Helena Erosen (ps) blogi sensuroimattomana

Helena Eronen puolustaa Kokoomuksen Sauli Scubakkiä.

Sanat, nuo yhteiskuntamme suurimmat viholliset!
5.11.2012 18:36 Helena Eronen
Toden totta minua v*tuttaa Saul Schubakin puolesta. Minua v*tuttaa siksikin, että tiedän millaisia ihmisfiguurilla varustettuja perseitä nettimaailma on pullollaan ja tiedän, että Saulilla on nyt niin paha mieli, ettei hänen lausahduksessa ole niin pahaa mieltä aiheuttanut yhdellekään kauhistujalle.

Ihminen on säälittävä laumasielu. Kun joku kirjoittaa tai sanoo jotain omien arvojen tai oman maailmankuvan vastaista, niin riittää, kun pari äänekästä älähtää ja johan on helppo loppujenkin heitältää aivorunko ja otsalohkot narikkaan ja aloittaa alkuasukasmainen älämölö. Se on pelottavaa, sillä kun ihmiset ajautuvat sellaisen naurettavan älämölökiihkon valtaan, heistä tulee petoja. Hihamerkkikohun aikaan itse sain niin rankkoja uhkauksia, että minulla meni tietyllä tasolla luotto ihmisiin aivan täysin. Enää en ihmettele laisinkaan sitä, kuinka ihmeessä natsit saivat ihmiset lähtemään hirveyksiinsä mukaan enkä kummastele ollenkaan mitään ilmiantokulttuuriin perustuvia yhteiskuntia, noitavainoja enkä oikeastaan mitään muutakaan sairasta ja ahdistavaa, jota ihmiset ovat toisilleen aikaan saaneet. Tiesittekö, että ihmiset ovat niin hulluja, että niitä uhkauksia postaillaan ihan omalla profiililla esim. FB:n yksityisviesteinä. Mitä itse taustatyötä tein, niin uhkauksia tuli ihan tavallisilta ihmisiltä. Kun ajaudutaan joukkopsykoosiin, tuollaista käytöstä pidetään hyväksyttävänä, vaikka jokaisen normaalilla moraalilla varustetun pitäisi tajuta, että yhden ihmisen kimppuun hyökkääminen on erittäin munatonta touhua eikä ketään saa uhkailla.

Mutta tiedättekö, mikä on minusta oksettavinta. Se, kun omat kääntyvät vastaan. Jumalauta, omia ei koskaan tuollaisina hetkinä hylätä. Ei ikinä, sen pitäisi olla selvää. Jälkipyykin voi pyykätä sitten myöhemmin, tai edes poissa julkisuudessa, mutta se, että omat lähtevät rottina jäkertämään jo muutenkin lyödyn ihmisen varpaita, on raukkamaista, edesvastuutonta ja huorahtavaa käytöstä.

Naurettavintahan on se, että kukaan ei vastaavaa kiihkoa saa nostatettua mistään oikeasta asiasta. Ei lastensuojeluongelmat, ei tänään uutisoitu epäkohta Porvoosta (60 vuotta naimisissa ollut pariskunta ei saa asua yhdessä, koska miehelle ei myönnetä laitospaikkaa samasta vanhainkodista, jossa vaimo asuu) eikä sen kummemmin kukaan mölyä mistään muustakaan todellisesta epäkohdasta. Ns. oikeissa poliitikoissa on vaikka millaista ketkua, mutta kukapa niistä välittää. Sen sijaan idiootit vinkuvat ihmisten mielipiteistä, sanoista, keskusteluista, joilla ei ole käytännön päätöksenteon kanssa mitään maailman tekemistä!

Käsitykseni mukaan kautta aikojen ovat nuoret poliitikonalut esittäneet hyvinkin radikaaleja ajatuksia, mutta ilmeisesti nykyään sellaista saavat harrastaa vain vasemmistoon kallellaan olevat poliittisesti aktiiviset nuoret. Mikään yhteiskunta ei tosin kehity mihinkään ilman radikaalejakin ajatuksia, joista voi jalostua jotain hyvää tai jos ei jalostu, niin yleensä ne tapaavat demokratiassa hautautumaan huonojen ideoitten romukoppaan, mutta tätähän ei tarvitse muistaa, koska ilman aivoja on vaikea muistaa yhtään mitään.

Tällä lapsellisella vöyhöttämisellä tullaan Suomesta kitkemään kaikenlainen avoin yhteiskunnallinen keskustelu pois. Sitäkö halutaan? Sittenkö on hyvä, kun kaikki ovat samaa mieltä eikä kenelläkään vahingossakaan ole mitään muuta mielessä kuin samaa harmaata mössöä kuin muillakin. Eikö tuo jo ala olla sama vaikkapa perustaa joku ministeriö, joka määrittelee oikeat ajatukset, jotta kaikki meidät suuret massat idioottikiimaan ajaneet voidaan saman tien viedä vaikka sinne saunan taakse, niin pääseepähän idioottikiimaiset pahimmista tuskastaan. Perkele.