiden vaiheiden.
Itselläni takana aivan samanlainen suhde biponaisen kanssa. Suhteen alussa hän teki kaikkensa että sai minut ihastumaan ja rakastumaan itseensä. Vuosien mittaan suhteeseen vaan aivan salakavalasti hiipi jatkuva epävarmuus kunnes lopulta ei voinut luottaa enää mihinkään lupauksiin.. Vaikeaa on ollut eron jälkeen kun mielessä pyörii juurikin ne hyvät hetket. Asioita yrittää ajatella järjellä että parempi näin kun ei tarvitse enää sietää jatkuvaa lupausten rikkomista ja selvää valehtelua.. Eiköhän se tästä vielä iloksi muutu.
Huomasin että rakkauden tunnustukset olivat alussa aivan epänormaaleja ja nyt vuosien jälkeen niitä ei ole ollenkaa eikä bipoa haittaa niiden puute!
Onko tunteellisuus toisarvoista bipoille?
Normi ihmiselle tunteet ovat suhteessa todella tärkeitä.