Yksi porvarillisen filosofian perustelu suurille tuloeroille on se, että kyvykkyys selittäisi eron ökyrikkaan ja köyhän välillä. Ökyrikas on porvarien mukaan ollut sen verran kyvykkäämpi, että hän on kyennyt keräämään rahakasansa, kun taas köyhä on ollut sen verran kyvyttömämpi, tyhmä, ettei hänestä ole ollut edes rahan kerääjäksi.
Porvarit eivät ole halukkaita tasaamaan tuloeroja, vaan pikemminkin vaativat vain tuloerojen kasvattamista. Luultavasti porvarit katsovat, että rikkailta menee rahankeruukyky, jos heidän tulojaan pienennetään ja vastaavasti köyhän kyvyt saattaisivat sitten taas lisääntyä, jos hänelle annettaisiin enemmän rahaa. Poliittisesti tällä tulojen tasauksella olisi se merkitys, että vasemmistosta tulisi valtakunnan kykypuolue ja porvarit vajoaisivat puolestaan lähinnä lusikalla annosteltavien puolueeksi. Siis eräänlaiseksi vähemmän terävien kynien penaaliksi.
Niin sanottu sosiaalisen valinnan teoria korostaa nimenomaan kykyjä sen selittäjänä millaisiin asemiin yksilöt yhteiskunnassa päätyvät. Kyvykkäimmät päätyvät tietysti korkeisiin, hyvätuloisiin asemiin, kun taas kyvyttömät, umpitollot, jäävät rahattomiksi ja syrjäytyvät, kuten on tapana nimittää kansalaisia, jotka eivät kelpaa porvarillisesta näkökulmasta katsottuna yhtään mihinkään.
Vähimmäisvaatimus yhteiskuntakelpoisuudelle on erään porvarillisen näkökannan mukaan se, että kansalainen tietää, miten päin vasaraa pidetään kädessä. Ajatus on suora lainaus erään menestyvän rakennusyrittäjän elämänfilosofiasta, tai ainakin liikkeenjohdon periaatteesta.
Kyvykkyyttä ei tosin ole mitenkään määritelty missään sen enempää kuin älykkyyttäkään. Yleensähän esimerkiksi älykkyytenä pidetään sitä mitä älykkyystesteillä mitataan, vaikka kukaan ei tarkkaan sanottuna tiedä, mitä nämä älykkyystestit lopultakin mittaavat. Luultavasti kyvykkyys analogisesti edellisen kanssa on sitä mitä rahalla mitataan.
Yritysjohtajien järjettömiä palkkioita pidetään oikeutettuina siitä syystä, että yrityksiin saataisiin parhaat mahdolliset, kyvykkäimmät, johtajat. Aivan samaan tapaan kuin NHL:ään maailman parhaat jääkiekon pelaajat. Urheilun maailmasta olemme kuitenkin havainneet, ettei ero keskinkertaisten ja huippujen välillä ole kovinkaan suuri. Sen sijaan erot tuloissa ovat järjettömät. Sama pätee mitä ilmeisimmin myös työelämässä. Miten esimerkiksi sukupuoli tekee toisesta kyvykkäämmän kuin toisesta? Väitetäänhän esimerkiksi, että naisten palkat ovat lähes kautta linjan miesten palkkoja pienemmät.
Luulisi, että liike-elämässä vaadittavat kyvyt ovat sangen vähäiset. Rahan keräämisen ei luulisi vaativan edes kovin suurta mielikuvitusta. Mitä ihmeen kykyä vaaditaan siihen, että korottaa tuotteen tai palvelun hintaa? Voiko mitään yksinkertaisempaa olla? Kyllä tuohon pystyy simpanssikin!
Aivan viimeaikaisia osoituksia liikkeenjohdollisesta kyvykkyydestä ovat olleet massiiviset irtisanomiset. Tämä on merkinnyt sitä, että hyvin kannattavat yritykset ovat oivaltaneet, että kassavirtaa ja tuottoja voidaan kasvattaa, kun vähennetään työvoimaa. Näin vältytään palkan maksamiselta ja saadaan enemmän rahaa omistajille, jotka sitten palkitsevat myös kyvykkään yritysjohtajan erilaisilla bonuksilla, optioilla ja muilla tehtävään liittyvillä etuisuuksilla. Ja sitten kun tuotantoa vielä siirretään maihin, joissa työsuhdelainsäädäntö ei täytä sivistysvaltion kriteerejä, niin kassavirta vain lihoo yhdessä omistajan ja kyvykkään yritysjohtajan kanssa. Jos tuntipalkassa on esimerkiksi 15 euron ero, niin kyllä tuosta summasta kannattaa myydä jo isänmaakin, mikä se sitten lieneekin. Tämä vain yhtenä käytännön esimerkkinä.
