Ystävystyin opiskelijatoverini kanssa melkein heti opintojemme alettua. Olemme molemmat nuorehkoja aikuisia miehiä (reilusti yli 2-kymppisiä), ja olemme tunteneet nyt noin pari vuotta. Tajusin heti ystävystymisen alettua, että tässä on jotakin toisenlaista kuin muissa ystävyyksissä. Puhuimme samaa kieltä ja meillä oli yhdistäviä tekijöitä.
Olen itse bi, mutta tuosta ystävästäni en oikein osaa ottaa selvää. Hän on rakastunut tyttöystäväänsä, mutta tuntuu jollakin tavalla olevan latautunut miehiin päin.
Meillä on hyviä keskusteluja sellaisella syvällisellä tasolla, joita en ole löytänyt kenenkään muun kanssa. Eikä tässä kaikki, sillä meillä on harvinaisen paljon fyysistäkin... En tarkoita nyt mitään seksiä enkä edes suutelua, vaan pitkäkestoista kainalossa oleskelua ja halailua. Saatamme olla kosketuksissa jopa tuntikaupalla.
Olemme todenneet rakastavamme toisiamme. Olemme myös onnistuneet loukkaamaan toisiamme pariin otteeseen vahingossa ja se on ollut hirveää. Olemme itkeneet toistemme vuoksi niin hyvässä kuin pahassakin.
Oman lukunsa tuo ystäväni tyttöystävä. Tuntuu siltä, että ystäväni ei halua, että minä ja tämä tyttöystävä olisimme keskenämme missään tekemisissä. Jotenkin tuntuu kovin omituiselta koko homma. Itselleni parisuhteen kunnioittaminen on selvää, vaikka sinkku olenkin. Mielestäni on oikeaa rakkautta antaa toisen parisuhteelle se oma tila.
En tajua, miten pääsisi näistä tunteista eroon. Toisaalta rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta, mutta mietin, onko minun lopetettava opiskeluni tms., jotta pääsisin eroon tunteistani.
Olen itse bi, mutta tuosta ystävästäni en oikein osaa ottaa selvää. Hän on rakastunut tyttöystäväänsä, mutta tuntuu jollakin tavalla olevan latautunut miehiin päin.
Meillä on hyviä keskusteluja sellaisella syvällisellä tasolla, joita en ole löytänyt kenenkään muun kanssa. Eikä tässä kaikki, sillä meillä on harvinaisen paljon fyysistäkin... En tarkoita nyt mitään seksiä enkä edes suutelua, vaan pitkäkestoista kainalossa oleskelua ja halailua. Saatamme olla kosketuksissa jopa tuntikaupalla.
Olemme todenneet rakastavamme toisiamme. Olemme myös onnistuneet loukkaamaan toisiamme pariin otteeseen vahingossa ja se on ollut hirveää. Olemme itkeneet toistemme vuoksi niin hyvässä kuin pahassakin.
Oman lukunsa tuo ystäväni tyttöystävä. Tuntuu siltä, että ystäväni ei halua, että minä ja tämä tyttöystävä olisimme keskenämme missään tekemisissä. Jotenkin tuntuu kovin omituiselta koko homma. Itselleni parisuhteen kunnioittaminen on selvää, vaikka sinkku olenkin. Mielestäni on oikeaa rakkautta antaa toisen parisuhteelle se oma tila.
En tajua, miten pääsisi näistä tunteista eroon. Toisaalta rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta, mutta mietin, onko minun lopetettava opiskeluni tms., jotta pääsisin eroon tunteistani.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Kaunista, riipivän kaunista. Onko mahdoton ajatus säilyttää tuo taso, joka teillä on ja antaa ajan näyttää, mitä tapahtuu?
Ei se mahdotonta ole. Tuntuu siltä, että kaipaisin itse enemmän läheisyyttä kuin saan.
Kuulkaas hintit, ottakee hotellihuone ja höylätkää toisianne kakkaränniin..
Miksi?
Olen Bi-henkinen mies tampereelta 36 v ja timmissä kunnossa, voitaisiinko jutella ja tavata, miehet/naiset, pistäkää viestiä [email protected]
Miten tämä liittyy keskusteluun?
