Miltä yksinäisyys tuntuu - gallup

1) Vituttavana. Yksinkertaista.

2) Se että löytää jostain seuraa! No jos se ei onnistu (mikä on usein todellisuus) niin sitten musiikki mahdollisimman kovalla! Kun ei kuule mitään muuta kuin jonkun hyvän biisin, niin monet huolet katoaa ainakin hetkeksi

1.)Miten koet yksinäisyyden. Miltä se tuntuu?

Toisinaan nautin yksinolosta, mutta välillä kaipaan toisen ihmisen seuraa. Voin olla kuukausia puhumatta elävälle ihmiselle (jos kaupan kassalle sanottua "hei" ja "kiitos" ei lasketa). Tunne vaihtelee sellaisesta "tämä ois kiva kertoa jollekin"-tunteesta sellaiseen tunteeseen, että elän muista erillisessä kuplassa, jota muut ei näe: katson pihalla olevia ihmisiä ja ajattelen, ettei he näe mua, koska en ole olemassa. Tuo seurausta siis kuukausien yksinolosta yleensä. Välillä yksinäisyys surettaa ja itkettää, välillä se tuntuu painostavalta ja kuristavalta ahdistukselta sisällä.

2.) Onko joitain asioita, jotka lievittää yksinäisyyden tunnetta?

Ihmisten kanssa puhuminen. Se kaupan kassan tervehtiminenkin jo auttaa. Toisaalta sitten, jos se ei tervehdi, tulee taas olo, etten olekkaan olemassa (näkyvä). Kirjat, joiden maailmoihin voi sukeltaa ja tykästyä ihmisiin siellä. Samoin elokuvat ja musiikki. Läheisyyden kaipuuseen -siihen että joku koskee- auttaa esim kuuma suihku, joka hellii tuntoaistia.

3.) Oletteko miettineet mistä yksinäisyytenne johtuu?

Pettymys ihmissuhteissa (alkaen epävakaista kotioloista ja koulukiusaamisesta väkivaltaiseen parisuhteeseen). Masennuksesta johtuva syrjäytyminen.

1.Tuntuu vi.tun surkeelta tietää että ei ole ketään ketä tykkää minusta. Jos ei ole kukaan soittanut moneen vuoteen ja kysynyt mitä kuuluu niin tuntuu et ihan ihan sama onko edes olemassa.
2. Pil.lun saanti lievittäis tätä yksinäisyyttä.

1.) Pahaltahan se tuntuu, ei siis pelkkä yksinolo vaan se yksinäisyyden tunne. Nimimerkki "mun vastaukset" kuvaili hyvin: välillä sitä ajattelee, kuinka haluaisi jaksaa jonkin asian toisen kanssa ja välillä kokee olevansa maailmasta ihan irrallinen ja näkymätön.

2.) No juurikin se ihmisille puhuminen tietysti. Yksinäisyyden unohtaa uppoutuessaan hyvään elokuvaan, TV-ohjelmaan tai kirjaan. Kissani on minulle rakas kaveri, joka on arvokasta seuraa. Juttelen sille päivittäin :) Tuo mainittu kuuma suihku tai vielä paremmin sauna tekee hyvää. Ja luonnossa liikkuminen.

3.) Masennuksesta, vaikeudesta luottaa ihmisiin, pettymyksistä ihmissuhteissa... Jotenkin on vaikea enää edes yrittää ottaa kontaktia muihin. Sitä tottuu ja sokeutuu omaan yksinäisyyteensä. Ei osaa enää muuttaa elämäänsä. Olen niin väsynyt, etten saa aikaiseksi harrastaa mitään, vaikka usein kaikkea suunnittelen. Itsetunto on huono ja pelkään torjuntaa. Minullakin on taustalla väkivaltainen ex-puoliso, hän halusi eristää minut kaikista ystävistäni ja perheestäni. Ulkomaailma alkaa tuntua pelottavalta, kun on tarpeeksi kauan neljän seinän sisällä. Parisuhteet ovat olleet myös liian intensiivisiä - ei muita kontakteja, ystäviä, muuta sosiaalista elämää, vaan kaikki aika vietetään sen kumppanin kanssa. Se ei tee hyvää.