Katson, että Keskustalla olisi tärkeä tehtävä sitouttaa yritysjohtajat työllistämiseen sen sijaan, että työvoimaa irtisanottaisiin pelkästään ahneuteen perustuvista syistä. Katson myös, että veroparatiisiksi pitää katsoa myös valtiot, joissa työlainsäädännön ehdot eivät vastaa sivistysvaltiolle asetettavia vaatimuksia.
Porvarit eivät ole halukkaita tasaamaan tuloeroja, vaan pikemminkin vaativat vain tuloerojen kasvattamista. Luultavasti porvarit katsovat, että rikkailta menee rahankeruukyky, jos heidän tulojaan pienennetään ja vastaavasti köyhän kyvyt saattaisivat sitten taas lisääntyä, jos hänelle annettaisiin enemmän rahaa. Poliittisesti tällä tulojen tasauksella olisi se merkitys, että vasemmistosta tulisi valtakunnan kykypuolue ja porvarit vajoaisivat puolestaan lähinnä lusikalla annosteltavien puolueeksi. Siis eräänlaiseksi vähemmän terävien kynien penaaliksi.
Niin sanottu sosiaalisen valinnan teoria korostaa nimenomaan kykyjä sen selittäjänä millaisiin asemiin yksilöt yhteiskunnassa päätyvät. Kyvykkäimmät päätyvät tietysti korkeisiin, hyvätuloisiin asemiin, kun taas kyvyttömät, umpitollot, jäävät rahattomiksi ja syrjäytyvät, kuten on tapana nimittää kansalaisia, jotka eivät kelpaa porvarillisesta näkökulmasta katsottuna yhtään mihinkään.
Vähimmäisvaatimus yhteiskuntakelpoisuudelle on erään porvarillisen näkökannan mukaan se, että kansalainen tietää, miten päin vasaraa pidetään kädessä. Ajatus on suora lainaus erään menestyvän rakennusyrittäjän elämänfilosofiasta, tai ainakin liikkeenjohdon periaatteesta.
Kyvykkyyttä ei tosin ole mitenkään määritelty missään sen enempää kuin älykkyyttäkään. Yleensähän esimerkiksi älykkyytenä pidetään sitä mitä älykkyystesteillä mitataan, vaikka kukaan ei tarkkaan sanottuna tiedä, mitä nämä älykkyystestit lopultakin mittaavat. Luultavasti kyvykkyys analogisesti edellisen kanssa on sitä mitä rahalla mitataan.
Yritysjohtajien järjettömiä palkkioita pidetään oikeutettuina siitä syystä, että yrityksiin saataisiin parhaat mahdolliset, kyvykkäimmät, johtajat. Aivan samaan tapaan kuin NHL:ään maailman parhaat jääkiekon pelaajat. Urheilun maailmasta olemme kuitenkin havainneet, ettei ero keskinkertaisten ja huippujen välillä ole kovinkaan suuri. Sen sijaan erot tuloissa ovat järjettömät. Sama pätee mitä ilmeisimmin myös työelämässä. Miten esimerkiksi sukupuoli tekee toisesta kyvykkäämmän kuin toisesta? Väitetäänhän esimerkiksi, että naisten palkat ovat lähes kautta linjan miesten palkkoja pienemmät.
Luulisi, että liike-elämässä vaadittavat kyvyt ovat sangen vähäiset. Rahan keräämisen ei luulisi vaativan edes kovin suurta mielikuvitusta. Mitä ihmeen kykyä vaaditaan siihen, että korottaa tuotteen tai palvelun hintaa? Voiko mitään yksinkertaisempaa olla? Kyllä tuohon pystyy simpanssikin!
Aivan viimeaikaisia osoituksia liikkeenjohdollisesta kyvykkyydestä ovat olleet massiiviset irtisanomiset. Tämä on merkinnyt sitä, että hyvin kannattavat yritykset ovat oivaltaneet, että kassavirtaa ja tuottoja voidaan kasvattaa, kun vähennetään työvoimaa. Näin vältytään palkan maksamiselta ja saadaan enemmän rahaa omistajille, jotka sitten palkitsevat myös kyvykkään yritysjohtajan erilaisilla bonuksilla, optioilla ja muilla tehtävään liittyvillä etuisuuksilla. Ja sitten kun tuotantoa vielä siirretään maihin, joissa työsuhdelainsäädäntö ei täytä sivistysvaltion kriteerejä, niin kassavirta vain lihoo yhdessä omistajan ja kyvykkään yritysjohtajan kanssa. Jos tuntipalkassa on esimerkiksi 15 euron ero, niin kyllä tuosta summasta kannattaa myydä jo isänmaakin, mikä se sitten lieneekin. Tämä vain yhtenä käytännön esimerkkinä.
Katson, että Keskustalla olisi tärkeä tehtävä sitouttaa yritysjohtajat työllistämiseen sen sijaan, että työvoimaa irtisanottaisiin pelkästään ahneuteen perustuvista syistä. Katson myös, että veroparatiisiksi pitää katsoa myös valtiot, joissa työlainsäädännön ehdot eivät vastaa sivistysvaltiolle asetettavia vaatimuksia.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Sosialisti-Seppo?
raikas tuulahdus menneiltä ajoilta. Ei tuollaista ole kuultu sitten Hertta Kuusisen. Taisto Sinisalokaan ei samaan pystynyt. Hyvä, että meillä on nyt Seppo Ilmarinen, joka kertoo sosialistisen totuuden.
