Miehitit mieleni
valtasit ja vangitsit sydämeni
Telkesit telkien taa
pakenit avain mukanaan
Nyt en muuta voi
kuin etsiä sinua
joukosta tän harmaan massan
Massan kasvoja ja nimiä
Koettavat puhutella minua
en kuule heitä
kehoni joka solun huutaessa nimeäsi
Anna armoa
En ole muuta väärää tehnyt
kun mennyt rakastumaan sinuun
.
Elämäni pahin virhe vai tarkoitettu tapahtuvan?
Ehkä minua on ikäni valmisteltu tietämättäni sinun rinnallesi?
Silloin tapahtuneet saisivat merkityksen ja palaset loksahtaisivat paikoilleen.
Kunpa tietäisin
kumpaako tietä seuraisin
valtasit ja vangitsit sydämeni
Telkesit telkien taa
pakenit avain mukanaan
Nyt en muuta voi
kuin etsiä sinua
joukosta tän harmaan massan
Massan kasvoja ja nimiä
Koettavat puhutella minua
en kuule heitä
kehoni joka solun huutaessa nimeäsi
Anna armoa
En ole muuta väärää tehnyt
kun mennyt rakastumaan sinuun
.
Elämäni pahin virhe vai tarkoitettu tapahtuvan?
Ehkä minua on ikäni valmisteltu tietämättäni sinun rinnallesi?
Silloin tapahtuneet saisivat merkityksen ja palaset loksahtaisivat paikoilleen.
Kunpa tietäisin
kumpaako tietä seuraisin
Vastaukset 22
Vanhimmat
Niin, hyvä tietysti niin kauan, kun valinnan (=elämän) mahdollisuutta...
Valitsemattomuuskin on valinta.... Niin tai näin, uskon, että oikeat valinnat tuovat kivun ja taistelunkin keselle tyyneyttä. Ihminen on rakennettu niin, että sen jotenkin tietää, kun on valinnut niin kuin pitää valita. Oikeat valinnat vahvistavat sisäistä ihmistä ja sielua. Ihmistä ei ole tarkoitettu sameissa vesissä kelluvaksi ajopuuksi.
Itsellä ei juurikaan ole valinnan mahdollisuuksia, elää vain eteenpäin kivun kanssa ja toivoa, että joskus vielä se hellittäisi. Tietysti voin valita sen miten asennoidun.. Näenkö vain sateisen sään, pimeyden, särkyneen sydämen, yksinäisyyden.... Vai näenkö, että kohta taas kevätkin koittaa, näenkö, että maailma on syviä, ihania ja aidon rakkaudellisia ihmisiä tulvillaan, näenkö, että olen sittenkin vapaa ja että tuo vapaus yksi ihmisen mielekkään elämän tärkein tila.....
Astutaan varovasti toisella jalalla. Päästään vielä takaisin, jos siitä tuntuu. Puolikas kengänjälki ei ole askeleeksi tulkittavissa, epämääräinen jälki vain, joka peittyy seuraavasta sateesta.
Jos horjahdetaan toisiamme kohti ja se edelleen tuntuu siltä, että palaset loksahtelevat paikoilleen, niin sekin saa tapahtua...
Sun tiet ja mun tiet ovat taas vieneet meidät samaan pisteeseen. Ehkä meidän on aina kuulunut tulla tähän. Ehkä kaikki tiet ja reitit tulee taas tähän takaisin, vaikka yritettäisiin sivuuttaa se.
kevyt, joustava ja tunnusteleva askel.
Kevyt askel kirjoitit kauniisti ja viisasti. Kevyet tunnustelevat askeleet ja palasten paikoilleen loksahtelu ovat hyviä, mutta.....
Kun otat kevyitä askelia ja horjahdat kohti, niin tiedätkö, että se horjahdus voi olla toiselle suuri toivon lähde, jonka ei soisikaan olevan seuraavalla viikolla syysvesien mukana pois huuhtoutunut. Joskus tunteet ovat niin vahvat, että on vaikea kestää monia askeleita ja pois huuhtoutumisia. Joskus tarvitaan vahvoja ratkaisuja, 90 asteen käännöksiä, painon siirtymistä todellisesti toiselle jalalle..... kun tulet siihen vaiheeseen, niin olethan rohkea..
