Jaajaa. Ehkä olisi pitänyt jo aikaa sitten ymmärtää perääntyä sen kaiken väliltä mitä meillä oli, mutta mä olin niin onnellinen, ettet voi koskaan sitä käsittää.
Sulla on ainutlaatuiset silmät, sellaiset ihmeelliset... Ei niistä ota selvää, onko ne siniset vai vihreät. Ja kun sä olet katsonut mua silmiin, niin aika on pysähtynyt, kaikki muu on unohtunut.. Ja voi luoja, sun hymys on jotakin mitä ei sanat selitä.
Kokonaisuutena oot mulle täydellinen ja oon varma, että tuun muistamaan sut ja sun älyttömän hauskat jutut mille oon nauranu viidettä minuuttia putkeen vedet silmissä.
Jokainen hetki, sana, hymy, katse, kosketus.. Enmä unohda vaikka tahtoisitkin.
Toisaalta jätän sut nyt muuten kyllä rauhaan, ehkä jumalalla on sulle joku kaunis lestadiolainen tyttö odottamassa, kuka tietää.
Nyt oon itkenyt huutoitkua jo ihan tarpeeksi ja oikeastaan olen jo aika lopussa, katseeni välttelemiselle on sulla varmasti joku syy ja se on se miten tahdot etäämmäs. Et välitä enää niinkuin ennen ja vaikka se sattuu, niin hyvä on.
Tahtoisin pyytää kasvotusten anteeksi ja kiittää akikesta onnesta mille oot antanu elämässäni mahdollisuuden, mutta mä en ole tarpeeksi rohkea.
Joka tapauksessa mä toivon, että tuut aina muistamaan sen, miten täällä on ollut päivä milloin olet ollut mulle ainut syy hymyillä ja uskoa unelmiin, se kirkkain tähti taivaalla ja onnekkain sattuma elämässä, täällä on ollut päivä milloin mä oon rakastanut sua koko sydämestäni.
Vaikka tuskin ikinä luet tätä, niin tuntuu silti jotenkin lohdulliselta kirjoittaa tätä. Mä olen sulle ikuisessa kiitollisuuden velassa, sun hymys on nostanut mut syvyyksistä ja juuri tämä tietty vuosi yhteisestä (lyhyestä) ajasta toistemme kanssa on ollut jotenkin mysteerisesti elämäni parasta aikaa. Ei sitä voi sanoilla edes selittää, ei tätä kaikkea, mutta ei mun tarvitsekkaan. Toivon, että löydät itsellesi ihmisen kuka rakastaa ja arvostaa sua noin mitä vaan olet. Katsoo jokaisen virheesi läpi, kuten minä tein ja hyväksyy silti. En osaa kuvitella aikaa täällä, jos sua ei olisi ollutkaan tässä vaiheessa elämääni, niin paljon annoit.
Mutta jonkin asian takia (minun tai eri uskontoni) tahdot etäämmäs, näköjään lopullisesti. Paitsi ethän sinä edes tiedä minun tietävän lestadiolaisuudestasi, miten voisitkaan..
Kannan muistoa sinusta ja meistä ikuisesti jossakin syvällä sielussani, niin paljon oot mua koskettanut. En unohda ikinä kun katsoit sanan "rakkaus" kohdalla huoneen toiselta puolelta.
One more time, kiitos ja anteeksi.
Ethän sä koskaan kadota sitä katsetta?
- en vaihtaisi pois sekuntiakaan
Sulla on ainutlaatuiset silmät, sellaiset ihmeelliset... Ei niistä ota selvää, onko ne siniset vai vihreät. Ja kun sä olet katsonut mua silmiin, niin aika on pysähtynyt, kaikki muu on unohtunut.. Ja voi luoja, sun hymys on jotakin mitä ei sanat selitä.
Kokonaisuutena oot mulle täydellinen ja oon varma, että tuun muistamaan sut ja sun älyttömän hauskat jutut mille oon nauranu viidettä minuuttia putkeen vedet silmissä.