Kyllä totuus on ihan yleispätevä.
"Luulisi, että liike-elämässä vaadittavat kyvyt ovat sangen vähäiset. Rahan keräämisen ei luulisi vaativan edes kovin suurta mielikuvitusta. Mitä ihmeen kykyä vaaditaan siihen, että korottaa tuotteen tai palvelun hintaa? Voiko mitään yksinkertaisempaa olla? Kyllä tuohon pystyy simpanssikin!"
Ja minkä yrityksen johtoportaassa Seppo toimii kun näin voi sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä?
Hintaa korottamallahan rahaa tehdään. Ei kai hinnan laittaminen kovin vaikeaa ole? Toinen tie on tietysti väen vähentäminen, kuten jo mainitsin. Eikä tämäkään toimenpide mielestäni vaadi kovin korkeita. Niin että eiköhän se ole siinä. Siis se liikkeenjohdollinen kyvykkyys pähkinänkuoressa?
Välillä en tiedä pitäisikö sosialistisepon jutuille nauraa vai itkeä.
Jos ihminen on jäänyt suuressa jaossa osattomaksi kuten sosialistiseppo olisi ehkö parempi pysyä kommunistipalstalla, siellähän näitä talousneroja riittää.
kerro nyt sitten seppo että miksi vaikkapa Nokia ei nykyisessä ahdingossaan yksinkertaisesti lisää hintoja? tai Nissan? tai K-kauppa? tai mikä yritys vaan?
Toivottavasti sinulla on joku vastaus tuolle surastaan koomiselle talousopillesi.
Nokia käytti juuri toista mainitsemaani strategiaa eli vähensi väkeä. Taitaa Salokin ammottaa tyhjyyttään näinä päivinä.
Mutta kuten jo mainitsemani esimerkit osoittavat, ei liikkeen johtaminen kummoisia vaadi: nostetaan hintaa tai laitetaan väkeä pihalle. Jäljelle jää tietysti vielä molempien keinojen käyttö yhtäaikaa, mutta kumminkin. Ei kai tuommoisesta oikeuden ja kohtuuden näkökulmasta pitäisi paljoa maksaa?
Tein kuten seppo sanoi
Laitoin yritykseni kaikille 27 työntekijälle irtisanomisilmoituksen eli irtasanoin kaikki duunarit, nyt odotetaan että alkaa rahaa tulla. Lisäksi nostin tuotteiden hintaa 100% joten rahaa pitäsi tulla siitäkin säkkikaupalla, vai mitä seppo?
"Hintaa korottamallahan rahaa tehdään. Ei kai hinnan laittaminen kovin vaikeaa ole? Toinen tie on tietysti väen vähentäminen, kuten jo mainitsin. Eikä tämäkään toimenpide mielestäni vaadi kovin korkeita. Niin että eiköhän se ole siinä. Siis se liikkeenjohdollinen kyvykkyys pähkinänkuoressa? "
Itse olin aikanaan töissä suomalaista teknistä alansa huippuosaamista edustavassa firmassa (ei Nokia). Kyseisin alan huippufirmoja on maailmassa kourallinen. Aina kun tarjouksia tehtiin niin tiedettiin kyllä mistä muualta pyydetään tarjouksia. Tuotanto oli pitkälle automatisoitua, ei mahdollisuuksia väen vähentämiseen. Palkkalistoilla olevista 80% oli oman alansa teknisen osaamisen suomalaisia huippuja, ei suuria mahdollisuuksia väen vähentämiseen jos haluaa tehdä voittavaa tuotekehitystä jolla pärjätään muille kilpailussa. Loput olivat johtoa, erittäin tärkeää myyntiä ja taloushallintoa yms juttua, ei käytännössä mahdollisuuksia vähennyksiin.
Oikein ihmetellä täytyy millä firman johto aina vain piti meidät keulilla ja mukana kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Oman osastoni esimies oli alansa huippu ja kansainvälisesti arvostettu, kuka tahansa kilpailijoista olisi milloin tahansa palkannut hänet silmää räpäyttämättä tuplapalkalla. Kerta toisensa jälkeen esimiehet onnistuivat motivoimaan oman alansa huippuammattilaiset parempiin ja parempiin suorituksiin.
Mutta että se joka sanoo että "nostetaan hintoja, vähennetään väkeä, siihen riittää simpanssi" ei tiedä todellisuudesta yhtään mitään. Onko mahtaa koskaan ollut töissäkään tai ainakaan huippufirmassa ei ole ollut. Tietusti jossakin "TakaHikiän metalli ja ruuvi" niin ei kovin kummoisia vaadita mutta kyllä jos näistä kansainvälisessä kilpailussa mukana olevista firmoista puhutaan niin kyllä johtajilta vaaditaan todella paljon ja ovat varmasti palkkansa ansainneet.