Miten kaunista! Toivottavasti kestää. Ja kuten todettiin jo, ajan kanssa, anna ajan näyttää kuinka käy - niin et joudu katumaan.
Toiset etsii itseään vielä kolmikymppisinäkin..
Kiitos! Veikkaan kyllä, että minun lienee parempi etsiä joku, joka saisi pääni kääntymään. Mutta väkisin etsimällä tuskin sitä oikeaa löytyy.
Tampereen suunnalat Miehet ja naiset ottakaa yhteyttä kivaan ja sporttisee nahkakundiin, voitais käydä kahvilla ja jutella, pistäkää viestiä p 040 3773897
Ihanaa tuollainen vaikka toisaalta tietysti ikävää, kun ei saa tuntetaan kokonaan esille.
Kaverisi on selkeesti bi, mutta kenties ei halua tulla asian suhteen missään nimessä esille, vaan ainoastaan hakee sinusta sitä miesseuraa, jopa selkeää läheistyyttä, kun olet luotettava.
Onko suhde tyttöystävään enemmän kulissi vai todellista? Se, että hän ei suvaitse teidän oevan yhteydessä keskenään, niin kertoo siitä, että hänellä on pelko paljastumisesta jne.
Tuskimpa pääset tunteistais eroon kovin helposti. Oletko keskustellut, ns. nostanut kissan pöydälle" kaverisi kanssa...Onko hän missä mielessä sinun kanssasi liikkeellä. Puhukaa ja koettakaa saada asiaan selvyys...sitten ehkä helpompaa jatkaa suuntaan taikka toiseen.
Uskonpa niin, että tyttöystävä on todellinen rakkaus. Asioista olemme keskustelleet ja tällä hetkellä välit ovat hyvät, vaikka tunnen ja huomaankin hänen pitävän julkisesti matalaa profiilia itseäni kohtaan. Julkisesti ihmiset tietävät minun olevan bi ja sen vuoksi koen saavani muutenkin syrjintää.
Ajatuksissaan ihmiset tekevät varmasti kaikenlaista. Olen mielessäni jossitellut, mitä tapahtuisi, jos me kahden kesken ottaisimme viinaa tullaksemme kovaan humalaan. Se ei kuitenkaan taitaisi olla kovin järkevää muuten.
Luulen, että haaveilen turhaan lisäläheisyydestä, mikä aiheuttaa ikävää tunnetta.
Tarkoititko, että ystäväsi ei pysty kohtaamaan sinua 'ihmisten edessä', koska olet bi? Eli että hän välittää enemmän muiden ihmisten mielipiteistä kuin sinusta?
Kun en tosiaankaan tiedä... Kivuliainta on se, kuinka hän on kuin eri mies kahden kesken ja muiden edessä tosiaankin muuta.
Tuntuu pahalta sun puolesta. Olette kuitenkin niin läheisiä, että eikö olisi kummankin kannalta helpotus koittaa puhua asiasta. Ilman mitään vaateita ("vaatteita")... vaateita ("vaatteita") ;P
Se voisi sotkea kaiken, sillä luultavasti kaikki kääntyisi kyyneliin. Olemmekin jo yrittäneet tätä ja lopputulos oli vain turhaa pahaa oloa.
yrititte seksiä...?
Emme sentään.
Jaa-a... millä sitä tunteistaan pääsee eroon? Ei kai muuten kuin antamalla ajan kulua ja elämällä eteenpäin. Näitä tilanteita tulee elämässä aina välillä. Omat tunteet eivät kohtaa toisten tunteita / aikomuksia / tavoitteita yms. Kaikki eivät ole valmiita tekemään samoja asioita kuin me itse olemme, kaikki eivät ole yhtä kypsiä / kypsymättömiä kuin itse olemme... tätähän se on. Joskus pitää vain tyytyä vain siihen mitä saa.
Tosi koskettava kertomus. Minusta kuulostaa hienolta että olette saavuttaneet suhteellanne tuollaisen tason. Ymmärrän kuitenkin hyvin turhautumisesi. Nautit tunteista mitä saat hänen kanssaan, mutta sitten tulee aina kysymys: Mitä sitten? Eli tavallaan sinua ärsyttää kun se ei etene mihinkään, etkä tiedä haluaisitko edes että etenisi, eikä se ehkä mielestäsi kuulukaan edetä, jolloin taas ajattelet, "no miksi sitten tätä teemme alunperinkään?" Osuukohan yhtään oikeaan?
