Olen taas täällä purkamassa tuntojani, kun ei ole oikein ketään muutakaan.
Pitäisi alkaa pitää blogia, sillä aina välillä kaikki tuntuu niin ääliömäiseltä.
Viimeisestä rikosilmoituksesta on pari viikkoa, saa nähdä koska se tämän vetää takaisin, vai joutuisiko se lopulta kiinni teoistaan. Se sai raivarin kun kävelin sen ohi ja vaikka hän hymyili sitä pirullista viatonta hymyään, tervehti, niin minä kävelin vain ohi sanomatta mitään. hän oli ilmeisesti (taas) siltä seisomalta marssinut poliisilaitokselle.
Koskakohan se hyväksyy sen tosiasian, ettei saa minusta enää narsistista lähdettä. Vuosi on mennyt ja hän edelleen pitää minua omaisuutenaan. Onneksi sen sukulaiset eivät ole enää pariin kuukauteen soittaneet uhkausviestejä.
Nyt kaduttaa kun alussa en ymmärtänyt nostaa vastakanteita, kun syytökset oli raivoissaan tehtyjä ja niistä pystyi välittömästi näkemään miten asiat oikeasti olivat. Hän mm. haki minule lähestymiskieltoa puhelinhäiriköinnistä vaikka kaikki meidän puhelut olivat hänen soittamiaan.
No ehkä hän joskus ymmärtää jättää minut rauhaan, ei oikein ole ollut enää voimia pitkään aikaan. Sitä vain odottaa apaattisena sitä seuraavaa pommia ja toivoisi tämän painajaisen päättymistä.
Pitäisi alkaa pitää blogia, sillä aina välillä kaikki tuntuu niin ääliömäiseltä.
Viimeisestä rikosilmoituksesta on pari viikkoa, saa nähdä koska se tämän vetää takaisin, vai joutuisiko se lopulta kiinni teoistaan. Se sai raivarin kun kävelin sen ohi ja vaikka hän hymyili sitä pirullista viatonta hymyään, tervehti, niin minä kävelin vain ohi sanomatta mitään. hän oli ilmeisesti (taas) siltä seisomalta marssinut poliisilaitokselle.
Koskakohan se hyväksyy sen tosiasian, ettei saa minusta enää narsistista lähdettä. Vuosi on mennyt ja hän edelleen pitää minua omaisuutenaan. Onneksi sen sukulaiset eivät ole enää pariin kuukauteen soittaneet uhkausviestejä.
Nyt kaduttaa kun alussa en ymmärtänyt nostaa vastakanteita, kun syytökset oli raivoissaan tehtyjä ja niistä pystyi välittömästi näkemään miten asiat oikeasti olivat. Hän mm. haki minule lähestymiskieltoa puhelinhäiriköinnistä vaikka kaikki meidän puhelut olivat hänen soittamiaan.
No ehkä hän joskus ymmärtää jättää minut rauhaan, ei oikein ole ollut enää voimia pitkään aikaan. Sitä vain odottaa apaattisena sitä seuraavaa pommia ja toivoisi tämän painajaisen päättymistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eikös nuo puhelutiedot ja tekstiviestit ole kovastikin helppoja selvittää (kuka on häiriköinyt ja ketä)?
Älä mieti sen seuraavan tai viimeisen pommin pudottamista. Tällä tavalla et koskaan pääse irti.
Kukaan meistä ei ole ennustaja eikä voi satavarmasti tietää mitä tapahtuu. Jos sinun täytyy suojella itseäsi tai läheiseäsi, tee se. Mutta unohtaen hänet.
On asioita jotka tuntuvat pahoilta. On asioita, jotka tuntuvat vielä pahemmilta. On asioita, jotka aiheuttavat suuremman painajaisen, joissa koskaan olet elänyt. Aina tulee suurempi. Ehkei jurikaan hänen ansiostaan, mutta on suurempia kuin tilanteesi eilen, tässä ja huomenna.
On vaihtoehtoja.
On vain yritettävä selviytyä. Joka himputin päivä kerrallaan.