Oletkos seppo mietitinyt miksi sinunlaisia kommunisteja on niin vähän yritysjohtajina?
Olen ainakin kuvitellut, että Nokia on kansainvälinen firma jos mikä, mutta ovi tuskin ehtii sulkeutua, kun se jo taas rävähtää apposen ammolleen. Viimeksi taisi ovi käydä Nokian renkaissakin. Metsäyhtiöissä niin ikään saranat ovat kuluneet kokolailla paljon, joten ei tähän mitään taka-Hikiää tarvita.
Olen yrityksen omistajana ja hallituksen puheenjohtajana palkkaamassa toimitusjohtajaa, jäljellä on kaksi ehdokasta
Johtaja A
Johtamansa saman alan edellisen yrityksen tulos on keskimäärin hänen aikanaan 10% yksikköä liikevaihdosta. Eli 2 miljardin liikevaihdolla tulos on ollut noin 200 miljoonaa voitollinen. Sekä liikevaihto että tulos ovat kehittyneet koko ajan positiivisesti.
Johtaja B
Johtamansa saman alan edellisen yrityksen tulos on keskimäärin hänen aikanaan 5% yksikköä liikevaihdosta. Eli 2 miljardin liikevaihdolla tulos on ollut noin 100 miljoonaa voitollinen. Sekä liikevaihto että tulos ovat pysyneet samana pidemmän aikaa.
Johtaja A pyytää palkkaa 10 miljoonaa
Johtaja B pyytää palkkaa 5 miljoonaa
Muilta osiltaan ei ole eroja hakijoissa, kumman hakijan sinä valitsisit?
En kumpaakaan. Setelihaukka on setelihaukka, ei mikään johtaja. Kannattaisi varmaan miettiä kirjanpitäjän ylentämistä. Kirjanpitäjällä yleensä on edes jonkinlainen näkemys yrityksen taloudesta.
mene kovin häävisti ;))
Taisi tulla lunta tupaan, pistä ovi perässäsi kiinni...
Katselin noita juorulistoja ja huomasin että vanha opiskelutoverini (nainen) oli listoilla lähes 300.000 palkkatuloilla. On erään yrityksen johtoportaassa ja tasan tarkkaan tiedän että on joutunut tekemään rajusti töitä siihen päästäkseen ja on myöskin jokaisen euron arvoinen. Ei ole riittänyt siihen se että nostetaan hintoja säännöllisesti tai pistetään väkeä pihalle aina välillä. Kyllä on vaadittu analyyttistä ajattelua, kokonaisuuksien hahmottamista, vähän henkilöosaamistakin, talouden perusasioita pitemmälle menevää osaamista, kansainvälisen kaupan osaamista, lakipykälien osaamista ja montaa montaa muuta asiaa. Veikkaisin että monikaan täällä kirjoittelevista ei pystyisi samaan urapolkuun, en olisi pystynyt itsekään.
Lunta? Häävisti? Mistä hyvästä johtajalle pitäisi maksaa miljoonia? Kyllä johtajan palkkion pitää olla jossakin järjellisessä suhteessa siihen, mitä muut yrityksessä ansaitsevat.
Kun yritystoiminnassa ei harrasteta sosialismia!
Johtajan palkkio (kyseessä ei siis ole palkka) määritellään johtajan arvosta yhtiölle ja sen liiketoiminnalle, eikä siis työntekijöiden palkan mukaan. Olisikin hassua että vaikka ISS:n johtaja ansaitsisi vähemmän kuin vaikkapa pienen lääkärikeskuksen johtaja sillä perusteella ISS:n työntekijöiden keskipalkka alle kolmanneksen lääkerikeskusken keskipalkasta.
Jos johtaja pystyy toiminnallaan vaikuttamaan yrityksen tulokseen niin tottakai yritys voi maksaa johtajalle enemmän, yleensä maksetaankin. Jos huipputoimitusjohtajalla /pääjohtajalla yritys tekee voittoa vuodessa miljardin enemmän kuin keskinkertaisella toimitusjohtajalla / pääjohtajalla niin on omistajien etu maksaa siitä miljoonabonuksia, jos ei maksa niin johtaja häippäsee muualle tahkomaan tulosta ja omistajat jäävät nuolemaan näppejään.
Jokainen ymmärtää että toimitusjohtaja/pääjohtaja ei yksin tee tulosta, mutta hänen toimintansa vaikuttaa siihen lähes aina eniten. Toimitusjohtaja /pääjohtaja rakentaa organisaation millä liiketoimintaa toteutetaan, nykyään toimitusjohtaja osallistuu myös liiketoimintastrategioiden luomiseen. Maailmassa on roppakaupalla esimerkkejä että huippujohtajalle (Steve Jobs, Larry Ellison, Warren Buffet, Dieter Zetsche...) voitaisiin hyvinkin maksaa vaikka miljardin palkkaa ja se vielä kannattaisi yhtiölle verrattuna siihen että yhtiöllä olisi joku toimitusjohtaja tämän huippujohtajien kategorian ulkopuolelta... varoittavana esimerkkinä eräs matkapuhelinyhtiö.