Tunnet hänet ilmeisen hyvin. Jos sinusta tuntuu että tyttöystävä on hänen suuri rakkaus, hän todennäköisesti onkin sitä. Jos hän haluaa pitää teidät erossa, hän todennäköisesti ei halua että tyttöystävänsä alkaa epäilemään hänessä mitään. Ystäväsi tietää siis että olet bi? Se saattaa olla syy miksi hän uskaltaa olla niin läheinen kanssasi. Hänellä tuskin on koskaan ollut toista miesystävää kenen kanssa hän pystyy moiseen, koska monet miehet pelkäävät läheistä kontaktia, etteivät leimautuisi. Sinulla ei ole sitä pelkoa, koska olet jo sanonut olevasi bi. Niinpä ystäväsikin voi sinun seurassa olla erilainen kuin muiden miesten kanssa.
On selvää että rakastat häntä. Avainsanana on nyt se, että jos saisit päättää mitä tapahtuisi, mitä tapahtuisi? Miten koet ajatuksen seksistä? Eli tavallaan jos kävisikin niin että suhteenne etenisi, haluaisitko sitä?
Tämä nyt on siis kaikki toki spekulointia, mutta kertomukseesi omiin kokemuksiini perustuen nämä asiat tulevat mieleen :)
Kiitos tästä sinulle!
Luit ajatukseni täysin. Tahtoisin viettää enemmän aikaa yhdessä, mutta muuten on matalaa profiilia, enkä halua hänelle mitään vaikeuksia.
Olen miettinyt seksiäkin. Toisaalta ajatus kiinnostaa, mutta kuitenkaan en usko sen olevan mitenkään mahdollista. Tahdon kuitenkin aidon parisuhteen, en mitään satunnaista kaappielämän iloa.
No minusta sinun kannattaa nyt miettiä asiaa siltä kantilta, että mitä elämältäsi, ja hänestä, haluat. Parastahan olisi tietysti jos voisit olla hänen ajatuksistaan ja tunteistaan täysin varma, ja tämähän tapahtuisi puhumalla asiasta. Ymmärrän kuitenkin että sellaisen keskustelun käyminen on vaikeaa ilman mitään seuraamuksia. Mutta on selvää että noinkaan ei voine jatkua pitkään. Et jaksa tyytyä loputtomiin vaan siihen mitä saat, vaan asioiden on joko mentävä eteenpäin tai sitten loputtava. Joten: sinun pitää tehdä niinkuin itsellesi on oikein pidemmän päälle.
Tällä hetkellä on luovutusmieliala. Olen katsellut jo muiden kaupunkien yliopistojen mahdollisuuksia ja sitä myöten alkanut työstää mielessäni muuttoa. Ehkäpä hidas häviäminen auttaa asiassa.
Vaikuttaa kyllä siltä että saa sun kanssasi toteuttaa bi-puoltaan itsessään, ja nimenomaan toi sun piilottelu tyttöystävältä puhuu sen puolesta. Kuin myös se että julkisesti pitää matalaa profiilia sun kanssa.
Varmasti olet hänelle myös todella tärkeä, olette läheisiä jne. mutta hän ei ole sinun vuoksesi valmis uhraamaan yhtään mitään tai laittamaan mitään likoon - valitettavasti. Tilanne saattaisi olla toinen jos tyttöystävää ei olisi.
Hän saattaa myös kuvitella että tämän hetkinen tilanne riittää myös sinulle? Mun mielestä sun ei kannata häipyä kuvioista ainakaan kertomatta tunteistasi.
Jotakin on muuttunut. Pari päivää sitten kohtasimme ja mukana oli tämä tyttöystävä. Aivan kuin tyttöystäväkin tietäisi jotakin ja nyt tuo mies kohdisti minuun erityisen paljon ystävällisyyttä. Toisaalta hän ei uskaltanut halata minua... Tyttöystäväkin tuntui kiinnostuneen minun asioistani.
Sun on pakko selvittää tätä asiaa nyt jotenkin. Se menee yhä hullummaksi, ja ajat itsesi seinille ajan myötä, ja on vaikeaa päästä eteenpäin elämässä ennen kuin selvität miten asiat on. Onnea!
