Hei vaan kaikille, en ollut ihan varma minne keskusteluun tämä olisi pitänyt survasta, mutta olkoon.
Olen 21-vuotias nuori neito ja olen alkanut epäröimään omaa elämääni. Pahoittelen jo etukäteen tekstin laadusta ja pituudesta.
Minulla on siis todettu vakava masennus jo 16 vuotiaana, mutta tämä ei nyt kerro oikein siitä.
Tiedän vielä olevani nuori, mutta olen saanut kokea niin paljon, että olen alkanut epäröimään.
Äitini kuoli vuosi sitten mikä oli pahin shokki ikinä. Heti perään isoveljeni yritti itsemurhaa ja makasi hoidossa. Äidin kuoleman jälkeen on alkanut tapahtumaan kauheita asioita, ihan kuin joku haluaisi minulle vielä lisää pahaa. Ukkini kuoli, mummi makaa tällä hetkellä sairaalassa aivoverenvuodon takia. Tahtoisin niin tietää, että onko minulla vielä toivoa? Miten uskallan alkaa elämään elämääni kunnolla kun kokoajan sattuu ja tapahtuu? Olen ottanut askeleita, mutta heti on joku tyrmäämässä. Tuntuu kun en pääsisi ikinä kuopastani ylös. En haluaisi heittää elämääni hukkaan, koska en ole ehtinyt elää vielä kunnolla.
Olen 21-vuotias nuori neito ja olen alkanut epäröimään omaa elämääni. Pahoittelen jo etukäteen tekstin laadusta ja pituudesta.
Minulla on siis todettu vakava masennus jo 16 vuotiaana, mutta tämä ei nyt kerro oikein siitä.
Tiedän vielä olevani nuori, mutta olen saanut kokea niin paljon, että olen alkanut epäröimään.
Äitini kuoli vuosi sitten mikä oli pahin shokki ikinä. Heti perään isoveljeni yritti itsemurhaa ja makasi hoidossa. Äidin kuoleman jälkeen on alkanut tapahtumaan kauheita asioita, ihan kuin joku haluaisi minulle vielä lisää pahaa. Ukkini kuoli, mummi makaa tällä hetkellä sairaalassa aivoverenvuodon takia. Tahtoisin niin tietää, että onko minulla vielä toivoa? Miten uskallan alkaa elämään elämääni kunnolla kun kokoajan sattuu ja tapahtuu? Olen ottanut askeleita, mutta heti on joku tyrmäämässä. Tuntuu kun en pääsisi ikinä kuopastani ylös. En haluaisi heittää elämääni hukkaan, koska en ole ehtinyt elää vielä kunnolla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toivoa on aina , uskalla elää , kaikki kuuluu elämään.
Tekstisi on erittäin hyvää. Ei tämä ole aidinkielen oppitesti. On sinulle saatunut todella paljon menetystä suppeassa ajassa ja sinulla on ollut jo muutenkin vaikeaa. Kestää aikansa kun surutyöstä selviää mutta kyllä se ajan myötä sitten helpottaa. Ei tuo menetys ole mikään sinulle langettettu jatkvua kirous ja jatkossa voi olla että et enää pitkään aikaan menetä läheisiä.
Jos sinulla on ystäviä ja muita sukulasia niin puhu ja keskustele nita kipeistä asioista. Jos paikkakunnalla on sururyhmiä niin kannaattaa mennä mukaan: Saa vertaistukea.
Sinulla on toivo ja rohkeus odottaa edessä olevaa elämää. Kyllä voit elää vielä hyvän ja rikkaan elämän.Kun koetellaan nuoruudessa niin oppii elämää katsomaan myös syvällisemmin ja ei ole vain pintaliitoa.
Olen lukennut paljon elämänkertoja. Kyllä voi selvitä todella rankkojenkin vaihteiden kautta.
Sinulla on nyt todella raskasta ja surua, mutta sen on tämänhetkinen todellisuus. Suru ja murhe pitääkin surra pois. Ei sitä voi eikä ole järkevää pantata ja paeta.
Elä anna vain noille epäuskon ajatuskeille valtaa. Usko vioan että sinulle on tehtävä ja paikka elämässä. Ja niin onkin.
Voimia ja seestyvää tulevaisuutta.