Oletko mahtanut pohtia mistä se johtajan arvo muodostuu? Kyllä se on myynnistä, yritykseen saatavasta rahasta. En ole nähnyt, että minkään firman ylin johto tuota myyntiä erityisen paljon harrastaisi. Taitavat suuret johtajat pelata enimmäkseen golfia tai harrastaa lentämistä. Kyllä yrityksen ja johtajan arvoa tehdään sillä aikaa aivan muualla.
Myös tuotteen tai palvelun pitää olla sellainen, että sitä voidaan myydä. Eikä myöskään tähän tuotteen hyvyyteen ole suurella johtajalla juuri mitään sanomista. Tuskin edes ymmärtää mistä on kysymys.
Jos esimerkiksi ajattelet Apple / Steve Jobs niin nimenomaan Jobsin visiot ja intohimot ovat vaikuttaneet erittäin suuresti tuotteiden hyvyyteen. Hänellä oli visio millaisia tuotteiden pitää olla ja osasi sitten koota ympärilleen tiimin joka kyseiset tuotteet rakensi. Mutta ilman Jobsin visioita Apple olisi ei mitään.
Ja myyntiähän Jobs teki erittäin paljon. Aina kun hän oli julkistamassa tuotetta, puhumassa tai esittelemässä joillakin tekniikkamessuilla tms niin hänhän nimenomaan teki sitä myyntiä. Ja ihan toisella tavalla kuin muutaman muun firman tylsät tuotejulkistukset. Ilman noita Jobsin "myyntireissuja" Applen monen tuotteen myynti olisi todennäköisesti jäänyt paljon pienemmäksi.
Hyvä tuuri selittää tämäntyyppiset menestymiset. Kun on hyvät konjunktuurit, niin johtajan ei tarvitse tehdä juuri mitään, mutta bonuksia ropisee.
Jos sinua olisi uskominen, on käsittämätöntä, että suomessa on niin paljon työttömiä. Heidän pitäisi alkaa johtajiksi. Kun ei tarvitse edes tehdä mitään.
Taidat olla räkäkännissa jo keskellä päivää
Mainitsepa nyt malliksi edes yksi johtaja, joka on saanut aikaiseksi noususuhdanteen. Noususuhdannehan on sellainen talouden tila, jossa kaikilla menee hyvin. Se on siis taloudellinen lainalaisuus. Siksi yrityksen hyvästä tuloksesta on turha palkita johtajaa, jos tuloksen on saanut aikaan hyvä suhdanne, konjunktuuri.
Markkinaraot yms. tuhannen taalan paikat, joissa on mahdollista menestyä, syntyvät kyllä hyvän tuurin myötä. Aivan samalla tavalla kuin joku voittaa lotossa, totossa tai vastaavassa. Kyllä hyvästä tuuristakin on turha palkita vielä erikseen. Kyllä yksikin palkinto pitäisi riittää, turha sitä on enää ylimääräistä jaella, etenkin, kun tämä palkitseminen on mennyt suorastaan kohtuuttomuuksiin.
siis ihan oikeasti, käytätkö jotain huumeita vain oletko jollain muulla tavalla tuhonnut aivosolusi?
Meinaatko että menestyvien yritysten menestys johtuu tuurista? Minulle kun on opetettu aivan päinvastaista, eli että tuurilla ei menesty vaan menestyminen vaatii aina paljon työtä.
Eivätkä talouden suhdanteet luo menestyviä yrityksiä, laskusuhdanteet kylläkin karsivat huonosti johdetut yritykset pois.
Ehdotan että menet vaikka johonkin seuraavista kotimaisista yrityksistä kertomaan että olette tuurilla menestyneet: Fiskars, Kone, Fazer, Marimekko, Sanoma, Oras, Uponor... tai vaikka Genelec jonka hallituksessa on mm. Juha Sipilä.
Vai olisikohan sittenkin yritysten menestymisen salaisuutena useiden (tuhansien) tutkimusten ja selvitysten mukaisesti hyvät innovaatiot, tuotekehitys, henkilökunnan hyvä sitouttaminen, markkinoinnin onnistuminen, rahoituksen saanti, joustavat ja kustannustehokkaat tuotantoprosessit, logistiikan hallitseminen jne.
Seppo ei ilmeisesti ole edes huomannut että emme elä hänen ihannoimassa sosialismissa. Meillä täällä markinataloudessa yrityksillä on kilpailua niin markkinoista kuin työntekijöistäkin, tämän takia menestymistä ei tule onnella vaan aivan muilla avuilla, heikot yritykset karsiutuvat ja hyvin johdetut pärjäävät. Ei yrityksiä onnella johdeta.
