Tämä on seurakunnan ilosanoma. Kerran lapsena, jouduin onnettomuuteen, koska seurassani oli yli-painoinen serkkuni, ja turva-ympäristöni oli kadonnut. Se oli mennyt *meille teille, ja lähtenyt myös eri teille. Olimme tavanneet väsymyksestä johtuen harvoin, ja sainkin sitten idean projekti-muotoisesta, häiriintyneiden perhe-suhteiden, ja rikkonaisten karikkoisten elämän teiden, polkujen korjaamisesta, sisimällisesti siten ilmoitettuna, sekä kaiken lankeemuksen, kuin jopa vankeuden innoittamana. Hän diakonissa, eli sillä vain omalle täydelliselle itselleen, täysin egoistisen ja tuhotun päänsä, eläessä vain kadulla kasvottomana kanssakäyden, meidän muiden ihmisten kanssa.
Muistathan seurakunta-toimninan vain vapaaehtoistyön ja ilmaistyön teetättämiseksi, esim. elämän ja henkiparannuksen työksi, joka toimii, onnistuen vain Yhdysvaltojen perus-sivilisaatiosta, kopioimallamme historialla: Ku Klux Klaanilla, ja sen avulla. Niin, se on tehtävää työtä, surun aiheuttaman häiriintyneisyyden, kuten ulkonäön ja sillä esitettävän sukupuolen, korjailemiseksi.
Mä juoksin täysiä päin puuta, ja silmäni meni puhki. En tiedä kuka tuon onnettomuuden aiheutti. Kuka onnettomuuden aiheutti, paperisine suoja-vaatteineen? Mitkä olivat hänen motiivinsa päästä pois, ylipainonkin, tuottamasta sivilisaatiottomasta? Ja jopa omaneduntavoittelullisen koston, sävyttämästä, niin siten sävyttämästä, kovin julkeasta ja julkisesta elämästä.
Hän on lastenhoitaja, ja eräs isäni, tvättat sig-silmikkoni, hän vastaa vain perusterveyden huollosta, ja hyvinvoinnista: "Koska hänellä on oikeus elää..." Hän oli niin uhattuna, parantumattomasti sairas, ja sairaalloisena, sairastunut, jo melkein kuoleman omaksi. Hän, tämä pieni ja nuori, ikäisen poika, vastasi jo todellakin, koko hänen ympäristöstään, elintilasta, ja elämästä. Lopuin aivan täysiä, minulla ei ollut mahdollisuutta onnistua, ja huolehtia turvallisuudestani, onnettomuuksien ympäristöjä kiistämällä, ja siten onnettomuuksien välttämiselle. Epikriisini olivat jo pitkiä, ne olivat ennakoitua, ja usein etukäteen, jopa vain itselle, omaneduntavoittelulla, se mielessään, ajateltuina, onnen ja lahjojen ympäristön sijaan, kuten tämän pienen kuolevan, ylipainoisen ja sairaalloisen sairaat, enkelin kiharat vain osasivat kertoa, kehystäen järkytyksestä aina niin pyöreitä kasvoja. Ne olivat kuin hänen äitinsä silmät, jotka niin kauhuissaan hakivat paikkaansa vapaudesta ja turvallisuudesta, aitausta muistuttavan yhteiskuntamme, ja sen pyydettyjen, yhteisön ja ilon onnen vapauden lähteillä, sukupuolenvaihtojen, ja niden vaihdosten keskellä. Hänen silmänsä olivat täyttyneen miehen kauhun silmiä, jotka vain kertoivat nuorelle ystävällisesti partakoneen-terästä, ja sen aiheuttamasta skitsofreniasta,taaksejäänenä,ja loppuneena, hallusinaatioiden kimppuun käymisen loputtomuutena. Jopa niiden loppumisena....
