Mikäs meidän on ollessa

Kunnallisvaalit ovat takana ja uusia paikkoja jaetaan. Tämän päivän Etelä-Savon radion haastattelussa tuleva valtuuston puheenjohtaja Satu Taavitsainen lupaa päätöksentekoon avoimuutta. Ja Seija Korhonen hyvää yhteistyötä.

Itseasiassa vaalit menivät hyvin. Mikkelihän on maaseutukaupunki, jossa on tiivis keskus. Nyt vaalin tulos lupaa, että myös reuna-alueet huomioidaan, eikä politiikka ole pelkkää keskustan kehittämistä. Siksi hyvin valtuustoon tuli haja-asutusalueiden edustajia. Eikä politiikan kannalta ole yhtään hassumpi juttu, että kokoomus jätettiin tällä kertaa pronssisijalle. Mutta demareiden tulee nyt ottaa itseänsä niskasta kiinni ja yhdistää voimansa, eikä jatkaa sitä iänikuista kahtia tai kolmijakoaan.

Vaikka Perussuomalaisten voitosta on hehkutettu, niin itseasiassa he jäivät kuitenkin neljänneksi. Eikä Jukka Pöyry kaikkeen voi revetä. Puolueella on pikkaisen materiaalipula. Noilla paikoilla persutkin kyllä saavat äänensä kuuluviin.

Toivottavasti nyt valitaan lautakuntiin henkilöitä, joilla riittää asiantuntemusta ja ymmärrystä ko tehtävään. Lautakuntapaikathan eivät ole pelkästään palkkiopaikkoja, että joku ihminen vaivautui ehdokkaaksi. Ei esimerkiksi vaikka alle 20 äänisaaliilla kovin merkittäviä lautakuntapaikkoja voi saada.

Mutta kansa on puhunut ja ehdokkaiden äänimäärät kertovat aika paljon, mikä oli viesti. Menestystä valituille ja onnea mitalikolmikolle! Ja myös teille kylien asukkaille, että piditte puolenne tulevassa uudessa Mikkelissä.

Kaupunki on hyvä asua tulevaisuudessa, kun myös vaalien välillä kuuntelette ihmisten ääntä ja muistatte sen, ketkä teidät sinne valtuustoon valitsivat. Kun myös uusien asoiden suunnittelussa kuuntelette vaikka sen kaupunginosan ihmisten mielipidettä, joita asia koskee.