Sinun kannattaisi varmaan kehittää mielikuvistustasi vaikkapa käpylehmillä leikkämällä. Tämmöinen maatalousaiheinen virikkeellisyys avartaisi varmasti myös ymmärrystäsi.
Kyllä innovaatiot ja markkinointi yms. perustuu puhtaasti hyvään tuuriin, mahdollisuuksien olemassaoloon. Mitään innovaatioita ei kertakaikkiaan voi edes syntyä, jos niille ei ole kysyntää, siis mahdollisuutta toteutumiseen. Ja tämä kaikki on nimenomaan sattuman varainen asia yhtälailla kuin voittaminen arpajaisissa, lotossa jne. Jotkut myös syntyvät kultalusikka suussa, toiset eivät.
Jopa urheilukilpailuissa voitto on hyvän tuurin tulos. Kaikkein parasta urheilijaa tuskin koskaan saadaan voittajaksi, vaan erilaiset sattumasta aiheutuvat tekijät tekevät voittajan kilpailussa kuin kilpailussa.
Juttusi vaikuttaa vahvasti suuryritysten markkinapropagandan tuotokselta. Markkinoinnissa, erityisesti mainonnassahan käytetään näitä yritystä kehuvia kliseitä, joissa tuodaan esiin se, miten yritys on muka kovalla työllä, innovaatioilla yms. saavuttanut sen aseman, jonka on saavuttanut, vaikka kysymys ei olisi muusta kuin määräävän aseman hyväksikäytöstä markkinoilla.
Poliittisesti näkemyksesi vaikuttaa tyypilliseltä porvarilliselta hapatukselta, jossa ei ymmärretä todellisuuden perimmäistä luonnetta. Porvarina varmaan lukeudut kreationisteihin, jotka katsovat, että yrityskin on luomistoiminnan eikä sattuman tulos.
Ehdotan tätä sinun onni-teoriaa Kauppakorkean opetusohjelmaan...
"Jopa urheilukilpailuissa voitto on hyvän tuurin tulos. Kaikkein parasta urheilijaa tuskin koskaan saadaan voittajaksi, vaan erilaiset sattumasta aiheutuvat tekijät tekevät voittajan kilpailussa kuin kilpailussa. "
Tää oli paras, on suuri helpotus kun nyt tiedän että Jan Zelesny voitti neljä Olympiakultaansa tuurilla, Neuvostoliiton "punakonekin" jääkiekossa voitti Suomen 47 kertaa peräkkäin tuurilla, tuuria oli sen verran Troikka Petrovan ja myös Makarov-Krutov-Larionov aikaan että lukemat olivat tuurilla yleensä punakoneelle 12-1 tai jotain sinnepäin. FC-Barcelonan Lionel Messillä leinee tällä hetkellä Usain Boltin kanssa paras tuuri urheilijoista, toinen paukuttaa vain tuurimaleja ja toinen juoksentelee tuurilla sataa ja kahtasataa metriä, lahjoilla, harjoittelulla ja työnteolla ei ole mitään merkitystä tuloksiin.
Olen muuten töissä yrityksessä joka on alallaan Suomen parhaiten menestyviä, ollut jo kolmisenkymmentä vuotta, ilmoitan kyllä maanantaina kaikille että lopettakaa tuo kova työnteko, tuurilla tämänkin firma seilaa.
"Markkinoinnissa, erityisesti mainonnassahan käytetään näitä yritystä kehuvia kliseitä, joissa tuodaan esiin se, miten yritys on muka kovalla työllä, innovaatioilla yms. saavuttanut sen aseman, jonka on saavuttanut, vaikka kysymys ei olisi muusta kuin määräävän aseman hyväksikäytöstä markkinoilla."
Tässä?
http://www.valio.fi/yritys/vastuullisuus/
Että tuuria ja sattumaa ja määräävän aseman käyttöä markkinoilla? Sopisi kyllä hyvin juurikin tähän yritykseen?
http://www.valio.fi/yritys/valio-laktoositon---suomalainen-huippuinnovaatio---tayttaa-10-vuotta/
Vai innovoinnin ja huipputuotekehityksen tulos? Ei, kyllä tuo oli tuuria ja sattuma...
Urheilukilpailuissa erityisesti tuurilla on mitä suurin osuus. Milloin kaikki maat eivät ole mukana, milloin jossakin valtakunnassa on niin paljon huippuja, että on aivan tuurista kiinni kuka voittaa. Hypoteettisesti maailman paras voi olla mestaruuskisoissa epävireessä ja kisan voittaa joku täysin yllätyksellinen tyyppi, kuten taisi käydä viimekisoissa Lontoossa, jossa joku tobagolainen tai vastaava voitti koko homman, vaikka paikalla oli koko härmäläinen eliitti. Neuvostoliitto voitti jääkiekkomestaruuksia mitä suurimman tuurin vallitessa, koska muut eivät älynneet harjoitella riittävästi. Kyllä siinä oli hyvää onnea kerrakseen.