Muistathan seurakunta-toimninan vain vapaaehtoistyön ja ilmaistyön teetättämiseksi, esim. elämän ja henkiparannuksen työksi, joka toimii, onnistuen vain Yhdysvaltojen perus-sivilisaatiosta, kopioimallamme historialla: Ku Klux Klaanilla, ja sen avulla. Niin, se on tehtävää työtä, surun aiheuttaman häiriintyneisyyden, kuten ulkonäön ja sillä esitettävän sukupuolen, korjailemiseksi.
Mä juoksin täysiä päin puuta, ja silmäni meni puhki. En tiedä kuka tuon onnettomuuden aiheutti. Kuka onnettomuuden aiheutti, paperisine suoja-vaatteineen? Mitkä olivat hänen motiivinsa päästä pois, ylipainonkin, tuottamasta sivilisaatiottomasta? Ja jopa omaneduntavoittelullisen koston, sävyttämästä, niin siten sävyttämästä, kovin julkeasta ja julkisesta elämästä.
Hän on lastenhoitaja, ja eräs isäni, tvättat sig-silmikkoni, hän vastaa vain perusterveyden huollosta, ja hyvinvoinnista: "Koska hänellä on oikeus elää..." Hän oli niin uhattuna, parantumattomasti sairas, ja sairaalloisena, sairastunut, jo melkein kuoleman omaksi. Hän, tämä pieni ja nuori, ikäisen poika, vastasi jo todellakin, koko hänen ympäristöstään, elintilasta, ja elämästä. Lopuin aivan täysiä, minulla ei ollut mahdollisuutta onnistua, ja huolehtia turvallisuudestani, onnettomuuksien ympäristöjä kiistämällä, ja siten onnettomuuksien välttämiselle. Epikriisini olivat jo pitkiä, ne olivat ennakoitua, ja usein etukäteen, jopa vain itselle, omaneduntavoittelulla, se mielessään, ajateltuina, onnen ja lahjojen ympäristön sijaan, kuten tämän pienen kuolevan, ylipainoisen ja sairaalloisen sairaat, enkelin kiharat vain osasivat kertoa, kehystäen järkytyksestä aina niin pyöreitä kasvoja. Ne olivat kuin hänen äitinsä silmät, jotka niin kauhuissaan hakivat paikkaansa vapaudesta ja turvallisuudesta, aitausta muistuttavan yhteiskuntamme, ja sen pyydettyjen, yhteisön ja ilon onnen vapauden lähteillä, sukupuolenvaihtojen, ja niden vaihdosten keskellä. Hänen silmänsä olivat täyttyneen miehen kauhun silmiä, jotka vain kertoivat nuorelle ystävällisesti partakoneen-terästä, ja sen aiheuttamasta skitsofreniasta,taaksejäänenä,ja loppuneena, hallusinaatioiden kimppuun käymisen loputtomuutena. Jopa niiden loppumisena....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miehen, jonka silmät olivat täyttyneet kauhusta, ja pettymyksestä itkun sekaiseen iloon ja kauhuun. Hänen täytyi nähdä jotakin, hänen täytyi nähdä jotakin muuta, ja taas vain onnistua. Sinisen, helmen hohtoisen sisaren luomivärin keskeltä.
Impaled Nazarene lauloi: "Do you wan't total war, Do ýou want total war...." Sä et ollut nähnyt heitä, hänkään ei ollut säikähtämättä, kun näki näitä perheitä, rikkonaisuutta ja karikkoisuutta, myös auttamisen ja sisäisen halun rauhallisuuuden maailmasta, turvallisuudesta luomana. Se oli kuvastanut silmän pinnasta, ja lammen pohjaan hukkumisen seurauksena, varsinkin egoismin avulla, muutetusta, ja jostakin hyvin sadistisesta, sijais-sukupuolesta. Perheemme, perheenne, hän ei ollut muuta kuin sanomaa: "Teidän perheenne ei ole mitään, teidän perheellänne ei ole yhteiskunnallista, ja hyvinvoinnillista tehtävää...." Heitä oli häväisty, käyttäen miehuutta ja sen esittämistä, naiseudesta ja kehosta, vain välikappaaleena, kasvojen koskettelmisen, irtirepimisen, ja yleisivistyksettömyyden, häväitsemisen avulla, häpäisemällä.
