pakko kirjoittaa ja kysäistä sattuuko olemaan muita joka olis kokenut samanlaista oloa kun itelläni tällä hetkellä..
tapasin muutama vuosi sitten miehen josta kuvittelin jo iän perusteella että nyt vois tulla jotain.
tutustuin ja ihastuin ja annoin itsestäni kaikki.
sitten alkoi selviämään,että ihan ollaankin erilaisia kaikin tavoin.ja ajattelu elämästä ihan kaikin erilaista,arvot yms.
salailua asioista,valehtelua ja kaikenmoista säätämistä selkäni takana.
no sitten aloin rimpuilla irti ja kerroin että ei tästä tarinasta mitään tule.
sitten alkoikin vuosien piina ja hölmönä vielä aloin useaan kertaan uudestaan saman ja yritin..
mutta ei, en löytänyt enää luottamuksen tunnetta tähän ihmiseen,en vaikka miten yritin!
ja nyt ottaa päähän sairaasti. koska en pystynyt olemaan vahva jo silloin ekan kerran kun tiesin ja tunsin voimakkaana sen että ei toimi ilman luottamusta mikään.
vaisto, se sanoi jo silloin alkuun että ei ja siihen olisi pitänyt luottaa.
nyt tulevaisuuteen tässä onkin asia mihin uskon.
ja sitä paitsi olen tajunnut tosta luottamus asiasta jo paljon..
mitään ei ole, jos ei sitä löydy suhteesta.
eniten ahdistaa ehkä että monta vuotta valui hukkaan tyhjän päällä seisoen.
mutta taas toinen puoli ajattelulle on se että tekemistään virheistä ja koetuista epäonnistumisista oppii paljon.
kyllä täältä kuopasta vielä joskus noustaan.
tapasin muutama vuosi sitten miehen josta kuvittelin jo iän perusteella että nyt vois tulla jotain.
tutustuin ja ihastuin ja annoin itsestäni kaikki.
sitten alkoi selviämään,että ihan ollaankin erilaisia kaikin tavoin.ja ajattelu elämästä ihan kaikin erilaista,arvot yms.
salailua asioista,valehtelua ja kaikenmoista säätämistä selkäni takana.
no sitten aloin rimpuilla irti ja kerroin että ei tästä tarinasta mitään tule.
sitten alkoikin vuosien piina ja hölmönä vielä aloin useaan kertaan uudestaan saman ja yritin..
mutta ei, en löytänyt enää luottamuksen tunnetta tähän ihmiseen,en vaikka miten yritin!
ja nyt ottaa päähän sairaasti. koska en pystynyt olemaan vahva jo silloin ekan kerran kun tiesin ja tunsin voimakkaana sen että ei toimi ilman luottamusta mikään.
vaisto, se sanoi jo silloin alkuun että ei ja siihen olisi pitänyt luottaa.
nyt tulevaisuuteen tässä onkin asia mihin uskon.
ja sitä paitsi olen tajunnut tosta luottamus asiasta jo paljon..
mitään ei ole, jos ei sitä löydy suhteesta.
eniten ahdistaa ehkä että monta vuotta valui hukkaan tyhjän päällä seisoen.
mutta taas toinen puoli ajattelulle on se että tekemistään virheistä ja koetuista epäonnistumisista oppii paljon.
kyllä täältä kuopasta vielä joskus noustaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kohtasitko pettäjä narsistin ja olet nyt ymmälläsi? Sellaisiin me joskus voidaan törmätä, eikä niistä voi muuta kuin ottaa opiksi. Liian hyväuskoinen ja sinisilmäinen ei sovi olla. Narsistit osaa hommansa, ovat tosi taitavia ihmisuhdepelaajia, mutta kannattaa tutustua aiheeseen, niin voi paremmin välttyä näiltä auervaarojen vaaroilta.
eihän voi tietää että toinen valehtelee ellei se kerro tai jää kiinni.
mieti miksi olin silloin niin heikko, mutta lopeta itsesyytökset.
kaikkee hyvää. oletko minkäikäinen?
mistäpäin olet
Harva tietenkään kirjottaa omalla nimellä mut kerrotko tarkemmin
Minä olin vahva kun tapaisin tuollaisen, päätin että tähän en lähde. Tarina on vähän pidempi, mutta lyhyesti näin. Tunne ei kadonnut minnekään, kärvistelin silti vaikka tein viisaasti.
Älä murehdi mennyttä, ratkaisusi teit niillä tiedoilla jotka sulla silloin oli. Ei tämä kieltäytymsen tiekään helppo ole. Aika parantaa onneksi.