Eli tällainen lyhyt avaus elämästäni....Olen 24-vuotias nainen, jolla on synkkä salaisuus....:( Meikä on ollut itsetuhoinen 6 vuotta....Ja kerronpa, miksi....Ku olin sellanen ylä-asteikänen, mua ruvettiin haukkumaan mun ulkonäön perusteella rumaks ja sanottiin, ettei kukaan poika voisi ikinä tykätä minusta. No, kun tuolloin sattu vielä huono itsetunto olemaan, ni uskoin ja ajattelin itekki samalla tavalla....Tietty vanhempana sitä tajus, ettei asia tod. ole noin, mutta silti mun itsetunto oli edelleen nollissa. Ajattelin, etten olis koskaan miehelle riittävä naisena.
Sairastuinpa masennukseenki vielä kaiken kukkuraks....Sitä, kun kuuli vielä murkkuikäisenä tyttönä pojilta, että hyi helevetti, kun tuo on ruma....Yks jätkä vielä esitti oksentavansa minun takiani, kun olin niin ällöttävä....Arvatkaa vaan, herättääkö tämä vihaa jälkeenpäin, vaikka se onkin mennyttä....Mutta sen jälkeen se sitten alkoikin....Aloin viillellä itteeni 16-vuotiaana, sairastuin masennukseen silloin ja menin osastolle 17-vuotiaana....Sen jälkeen tavatessani vanhaa kaveriani, joka ei kyllä ollut tuolloin vielä kunnon kaveri, hänkin tapasi kiusata mua ja haukkua mua ylä-asteella, vaikka oli mun kaveri, on sanony jälkeenpäin itekkin, että oli aika ärsyttävä sillon, joten kenties katuu käytöstään.
Mutta kun tapasin häntä sillon, niin vielä pari jätkää mun luokalta haukku mua sillon, kuinka inhottava mä olin tyttönä....Vielä toimivat samalla tavalla....
Oltiin juomassa sillon ja ne haukku mua mun naaman eessä, vaikka mulla oli muutenki jo itsetunto hajalla niitten takia....Voitte arvata, kuinka paljon voinkaan inhota niitä paskiaisia....Noh, tämän jälkeen mulla heräs itsetuhoiset ajatukset ja olin vähällä tappaa itteni....Ja siitä se sitten jatku....Viiltelin, yritin aukaista ranteeni, aloin polttaa itteäni tupakoilla ja tuli-tikuilla ja sitte aloin yliannostella lääkkeitä....Ajattelin, että ansaitsen kaiken sen, kun olen niin virheellinen ulkonäöltäni ja riittämätön naisena ja nyt mietin, että liikuttaakohan ketään miestä tuo, mitä oon käyny läpi....Että välittääkö kukaan mies....Olin niin jumissa oman pahan oloni kanssa, että sitte 20-vuotiaana aattelin, että itsemurha olis siihen paras ratkaisu....Otin sitten 50 tablettia verenkiertolääkettä, vaikka siihen ei kuolisikaan....:(
Olen miettiny myös hankkiutuvani nenä-letkuihin ja lopettaa syömisen....Yritin joskus jopa oksentaa syömäni ruoan ulos....Ja tekisin ittestäni alipainosen, että ihmiset huomais, kuinka huono olo mulla on, vaikka välillä mietin, että tuskin ketään kiinnostaa....Noh, nyt on sitten mennyt elämässä vähän paremmin, päätin jossain vaiheessa, että en halua enää itsetuhoisuutta elämääni ja nyt pari viime vuotta yrittäny päästä siitä eroon, vaikka haluja siihen tulee vieläkin....Mutta en tiedä, kaikki tuo, mitä olen kokenu, on jättäny muhun syvät arvet ja kun nyt vielä lukee näitä Suomi24;n keskusteluja ihmisen ylipainosta ja joittenki miesten kommentteja, kuinka heitä ällöttää yli-painoset naiset, niin alkaa tuntua, että mieluummin olen yksin kuin miehen kanssa, joka vaatii, että sä olet virheetön ulkonäöltäs ja kaunis, kun eivät tiedä, miten paljon mä oon satuttanu itteeni ihan sen takia, kun en ole mielestäni kaunis ja mietin, että eikö se oikeesti riitä heille? Pitäskö mun vielä ottaa itteni hengiltä, että olisin rankaissut itseäni riittävästi? :(
En siis aio tappaa itteäni nytten, koska jotenki haluan vaa taistella, vaikka välillä tuntuukin, että itsemurha olis hyvä vaihtoehto....Ja turha tulla naukumaan mulle siitä, mä olen 100% varma, etten tod. ole ainut, joka ajattelee tällä tavalla joskus....