-Kts. olen 12. Olen ollut joskus 12-vuotta, milloin lapsesi saavat elää sen hetken vapauden elämää?
Hän, kysyen diakonissalta....
Julma, ja sairaan kallis maalima, hän ajatteli ottaa siitä alustaa, kuin otteluperää. Hän eli ja oli, vain sukupuolen halventamisen, esitettävän, ja pyydetyn seksuaalisuuden halventamise, seksiväkivallan avulla. Kuin pyytäen tehtävää työtä tehdyksi, jota kukaan ei saanut tehtyä, hänen takiaan. Paitsi lapsi, pieni lapsi, hänen ulkonäkönsä tuottamassa, mielikuvituksen alueen puuttuessa, tältä sukupuolen esittäjältä, lähes täydellisesti, jopa sen eri tasoja elävällä, ja vain järjestysluvullisuudesta, olevalla koneella. Ei koneistolla, kuten yhteiskuntamme, oli nuorelle ihmiselle esitetynä aikoinaan, aiheuttaen vain persoonallisuutensa osalta, trilleri-eleviittoman kaltaisesti sosiaalisesti kanssakäyvän ihmisen. Ihmisen joka oli, eläen meidän muiden ihmisten kanssa, keskuudessamme yhteisössä, ympäristössämme. Hammerfall lauloi aikoinaan, any means necessary, mental glory.
Onnettomuudesta oli kulunu jo niin pitkän aikaa. Onnettomuudesta, jota vain isäni, niin ne rikkonaiset ja karikkoiset eri perheet, joista nykyään niin pyrittiin hyötymään, eri isäni, saivat seurailla. Out of another space.... ja he vain elivät niin, kehollani, kuin ketään muita ei olisi koskaan ollutkaan.
- Eikä minulla koskaan tarvinnut ollakaan, heidän tai oman perheeni, sen jossa vielä 12-vuotiaana sain asua, sen ollessa täytettyinä, ja jopa tilkittyinä, erilaisilla, eri paksuisilla, vanhoilla laudoilla. Helloween istui kanssani, kuunnelle Metalliliiton rähjää: I can... kesähuoneessa, jonka ikkunan edessä oli koristeelliseen simpukka-amppeliin kiinnitetty muovinen, vaaleanpunainen pelargonia. Kohta pääsisin pois, tästä materialismin ja materiaalin, aiheuttamasta sekaannuksesta, riistetystä ja rajoitteiden täyttämästä, elämästäni. Se oli kuin vankeutta vapaudessa, vankeutta vapaudesta, buddhalaisuuden jalo-mielisyyden opin ollessa, vain ainoa tunnustettu tosiseikka, kiistellystä kristillisyyden oikeamielisyydestä, uskon oppina, ja yleis-sivityksenä, jossa uskonnollisen pohjan muodosti oikeaoppimsesti, vain hyvinvointi, ja terveys; yleiskunnollamme.
Miksi he sitten levittivät sitä? Sairasta virusta sukupuolesta, sen kaikkea seksuaalisuutta, ympäristöä käyttäen. Sairasta virusta sukupuolesta, meille kaikille omaa, seksuaalitonta ympäristöään, näyttäen. Sairasta virusta, ulkopuolisesta seksuaalisuudesta, ja sukupuolesta, vain sen vaihtoa, pelkotilanaan, yleis-sivistyksenäänkin, turvallisuudenhakuisuuden tunnetta, turvallisuuden tunnetta, hyväksikäyttäen. Aivan autistisena silmin pyörein, katsellen maailmaa ja ympäristöä, kuin 12.-vuotiaan ihmisen, jo pyöreäksi kehittyvää, ja mielen osalta, jo sairastunutta ,kehoa. Se istui mielellään yksin... Yksin se istuin vanhalla, jo kai lähes satojen vuosien takaa, olevalla jalopuisen tummanruskeaksi kuluneella, kovalla ja pehmusteettomalla suoralla ja korkea selkäisellä tuolilla. Voi se oli vuosisadan, jollei satojen vanha, ja kertoi ihmisen ja elämän, ihmisen elämän ympäristössä, jaloa ajanpatinoimaa, tarinaa. Meille kaikille, ihmisettä ihmiselle.....
