Vesimiehen salaliitto: Beatles ja mielten kontrolli

Aidon ja alkuperäisen James Paul McCartneyn kuolema (murha?) marraskuun alussa 1966 liittyy tähän kaikkeen. McCartney ei nimittäin suostunut kannattamaan uuden kulttuurivallankumouksen agendaa. Toisin kuin John Lennon ja George Harrison, McCartney ei ollut innostunut itämaisista filosofioista eikä psykedeelisistä huumeista. McCartney kieltäytyi periaatteellisista syistä ottamasta LSD:tä. Lennonin ja Harrisonin huumausaineiden iloja, vapaata seksiä, itämaista mystiikkaa ja nihilististä joutilaisuutta ylistävien laulujen ("Day Tripper", "The Word", "I'm Only Sleeping", "Love You To", "She Said She Said", "Doctor Robert", "Tomorrow Never Knows" jne.) asemesta McCartneyn kypsän kauden parhaat kappaleet ovat kritiikkiä kulutusyhteiskunnan vieraantuneisuudesta ja elämyksellisestä tyhjyydestä, sukupolvien väliin ilmaantuneesta kuilusta ja (naisten) seksuaalisen vapautumisen negatiivisista seurauksista, esim. "You Won't See Me", "I'm Looking Through You", "Eleanor Rigby", "For No One" ja (McCartneyn kuoleman jälkeen levytetty) "She's Leaving Home". Ray Daviesin Kinksin tavoin ne olivat eräänlaista popin "sosialistista realismia" vastapainona ajan psykedeeliselle humpuukille ja huumelauluille.

McCartney oli siten vuonna 1966 poliittisesti eri aivan puolella rintamalinjaa kuin Lennon ja Harrison. Niinpä McCartneyn oli mentävä. Yksityiskohtia ei tiedetä (paitsi hämärät vihjeet myöhemmissä Beatles-biiseissä). Se kuitenkin tiedetään, että "Strawberry Fields Foreverin" äänityksiin marraskuussa 1966 ilmaantunut Paul ei enää ollut sama henkilö kuin "Yesterdayn" ja "Michellen" säveltäjä. Uusi Paul McCartney oli psykedeelinen, LSD:tä käyttävä (ja julkisesti tv:ssä mainostava), mystismistä kiinnostunut, uutta sukupuolimoraalia saarnaava (ja noudattava) hippiaatelinen. Vesimiehen/Antikristuksen aika teki tuloaan, ja kaikki jotka asettuivat sitä vastustamaan, jyrättiin sivuun muutoksen tieltä.

Uudet pillerit?

Beatlesin ja Yoko Onon yhteydet kulttuurimarxilaiseen Frankfurtin koulukuntaan, sen pääteoreetikko Theodor Adornoon, hänen ideoitaan käytännössä soveltaneeseen Tavistock-instituuttiin, illuminaattien Monarch-ohjelmaan jne:

http://www.youtube.com/watch?v=t9NNqOo9VDk

"Adorno a classical musician wrote their music and it was all filtered down through Paul who could not read a note of music by the way. In fact the only half way real musician in the band was George Harrison. John was a poet who could strum a few chords and Ringo a hack drummer at best. George often wondered why they never wanted to use his songs. Oh and as an aside, Paul ended up being Knighted, and you don't get Knighted unless you have done as you were told and made your masters proud.
The Beatles were introduced to the public as a means to spread youth culture which led to the spreading of the 'New Age' culture and this was all geared to setting up a nihilistic culture that is all to present today. It's called divide and conquer but this gets into a whole different 'Pandora's Box' if you will. Things are not what they seem."

Mikään The Beatles -ilmiössä ei todellakaan ole sitä miltä päältäpäin näyttää eikä mikään siinä ole tapahtunut sattumalta.

Onko näin aquarius voinut vaikuttaa vesipäähän?