On tutkittu juttu, että monet miettii itsemurhaa, mutta eivät kuitenkaan tee sitä.
Noh, nyt kai menee elämässä paremmin, mutta silti tunnen itteni satutetuks, tuntuu, että miehet ei oikeesti välitä susta, ellet oo oikeesti hyvännäköinen ja olet häviöllä, jos et ole sitä, vaikka jokainen pitääkin eri ihmisiä kauniina.
Näin ollen ajattelen, että olen mieluummin yksin kuin miehen kanssa, joka vaatii sitä, että olet kaunis tai muuten sulla ei ole mitään merkitystä ihmisenä, tuntuu, että miehet ei näe sitä, miten paljon naiset kärsii ulkonäköpaineista.
Kuinka monet naiset lahduttavat itsensä hengiltä ollakseen hoikkia, että kelpaisivat miehille, jotkut yrittää itsaria, kun uskovat olevansa rumia jne.
Ja tuntuu, ettei sekään riitä miehille eikä liikuta heitä....
Joka tapauksessa olen tod. kiitollinen kommenteista ja kaikki, jotka meinaa mua haukkua emoks yms. muuta, ni kaikessa rauhassa, kaikki me ollaan niinkutsuttuja emoja jollain tavalla, että miettikäähän sitä....Kaikki meistä haluaa, että meitä rakastetaan ja arvostetaan sellasena ku me ollaan ja että on joku, joka välittää.
Jos jollakulla on varaa väittää, että ei halua, ni kertokoon ihmeessä, haluaisin kuulla mielelläni....;)
Että tämmönen avaus mun elämästä, tunnen itteni edelleen satutetuks yms. muuta, mutta silti olen hengissä....Kaipa kaikki tämä on myös vahvistanu ja kasvattanu mua ihmisenä....:)
Sairastuinpa masennukseenki vielä kaiken kukkuraks....Sitä, kun kuuli vielä murkkuikäisenä tyttönä pojilta, että hyi helevetti, kun tuo on ruma....Yks jätkä vielä esitti oksentavansa minun takiani, kun olin niin ällöttävä....Arvatkaa vaan, herättääkö tämä vihaa jälkeenpäin, vaikka se onkin mennyttä....Mutta sen jälkeen se sitten alkoikin....Aloin viillellä itteeni 16-vuotiaana, sairastuin masennukseen silloin ja menin osastolle 17-vuotiaana....Sen jälkeen tavatessani vanhaa kaveriani, joka ei kyllä ollut tuolloin vielä kunnon kaveri, hänkin tapasi kiusata mua ja haukkua mua ylä-asteella, vaikka oli mun kaveri, on sanony jälkeenpäin itekkin, että oli aika ärsyttävä sillon, joten kenties katuu käytöstään.
Mutta kun tapasin häntä sillon, niin vielä pari jätkää mun luokalta haukku mua sillon, kuinka inhottava mä olin tyttönä....Vielä toimivat samalla tavalla....