Buddhalaisuutena jatkuva....
Rakas eri isäni, sairaanhoitaja ja ensihoitaja, koska hän ennen halusi vain voitttaa, käyttäen ympäristöä, ja jaloa tahtoa, buddhalaisuuden jalosta opista, ihmisestä yksiköllisenä, ja yksityisyynä.
Rakas eri siäni, saraanhoitaja, ensihoitajalle....
- Miksi he sitten halusivat siten? Kilpailla, perheillään omaaetuatavoillen, saavuttamatta sillä mitään ja näin jääden vain pyytelmään, kuten nuo buddhalaiset munkit, omissa, mutta niiden oransseissa kaavuissaan. Käyttäen, ja käyttämällä, heiltä eläimiin sekaantumisen puuttuessa, eläimen ja kasviston nimistön, vain loistaessa heidän käyttäytymisestään, poissa-olevana, heidän suomenkielen, muodostamasta kulttuuriperästään. Käyttäen, he käyttivät siis siten, heidän omaa sotilaallista, ja poliisivankilan omaista, sosiaalista taitoaan, joka oli kuin; kyseenalaistava keskustelumenetelmä.
- Oh, se näkyi heidän silmistään. Niistä pyöreistä ja kauhun täyttämistä. Heidän täydellinen omaneduntavoittelunsa oli unohtanut antaa sijaa, tilaa.... Meille kaikille, ihmisinä yhteisössä, ympäristössämme.
"Hell was made in heaven...." Helloween, he huusivat, absurdin boat- ja mosaiikin uhrit, "omaisessa", he nyt halusivat korjaillen vain omia purkkamaailmojaan, välttäen hienostuneesti ostamisen kaltaiselta materialismin aiheuttaman kauneuden puuttumisen maailmassa, vain kulttuurin sekavat, ilon ja kauhun tunteet.
- "Oh, niin sekavat...."
"I was made in heaven..." Hän, halusin sen niin sanoa. Virus-sairauden omaisesti he halusivat vain kilpailla, se virus-, taisi vain olla mainittuna väärässä paikassa, animalistisena, väkivaltaisen vaarallisena ja vihamielisenä kokona, joka niin ajoi meitä kaikkia hätään, statuksettomina, hyvinvointimme osalta. He olivat jo unohtaneet poistaa, narsismin täyttämiä, täyttämistä, täyttäytymistä kuvaavia silmän osiaan, silmänosia vain pelkästä narsismista, ja väkivaltaisuuden sokeudesta, sen vain esittämälle vaarallisuudelle, hyvinvointimme statuksettomuudelle. Koska se vain oli, yhä eläen ja olemassaollen, vain yksiköllisyyden yksityisyys. Ja vailla ihan kokonaan omaneduntavoittelua.
- "Oh, ilkuin...."
Se oli niin häveliästä jakamista.