Jokainen hetki, sana, hymy, katse, kosketus.. Enmä unohda vaikka tahtoisitkin.
Toisaalta jätän sut nyt muuten kyllä rauhaan, ehkä jumalalla on sulle joku kaunis lestadiolainen tyttö odottamassa, kuka tietää.
Nyt oon itkenyt huutoitkua jo ihan tarpeeksi ja oikeastaan olen jo aika lopussa, katseeni välttelemiselle on sulla varmasti joku syy ja se on se miten tahdot etäämmäs. Et välitä enää niinkuin ennen ja vaikka se sattuu, niin hyvä on.
Tahtoisin pyytää kasvotusten anteeksi ja kiittää akikesta onnesta mille oot antanu elämässäni mahdollisuuden, mutta mä en ole tarpeeksi rohkea.
Joka tapauksessa mä toivon, että tuut aina muistamaan sen, miten täällä on ollut päivä milloin olet ollut mulle ainut syy hymyillä ja uskoa unelmiin, se kirkkain tähti taivaalla ja onnekkain sattuma elämässä, täällä on ollut päivä milloin mä oon rakastanut sua koko sydämestäni.
Vaikka tuskin ikinä luet tätä, niin tuntuu silti jotenkin lohdulliselta kirjoittaa tätä. Mä olen sulle ikuisessa kiitollisuuden velassa, sun hymys on nostanut mut syvyyksistä ja juuri tämä tietty vuosi yhteisestä (lyhyestä) ajasta toistemme kanssa on ollut jotenkin mysteerisesti elämäni parasta aikaa. Ei sitä voi sanoilla edes selittää, ei tätä kaikkea, mutta ei mun tarvitsekkaan. Toivon, että löydät itsellesi ihmisen kuka rakastaa ja arvostaa sua noin mitä vaan olet. Katsoo jokaisen virheesi läpi, kuten minä tein ja hyväksyy silti. En osaa kuvitella aikaa täällä, jos sua ei olisi ollutkaan tässä vaiheessa elämääni, niin paljon annoit.
Mutta jonkin asian takia (minun tai eri uskontoni) tahdot etäämmäs, näköjään lopullisesti. Paitsi ethän sinä edes tiedä minun tietävän lestadiolaisuudestasi, miten voisitkaan..
Kannan muistoa sinusta ja meistä ikuisesti jossakin syvällä sielussani, niin paljon oot mua koskettanut. En unohda ikinä kun katsoit sanan "rakkaus" kohdalla huoneen toiselta puolelta.
One more time, kiitos ja anteeksi.
Ethän sä koskaan kadota sitä katsetta?
- en vaihtaisi pois sekuntiakaan
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jotenkin tuo ylläoleva oli upeimpia rakkaustarinoita mitä olen lukenut pitkiin aikoihin. Ole onnellinen ajasta joka teille on suotu. Minä yhdessä oman lestadiolaiseni kanssa toivotan sinulle uusia onnen hetkiä...
Kiitos älyttömän paljon, noista sanoista! Ilahdutit minua.
Kyllä mä vielä tulen olemaan onnellinen, se olen vain minä. Mulla on tapana olla surullinen, mutta ennemmin tai myöhemmin mä olen taas maailman onnellisin.
Ja kyllä, mä olen onnellinen kaikesta siitä mitä meille suotiin, oon onnellisempi siitä mitä kukaan voi koskaan ymmärtää.
Täällä on vielä hetki, milloin hymyilen yhteisille muistoille ilman kyyneleitä. Mä ainakin uskon niin. Vaikka ikävän tunne viiltää juuri nyt syvällä sisimmässäni.
Kaikkea hyvää sinulle !
Voimia!
kiitos paljon kulkuri!
Ehkä niissä uskovaisissa onkin se joku hehku...
Kuitenkin toivon sinulle voimia, älä luovuta vielä.