Niin meneekin. Sain tietää, etten ole ainoa mies hänen kuvioissaan.
Toisaalta olen sitten törmännyt toiseen kiinnostavaan mieheen. Aika näyttää, löytyykö hänestä muuta kuin sydänsurua.
hyi oksetus mitä hinttejä!
Niinkö? Rakkausko on oksetusta?
mitäs jos se raiskaa sut jonain päivänä?
Tuskinpa niin käy.
sä oot se nainen..
Kaikki päättyi sittenkin karvaisiin kyyneliin.
Yli viikko sitten meillä oli porukan kesken illanvietto. Sen jälkeen keskustelimme Facebookissa. Kävi ilmi aika monta asiaa. Siirryimme asiaan, joka muuttui riitelyksi ja hän loukkasi minua todella röyhkeällä tavalla useampaan kertaan. Hän toivoi, että olemme vain tuttavia jatkossa. Hän halusi sanella ihan kaiken ja muistutti heteroudestaan (johon esitin vastaväitteeni).
Tämän jälkeen olen itkenyt aika paljon. Olen halunnut jopa kuolla. Poden häpeää ja koen olleeni kiusanteon kohde hänen puoleltaan. Toisaalta haluaisin kuolla.
Miten tämä tuska loppuu?
Kaikkeen skeidaan ei välttämättä saa koskaan vastausta. Mun mielestä tärkeintä on, että kaikesta huolimatta ja just siksi muistat, kuka Sinä olet. Suhtaudu itseesi kunnioituksella, ota riittävästi etäisyyttä ja anna asian olla. Ensin tietysti suret surusi! Voit vaikuttaa vain itseesi ja järjestää omat asiasi. Tiedät varmaan omasta kokemuksestakin, että minkä taakseen jättää, edestään löytää. Pätee niin hyvässä kuin pahassa ja kaverisikin tulee sen huomaamaan.
ps. mitä hävettävää sulla muuten on?!
Kiitos. Se etäisyyden ottaminen tapahtuu helpoimmin silloin, kun on muuta ajateltavaa. Kun olen yksin, läheisyyden kaipuu ja muistot palaavat.
Kyseinen ystäväkseni luulemani kaveri tai siis tuttava on käyttänyt mielestäni minua hyväkseen tietyllä tavalla. Rahojani olen tuhlannut hänen vuokseen ja tietenkin yhdessäolo muuten on syönyt aikaa muilta asioiltani, kuten opiskeluilta. Tämä on se, mikä hävettää. Hävettää myös se, kuinka hölmö olen ollutkaan.
Se mitä olet itsestäsi antanut, on tullut hyvästä tahdostasi ja puhtaasta sydämestäsi. Älä muuta sitä muuksi alkamalla tehdä nyt hyöty- ja kannattavuuslaskelmia! Olet ollut vilpittömästi oma itsesi hänen kanssaan, muista se. Muista, että sellainen sinä olet!
Olet aiheestakin vihainen ja surullinen. Hyväksikäyttäjiä tulee aina olemaan ja he tulevat niin kauan kunnes itse pistät asialle stopin. Tulee vielä sen jälkeenkin, jos ei muuta, niin ihan vain testatakseen, millä tasolla itsekunnioituksesi on.
Ansaitset ihmisen, joka voi antaa sinulle yhtä paljon kuin sinä hänelle. Sisäistä se ja usko siihen, niin se ihminen on jo jossain matkalla luoksesi. En tiedä, miksi nämä asiat täytyy oppia karvaimman kautta :/ mutta toisaalta, jos samat temput tekisi ihminen, joka on tunnetasolla samantekevä, mitään ei tulisi opittua. Välillä täytyy ilmeisesti sattua sydämeen oikein kunnolla, jotta se, mitä me todella olemme, pääsisi esiin. Täytyy olla ensin itselle hyvä ja kohdella itseään rakastavasti, silloin saamme sitä samaa myös muilta.
Näinhän se onkin. En halua olla muuta kuin mitä olen. Jotkut pitävätkin minua naiivina. Mieluummin niin kuin tosi kiero ja laskelmoiva tyyppi, joita mahtuu kolmetoista tusinaan.
Eteenpäin ja ongelle, mutta minne menen?