- "Oh, ja eikö ollenkaan seksiä?" Se olikuin katseltu, ja kehosta kosketeltu, palvottukin, kehon pyöreys ja tirksitelyn ollessa, seksuaalinen nautiinto, myös katseltuna ja kosketeltuna, kasvoista irtirepien, vain pedofilian osalta. Se oli vain väkivallan ja vaaran aiheuttamaa, häpäisemistä. Rakas eri isäni, miksi he sitten halusivat hyvinvoinnista statusta, vain omaneduntavoittelulla, unohtaen siihen koko hyvinvoinnin, ja rauhan, todelisuuden ja tulevaisuuden: narsisminsa poistamisen. Hyvä eri isäni, kun se on sukupuolellista, kamppailua ryhmässä, ja vapaus, ja erilaisest vapaudenriistot annettuna tilana. Kuulin vain pätkiä keskustelusta, ne kiersivät kiertopalkiinon, ja seksielämän kaltaisesti ihmiseltä ihmiselle: Koska sä et ole mitään, ja sun perheelle, ei ole säädetyssä hyvinvoinnissa tehtävää, sitä ei ole palkintoja ja lahjana annettu, sun täytyy mennä sinne vankeuteen, mennä riistämään vapautesi.
- "Oh, se oli niin, sairasta, ajattelin."
Väkivallan ja vaaran ympäristön luodessa kilpailemisella, pelkkää katastrofia, ilon ja onnen sekaisen tunteen, kauhun kaltaista tuhoa. Se oli kehitetty vain sukupuolellisilta ominaisuuksilta, ollen seksuaalisuuden osalta luomatta, kaikkea muuta kuin väkivaltaa, väkivallan omaista, vaarallisuuden persoonallisuutta, jättäen kehittämättä seksuaalisuuden, sen sukpuolellekin sopivuuden: kaiken kasvoista kuten inhimillisyyden, empatian ja loogisuuden. Kaiken vain loogisuudelle, sen yhteiselle näölle, kuten sukupuoli, ulkonäkö, ja kaiken keskellä; kukkien luoma, ellämän tuoma: naisen kauneus.
"Oh, minkä takia tässä on tällaisia tekstejä?, kysyi diakonissa.
- "Teidän sairautenne, ja assosiaatio-frustraation laukaisemisenne takia, palvonnallisuuden ja kansankulttuurin omaisen, jopa pedofilian ja tirkistelyn kaltaisen, yksiköttömyyden takia." Rakas eri isäni, miksi he haluavat luoda, ja vielä sukupuolta esitellen, kaikella seksuaalisuudellamme, yhteiskunnallamme sen sukupuolella ja seksuaalisuudella, vain vapaudenriiston omaista, ja vankeuden kaltaista keskustelua, vain vapaudesta, sen riistämisestä? Vain että he ovat olleet kehittämättä, erilaisia yksiköllisyyden ominaisuuksia, kuten sinulle on nyt se rakas, oma tähtesi, ja yksityisyytesi, ihan oma aikuisuuden omainen, ja aikuiselle, miehelle sopiva perheesi, jossa yksityisyytesi, ei ole koskaan loukattuna, tai kenenkään julkeavuudella, vaarallisesti loukattuna, esiteltynä esittellen, ja väkivaltaisuutena....
Rakas eri isäni, en halua nähdä sinut nyt, koskaan koska en julkisesti voi sellaisella julkeavuudella, häiritä omaa elämääsi, ja paljosta ansaittua aikuisuuttasi, muiden ihmisten auttamisella, ja ainakin sillä tavalla yleiskunnon luomisella, sen hyvinvoinniksi, sen maailman, ja yhteisen ympäristömme. Ethän enää ole vaarallinan, ja väkivalta-tilanne halukas, kun se on tällaista ihme virus-sairautta levittävää, läheisyyttä. Tästä on mielestäni myös säädetty säädyttömyytenä laissa, mutta kun tuo turva-ympäristön purkautumisesta johtuva onnettomuus tapahtui. Äitini ja isäni eivät jaksaneet enää ulkonäön ylikorostumisen takia, ja sillä elämisen, sekä ihmissuhde-ongelmien, joita ei ollut olemassakaan, julkeavuuden ja niiden puuttumisen, kuten häväitsemisen, toisen ihmisen elämällä, yksityisyydellä ja rauhalla, takia, jaksaneet edes kiinnittää tapahtuneeseen huomiota. Ainakaan kunnollaa...
