Olipa jännä tilanne tänään. Menin vieraaseen pankkiin ja otin vuoronumeron. Kun vuoroni tuli, näin että juuri sen palvelupisteen kassaneitinä on lukioaikojen suurin ihastukseni. Juttu meni koulussa aikanaan niin, että tämä tyttö sai pääni pyörälle ja kerroin ihastumisestani hänelle, pyysin treffeille. Hän kuitenkin antoi rukkaset sen kummemmin perustelematta. Pikkuhiljaa ihastukseni laantui ja kiinnostuin muista tytöistä, mutten kenestäkään yhtä paljon kuin hänestä.
Kohtaaminen pankin tiskillä oli hämmentävä. Tunnistin hänet ennen kuin hän minua. Päätin salamannopeasti, että menen viileän rauhallisena hoitamaan kyseisen raha-asiani kuin kuka tahansa asiakas ja katson miten homma etenee. Heti kun hän hoksasi minut, hänen kasvoilleen tuli aavistuksen vaivaantunut ilme ja silmät liikkui nopeasti puolelta toiselle, pystymättä katsomaan puolta sekuntia kauempaa minua silmiin. Hän tervehti "Päivää" ja sanoin moi, tunnettiinhan me ennestään. Juttelin pankkiasiani kuin kenelle tahansa. Hän tuijotti näyttöpäätettä ja haroi hiuksiaan hermostuneesti, kunnes vilkaisi minuun nopeasti ja sanoi "okei, Merja hoitaa meillä nämä asiat".
Hän poistui takahuoneeseen ja tilalle tuli joku minulle tuntematon Merja, joka tasan tarkkaan osasi pankissa samat hommat kuin kyseinen ihastuksenikin.
En ymmärrä syytä entisen ihastukseni käytökseen. Kouluajoista on kulunut ainakin kahdeksan vuotta ja itse osaan vain hymyillä senaikaisille muistoille. Onko rukkasten antaminen sittenkin kaduttanut häntä jälkeenpäin? Miksi kohtaaminen oli hänelle nyt niin vaikeaa, vaikka minä olen aina ollut asiallinen ja ystävällinen?
Kohtaaminen pankin tiskillä oli hämmentävä. Tunnistin hänet ennen kuin hän minua. Päätin salamannopeasti, että menen viileän rauhallisena hoitamaan kyseisen raha-asiani kuin kuka tahansa asiakas ja katson miten homma etenee. Heti kun hän hoksasi minut, hänen kasvoilleen tuli aavistuksen vaivaantunut ilme ja silmät liikkui nopeasti puolelta toiselle, pystymättä katsomaan puolta sekuntia kauempaa minua silmiin. Hän tervehti "Päivää" ja sanoin moi, tunnettiinhan me ennestään. Juttelin pankkiasiani kuin kenelle tahansa. Hän tuijotti näyttöpäätettä ja haroi hiuksiaan hermostuneesti, kunnes vilkaisi minuun nopeasti ja sanoi "okei, Merja hoitaa meillä nämä asiat".
Hän poistui takahuoneeseen ja tilalle tuli joku minulle tuntematon Merja, joka tasan tarkkaan osasi pankissa samat hommat kuin kyseinen ihastuksenikin.
En ymmärrä syytä entisen ihastukseni käytökseen. Kouluajoista on kulunut ainakin kahdeksan vuotta ja itse osaan vain hymyillä senaikaisille muistoille. Onko rukkasten antaminen sittenkin kaduttanut häntä jälkeenpäin? Miksi kohtaaminen oli hänelle nyt niin vaikeaa, vaikka minä olen aina ollut asiallinen ja ystävällinen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voii :)... Aloin ihan hymyilemään.
Koki tilanteen varmaan jotenkin "kuumottavaksi" eikä kyennyt työskentelemään kanssasi. Söpöä kuitenkin.. Itse käyttäytyisin varmaan yhtä lapsellisesti elämäni ensirakkauden kanssa vaikka ihastuksesta olisi kauankin. Mutta en kyllä sitten ymmärrä, jos kerran on rukkaset antanut joskus vuonna nakki ja muusi??
Jos ei ole tunteita, pystyy toimimaan normaalisti.
Jos se meni hämilleen pankkitilisi saldosta ;)