Kiitä nyt hyvää onneasi, että satut olemaan työssä Suomen parhaiten menestyvässä yrityksessä. On nimittäin täysin mahdollista, että jos käy huono tuuri, niin joku muu firma menestyy vielä paremmin kuin se firma, jossa parhaillaan työskentelet.
Sitä paitsi muistelen, että jopa moderni tiede on samaa mieltä kanssani siitä, että kaikki on syntynyt sattumalta. Sattuman synonyymi on taas tuuri mitä suurimmassa määrin.
Niin että jospa arvoisat palstaporvarit nyt tarkistuttaisivat sen oman päänsä näin ensi aluksi. Palaillaan sitten asiaan, jos aihetta ilmenee.
KOkenut.
Fifty/fifty.
Jos ei olke tuuria niin hyväkin innovaatio karahtaa karille. Jos on tuuria keskinkertainenkin innovaatio tuottaa tulosta. Joskus hyvällä tuurilla joku täysin tarpeetonkin.
Tottakai siihen taitoakin tarvitaan, mutta ihminen ei ole kaikkivoipainen.
Jos maailman paras sairastuu ennen Olympialaisia ei voi voittaa kultaa vaikka olisi paras.
Sä oot sekaisin
Jos joku huippu ei ole kunnossa kisoissa niin harvoin siinä mitään tuurilla on tekemistä, yleensä kysymyksessä on virhe harjoittelussa tai huono kunnonajoitus tms.
Ja tuo voitaja kepinheitossa Lontoossa ei voittanut tuurilla, se oli harjoitellut ja onnistunut parhaiten harjoittelussaan sekä kunnon ajoituksessa, Se että norski ei ollut kunnossa ei sekään ollut tuurista kiinni, hän teki virheen palauttuaan liian aikaisin vamman jälkeen heittämään, myöskään vammat harvoin synytvät huonosta tuurista vaan yleensä syynä on väärä tekniikka tai liika riskinotto. Pitkämäki on myöntänyt itsekin että teki harjoitelussa virheen (vaihtoi tekniikkaa), eli hänenkään menestymättömyytensä ei johtunut sattumasta.
oletko tosiaan niin tyhmä että luulet harjoittelemattomuuden johtuvan tuurista, tai kovan treenin olevan seurausta hyvästä onnesta.
ja lukiharjoituksiakin olisi hyvä sinun pitää, tuolahan luki "alallaan suomen menestyvimpiä" eikä "suomen parhaiten menestyvässä", tuossa on aika suuri ero. En tosiaan edes tiedä mikä tällainen suomen parhaiten menestyvä yritys olisi.
Koska niin yritystoiminnassa kuin urheilussakin menestyminen tulee tapahtumien ketjusta johon työntekijät / urheilijat voivat vaikuttaa ei kysymys ole tuurista tai satunnaisuudesta eli sattumasta.
Jossain lotossa voidaan puhua tosiaan tuurista koska siinä ei osallistujilla ole mahdollista vaikuttaa lopputuokseen (satunnaisuusprosessi) vaan lopputlos määräytyy sattuman kautta.
Kun seppo olet tosiaan nolannut itsesi niin olisi jo parasta olla hiljaa, esitän kyllä vielä yhden urheiluaiheisen kysymyksen.
Mikä on maailman pisin voittoketju amattiurheilussa?
Vastaan itse: Jahangir Khanin squashissa, 555 ottelun mittainen, tuurillako?
http://en.wikipedia.org/wiki/Jahangir_Khan
Maailman tapahtumat eivät satu suunnitellusti, ei ainakaan nykykäsityksen mukaan. Jos näin olisi, niin tiede hyväksyisi varmaan kreationisminkin. Mutta nykyäänhän kaikki aina tähtitieteilijöitä myöten ovat sitä mieltä, että inhimillinen älykin on syntynyt aivan sattumalta, ilman että ihmisen omilla ponnisteluilla olisi ollut asiaan yhtään mitään vaikutusta.
Mikä muu kuin sattuma ohjaa ihmisenkään toimintaa? Mikä saa ihmiset tekemään valintoja? Sattuma. Miksi urheilija päättää harjoitella juuri tänä vuonna ja jättää harjoitukset seuraavana vuonna vähemmälle? Sattuma.
Mikä päättää, milloin urheilija sairastuu? Sattuma. Mikä päättää sen, ketkä osallistuvat kilpailuun? Sattuma. Ei ihminen voi näitä perimmäisiä käyttäytymisensä vaikuttimia mitenkään suunnitellusti hallita. Niin sanottu rationaalisuus ei ole muuta kuin näennäesrationaalisuutta. Ihminen on ikään kuin vain olevinaan viisas.
