Eli täällä kirjoittelee 16-vuotias tyttö.
Olen ihastunut yhteen meidän luokkalaiseen poikaan, vaikkakin olen tunteitteni kanssa kiikunkaakun-kahdenvaiheilla pidänkö niistä kiinni. Selitän nyt koko paskan alusta asti:
Eli heti ensimmäisenä päivänä, kun nähtiin, huomasin sivusilmällä hänen vilkuilevan minua. Vilkuilua toki jatkui tähänkin päivään asti. Musiikin tunnilla hän vaihtoi paikkaansa siten että hänellä oli suora näköyhteys minuun. En nyt sitten tiedä vaihtoiko hän paikkaansa muuten vaan vai minun takia. Tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Niin tosiaan, niitä katseita on vaihdeltu. Tosin joka kerta kun olimme ottamaisillamme katsekontaktia hän käänsi päänsä pikaisesti pois. Lukuunottamatta muutamaa kertaa jolloin hän otti katsekontaktia. Yksi kerroista kesti todella lyhyen ajan, toiset kaksi kertaa katsekontakti kesti kiusallisen kauan. Kerran hän on minulle suoraan hymyillyt.
Nyt hän päälle viikko sitten teki aloitteen, facebookissa, ja minä vajaan viikon päästä vastasin aloitteeseen (en nyt kerro tarkemmin minkä muotoinen tämä "aloite oli") ja sitten hän ikäänkuin perääntyi sen askeleen jonka oli ottanut minua kohti. Jos näin metaforallisia ollaan. Heti sen jälkeen hän on käyttäytynyt jotenkin vaisusti, ehkä hieman masentuneestikin. Vilkuilua tosin jatkuu, vieläkin.
Mutta sitten yksi irrallinen tapahtuma viime viikolta. En huomannut kyseistä poikaa, ja sitten kun istuin aulassa ja huomasin hänen olevan suoraan vastapäätä minua (tosin noin 5-8m päässä) ja hän oli punastunut. Onko tämä taas toiveajattelua sitten?
Olen suhteellisen epävarma hänen tunteistaan. Ensin olin täysin varma että ihastus oli kaksipuolinen, nyt en enää olekkaan varma. Enkä toisaalta uskalla enää puhua hänelle, ellei hän siis puhu minulle. Tuntuu että antaisin itsestäni epätoivoisen stalkkeri -vaikutelman.
Kysymys kuuluu; voiko kyseinen hlö olla ihastunut minuun, miksi hän perääntyi minun vastatessani hänen aloitukseensa ja kannattaako minun elättää toivoa siitä, että hän olisi ihastunut minuun?
Olen ihastunut yhteen meidän luokkalaiseen poikaan, vaikkakin olen tunteitteni kanssa kiikunkaakun-kahdenvaiheilla pidänkö niistä kiinni. Selitän nyt koko paskan alusta asti:
Eli heti ensimmäisenä päivänä, kun nähtiin, huomasin sivusilmällä hänen vilkuilevan minua. Vilkuilua toki jatkui tähänkin päivään asti. Musiikin tunnilla hän vaihtoi paikkaansa siten että hänellä oli suora näköyhteys minuun. En nyt sitten tiedä vaihtoiko hän paikkaansa muuten vaan vai minun takia. Tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Niin tosiaan, niitä katseita on vaihdeltu. Tosin joka kerta kun olimme ottamaisillamme katsekontaktia hän käänsi päänsä pikaisesti pois. Lukuunottamatta muutamaa kertaa jolloin hän otti katsekontaktia. Yksi kerroista kesti todella lyhyen ajan, toiset kaksi kertaa katsekontakti kesti kiusallisen kauan. Kerran hän on minulle suoraan hymyillyt.
Nyt hän päälle viikko sitten teki aloitteen, facebookissa, ja minä vajaan viikon päästä vastasin aloitteeseen (en nyt kerro tarkemmin minkä muotoinen tämä "aloite oli") ja sitten hän ikäänkuin perääntyi sen askeleen jonka oli ottanut minua kohti. Jos näin metaforallisia ollaan. Heti sen jälkeen hän on käyttäytynyt jotenkin vaisusti, ehkä hieman masentuneestikin. Vilkuilua tosin jatkuu, vieläkin.
Mutta sitten yksi irrallinen tapahtuma viime viikolta. En huomannut kyseistä poikaa, ja sitten kun istuin aulassa ja huomasin hänen olevan suoraan vastapäätä minua (tosin noin 5-8m päässä) ja hän oli punastunut. Onko tämä taas toiveajattelua sitten?
Olen suhteellisen epävarma hänen tunteistaan. Ensin olin täysin varma että ihastus oli kaksipuolinen, nyt en enää olekkaan varma. Enkä toisaalta uskalla enää puhua hänelle, ellei hän siis puhu minulle. Tuntuu että antaisin itsestäni epätoivoisen stalkkeri -vaikutelman.
Kysymys kuuluu; voiko kyseinen hlö olla ihastunut minuun, miksi hän perääntyi minun vastatessani hänen aloitukseensa ja kannattaako minun elättää toivoa siitä, että hän olisi ihastunut minuun?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.