Kumma juttu, että vuodesta toiseen televisio-ohjelmien tekstityksissä englannin kielen kohtelias puhuttelu sir/ma'am jätetään varsin usein kääntämättä ja sanat kirjoitetaan sellaisinaan tekstiin. Olisiko liian vaikeaa kääntää se esimerkiksi teitittelyksi?
Miksi ei osata suomentaa teitittelyä?
ag43
21
629
Vastaukset
- pyhäpäivän botoksi
Mitä sirrittelyyn ja mämmittelyyn tulee, mielestäni ihminen, joka sanoo toiselle sir, ei sinuttele. Olennaisinta on, että teitittely ja sinuttelu säilyy samana saman hahmoparin kohdalla koko ohjelman ajan, eikä käy välillä eri rekisterissä. Kääntämisessä on niin paljon eri vaiheita ja näkökulmia, että tarkistuskatselussa saattaa vielä mainitunlainen fiba tulla eteen, mikäli jotain repliikkiä on hiottu irrallisena muista.
Teitittely muuten vie ylimääräisiä kirjaimia tilasta, ja voi jatkuvana toistona tuntua häiritsevältä, siis tuoda tekstitystä liikaa esiin. Ruudussahan kaikki vahvistuu, sävyt, välimerkit, kirjaimen visuaalinen merkitys.
Mikäli teitittelyn voi jollain logiikalla välttää, on periaatteessa katsojaystävällisempää olla teitittelemättä. Kukin tapaus pitää kuitenkin tarkastella erikseen.
Ilman esimerkkiä ohjelmasta, tuotantokausista (vrt. vuosikaudet) ja ilman repliikkinäytteitä on vaikea antaa tyhjentävää vastausta.
Olisiko liian vaikeaa, no, joskus näkee elävässä elämässä ja jopa painetussa tekstissä esimerkkejä siitä, että joku ei osaa teititellä. Sanoo siis yksilölle, että "oletteko jo ottaneet iltakonjakin", vaikka pitäisi olla "oletteko jo ottanut iltakonjakin?" Silloin teitittely on ollut kirjoittajalle vaikeaa. En aivan heti keksi, miten teitittely voisi olla kääntäjälle vaikeaa.
Kääntäjä muuten ihmettelisi kysymyksessäsi esimerkiksi kohtaa "sanat kirjoitetaan sellaisinaan tekstiin". Hän kysyisi, että mitkä sanat, ja minne tekstiin? Tekstihän on jo sanoja, ja millä tavalla sanat sitten pitäisi kirjoittaa, jollei sellaisinaan. Diminutiivissako?
Vastaukseni varmaan kertoo hiukan kääntäjän työstä.
Käsikirjoituksessa on aina jokin logiikka. Vaikka maallikko ihmettelisi joitain käännösratkaisuja, yleensä käännöksessäkin kaikkien ratkaisujen takana on jokin logiikka.- lhuh
Pointti lieni se, että jättämällä kirjoittamatta vieraskielisiä kohteliaisuussanoja kuten sir/ma'am jne. säästyy tuo tila suomenkieliselle kohteliaisuusmuodolle eli teitittelylle. Onko suurta eroa esim. sanoilla oletko ja oletteko?
Ja "sellaisenaan kirjoittaminen" viitannee siihen, että kääntäjä ei työtään eli käännä kirjoittaessaan vieraskielisiä sanoja käännökseen. Juuri siksihän kääntäjä on olemassa, että osaa vierasta kieltä jotta käännöksen lukijan ei tarvitse.
Ammattitekstittäjän voi olla vaikea kääntää väärin. Ja kaavamainen sir- tai madam-sanan kääntäminen teitittelyksi olisi väärin. Teitittely on suomen kielessä yleinen kohteliaisuus- tai etäisyyspuhuttelu, kun taas ”sir” ja ”madam” esiintyvät puhuteltaessa sosiaalisesti tai organisaation tai tilanteen kannalta ylempää. Tämän moni tekstitysten lukijakin tietää, ja siksi ”sir” tai ”madam” voi olla paras ratkaisu – etenkin siinä ahtaassa tilassa, joka käytettävissä.
Usein ”sir” olisi parhaiten suomennettavissa sellaisilla puhutteluille kuin ”herra everstiluutnantti” tai ”herra apulaisosastopäällikkö”. Silloin vain käy helposti niin, että repliikin varsinainen asia ei mahdu ruutuun.- 12+9
En muista nähneeni koskaan tekstityksessä sinuttelua noiden Sir/Madam -ilmausten yhteydessä.
