"Vielä kielipolitiikasta (Opettaja 44-45/2012, keskustelua palstalta erään opettajan mielipide)
Opettajan numerossa 38/21.9 esiteltiin kielivalintoja koskevan tutkimusosion tuloksia. Jos vastausprosentti on 45, perusjoukosta (opettajista) ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Koskaan ei voi sanoa mitään osajoukoista (ikäryhmästä, sukupuolesta ja niin edelleen), kun otanta on tehty perusjoukosta sattumanvaraisesti. Tämän opin tilastotieteen peruskurssilla.
Oman kokemukseni mukaan naiset kannattavat enemmän ruotsin pakollisuutta kuin miehet. Rehtorit ja muut esimiesasemassa olevat vastustavat kaikkea valinnaisuuden lisäämistä, koska pelkäävät sen lisäävän työtänsä. Uskallan kyllä väittää, että enemmistö on vapaan kielivalinnan kannalla.
Ruotsin pakollisuudelle on vaikea nähdä perusteita. Pääkaupunkiseudulla alle 45-vuotiaat puhuvat paremmin suomea kuin ruotsia. Pohjanmaan murteita ei ymmärrä edes äidinkielenään ruotsia puhuva helsinkiläinen. Mitä talouteen tulee, kuvaava oli Ylen tutkimus, jossa haastateltiin 80 Suomen suurinta yritystä, jotka vastaavat 90 prosentista maan viennistä. Yhdessäkään ei tarvittu ruotsia.
Lähtökohtana pitäisi olla, että kaikilla on oltava kaksi vierasta kieltä, jotka vanhemmat valitsevat yhdessä oppilaan kanssa. En usko, että ruotsin suosio on noussut. Aina ensimmäisellä oppitunnilla teen kirjallisen kyselyn, johon oppilaat saavat vastata nimettömänä. He saavat valita espanjan, ranskan, englannin, venäjän ja ruotsin joukosta kaksi kieltä. Juuri koskaan kukaan ei valitse ruotsia tai venäjää.
Kaiken pakottamisen jälkeen vain neljä prosenttia suomenkielisistä osaa ruotsia. Helsingin yliopiston kielikeskus tutki, miten paljon valmistuneet tarvitsivat ruotsia työssään neljän vuoden kuluttua valmistumisestaan. Tulos oli masentava. Kertaakaan ruotsia ei ollut puhunut 44 prosenttia, 19 prosenttia oli käyttänyt ruotsia vähintään kaksi kertaa kuukaudessa ja loput vain satunnaisesti. Jotta kielitaito säilyisi, kieltä pitäisi käyttää ainakin kaksi kertaa viikossa.
Maan virallinen kaksikielisyys ei edellytä pakkoruotsia. Perusteita ei löydy myöskään kansainvälisestä oikeudesta. Valtion väestöstä kolmasosan pitäisi puhua kieltä vähintäänkin osavaltiotasolla, jotta voisi vaatia kansalliskielen asemaa. Näin ollen Suomen kielipolitiikka on todella outoa.
Pakkoruotsi tuli peruskoulun myötä 1970 alkaen. Suomi liittyi Euroopan Unioniin 1995. On suorastaan kohtalon ivaa, että nämä pakkoruotsitetut, parhaassa työiässä olevat ja juuri tutkintonsa suorittaneet joutuivat vetovastuuseen vailla tarvittavia valmiuksia. Puuttui kielitaito ja kulttuurintuntemus.
Esimerkkejä on helppo löytää. Säteilyturvakeskuksen silloinen johtaja Jukka Laaksonen myönsi julkisesti, että jos olisi osattu ranskaa ja tunnettu kulttuuri, Olkiluodon ydinvoimalaa ei olisi tilattu nykyisillä ehdoilla. Taloustieteilijä Johnny Åkerholm, joka oli neuvottelemassa Suomen liittymisestä euroon, sanoi, että asiat olisivat voineet saada toisen käänteen, jos olisi tajuttu, että Espanjassa hallintokin on politiikkaa.
X X
ranskan, ruotsin ja espanjan opettaja"
http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewtopic.php?t=949
Opettajan numerossa 38/21.9 esiteltiin kielivalintoja koskevan tutkimusosion tuloksia. Jos vastausprosentti on 45, perusjoukosta (opettajista) ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Koskaan ei voi sanoa mitään osajoukoista (ikäryhmästä, sukupuolesta ja niin edelleen), kun otanta on tehty perusjoukosta sattumanvaraisesti. Tämän opin tilastotieteen peruskurssilla.
Oman kokemukseni mukaan naiset kannattavat enemmän ruotsin pakollisuutta kuin miehet. Rehtorit ja muut esimiesasemassa olevat vastustavat kaikkea valinnaisuuden lisäämistä, koska pelkäävät sen lisäävän työtänsä. Uskallan kyllä väittää, että enemmistö on vapaan kielivalinnan kannalla.
