Ilmatilan valvonta on ilmavoimille kotimaan toiminnan peruskauraa. Jos tutka kertoo vieraan lentokoneen lähestyvän hälytysrajaa, hävittäjä lähtee tunnistamaan. Tunkeilija kuvataan ja sille näytetään suunta, johon kääntyä. Jollei käskyä totella, hävittäjä vaaputtaa merkiksi seurata ja ampuu lopulta varoituslaukauksia. Jollei mikään tehoa tai jos vieras käyttäytyy vihamielisesti, suomalaiskone ampuu kovilla ja kohti.
Tätä raskasta päätöstä ei kuitenkaan itsepuolustustilanteita lukuun ottamatta tee lentäjäpoika itse vaan Suomen "puolustusministeri" EI SAA NAURAA TÄSSÄ KOHTAA , joka päättää voiman käytöstä sotilaskoneita vastaan.
Tätä raskasta päätöstä ei kuitenkaan itsepuolustustilanteita lukuun ottamatta tee lentäjäpoika itse vaan Suomen "puolustusministeri" EI SAA NAURAA TÄSSÄ KOHTAA , joka päättää voiman käytöstä sotilaskoneita vastaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huolimatta sosialidemokraattisen ulkoministerin hissuttelusta mahdollisten NATO-kytkentöjen suhteen, jotkut menevät ulkoministeristä oikealta ohi, ja kovaa:
Ote Suomen Kuvalehden pääkirjoituksesta 2.11.2012 (Otsikolla "Uusi avaus länteen"):
"Aie osallistua Islannin ilmavalvontaan on uusi poliittinen sitoumus lännen yhteiseen puolustukseen. Toteutuessaan päätös synnyttää YHTEISIÄ TUKIKOHTIA yhteen pohjoismaahan, Islantiin, joka on aiemmin tukeutunut puolustuksessaan Natoon."
Ilmavoimille on laissa annettu kolme tehtävää. Ne ovat
-varsinainen ilmasodankäynti oman maan puolustamiseksi
-virka-avun antaminen muille viranomaisille sekä
-osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan.
Toiminta Islannissa ei kovin saumattomasti istu mihinkään näistä.
Puolustusvoimat huterissa käsissä poliittisesti.