- varmajaiset
Hyvä niin, voisi sanoa. Eihän sellainen kävisi.
Sir ja madam ovat yleisiä vanhoissa romaaneissa, mutta televisiossa niitä kannattaa välttää, jos voi. Jos ne ovat romaanissa joskus tönkköjä, sitä tönkömpiä ne ovat ruudussa. Mikäli tilanne vaatii em. puhuttelua käyttämään, pariksi tulee teitittely.
Taitavasti toteutettuna satunnainen sir tai madam tuo varmasti mukavaa maustetta tekstiin. - heä
varmajaiset kirjoitti:
Hyvä niin, voisi sanoa. Eihän sellainen kävisi.
Sir ja madam ovat yleisiä vanhoissa romaaneissa, mutta televisiossa niitä kannattaa välttää, jos voi. Jos ne ovat romaanissa joskus tönkköjä, sitä tönkömpiä ne ovat ruudussa. Mikäli tilanne vaatii em. puhuttelua käyttämään, pariksi tulee teitittely.
Taitavasti toteutettuna satunnainen sir tai madam tuo varmasti mukavaa maustetta tekstiin.Keskustelkaa kolmannen persoonan käytöstä.
- näinmää
Ongelmahan on siinä, halutaanko kääntää sanat suomalaisen kielelliseen maisemaan jossa kohteliaisuus tehdään pikemminkin pehmentimillä "voisitko mahdollisesti ehkä joskus", vai korostetaanko englantilaista luokkayhteiskuntaa jossa titteli on tosi tärkeä. Koska suomalainen ei (onneksi) ole britti, joko keskustelun luontevuus suomalaiselle tai kuvattuun yhteiskuntaan sopivuus pakosta kärsivät.
- dfhgfdsgfte
Menee jo hiukan ohi, mutta sattuisiko joku tietämään (tietämään eikä arvaamaan), onko jenkkiarmeijassa todella puhuttelusääntönä, että se Sir/Madam tulee sekä alkuun että loppuun? En nyt muista, osuiko tuo eteen elokuvasta vai kirjasta, mutta oudolta se tuntui.
Suomessahan muuten tiettävästi oli harkinnassa silloin, kun naiset pääsivät armeijaan, että herroittelusta luovuttaisiin kokonaan ja puhuteltaisiin vain arvolla. Päätökseksi tuli kuitenkin, että herroittelun rinnalle tuli rouvittelu "rouva alikersantti". Sen täytynee väistämättä huvittaa naisalikessuja... ja sen puoleen kaikkia muitakin, jotka ovat kuulolla, kun parikymppistä neitosta puhutellaan rouvaksi.- Asiasta²
Vähän asian vierestä kirjoitan minäkin.
Englanninkieliseen kirjeenvaihtoon on keksitty naishenkilöön viittaava siviilisäätyneutraali puhuttelutittelilyhenne Ms., jolla voidaan korvata sekä Miss (neiti) että Mrs. (rouva).
Saksankielisessä yleisessä työelämässä ja kirjeenvaihdossa ei kuulemma pitäisi puhutella nuortakaan naishenkilöä tittelillä Fräulein (neiti), vaikka tietäisi puhuteltavan olevan naimaton neiti-ihminen. Puhuteltu saattaa kokea sen vähättelevän alentavaksi. Titteli Frau (rouva) on asiallinen siviilisäädystä riippumatta.
Ravintolamaailma on sitten oma lukunsa. Nuortakin miestarjoilijaa sopii ja mielellään pitää puhutella ravintolassa sanoilla "Herr Ober" (Ober = Oberkellner = "Ylitarjoilija"), kun taas varttunutkin samassa asemassa oleva naisihminen saa tyytyä olemaan asiakkaalle "Fräulein". Ilmeinen epäkohta sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta?
- Herr Oberst
Ymmärrän sen mahduttamisen hankaluuden, mutta näyttää silti oudolta, kun sotilaat viljelevät alinomaa "herraa" ilman sotilasarvoa. Esim. Hornblower dvd-boksin käännöksiä katsellessa ei tiedä nauraisiko vai ärtyisikö.
- Juomanlatkija
En ole lukenut C. S. Foresteria sen enempää alkukielellä kuin suomennettunakaan – eikä tuo dvd-tallenne ole sen tutumpi.
Käyttämilläni risteilyreiteillä taannoin seilanneen M/S Viking Cinderellan kotoisaan Admiral Hornblower -pubiin ja sen antoisien mallasviskivalikoimien ääreen myönnän silloin tällöin kaipaavani.