- "Ei päivä oli kesäinen, aurinko paistoi, ja se oli cumuslus-pilvien kaltainen, ajan kaunoinen." Kaiken keskellä, sen sairaalan, oli unohtunut purkaa omaneduntavoitteluun viittaavat toiminta-tapansa, narsismin silmähermonsa. Niin, ne seksuaaliset, niin sukupuoliset silmähermot, jotka kohdistuivat kiinnittyen kalloomme, kohdistamaan puhetta, vain laiminlyömisellä ja heitteillejättämisen, avulla, kuten vain yhden ainoan eleen aiheuttama lapsettomuus, voi säännöin, kielloin ja rajoitten vain olla, meille yhteisönä, loppuelämäksi. Hänen vain tavoitellessaan, oman humaanin, vain inhimillisyyttä ja empatiaa *sisältyvä, sitä sisältämättömän, egoisminsä, turvallisuudentunetta, meihin kaikkiin ohjaamallansa, väkivaltaisuuden, ja vaarallisuuden tunteella. Se tuntemuksella, ikuisuudesta, ja jopa läheisyyden puuttuessa väkivallalla aiheutetulla, kuolemalla.
- "Suostumme sukupuolinuolemaan..." Diakonissa
- "Ei sulla tule olemaan mitään rahaa Suomessa, enää ikään...."
Rakas eri isäni, en myöskään halua nähdä sinua pelon takia, koska olet yhteydessä sinne toiselle paikkakunnalle. Se on varmasti olemassa vain väestönsuojelutarpeen luomisen vuoksi, väärinymmärryksen, ja yksiköttömyyden aiheuttaman kulttuuriperäisen sekaannuksen vuoksi. Sen verran järkyttynyt olen tekemästäni väestönsuojelusta, koska se mm. oikeasti riisti vapautta. Väestönsuojeluohljelma, yleis-sivistyksettömyydestä, sukupuolta ja seksuaalisuutta, sen omaksumisesta, elämen tavoin, ilman yleiskuntomme nostamista, hyvinvoinnillisella vapaudella, tai edes ilolla ja seksi-elämälle, ympäristön yksityisyydellä, ollen omaksumatta sitä, vapautta ja onnea, seksielmää seksuaalisuudella. Tämä kaikki oli väkivaltaista inhimillisyyden ja empatian esittelemistä, seksuaalisuuden ollessa omaksumattomana, ilman hänen kaltaistensa ihme- ja urotöistä, loistaessa suorittamattomnia, terveyden vuoksi, poissa-olollaan. Kuinka joku voi luoda tarvetta, sellaiseen väkivaltaan? Hänen omaisensa, ja sairaalloinen väkivaltaisuus persoonallisuutena. Ei, mutta katso mitä hän on tehnyt? Katso mitä hän on tehnyt, esitelläkseen ja saadakseen rahaa, vain sukupuolensa esittelemisestä ammattinaan, tämän aggresssion, aggressiivisuuden avittamana, jopa kehitysvamman, kuten cp-vamma, sen sukupuolettoman persoonallisuuden avulla, sitä käyttämällä. Hän eli holokaustin omaisessa klaustrofobiassa, vankina omassa vammassaan, lähes sukupuolettomana. Hän oli nähnyt ulkonäkön, sen kauneuden, ja käsitteli, kovin kosketellen, ja muita ihmisiä ympäristössään peilaten. Hän kärsi sosiaalisista paineista, stressin ja burn outin aiheuttamista, sukupuolimäärämisen tilasta, ympäristössäni. Hän halusi vain voittaa, ilman hyvinvointia ja yleiskunota, kuten hermosto-liikerata-motoriikka, hän oli yleis-sivistyksne tasolta, vailla onnistumisen elämyksiä, yleiskunnosta ympäristössä, vain hänen tätinsä työllistäjä, ammattitaidoton, liikeratoja ohjaillut pakonomainen seurakunta, kuin seutukuntana, ja sairaala. Hänen sukupuolettomien silmänalustensa tähden, jotka niin nauttien, voimasta, ja sen tunteesta pahoinpitelivät, jopa vauvan silvottavaksi. Repien maailmojen ja katseen arvokasta, mutta ilman väkivaltaa ja irvokasta, se on kuin peilikuvasi, meille muille niin raskaasta deja vu:stasi häiriö-käyttäytymisestä, behaviorismin ja sen muodostumisen osalta, taivaan silmien luoman sinen kaltaisia silmiä, vain irti sukupuolellisesta ja seksuaalisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä, vuorovaikutuksesta. Hänen tätinsä työskenteli pakonomaisessa hiirenloukku-arki laitoksessa, psykiatriselal avohoito-osastolla sairaalassa, kuten hän halusi sitä nimittää, mutta vain a-viruksettomuuttaan. Hänen päähänsä oli pälkähtänyt olla aivoton, a-virukseton ja läheisyydettä, sen tunteenomaisetta turvallisuudetta, meille muille ihmisille, ympäristöömme, ja yhteiskuntanamme, sai vain olla vapaudenriiston, ja hänen hallitsemansa vapaudeton taivaankatto.
