Tänään USA:n presidentin vaalien aattopäivänä on ylivoimainen kiusaus tarkastella Jenkkilän poliittista kulttuuria. Muutama seikka siltä osin.
Jo 1950-luvun lopulla meillä oppikoulussa kävi vierailemassa aito amerikkalainen rouva (siis yhdysvaltalainen Mrs.), joka kiersi Suomen kouluissa kertomassa omasta kotimaastaan. Hänen kertomastaan jäi minun koulupojan mieleeni poliittisen järjestelmän luonnehdinta. Hän kertoi, mitenkä enemmistövaalien myötä syntyneeseen kaksipuoluejärjestelmään kuuluu asetelma, jossa presidentin vaaleissa kumpikin pääpuolue, demokraatit ja republikaanit, pyrkivät lähelle toisiaan ja tavoittelevat kannanotoiltaan epävarmojen äänestäjien kannatusta. Jenkkirouvan mukaan tämä tilanne ehkäisee jyrkkiä heilahteluja USA.n päätöksenteossa.
Ronald Reagan valittiin USA:n presidentiksi v.1980. Jossain vaiheessa myöhemmin hänen persoonansa tuli puheeksi omien amerikansuomalaisten sukulaisteni kanssa. He totesivat, että Reagan on ollut erittäin suosittu henkilönä eli hänellä oli suuri kansansuosio. Sen sijaan hänen edustamansa politiikan suhteen serkku- ja pikkuserkkutason sukulaiseni näkivät mahdollisuuden myös kriittiseen tarkasteluun. Tämä Reaganin henkilökohtainen arvostus hänen omalla kotikentällään antoi hänestä kovin toisenlaisen mielikuvan kuin mitä oli meillä Suomessa näkyvänä vellonut Reaganiin kohdistunut kritiikki.
Kun nykyinen europarlamentaarikkomme (siis Kokoomuksen europarlamentaarikko) Petteri Sarvamaa aikaisemmin toimi Yleisradion kirjeenvaihtajana USA:ssa, hän onnistui saamaan Mrs. Hillary Clintonin haastateltavakseen. Siitä haastattelusta jäi erityisesti mieleeni Mrs. Clintonin lausahdus, jossa hän totesi USA;n olevan maailman johtava valtio ja USA:n presidentin olevan maailman johtaja. Sen hän totesi yhtään epäröimättänä varmana vakaumuksenaan. Kyllähän siinä meikäläinen rivisuomalainen jäi hetkeksi miettimään ja ainakin yksi aukko sivistyksessä korjaantui. Siis Yhdysvalloissa myös demokraatit ovat vakuuttuneita siitä, että USA ja sen presidentti johtavat maailmaa.
Riippumatta siitä, mikä on USA:n presidentin status tätä nykyä globaalissa perspektiivissä, niin riippumatta siitä huomenna järjestetään USA:n presidentin vaalit ja maahan valitaan ylimmäinen vallanpitäjä neljäksi vuodeksi. Tässä yhteydessä sopii huomioida myös se, että samanaikaisesti tehdään myös muita valintoja. Järjestetään kongressin koko edustajainhuoneen (vastaa meidän eduskuntaamme) vaalit ja kongressin senaatista valitaan yksi kolmasosa. Edelleen osavaltiotasolla valitaan osa kuvernööreistä ja paikoittain pidetään myös kansanäänestyksiäkin. Siis melkoinen vaalihappening.
Jo 1950-luvun lopulla meillä oppikoulussa kävi vierailemassa aito amerikkalainen rouva (siis yhdysvaltalainen Mrs.), joka kiersi Suomen kouluissa kertomassa omasta kotimaastaan. Hänen kertomastaan jäi minun koulupojan mieleeni poliittisen järjestelmän luonnehdinta. Hän kertoi, mitenkä enemmistövaalien myötä syntyneeseen kaksipuoluejärjestelmään kuuluu asetelma, jossa presidentin vaaleissa kumpikin pääpuolue, demokraatit ja republikaanit, pyrkivät lähelle toisiaan ja tavoittelevat kannanotoiltaan epävarmojen äänestäjien kannatusta. Jenkkirouvan mukaan tämä tilanne ehkäisee jyrkkiä heilahteluja USA.n päätöksenteossa.
Ronald Reagan valittiin USA:n presidentiksi v.1980. Jossain vaiheessa myöhemmin hänen persoonansa tuli puheeksi omien amerikansuomalaisten sukulaisteni kanssa. He totesivat, että Reagan on ollut erittäin suosittu henkilönä eli hänellä oli suuri kansansuosio. Sen sijaan hänen edustamansa politiikan suhteen serkku- ja pikkuserkkutason sukulaiseni näkivät mahdollisuuden myös kriittiseen tarkasteluun. Tämä Reaganin henkilökohtainen arvostus hänen omalla kotikentällään antoi hänestä kovin toisenlaisen mielikuvan kuin mitä oli meillä Suomessa näkyvänä vellonut Reaganiin kohdistunut kritiikki.
Kun nykyinen europarlamentaarikkomme (siis Kokoomuksen europarlamentaarikko) Petteri Sarvamaa aikaisemmin toimi Yleisradion kirjeenvaihtajana USA:ssa, hän onnistui saamaan Mrs. Hillary Clintonin haastateltavakseen. Siitä haastattelusta jäi erityisesti mieleeni Mrs. Clintonin lausahdus, jossa hän totesi USA;n olevan maailman johtava valtio ja USA:n presidentin olevan maailman johtaja. Sen hän totesi yhtään epäröimättänä varmana vakaumuksenaan. Kyllähän siinä meikäläinen rivisuomalainen jäi hetkeksi miettimään ja ainakin yksi aukko sivistyksessä korjaantui. Siis Yhdysvalloissa myös demokraatit ovat vakuuttuneita siitä, että USA ja sen presidentti johtavat maailmaa.
Riippumatta siitä, mikä on USA:n presidentin status tätä nykyä globaalissa perspektiivissä, niin riippumatta siitä huomenna järjestetään USA:n presidentin vaalit ja maahan valitaan ylimmäinen vallanpitäjä neljäksi vuodeksi. Tässä yhteydessä sopii huomioida myös se, että samanaikaisesti tehdään myös muita valintoja. Järjestetään kongressin koko edustajainhuoneen (vastaa meidän eduskuntaamme) vaalit ja kongressin senaatista valitaan yksi kolmasosa. Edelleen osavaltiotasolla valitaan osa kuvernööreistä ja paikoittain pidetään myös kansanäänestyksiäkin. Siis melkoinen vaalihappening.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.