Oltiin juomassa sillon ja ne haukku mua mun naaman eessä, vaikka mulla oli muutenki jo itsetunto hajalla niitten takia....Voitte arvata, kuinka paljon voinkaan inhota niitä paskiaisia....Noh, tämän jälkeen mulla heräs itsetuhoiset ajatukset ja olin vähällä tappaa itteni....Ja siitä se sitten jatku....Viiltelin, yritin aukaista ranteeni, aloin polttaa itteäni tupakoilla ja tuli-tikuilla ja sitte aloin yliannostella lääkkeitä....Ajattelin, että ansaitsen kaiken sen, kun olen niin virheellinen ulkonäöltäni ja riittämätön naisena ja nyt mietin, että liikuttaakohan ketään miestä tuo, mitä oon käyny läpi....Että välittääkö kukaan mies....Olin niin jumissa oman pahan oloni kanssa, että sitte 20-vuotiaana aattelin, että itsemurha olis siihen paras ratkaisu....Otin sitten 50 tablettia verenkiertolääkettä, vaikka siihen ei kuolisikaan....:(
Olen miettiny myös hankkiutuvani nenä-letkuihin ja lopettaa syömisen....Yritin joskus jopa oksentaa syömäni ruoan ulos....Ja tekisin ittestäni alipainosen, että ihmiset huomais, kuinka huono olo mulla on, vaikka välillä mietin, että tuskin ketään kiinnostaa....Noh, nyt on sitten mennyt elämässä vähän paremmin, päätin jossain vaiheessa, että en halua enää itsetuhoisuutta elämääni ja nyt pari viime vuotta yrittäny päästä siitä eroon, vaikka haluja siihen tulee vieläkin....Mutta en tiedä, kaikki tuo, mitä olen kokenu, on jättäny muhun syvät arvet ja kun nyt vielä lukee näitä Suomi24;n keskusteluja ihmisen ylipainosta ja joittenki miesten kommentteja, kuinka heitä ällöttää yli-painoset naiset, niin alkaa tuntua, että mieluummin olen yksin kuin miehen kanssa, joka vaatii, että sä olet virheetön ulkonäöltäs ja kaunis, kun eivät tiedä, miten paljon mä oon satuttanu itteeni ihan sen takia, kun en ole mielestäni kaunis ja mietin, että eikö se oikeesti riitä heille? Pitäskö mun vielä ottaa itteni hengiltä, että olisin rankaissut itseäni riittävästi? :(
En siis aio tappaa itteäni nytten, koska jotenki haluan vaa taistella, vaikka välillä tuntuukin, että itsemurha olis hyvä vaihtoehto....Ja turha tulla naukumaan mulle siitä, mä olen 100% varma, etten tod. ole ainut, joka ajattelee tällä tavalla joskus....
On tutkittu juttu, että monet miettii itsemurhaa, mutta eivät kuitenkaan tee sitä.
Noh, nyt kai menee elämässä paremmin, mutta silti tunnen itteni satutetuks, tuntuu, että miehet ei oikeesti välitä susta, ellet oo oikeesti hyvännäköinen ja olet häviöllä, jos et ole sitä, vaikka jokainen pitääkin eri ihmisiä kauniina.
Näin ollen ajattelen, että olen mieluummin yksin kuin miehen kanssa, joka vaatii sitä, että olet kaunis tai muuten sulla ei ole mitään merkitystä ihmisenä, tuntuu, että miehet ei näe sitä, miten paljon naiset kärsii ulkonäköpaineista.
Kuinka monet naiset lahduttavat itsensä hengiltä ollakseen hoikkia, että kelpaisivat miehille, jotkut yrittää itsaria, kun uskovat olevansa rumia jne.
Ja tuntuu, ettei sekään riitä miehille eikä liikuta heitä....
Joka tapauksessa olen tod. kiitollinen kommenteista ja kaikki, jotka meinaa mua haukkua emoks yms. muuta, ni kaikessa rauhassa, kaikki me ollaan niinkutsuttuja emoja jollain tavalla, että miettikäähän sitä....Kaikki meistä haluaa, että meitä rakastetaan ja arvostetaan sellasena ku me ollaan ja että on joku, joka välittää.
Jos jollakulla on varaa väittää, että ei halua, ni kertokoon ihmeessä, haluaisin kuulla mielelläni....;)
Että tämmönen avaus mun elämästä, tunnen itteni edelleen satutetuks yms. muuta, mutta silti olen hengissä....Kaipa kaikki tämä on myös vahvistanu ja kasvattanu mua ihmisenä....:)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.