Ongelmana voisi tässä olla se, ettei puhuteltavan sotilasarvo eikä edes henkilöllisyys välttämättä käy lainkaan ilmi lähdekielisestä tekstistä. Britti-imperiumin laivaston puhuttelusäännöt kaksi vuosisataa sitten olivat epäilemättä toisenlaiset kuin meidän aikamme ja kokemuspiirimme Suomessa – ja luullakseni anglosaksiarmeijoiden puhuttelusäännöt poikkeavat meikäläisistä edelleen. Siinä missä meillä kuuluu puhutella "Herra [Sotilasarvo]", riittää Atlantin molemmin puolin englanniksi puhuteltaessa pelkkä "Sir".
Kääntäjän on siis valittava, ollako uskollinen lähdetekstille vai koetettava sovittaa puhe täkäläiseen konventioon ja mielenmaisemaan. Jälkimmäinen vaihtoehto ei välttämättä voi onnistua edes teoriassa. - Cpt. Sharpe
Hornblower-dvd -suomennokset eivät ole sieltä parhaasta päästä. "Jumala antakoon teille vauhtia", kuulemma toivotettiin, kun espanjalainen upseeri sanoi Hornblowerille "Godspeed you". Lykkyä pyttyyn vain.
No, en halua valittaa turhasta ja vähän kehnompaa suomennosta lukiessa tulee ainakin kiinnitettyä enemmän huomiota alkuperäiseen kieleen ja repliikkeihin. Ei se huono asia ole, kielenoppimisen kannalta. - Scarlett OHara
Cpt. Sharpe kirjoitti:
Hornblower-dvd -suomennokset eivät ole sieltä parhaasta päästä. "Jumala antakoon teille vauhtia", kuulemma toivotettiin, kun espanjalainen upseeri sanoi Hornblowerille "Godspeed you". Lykkyä pyttyyn vain.
No, en halua valittaa turhasta ja vähän kehnompaa suomennosta lukiessa tulee ainakin kiinnitettyä enemmän huomiota alkuperäiseen kieleen ja repliikkeihin. Ei se huono asia ole, kielenoppimisen kannalta.Miten tekstissa kaannetaan lapsen vastaus isalleen: "Yes, sir!"?
Yes, sir - no,ma'am vastauksethan ovat pakollisia lapsille etelavaltioissa. - Maakuntien mies
Scarlett OHara kirjoitti:
Miten tekstissa kaannetaan lapsen vastaus isalleen: "Yes, sir!"?
Yes, sir - no,ma'am vastauksethan ovat pakollisia lapsille etelavaltioissa.Älähän mitään, ovat ne lapset Suomessakin teititelleet vanhempiaan. Näin ainakin on tehnyt oma isävainajani, jonka syntymästä tulee pian kuluneeksi 99 vuotta.
Seuraavassa parin lauseen ote eräästä viitisenkymmentä vuotta sitten painetussa kotiseutukirjassa julkaistusta kokeneen karhunkaatajan haastattelusta, joka on tehty hänen vanhoilla päivillään. Mies oli ollut nuorempana poikansa kanssa karhujahdissa, joka ei ampumisen osalta onnistunut ihan nappiin. Hän oli joutunut karhun kanssa sylipainiin ja kertoilee sen loppuvaiheesta: "Van vielä se roapasi minuva niin, että takaraevoni pomahti puuhun ja minulta katkesi nokka."
Karhun jätettyä lopulta metsästäjäparan rauhaan oli tämä sekopäisenä yrittänyt lähteä vielä karhun perään, aseenaan kirves. Poika oli estellyt: "Elekee, isä, mennä, kun teillä ei oo nokkookaa ennee!"
---
Jos jotakuta kiinnostaa, millaisia plastiikkakirurgisia toimenpiteitä vamma vaati: "Tökkäsin nokan paekolleen, ja siinä tuo on täköttännä."
- Ynnämuu
Meitittelyä 1800-luvulla:
»ME ALEXANDER I., Jumalan Armosta, Kejsari ja Itsewaldias yli koko Ryssänmaan etc. etc. etc. Suuri Ruhtinas Suomen maasa etc. etc.»
(1809)
Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsewaltias koko Wenäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m.
(1869)
Me Aleksander Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, ... Suomen Suuriruhtinas, y.m., y.m., y.m.
(1889)
Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas y.m., y.m., y.m.
