Mulla on varmasti aika yleinen ongelma. Sain kortin noin kk sitten ja paljoa ei ole tullut ajeltua. Olin ekana ajokertana kortilla tosi jännittynyt. Se oli ihan kauheeta, eikä asiaa auttanut se, että poikaystäväni huusi vieressä kuinka väärin teen yms. Ja siis totuushan oli se,että en tehnyt mitään mikä olisi ollut vaaraksi liikenteelle, olin vain niin paniikissa, että ajoin liiankin varovasti. Loppuvaiheilla mun oli pakko pysäyttää erään kioskin pihaan ja pyytää poikaystävääni ajamaan loppuun. Aloin vaan itkeen ihan hysteerisesti ja tärisin enkä pystynyt puhumaan. Toisin sanoen myöhemmin, kun googletin ja tajusin että mulle oli tullut pieni paniikkihäiriö. Siitä lähtien mua on pelottanut. Autokoulussa vaiheet alkoi luonnostumaan ja ajo tuntumaan rutiinilta ja PAM! Mua alko pelottaa ja se kauhee ressi tuli päälle. Ja oon alkanut miettimään, että johtuuko se siitä, että eka ajokerta omillaan meni noin. Myöhemmin poikaystäväni sanoi,että ajan oikeasti hyvin, mutta mä en usko itteeni. Mä en pelkää kolaria ja tiiä , että ajan turvallisesti, jotenkin mua vaan on alkanut pelottaa vaihteet. Tietty mua jännittää ajaa meidän automaattivaihteisella autolla, mutta enemmän ihan vaihteistolla. Mua vaan turhauttaa, että muut ajavat jo tottuneina kuskeina ja mä oon vaan tällänen pelkuri. Päätin huomenna mennnä koittamaan uudestaan poikaystäväni autolla ja otan nyt itteeni niskasta kii! Koska mä tykkään ajaa autoo. Mä haluan tästä pelosta eroon! Halusin vaan avautua tästä huolesta :) onko kellään muulla tälläsiä tuntemuksia ja kertokaa keinoja mitkä auttaisivat tähän!
Kiitos jo etukäteen!
Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voin kertoa ettet ole ainoa jolle noin käy.Itsekin sain paniikkikohtauksia kun ajelin ekan kerran ja vielä monesti sen jälkeenkin..Pikkuhiljaa opin luottamaan itseeni ja mieheni kannusti minua..ajelin varhain sunnuntai-aamuisin kun ei ollut liikennettä..:D ja itsevarmuus ja ajotaito karttui...tsemppiä vaan!
Jos mahollista, niin kantsii ajella aluksi tutuilla teillä. Ennemmin hiljaa kuin liian lujaa. Hitaassa vauhdissa ei tule niin pahoja onnettomuuksia, jos nyt jotain sattuisi käymään. Tosin jos oikeasti hitaasti ajat, niin kyllä silloin pitäisi ehtiä reakoimaan vaaraliikkeisiin. Ellei sitten jarru ja kaasu mene sekaisin. Treenaamalla oppii.
Minulla oli pari kolme ensimmäistä ajokertaa kortin saannin jälkeen sellaisia, että jos ajoi vain 20km niin jalat olivat kauhean kipeät koko loppupäivän. Kai sitä jännitti niitä jalkoja jotenkin. Mutta kun paljon siitä lähtien ollut ns. "pakko" ajaa, niin ajan kanssa se loppui ja nyt 4 vuoden päästä ajan kuin kortti olisi ollut jo 30 vuotta tai jotain..
Aloittajalle voisin suositella seuraavaa:
- Etsi tyhjä / hylätty / syrjäinen tyhjä iso parkkialue, ja ajele siellä, totuttele autoon ja itse ajamiseen.
- Siellä voit harjoitella vaihteiden käyttöä sekä myös auton käyttäytymistä erilaisisssa nopeuksissa, tilanteissa, vauhdeissa jne.
- Tee sama kesällä sekä talvella
- Ota jossakin vaiheessa rallikuski asenne, se voi tehdä ajosta mielenkiintoisempaa, mutta HUOM. jätä tuo asenne sinne tyhjälle alueelle :)
Itse opettelin ajamaan autoa pääkaupunkiseudulla yömyöhällä. Pikkuhiljaa aloin oppimaan ja tottumaan liikenteeseen. Lopulta pystyin ajamaan kovassa ruuhkassa, huonossa kelissä ja ratikoiden keskellä. Olen kuitenkin mokannut muutaman kerran liukkaassa kelissä osaltaan monen yhteensattuman ja pelkän epäonnen tuloksena, vaikka ajokokemusta on tuossa vaiheessa ollut jo paljon. Eli pari kertaa auto on ollut korjattavana kolarin johdosta. Nuo jättää aina vähäksi aikaa traumat ja pelkää ajaa, mutta jossain vaiheessa taas uskaltaa ajaa. En kyllä mitenkään tykkää talvella liukkaassa ajella kehällä.
Itellä ei ruuhka-ajo ja kaupunkiajo pelottanut, mutta sen sijaan hiljaisia ja pimeitä pitkiä tieosuuksia saatoin pelätä etenkin talvella. Pohjois-Suomessa kun on noita pitkiä ja kehnoja tieosuuksia. Kaupunkiajo ei niin pelottanut, koska nopeudet ovat pienempiä. Jossain vaiheessa rupes pelottaa mäkilähdöt, jolloin jouduin välttelemään niitä risteyksiä, joissa joutuu ottaa mäkilähdön. Pelkäsin, että autoni liukuu takana olevan päälle. Mäkilähtöpeloista pääsin kuitenkin suht helposti, kun valitsin vain hiljaisen paikan, jossa sai rauhassa harjoitella mäkilähtöjä. Vaikka multa on pääosin ajopelot kadonnut, pelkään edelleen jonkin verran ajaa talvella pitkällä ja pimeällä katuosuudella. Nyt kun olen asunut Helsingissä, ei onneks ole tarvinut huonoja pimeitä teitä ajaakkaan. Täällä ku noita pimeitä ja kapeita tieosuuksia liiemmin oo.
Ajele yksin ja hiljaisena aikana jos asut kaupungissa, katso aluekartat ja opettele tuntemaan pienempi alue ensin että opit auton ominaisuudet.
näinminä 70- luvulla opettelin helsingissä. ajelen vieläkin ,vaikken asu siellä.
ylimääräinen komentelija ei ole hyväksi vierellä.
Teet niinkuin minä ja hommaat vanhemman Peugeot 307:n. Sillä kelpaa täryytellä :)