Ruotsin pakollisuudelle on vaikea nähdä perusteita. Pääkaupunkiseudulla alle 45-vuotiaat puhuvat paremmin suomea kuin ruotsia. Pohjanmaan murteita ei ymmärrä edes äidinkielenään ruotsia puhuva helsinkiläinen. Mitä talouteen tulee, kuvaava oli Ylen tutkimus, jossa haastateltiin 80 Suomen suurinta yritystä, jotka vastaavat 90 prosentista maan viennistä. Yhdessäkään ei tarvittu ruotsia.
Lähtökohtana pitäisi olla, että kaikilla on oltava kaksi vierasta kieltä, jotka vanhemmat valitsevat yhdessä oppilaan kanssa. En usko, että ruotsin suosio on noussut. Aina ensimmäisellä oppitunnilla teen kirjallisen kyselyn, johon oppilaat saavat vastata nimettömänä. He saavat valita espanjan, ranskan, englannin, venäjän ja ruotsin joukosta kaksi kieltä. Juuri koskaan kukaan ei valitse ruotsia tai venäjää.
Kaiken pakottamisen jälkeen vain neljä prosenttia suomenkielisistä osaa ruotsia. Helsingin yliopiston kielikeskus tutki, miten paljon valmistuneet tarvitsivat ruotsia työssään neljän vuoden kuluttua valmistumisestaan. Tulos oli masentava. Kertaakaan ruotsia ei ollut puhunut 44 prosenttia, 19 prosenttia oli käyttänyt ruotsia vähintään kaksi kertaa kuukaudessa ja loput vain satunnaisesti. Jotta kielitaito säilyisi, kieltä pitäisi käyttää ainakin kaksi kertaa viikossa.
Maan virallinen kaksikielisyys ei edellytä pakkoruotsia. Perusteita ei löydy myöskään kansainvälisestä oikeudesta. Valtion väestöstä kolmasosan pitäisi puhua kieltä vähintäänkin osavaltiotasolla, jotta voisi vaatia kansalliskielen asemaa. Näin ollen Suomen kielipolitiikka on todella outoa.
Pakkoruotsi tuli peruskoulun myötä 1970 alkaen. Suomi liittyi Euroopan Unioniin 1995. On suorastaan kohtalon ivaa, että nämä pakkoruotsitetut, parhaassa työiässä olevat ja juuri tutkintonsa suorittaneet joutuivat vetovastuuseen vailla tarvittavia valmiuksia. Puuttui kielitaito ja kulttuurintuntemus.
Esimerkkejä on helppo löytää. Säteilyturvakeskuksen silloinen johtaja Jukka Laaksonen myönsi julkisesti, että jos olisi osattu ranskaa ja tunnettu kulttuuri, Olkiluodon ydinvoimalaa ei olisi tilattu nykyisillä ehdoilla. Taloustieteilijä Johnny Åkerholm, joka oli neuvottelemassa Suomen liittymisestä euroon, sanoi, että asiat olisivat voineet saada toisen käänteen, jos olisi tajuttu, että Espanjassa hallintokin on politiikkaa.
X X
ranskan, ruotsin ja espanjan opettaja"
http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewtopic.php?t=949
Vastaukset 12
Vanhimmat
Juuri tällä tasolla on kielikeskustelua käytävä.
Tilanne on kaikin tavoin kestämätön.
Minä aikoinaan ymmärsin Ruotsissa palon paremmin Skånen murteita kuin
Närpiön.siitä ei koskaan saanut mitään tolkkua.
Pois tuo pakollisuus,koska on monia paljon tärkeämpiä kieliä kuin tämä
suomenruotsalaisen ankkalammen puhuma ruotsin murre.puolittain suomea
ja ikivanhaa ruotsia.
Viisaita sanoja.
Kiitos niistä.
Tähän avaukseen sopii sanat.
Pois pakkoruotsi
"Mitä talouteen tulee, kuvaava oli Ylen tutkimus, jossa haastateltiin 80 Suomen suurinta yritystä, jotka vastaavat 90 prosentista maan viennistä. Yhdessäkään ei tarvittu ruotsia."
Kuka tietää, mikä tutkimus on kyseessä?!
Niin. Ilman mitään konkreettista tutkimusta Ankdam ja rautaako
Tietävät täällä kertoa, että kaikki Suomen vientiyritykset tarvitsevat etupäässä ruotsia. Tämä perustuu heidän omiin mutu tuntemuksiin.
Palstalla on esitetty virallista EU:n tutkimusta, jonka mukaan ruotsia pitää tärkeänä alle YKSI PROSENTTI vastaajista!
Suuria maailmankieliä pidettiin tietysti tärkeimpinä, mutta kyllä se tulos on shokki, siis maamme svekoillle.
Tuo tutkimus kannattaa liittää kielivapautta kannattaviin sivustoihin.
Jos tutkimuksessa kysyttiin virallisesti vieraiden kielten tarvetta?
Ruotsin kielihän ei ole virallisesti vieras kieli, vaikka todellisuudessa onkin.
"Ruotsin kielihän ei ole virallisesti vieras kieli, vaikka todellisuudessa onkin."
- Niin ruotsin kielestä kyseenollen onkin hullu tilanne kun sitä kutsutaan "toiseksi kotimaiseksi" jolloin useimmat eivät samaistakaan sitä vieraaksi kieleksi vaikka se sitä mitä suurimmassa mittakaavassa onkin. Vieras kieli on aina vieras kieli vaikka se sattuisi olemaan ruotsikin!