(1895) - Näin on hyvä
Te vanhat paskat, joilla se paska valuu itsestään housuun, niin muistakaa teititellä kaikkia nuorempianne sillä he ovat paljon viisaampia, älykkäämpia ja oppineempia kuin te itse olette. Nuoret eivät tarvitse enää teidän agraaeiyhteiskunnan taitoja, joita te omaatte vaan tämän tietoyhteiskunnan taitoja josta teillä ei ole hajuakaan. Siksikö meidän pitäisi teititellä vanhoja, että niillä valuu paskat housuun itsestään.
TEITITELKÄÄ NUOREMPIANNE PASKAHOUSUT!- E. Nummi-Suutari
Niin, herra tirehtööri.
- Vieläkin parempaa
Nuoremmilla näyttää nousseen kusi päähän, eikä se tilanne ole yhtään sen parempi. Eikä luulo omasta erinomaisuudesta osoita vielä yhtään mitään, näyttöjäkin asiasta pitäisi olla.
- L.Kääpä
Tarkoitatko siis, että koska te nuoret olette niin paljon viisaampia ja älykkäämpiä, voitte sen varjolla unohtaa inhimillisyyden ja asialliset käytöstavat? Ehei, pojat. Se vain on niin, että määrätyt etiketit ja kohteliaisuudet on ainakin jollain tasolla hallittava, jos aikoo elämässä menestyä. Tuollaisella ylimielisellä asenteella niin ei tule itsellesi tapahtumaan koskaan. Koitapa neuvotella itsellesi vaikkapa pankista lainaa tuohon itsellesi luonteenomaiseen sävyyn. Eipä taida tärpätä...
- Täten ilmoitamme
Tuosta Sir nimityksestä: Un accusé se trouve devant la tribunal révolutionnaire. "Ton nom?" lui demande le président. - "Marquis de Saint-Cyr." - "Il n´y a plus de marquis." - "De Saint-Cyr." - "Il n´y a plus de marquis." "De Saint-Cyr." - "Il n´y a plus de ´de´." - "Saint-Cyr." - "Il n´y a plus de saints." - "Cyr." - "Il n´y a plus de Sire".
Ja teitittelystä: Muoto "Oletteko jo ottaneet..." siis yhdelle henkilölle puhuttaessa, majesteettiteitittely vähemmän juhlallisessa yhteydessä voi olla tyylivirhe, mutta ei kielioppivirhe - mikäli ei haluta käyttää tehokeinona.- Täten ilmoitamme
Teitittelymuotoja käytetään eri kielissä eri tavalla. Tärkeämpää kuin kirjaimellinen käännös, on kirjoittaa niin että merkitys säilyy. Esimerkiksi englannin ja ruotsin kielissä juhlallinen sinuttelu/teitittelymuoto "Thou art" ja "Hafven I hört?" Voisi suomentaa yhteydestä riippuen esimerkiksi "Onko herra tuomari tietoinen...", siis kun puhutaan kyseiselle tuomarille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Orpo hiiri kadoksissa, Marin jo kommentoi
Kuinka on valtiojohto hukassa, kun vihollinen Grönlantia valloittaa? Putinisti Purra myös hiljaa kuin kusi sukassa.724958Lopeta jo pelleily, tiedän kyllä mitä yrität mies
Et tule siinä onnistumaan. Tiedät kyllä, että tämä on just sulle. Sä et tule multa samaan minkäänlaista responssia, kosk2954901Nuori lapualainen nainen tapettu Tampereella?
Työmatkalainen havahtui erikoiseen näkyyn hotellin käytävällä Tampereella – tämä kaikki epäillystä hotellisurmasta tie403667Tampereen "empatiatalu" - "Harvoin näkee mitään näin kajahtanutta"
sanoo kokoomuslainen. Tampereen kaupunginvaltuuston maanantain kokouksessa käsiteltävä Tampereen uusi hyvinvointisuunni2973531Tehomaksu rankaisisi normaalista sähkönkäytöstä
Energiaviraston valmistelema tehomaksumalli herättää aiheellista huolta erityisesti tavallisten kotitalouksien näkökulma1233352Ukraina, unohtui korona - Grönlanti, unohtu Ukraina
Vinot silmät, unohtui Suomen valtiontalouden turmeleminen.02100Lidl teki sen mistä puhuin jo vuosikymmen sitten
Eli asiakkaat saavat nyt "skannata" ostoksensa keräilyvaiheessa omalla älypuhelimellaan, jolloin ei tarvitse mitään eril1271988- 1051650
- 1721331
Orpo pihalla kuin lumiukko
Onneksi pääministerimme ei ole ulkopolitiikassa päättäjiemme kärki. Hänellä on täysin lapsellisia luuloja Trumpin ja USA971195