Jos et lähtisi ongelle laisinkaan vaan keskity itseesi. Tee just niitä asioita, joista aidosti pidät ja jotka vie sua eteenpäin. Keskity ihan vain omaan hyvinvointiisi, niin ettet ole kenenkään huomiosta riippuvainen. Käytä 'odotusaika' eduksesi, kyllä se rakkaus tulee ajallaan. Luota.
Eli minun kannattaakin lähteä sukellusretkelle omaan sisimpääni.
Jos olet todella rakastununut, niin ei ne tunteet katoa vaikka yrittäisikin. Sun on vaan keksittävä joku tapa millä ratkaiset tuon tilanteen... Kolmiodraamat on aina vähän mitä on, eikä niistä ole helppoa tietä ulos. Joku joutuu aina väistymään. Itse sanoisin että rehellisyys kannattaa. Kysy vaan ystävältäsi suoraan, että mitä hän haluaa sinulta. Jos hän sanoo että haluaa olla mielummin tyttöystävän kanssa, niin sitten sun on vaan väistyttävä ja jotenkin selvittävä.
Rakkaus tekee välillä kipeääkin...
Näinhän jo olen päättänyt - antaa mennä tyttöystävänsä kanssa.
Kunhan vain onnistuisin pääsemään näistä tunteistani. Miksi niitä ei saa heitettyä pois, kuten roskat roskakoriin?
Nyt tämä menee monologiksi. Tajuan nyt, kuinka rakastunut olin häneen. Hän antoi ymmärtää kokevansa jotakin samanlaista. Mihin valheisiin lankesinkaan? Miksi?
Kunpa pääsisin nyt elämässä eteenpäin. Tahtoisin itkeä. Helpointa olisi, jos päätyisin muutamaan kertaan sm-seksiin ja saisin itkeä samassa nämäkin kivut pois.
Itke pois niin kauan kuin itkettää. Mulla oli vastaava tilanne ja meni monta kuukautta kun vetistelin kaikki työmatkat pimeässä autolla ajaen. Tajusin vasta toukokuussa, että hei, nyt ei enää itketä...tosin se nosti taas tunteet pintaan, kun aloin tajuta, miten rankka vuosi on ollut.
Jossakin vaiheessa tajuat, todella sisäistät, miten arvokas olet. Se on vähän kuin joku uskonnollinen herätys. Sen jälkeen sun elämä muuttuu eikä kukaan enää pysty kävelemään ylitsesi. Et tyydy rippeisiin, mitä muilta jää yli, vaan hyväksyt ainoastaan arvostavaa ja kunnioittavaa käyttäytymistä muilta. Olet vahva ja omanarvontuntoinen. Sun ei tarvitse enää tuskastua, jos joku kohtelee sua huonosti. Voit todeta tyynen viileästi, ettet hyväksy sellaista. Olet todellakin itsesi paras ystävä.
Kiitos sinulle tästä, koska tunnen sinun kuunnelleen minun tuntemuksiani. Tiedän, että minuun ei ole helppo ihastua eikä varsinkaan rakastua. Mietin vain, että tyrmäänkö tämän rakkauteni kohteen jatkossa, sillä joudumme olemaan toistemme kanssa tekemisissä. Haluan kostaa, mutta en tiedä oikeinta keinoa. Tiedän minulla olevan tietoa, jonka julkisuuteen tuleminen aiheuttaisi ikävyyksiä hänelle. En vain voi olla niin julma hänelle. Elättelen siis yhä toivoa, että jonakin lämpimän hämärän iltana löydän itseni sängystäni hänen kainalostaan... :'(
Kosto on aika lyhytnäköinen tapa reagoida, vaikka tuossa tunnetilassa houkutteleva - jag vet. Koskaanhan ei tiedä, mitä elämä tuo, mutta riippumatta tästä ihastuksestasi, sun on saavutettava tietty riippumattomuuden taso. Tasapainoitettava voimasuhteet, niin sanotusti. Sun on oltava niin syvällä omassa keskuksessasi, ettei sun maailma järky, teki ihastuksesi tai kuka tahansa mitä tahansa. En tarkoita mitään tunnekylmyyttä tietenkään, vaan sisäistä balanssia. Älä siis laske mitään ihastuksesi varaan äläkä tee mitään yksityiskohtaisia käsikirjoituksia teidän suhteen. Ole voimakas ja itsetietoinen, tee itsestäsi kiinnostava. Satsaa myös ulkoiseen olemukseesi: osta jotain näyttäviä vaatteita, käy hyvällä parturilla, treenaa, syö terveellisesti jne. Paras "kosto" on se, kun olet huipulla omassa elämässäsi ja annat sen näkyä myös ihastuksellesi.