1) Nyt kun olen työttömänä, niin ei tule juteltua oikeastaan kenenkään kanssa. Viihdyn yksinkin aika hyvin, mutta kun tarpeeksi kauan on yksin, niin kyllä se ahdistaa paljon. Päässä kun pyörittelee kuukausi tolkulla omia ajatuksia saamatta mitään vastakaikua, niin sanomattakin selvää, että ajatukset alkavat toistaa itseään. Välillä tuntuu, että kotona olevat esineetkin alkavat hyljeksiä =) Pelottavaa ja ahdistavaa tämä siis on enimmäkseen. Välillä, jos keksii jotain tekemistä, niin helpottaa vähäksi aikaa. Lyhyesti sanottuna - olen suurimman osan aikaa hieman apaattinen, välillä tekisi mieli hypätä junan alle, välillä tunnen parin minuutin verran jopa onneakin. Eli vaikka päivät toistavat itseään, tunteet muuttuvat välillä.

2) Lukeminen ja elokuvat tuovat lievitystä oloon. Netissä tulee myös paljon pyörittyä. Ne vievät välillä ajatukset pois yksinäisyydestä. Viikonloppuisin katson jalkapalloa. Kuntosalillakin pakotan itseni käymään, en pidä siitä mutta sekin helpottaa hieman oloa ja näkeepähän edes vähän ihmisiä. Välillä oikein tulee tuijotettua siellä liikaakin ihmisiä, tunne on varmaan sama kuin karhulla, joka herää talviunilta ja näkee muita eläimiä ensimmäistä kertaa.

3) Tämä on pitkän ketjun tulos. Kärsin sos.tilanteiden pelosta. Sen takia ei ole ammattia tullut hankittua. Tästä taas johtuu, että en jaksa niitä hanttihommia tehdä vakituisesti vaan aina jään työttömäksi niiden pätkien jälkeen. Tätä kun on jatkunut pitkään, niin olo on hieman masentunut jatkuvasti enkä halua oikein olla kenenkään kanssa tekemisissä. Kaikki tämä on tapahtunut vähän salakavalasti ja tuntuu vieraalta koko ajatuskin että joskus olen ollut paljonkin kavereiden kanssa viettämässä aikaa. Kaipa silti hieman vetäyvä persoonallisuuskin vaikuttaa asiaan. Suurin huoli on tietenkin se, että onko loppuelämäni tällaista vai kykenenkö muutokseen.

1) Helskutin kurjalta!!!!!!!! Nyt taitaa olla iskemässä kiva vkloppu ahistus. Loistavaa...Talvipakkasia täs odotelles. Ehkäpä sitä väsyy joku baarireissu kotimatkalla ja paleltuu lumihankeen. Tosin ensin pitäisi ruveta taas juopottelemaan kunnolla, mut ei sekään enää huvita...

2) Juttelu muille ihmisille auttaa parhaiten. Tosin eipä ole hirveästi ihmisiä keiden kaa jutella. Iloisesti kyllä aina tervehdin esim. kaupankassaa. Onpahan hyvämieli edes sen muutaman sekunnin.

3) Rämmin ylös vaikeasta masennuksesta, mut aikamoista shittiä tää elämä on edelleen. En taida ikinä täysin päästä eroon menneisyyden aiheuttamista traumoista. Jouduin kokemaan järkyttäviä asioita liian nuorena. En osaa enää elää. Olen pohjimmiltani todella ujo, vaikkei sitä minusta aina joku ehkä uskoisikaan. Koulukiusatuksi joutuminen nuorempana ja ihmissuhteissa koetut asiat ovat musertaneet itsetuntoni ihan pohjalukemiin. Tärkeän ihmisen kuolema. Pitkäaikainen työttömyys, joka kylläkin onneksi kohta loppuu. Se onkin ainoa valonpilkahdus tähän pimeyteen tällä hetkel...

1. turhauttavalta, ja usein ei oikeestaan miltään, kai siihen on tottunu jollain tasolla. ihmetyttää vaa mitä mä täälä ees teen tai miks synnyin? miksei voineet käyttää kortsua ja jättää tekemättä?

2. jos jonkun kanssa saa juteltua ni se auttaa.. kavereita ei juurikaan oo. yleensä musiikki, kirjottaminen ja lailliset nautintoaineet helpottaa väliaikasesti.

3. mulla on ollu aina vaa muutama hyvä kaveri mut sitte ku on muuttanu, koulut vaihtunu ym ni ne on sitte jääny..lapsuus oli niin paska sekä kotona ja koulussa etten uskaltanu oikein tutustuakka keneekää tai puhua muille ku kavereille. ja tuskin kovin moni haluaa edes tutustua muhun. siltä ainaki tuntuu.