Ymmärrän mitä tarkoitat ja olen samaa mieltä. Ajattelen sellaista hetken hidastumista, että aina ennen painon siirtymistä tulee ensin se kevyt kosketus. Ettei tarvitse mennä tasajalkaa hyppäämälläkään, toivottavasti :) Horjahduksessa tai sen jälkeen on jo jalat tukevasti maassa ja lähellä toisen jalkoja. Uskon että siinä vaiheessa peli olisi sillä tavoin menetetty, että siitä tunteesta olisi vaikea päästä pois. Kaikessa hyvässä siis. Luulen, että sellaisen horjahduksen jälkeen on helppoa/vähemmän vaikeaa olla rohkea. Luottaa siihen, että asiat on kuten pitääkin, vaikeuksista huolimatta. On löytänyt sen oikean paikan elämässä.
Rohkeus vaatii ehkä sen, että toinen on siinä lähellä ja tuntee palojen loksahdelleen paikoilleen. Yksin ei voi kulkea yhteistä polkua. Tunnustelevissa sekunnin kestävissä askelissa ei ole epäröintiä, vaan rohkeuden keräämistä. Hetken hengenveto, koska se merkitsee paljon.
Toisaalta voi käydä niin, että lumi peittää polun ennen askeleita ja kevyet askeleet kulkee vain ihan omia polkujaan ilman tietoa muista poluista. Sekin on ok. Ei liikaa stressiä etukäteen :)
Oma syy
Leluja
Ehkä näin
Taaskö
Kuppaista
Ongintaa
Tuuleen
Omaperäistä
Suksia
Inho
Saada
Selkään
Ahdistus
Suo
Ineen
Eilenkin
Nauroin
Itselleni
Kärsiikö
Ihmiset
Naskalista
Äitiin
Varmaan on niin, että elämän risteyskohdissa reittivalinnat tapahtuvat näennäisesti sattumusten (syvemmin ehkä kuitenkin kohtalon ja johdatuksen) tuloksena. Joskus on vaikea tietää milloin pitäisi toimi "niin kuin on oikein" (on yhtä kuin mitä järki ja yleinen käsitys sanoo) vai onko lupa heittäytyä sille tielle, mitä sydän näyttää. En puhu mistään pinnallisista parinvaihtoviikoista nyt, vaan siitä, kun elämä oikeasti kriisiytyy ja entinen tie käy mahdottomaksi kulkea.... Onko lupa uskaltaa horjahtaa, ottaa sellaisiakin harha-askelia, että paluu vanhallle polulle on vaikeaa, kenties mahdotonta.....
Kaaoksessa löydät
luoksein
rakkain.
En tiedä, mitä ajatella.
minulla on ollut huono viikko.
Älä testaile, älä yritä horjuttaa. En jaksa sitä nyt.
Juuri näin
Ei jaksaisi täälläkään .Saati sitten jaksaa yrittää horjuttaa ! Testailu?! Mitä lie tarkoitetaan.
Väsynyt mihinkään tuollaiseen,surullinen ja loppu.
kun tiedät, näköala selkiytyy.
kun rauha tulee sydämeesi, tiedät olevasi oikealla tiellä.
niinkauan kun soudat ja huopaat, et ole selvillä vesillä.
kauniisti kirjoitetuja tekstejä, mutta ei päde oikessa elämässä ,sydän, mene ja rakastu varattuun varattuna, tee täys käännös,emme huomaa toisiamme, vaikka kuinka rakastamme, esitä, että et edes tunne häntä,rakastat kuitenkin, tunne molemmin puolin, sydän särkynyt
Niinpä.
Voiko rakkautta muuntaa miehen ja naisen välisestä intohimoisesta rakkaudesta rakkauteen, joka on sallittua ihmisten välillä. Josta voi kertoa, jonka kertominen on jopa suotavaa.
Ja juurikin näin ! En vain ehtinyt kääntyä...sydämmeni kanssa.
Niin kai sit
en tiedä mitä sinulle sanoisin,ymmärrät, jos me kumpikin varattuja ei voi kertoa, ei voi toteuttaa,emme halua loukata, minä olen valmis eroamaan, toinen ei, mutta eri tilanteet, ymmärrän, en hänen tilanteessa itsekkään eroaisi, mutta se siitä.
Pakenen
avain mukanani.
Seuraan vain sinua!
Meninhän rakastumaan sinuun
vaikkei näin pitänyt käydä.
anna se avain takaisin, niin minullekkin kävi, mutta jos saisin sen avaimen, kääntyiskö tuuli
Ordo ab Chao. Järjetystä kaaokseen.