Kiitos taas tästäkin. :) Muutama muukin asia on mennyt elämässäni pieleen, niin silloin se kurja tunne vahvistuu.
Tuo itsensä kiinnostavuuden lisääminen on jo tapahtunut. Ihastukseni tuntuu haluavankin mulle hyvää, mutta muiden kanssa. :'(
Mitä muuten tarkoitat näyttävillä vaatteilla esimerkiksi? Tämä olisi kiva tietää, sillä olen tehnyt tyylimuutoksia osittain ja jatkan niitä edelleenkin. Tärkeintä on toki se, että olen oma itseni, enkä pukeudu sellaiseen, jossa tunnen oloni epämukavaksi.
Tilanne vain jatkuu... Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että hänellä on pari uutta miestä kiinnostusta ja huomiota jakamassa. Kyllä bi kaltaisiaan tajuaa...
Pintapuolisia keskusteluja on käyty. En kuitenkaan ole niille lämmennyt, vaikka hän on minulle hymyillytkin.
Viikko sitten eräs asiaan täysin kuulumaton henkilö tuli kysymään minun ja hänen välisestä suhteesta. Kyselin, mistä hän oli kuullut asiasta, johon en saanut vastausta. Totesin, että mukava tyyppi on kyseessä, mutta ei siinä sen ihmeellisempää. Asia ei kuulu mielestäni kenellekään muulle.
Niin kenelle kuuluu ja kenelle ei, se on miten sen ottaa.
Sinä yleisellä keskustelupalstalla levittelet omia asioita joten kuuluu ne näinkin.
Sen ymmärtäisin, jos minä ja hän tappelisimme jatkuvasti ja se haittaisi muiden elämää, että väleihimme puututtaisiin enemmän. Täällä taas olen kasvottomasti, enkä tuo asioita esille niin, että kukaan voisi nimetä henkilöitä. Kun taas puhutaan kasvokkain nimistä ja muusta sellaisesta, on se henkilökohtaista.
Sano henkilölle että lukee 24 bi-palstaa niin sieltä saa jotain kuultavaa.
Tässä on ollut muutama kuukausi hiljaista, mutta silti on tapahtunut aika tavalla kaikkea. Hän on julkisesti suudellut useamman muun miehen kanssa, enkä oikein tajua, missä mennään. En voi sanoa, ettei kiinnostaisi, mutta toisaalta jotenkin suuteluiden näkeminen helpotti. Enkä ymmärrä sitä, miksi helpotti. Tyttöystävä on kuvioissa, mutta mitä tyttöystävä tietää, onkin toinen juttu, sillä sitä en voi tietää.
Itselleni ei ole tullut ketään muuta. Joskus yksinäisinä hetkinä toivon, että juuri hän olisi kainalossani, jossa hän ei ole ollut moniin kuukausiin. Mutta hän ei ole esittänyt kiinnostusta minua kohtaan enää kuin kuulumisten kysymisellä. Silti mietin, miksi ylipäätään minun piti kokea tämä.
Taisin olla pahemman kerran rakastunut. Ja se rakkaus ei ole kokonaan poistunut.
Suutelun näkeminen varmaan helpotti, koska todisti ettet ollut väärässä hänen suhteensa, vaan teidän välillä todellisuudessa oli jotain. Seksuaali-identiteetti taitaa olla hänellä vähän hakusessa. Luulen, että henkilöllä oli aitoja tunteita sinua kohtaan, mutta ei tuossa vaiheessa pystynyt niitä vielä käsitelemään. Nyt on ehkä hyväksymässä homo-ulottuvuutensa, mutta sekoilee harmittomien tapauksien kanssa. Eli huomaa omat tarpeensa miesten suhteen, mutta pystyy toteuttamaan niitä vain turvallisen pinnallisesti ja etäännetysti. Pitkä prosessi.