Rakas eri isäni, sitten on yksi toinen juttu....
- "Hän on aivan mun ensimmäinen mun kaveri."
Rakas eri isäni, minä osallistuisin kyllä prostituutioon, jos olisin sinä. Vapaudenriisto-ohjlema väestönsuojelusta, se todellakin käsittää vankeutta, sen ollessa vain vapauden tila menetettynä erillaisella tavainomaisella kristillisyyden luomalla tasapainoisuudella, harjoitetulla vapauden tilan menettämisestä tehdyllä, yleiskunnon avula reinkartaaniton 1, ja toisesta osasta. Nämä osat ovat Jumalan kantaminen, ja ihmisen eli Jumalan kuljettaminen, kuin Jeesus Kristuksena. Maailmamme, ja yhteiskuntamme, on tähän aivan ilmeisesti väärä. Kun Jumalan kädellä, vain ulkonäön ja kauneuden osalta, maaiman luotavaksi tehden. He tarvitsevat apua......
Rakas eri isäni, kun ne ovat vain ainutkertaista elämää, ja yksityisyyttä, niitä ei tehdä silmien mittojen kuvaamisella, osilla. Niin, hän esittää niitä siellä julkeavasti, julkisesti auktoriteettien kunnioituksen omaisesti, omaksumaansa, vain kehostaan ja sitä ylpeyden ja sadismin voimistaman persoonallisuutensa avulla, esillä itseään ja kehoaan, koko voiman egoismiään esillä pitäen. Hänen silmänsä kertovat joidenkin mitta- pisteiden, auktoriteetin voimasta, sadismin, kuten kivuntuottaminen avulla elämästään elämästä. Klaustrofobian vaivaaman väkivaltaisen persoonallisuutensa, tuomin avuin, vain esitellen omaa itseään, kehoaan klaustrofobian suomin väkivallan voimin. Hän oli siten myös nimen uhri, kaiken sen mielenterveys-seuran harjoittaman assosiaatio-frustraation palvonnallisuudenkin, voimin.
- "äin sä eri isäni, niin kovin rakkaana, mutta vailla opetettua tunnetta läheisyydestä, kerroit hänen potilas-tietonsa, ja oman potilaspaikkasi, kuin sijaa Lasaruksesta, parantumattomana, antamatta. " Näin sä rakas eri isäni kerroit, taas vain mies-sairaanhoitajana, ja ensihoitajana, joka oli tehty vain tappaakseen, prostituutionkin, ja yleis-sivistyksen kehittymättömyyden avulla.
Rakas eri isäni, sairaanhoitaja. "Sä pienen itsemurhan taas teit...."
Se ihan kiva värityskirjan omainen, virike-viriteympäristö on vain, ihan samankaltainen, kuin se väestönsuojelu, ja ohjelman tarve, tai vaikka, mallina, muoto, mutta ilman väkivaltaa, virus-sairauksien takia on, niin pyöreänä, ja rauhallisena, kuin vain turvaa luoden voit olla.
