Onko muille tullut yhtä-äkkiä raja vastaan jaksamisessa? Minulla on nyt kaksikuinen, ihana vauva ja tänään se tapahtui. Pienen vastoinkäymisen seurauksena itkin neljä tuntia, valtava väsymys hyökyi päälle ja kaikki epäreiluudet, sanat, pettymykset tulivat mieleen. Yritin nukkua, ei onnistu.
Aiemmin väsymys on näkynyt lähinnä ajattelun hitautena.
Pääsin kyllä taas vauhtiin, sain vauvan syötettyä, syötyä itse ja pestyä pyykkiä. Naapurin kanssa juteltua vaunulenkillä. Mutta takaraivoon jäi ajatus siitä, että veto loppuu.
En saa pumpattua maitoa, joten yöt ovat minun vastuullani, päivät myös kun mies on töissä.
Milloin teillä on iskenyt väsymys vasten kasvoja?
Aiemmin väsymys on näkynyt lähinnä ajattelun hitautena.
Pääsin kyllä taas vauhtiin, sain vauvan syötettyä, syötyä itse ja pestyä pyykkiä. Naapurin kanssa juteltua vaunulenkillä. Mutta takaraivoon jäi ajatus siitä, että veto loppuu.
En saa pumpattua maitoa, joten yöt ovat minun vastuullani, päivät myös kun mies on töissä.
Milloin teillä on iskenyt väsymys vasten kasvoja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No Hei.
Minäkin itkin. Aina silloin tällöin, kun lapseni oli alle vuoden. Se oli kovin iso muutos elämässä ja kun mies palasi töihin kaikki tuntui viellä raskaammalta. Hänestä työnteko oli rankempaa, kuin kotona olo. Vastuu oli kuitenkin minusta VALTAVA. Mutta jokaisen itkun ja kiukun jälkeen olo aina helpotti. Joskus on pakko itkeä ja surra ja pelätä. Ei se aina välttämättä tarkoita masennusta. Lapsen tulo perheeseen tuo paljon hyvää, mutta myös paaaaljon uutta opittavaa, jaksamista sekä valvomista.
Joskus jopa soitin miehelle, että kun tulet kotiin niin pitää vähän itkeä, ei mitään hätää on vain selllainen olo :)
On käynyt samoin, muutaman kerran olen ollut todella loppu. Itkuhan siinä aina tuli ja minut passitettiin suorilta makuuhuoneeseen nukkumaan korvatulppien kera (ihana mies & oma äiti tuli pari kertaa säikäytettyä). Täytyy myöntää, että ihmeen pitkään sitä ihminen jaksaa kun ei vain ole muuta mahdollisuutta. Tai no olihan lapsen isä & tuo mummo, mutta kovin tuntuivat olevan hekin uupuneita (kunnes multa loppui veto, säikähtivät ja tajusivat että omat väsymyksensä olivatkin aika lieviä minun tilanteeseen verrattuna!!).
Se äidinmaidonkorvike ei muuten ole myrkkyä vauvoille, jotkut lapset eivät koskaan saa rintamaitoa ja elävät silti joten kannattaa kokeilla sopiiko teidän vauvalle ja jättää sitten vauva pariksi tunniksi isälle pullon kera. Tai syötät vauvan ja poistut jonnekin ulos tekemään jotain. Osaat varmaan jo suurinpiirtein arvioida, minkä välein vauvasi syö, joten palaat kun siltä tuntuu.
Jos olet koko ajan samassa talossa lapsen kanssa, minulla ainakin alkoivat korvat "soida" ja niitä alkoi pakottamaan, kun yliherkistyin vauvan jokaiselle änähdykselle, kuuntelin koko ajan että no joko kohta jotain kuuluukin...
Toivon sinulle paljon jaksamista :) !!! Joskus minulta ei tarvinnut kuin jonkun kysyä, että miten sinä jaksat, kun purskahdin itkuun...