Saahan sitä MIELIPITEITÄÄN esittää, LAIT kuitenkin määräävät.
Miksi kielilaki koskee vain suomea ja ruotsia?
Perustuslain mukaan suomi ja ruotsi ovat maamme kansalliskieliä. Perustuslain kansalliskieli–käsite on rinnastettavissa monissa muissa maissa käytössä olevaan käsitteeseen "virallinen kieli". Tällainen kieli on se kieli tai ne kielet, joita säännönmukaisesti käytetään viranomaisissa. Kansalliskielillä on näin ollen viranomaisissa vahvempi asema kuin muilla kielillä. Niillä on vahvempi asema muissakin virallisissa yhteyksissä kuten esimerkiksi opetuksessa ja muussa sivistystoiminnassa. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että muista kielistä on säännöksiä lainsäädännössä.
"
"Velvoittaako kielilaki myös yksityisiä?
Kielilaki velvoittaa yksityisiä – yhtiöitä ja järjestöjä – vain niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä eli antaessa palvelua viranomaisen toimeksiannosta. Kun tällaisia tehtäviä annetaan muiden kuin viranomaisten hoidettavaksi, on varmistettava, että toiminnassa ylläpidetään kielilain edellyttämä palvelutaso. Kielellisten oikeuksien toteuttaminen ei siis saa riippua toiminnan organisointimuodosta.
Rikoslain syrjintää koskevat säännökset, jotka kieltävät mm. kielen perusteella tapahtuvat syrjinnän, koskevat kuitenkin myös yksityisiä.
Mitä tarkoittaa, kun kielilaissa sanotaan, että viranomaisen tulee oma-aloitteisesti huolehtia kielellisten oikeuksien toteutumisesta käytännössä?
Toiminnan laadusta riippuen se voi merkitä eri asioita. Kielilaki kertoo päämäärän, ei sitä miten tulee toimia. Viranomaisen tulee miettiä, miten se omassa käytännön toiminnassaan asian toteuttaa. Esimerkiksi kenelle ohjataan ruotsinkieliset kysymykset. Jos palvelua annetaan useissa pisteissä, asiakkaat tulee selkeästi ohjata sille luukulle, jolta he saavat palvelua omalla kielellään.
Oma-aloitteisuus tai ennakointi voi tarkoittaa myös sitä, että työvuoro- ja työnjakojärjestelyt suunnitellaan niin, että molempia kieliä taitavia työntekijöitä on aina saatavissa. Tai se voi tarkoittaa, että esimerkiksi yksikielisessä tuomioistuimessa tuomarin tulee kysyä asianosaiselta tai todistajalta, haluaako hän tulkin.
http://www.om.fi/Etusivu/Perussaannoksia/Kielilaki/Useinkysyttya
Lähes kaikki pakkoruotsitus ja kohtuuttomuus ovat kielilaissa ja muiden tavallisten lakien kielipykälissä. Ei siis perustuslaissa!
Siten nuo lait on HELPPO muuttaa yksinkertaisella ääntenenemmistöllä kertalaakista eduskunnassa.
"Laki on ihmistä varten, ei ihminen lakia varten". Lakeja tulee ja pitää muuttaa vastaamaan todellisuutta. Muuten me eläisimme keskiajan lakien mukaan.
Miksi KIELILAKI koskee vain suomea ja ruotsia?
PERUSTUSLAIN mukaan suomi ja ruotsi ovat maamme kansalliskieliä. Perustuslain kansalliskieli–käsite on rinnastettavissa monissa muissa maissa käytössä olevaan käsitteeseen "virallinen kieli". Tällainen kieli on se kieli tai ne kielet, joita säännönmukaisesti käytetään viranomaisissa. Kansalliskielillä on näin ollen viranomaisissa vahvempi asema kuin muilla kielillä. Niillä on vahvempi asema muissakin virallisissa yhteyksissä kuten esimerkiksi opetuksessa ja muussa sivistystoiminnassa. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että muista kielistä on säännöksiä lainsäädännössä.
Suomen ja ruotsin kieli
Säädösvalmistelijaa sitovat PERUSTUSLAIN 17 §:n seuraavat KIELISÄÄNNÖKSET. Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Jokaisella on viranomaisen kanssa asioidessaan oikeus käyttää omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada tarvittavat asiakirjat tällä kielellä. Julkisen vallan on myös huolehdittava maan suomenkielisen ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista. Tämä merkitsee, että valtion ja kuntien on huolehdittava esim. sosiaali- ja terveyspalveluista, koulutus- ja muista sivistyspalveluista sekä niiden tiedonvälityksestä.
Edellä mainittuja PERUSTUSLAISSA SÄÄDETTYJÄ kielellisiä oikeuksia ja velvollisuuksia TÄSMENNETÄÄN ennen kaikkea KIELILAISSA.
http://www.om.fi/Etusivu/Perussaannoksia/Kielilaki/Kielisaannoksetsaadosvalmistelussa