-Kun vain yleiskunto ympäristönä on...
- Te vain näin haluatte ympäristönä elää.... ,taas.
Rakas isäni, miksi sinä et kelvannut kodittomana, kadulle ympäristöön. Rakas eri i säni, ja miksi sinä et halua elää kadulla vielä kanssamme kodittomana? Etkö sä vielä ihan päässytkään kaiken rotusi, kokosi, ja vihasi ja väkivaltaisuutesi luomaan oikeaan prostituutioon ympäristöön, kaiken manipulaatiosi voimin, sen turvatulla: tavalla. Rakas eri isäni, kuten haluat varmaan, varmaankin itse taas sanoa, kun terapiastasi on jälleen puuttunut pitkään yksiköllisyyden luoma hyvinvointi, sen luoma, mukanaan vieraan näin tuoma, objekti sekä vasemman aivolohkon tuoma, yleiskunto, sekä sen kivuttomuus.
- " Ja tämä kaikkiko on mulle ilmaista?" Sen hän sä haluat aina kysyä, mutta muuten niin lahjomaton, elämän tie.
.- Voi omaksu toki uusi vasen aivolohkosi, ja toimi vaikka psykologina, mutta vain vapauden avulla.
- "Ne osaa aivan loputtomiin sitä sun Jeesus Kristusta, valmiiksi, sun pitää olla siihen refleksiin suljetulla. Sorry, kauheasti." Sini ja Janne...
' - "Me vain olemme sen kaltaisesta ympärsitöstä, jo valmiiksi." Rakas eri isäni, etkö sä sovellu tosiaan koskaan yhteiskuntaan ja ympäristöön, vaikka sellaiseen, jossa mä olen äskettäin ollut? Miten sä saitkin mut edes sopimaan, ja soveltumaan sinne?
- Tehy, Dialogi, ja sairaanhoitajat: "Kauanko tämä onkaan perustunut siihen impulsio-nukkumiseen?" kts. Unelmien sielunmessu.
- Niin, juuri siihenkin, johon sä tarvitset mun yksityisyydelle, vielä ajattellenkin vain mun oman yksityisyyden riistämistä, perheen, rasismin ja syrjinnän avulla, kaltaisestesi, ajatellen...
- "aikka vähän vaikea, tuo lause on heille viellä, rakas eri isäni, ja sairaanhoitaja."
Kaltaisestesi takia, tai heidän vuoksi ajatellen, varmaan haluan sanoa, Rakas eri isäni, mutta miksi he sitten esittävät sinua, vain kerran sinut nähnyttä, ja kasvotonta, kadulla olevaa naamaa, joka kysyy aivan kasvottomia: Olisiko jotain yhteistä, meillä, sinulla tai minulla, meillä jotain yhteistä....? Aivan loputtomiin, sitä yhteisöllisyydestä saavuttamatta, yksiköllisyyden puuttumisen johdosta aiheutuneen kulttuuriperäisen virheen takia, joka ei anna oikein oikeutta, esitellä jalon mukanaan tuoman voiman, kuin taivaan kannen halki iitävää, sukupuolta, julkeavasti.
- Tai antaa sen esitellyn sukupuolen kopioida kopioida yksityisyyttäsi, sitä aivan julkeavaksi sosiaalisen kanssakäymisen, tavaksi, esitettäväksi julkiseksi seksiväkivallaksi, luoden. Hän toimii aina näin, julkeavan yksilöllisyyden loukkaamisen merkeissä.
Rakas eri isäni, sairaanhoitaja ja ensihoitaja: "Minne se katosikaan?"kysyin vain nopeasti, työni, ja sen seurausten lomassa, vain täydellisyyden ja ulkonäön, lomittaessa, luomittuen lovilla, elämäämme.
mitä helvetin paskaa tossa just luki -.-