Liikeyrityshän, jos mikä, on nimenomaan sattuman varassa. Ainakin jos uskomme täkäläistä liikkeenjohdon oppia, jonka mukaan yritystoiminta ohjautuu kysynnän mukaan. Siis sen mukaan mitä massakuluttaja milloinkin päättää. Ja jos katsoo mitä kuluttajat ostavat, niin kyllä siitä on rationaalisuus kaukana. Erityisen hupaisia ovat suuret taloudelliset kuplat, jotka usein syöksevät taloudet suorastaan katastrofin partaalle maailmanlaajuisesti.
Liikeyritys ei voi koskaan olla varma siitä, mistä tuotteesta tulee hitti, menestys, ja mistä ei. Kysymys on silkasta sattumasta, johon yrityksellä ei ole osaa ei arpaa. Sen sijaan sattuma, oikku, joka syntyy massamarkkinoilla, määrää sen, mitä pidetään jostakin syystä tavoittelemisen arvoisena.
Taas illalla on mielenkiintoista katsoa televisiosta tanssikilpailua ja yrittää arvata sijoittuvatko kilpailijat rationaalisuuden mukaiseen järjestykseen. Tähänastisen historian perusteella järjestys on ollut silkan sattuman tulos. Järjestyksiä on ollut niin monta kuin katsojaakin, joskin näitä näkemyksiä kumuloimalla on saatu sitten aikaiseksi jonkinlainen tilapäinen järjestys.
Palstaporvarit eivät näy juurikaan eroavan valtakuntamme virallisista porvareista. Ei ainakaan perimmäisten käsitystensä osalta. Nythän joku nuorisoporvari on estämässä kansakuntamme heikoimman aineksen lisääntymisen pyrkimällä viemään heiltä elannon. Nuorisoporvari näyttää ikään kuin luulevan, että porvari on yhteiskunnan paras aines, vaikka tämä ei esimerkiksi evoluution näkökulmasta ole lainkaan käypä peruste. Yhteiskunnassa pitää olla väestöä siltäkin varalta, että raha yhteiskunnasta loppuu. Tämmöisessä yhteiskunnassahan porvari on kuin sammakko kuivalla maalla.
"Luulisi, että liike-elämässä vaadittavat kyvyt ovat sangen vähäiset. Rahan keräämisen ei luulisi vaativan edes kovin suurta mielikuvitusta"
Voi olla niin. Mutta kepun puheenjohtajaksi sellainen vähäkykyinen ja mielikuvituksetonkin hyvin kelpasi.
Ei ole siis suuret vaatimukset kepun puheenjohtajallekaan. Vielä pienemmät vaatimukset on rivikepulaiselle.
Olet varmaankin sekaantunut puolueessa. Puolueita on maassamme niin paljon, että on ymmärrettävää, ettei ilman erityistä lahjakkuutta pysty niitä kaikkia erottelemaan toisistaan saati laittamaan paremmuusjärjestykseen. Keskustassa nyt kumminkin on kautta aikain olleet osaavimmat edustajat ja merkittävimmät puoluejohtajat.
Nykyisessä puheenjohtajassa henkilöityy todella selvästi eräs oikein hyvän johtajan perusominaisuuksista, hän on hyvä ihminen.
Tuo piirre mahdollistaa mahdollisimman hyvät vuorovaikutustaidot ja sen myötä kasvun mihin tahansa tehtävään.
Itsehän ole avauksessasi sitä mieltä, että liike-elämässä menestymiseen ei kykyjä vaadita. Juha Sipilä menestyi liike-elämässä. Osti toiselta yrityksen, jonka muutamia vuosia myöhemmin voi yli 10 miljoonan euron voitolla. Kyvyttömän puuhaa vai? Kepun puheenjohtajuusko vasta ne kyvyt hänelle toi?
Ehkä Sipilä on tullut samaan lopputulokseen kanssani ja on siitä syystä ryhtynyt luotsaamaan Keskustaa.
Joku näkyy jo luonnehtineen avaustasi raikkaaksi tuulahdukseksi menneiltä ajoilta, sellaiseksi, joita ei ole juuri kuultu enää Hertta Kuusisen jälkeen. Hyvin luonnehdittu. En puutu siihen enempää.
Sanot myös
>> Luulisi, että liike-elämässä vaadittavat kyvyt ovat sangen vähäiset. Rahan keräämisen ei luulisi vaativan edes kovin suurta mielikuvitusta.>Katson, että Keskustalla olisi tärkeä tehtävä sitouttaa yritysjohtajat työllistämiseen sen sijaan, että työvoimaa irtisanottaisiin pelkästään ahneuteen perustuvista syistä.
Voisitko isä lopettaa typerehtimesn täällä!
Ei isäsi lopeta, sillä hän on sen verran typerä, ettei ymmärrä lopettaa.
Isäsi mongertava kirjoutustyylikin sen jo kertoo, ettei hän ymmärrä mitään muuta kuin kehua itseään.
Katoppas, rättivääpeli on herännyt koomastaan hetkeksi
Näkyy olevan aiheellinen tännekin, vaikka samalle vastaanottajalle se menee:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11023771#comment-58109667-view
:)))))))))))))))))))))))))))))))))))