osaako koirat surra?

erin_

Jos vaikka omistaja kuolee ja se viedään uuteen kotiin niin sureeko pitkää?

66

4165

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vilin muisto

      riippuu koirasta ja suhteesta omistajaan. Uudessa kodissa tosin on koiralle niin paljon outoa, ettei se ehdi surra. Omaan kotiin jäädessään koira voi surra kuollutta perheenjäsentä paimentamalla jälkeenjäneitä, vahtimalla ikkunassa/ portailla kuin kotiinpalaajaa odottaessaan, paastoamlala tai koko ajan kerjäämällä.
      Kuolleen omaisille surevan koiran kanssa olo voi olla ajoin tuskaista, mutta toisaalta lemmikin vaatima huomio myös estää omaan suruun keskittymisen.

    • Kyllä voi, ja koira suree myös muiden karvakuonojen laumasta lähtemisen ikiuneen, sen takia onkin tärkeää että annetaan perheen koiran käydä haistamassa menehtynyt karvakuono jotta tietää ettei tule takaisin.

    • bvnhjghgk

      Tietenkin suree ihan samoin kuin kaikki eläinlajit..suremmehan mekin.

      Pienet lapset unohtaa nopeasti kun asioita tapahtuu ja sopeutuu hyvin uuteen. Mitä pienempi sen parempi sopeutua sama koirallakin. Voisi verrata koiraa ja lapsia tässä suhteessa..kun uutta kivaa ilmaantuu niin hetkeksi unohtuu ja lopulta katoaa.

      Vanhemmat koirat eri asia..ja

      toki on koiria jotka ns.yhden isännän koiria ja niillä enemmän vaikeutta tietenkin.

    • 13+10

      Koiraa ei saa inhimillistää. Ei se osaa surra, se on koira. Se saattaa toki aluksi ihmetellä, että mihin se omistaja on yhtäkkiä kadonnut.

      • bullipoju

        Ei ole olemassa tutkimusta jossa todistettaisiin että vain ihmisellä on tunteet.

        Voiko koira surra vai ei? En tiedä. Hyvin paljon vaikuttaa siltä että voi mutta koska koira ei osaa puhua eikä surua tai iloa pysty mittaamaan fysiologisesti siten että kaikki muuta reaktiot voitaisiin sulkea pois, ei kukaan muu kuin koira itse, voi tietää tätä varmasti.


    • vaistot eläimellä

      Koira toimii vaistoillaan. Ei sillä ole ajattelukykyä. Koira ei sure. Luonnossa suru olisi heikkous, jonka omaavat yksilöt kuolisivat heti vahvemien tieltä. Koirien omistajat surevat usein sitä, ettei heidän lempieläimensä kykene suruun.

      • jhjyiyuii

        Tottakai koirat suree omakin koirani oli aina levoton ja uikutti kun olin poissa kotoa penskana. Ja toinen koirani etsi vanhaa koiraamme levottomana ympäri pihaa kun se jouduttiin lopettaa. Kesti yli puoli vuotta tuo levottomuus. :(

        Ihminenkin on eläin ja suree samoin muutkin eläinlajit. Suru ei ole inhimillistämistä. Eikä tunteet muutenkaan.Ihminen haluaa vain omia ne.

        Inhimillistämistä on silloin kun puhutaan eri lajien käyttäytymisistä/tarpeista.


      • vaistot eläimellä
        jhjyiyuii kirjoitti:

        Tottakai koirat suree omakin koirani oli aina levoton ja uikutti kun olin poissa kotoa penskana. Ja toinen koirani etsi vanhaa koiraamme levottomana ympäri pihaa kun se jouduttiin lopettaa. Kesti yli puoli vuotta tuo levottomuus. :(

        Ihminenkin on eläin ja suree samoin muutkin eläinlajit. Suru ei ole inhimillistämistä. Eikä tunteet muutenkaan.Ihminen haluaa vain omia ne.

        Inhimillistämistä on silloin kun puhutaan eri lajien käyttäytymisistä/tarpeista.

        "Tottakai koirat suree omakin koirani oli aina levoton ja uikutti kun olin poissa kotoa penskana. Ja toinen koirani etsi vanhaa koiraamme levottomana ympäri pihaa kun se jouduttiin lopettaa. Kesti yli puoli vuotta tuo levottomuus. :("

        -Ei se surua ollut. Poissaoloasi vinkuva koira koki eroahdistusta. Koirakaverinsa menettänyt koira koitti löytää toista, kunnes luovutti etsinnän. Vaistomaista stressia nuo käytökset koirilta ovat.

        Mutta mielikuvituksensa kullakin.


      • ihmisyys?
        vaistot eläimellä kirjoitti:

        "Tottakai koirat suree omakin koirani oli aina levoton ja uikutti kun olin poissa kotoa penskana. Ja toinen koirani etsi vanhaa koiraamme levottomana ympäri pihaa kun se jouduttiin lopettaa. Kesti yli puoli vuotta tuo levottomuus. :("

        -Ei se surua ollut. Poissaoloasi vinkuva koira koki eroahdistusta. Koirakaverinsa menettänyt koira koitti löytää toista, kunnes luovutti etsinnän. Vaistomaista stressia nuo käytökset koirilta ovat.

        Mutta mielikuvituksensa kullakin.

        No samalla periaatteella voi sitten aatella ettei ihmisellä ole tunteita.

        Lapsi ja äitiys on vaistotoimintaa. Ns. äidinvaisto.

        Vanhempien kiintymys toisiinsa ei ole kiintymystä vaan läheisriippuvuutta(eli sama mikä koirilla on eroahdistus)

        Ja pariskunnan rakkaus on vain parinmuodostusta.

        Voiko pariskunta surra jos toinen kuolee ei tietenkää mielikuvituksellisuutta silloin on hätä omasta selviytymisestä(itsesuojeluvietti) ja läheisriippuvuudesta. Ihminen on laumaeläin ja kun lauma häviää sen omat suokjelumekanismit käyvät kyseenalaisiksi.

        Ihmisellä ei ole tunteita vaan vaistotoimintaa kuten apinoilla yleensäkin.

        Mikä on TUNNE?

        ja vielä
        jos joku ei ymmärtänyt

        Ihminen on ELÄIN
        Ja eläimellä ei ole tunteita.


      • johan nnyt
        ihmisyys? kirjoitti:

        No samalla periaatteella voi sitten aatella ettei ihmisellä ole tunteita.

        Lapsi ja äitiys on vaistotoimintaa. Ns. äidinvaisto.

        Vanhempien kiintymys toisiinsa ei ole kiintymystä vaan läheisriippuvuutta(eli sama mikä koirilla on eroahdistus)

        Ja pariskunnan rakkaus on vain parinmuodostusta.

        Voiko pariskunta surra jos toinen kuolee ei tietenkää mielikuvituksellisuutta silloin on hätä omasta selviytymisestä(itsesuojeluvietti) ja läheisriippuvuudesta. Ihminen on laumaeläin ja kun lauma häviää sen omat suokjelumekanismit käyvät kyseenalaisiksi.

        Ihmisellä ei ole tunteita vaan vaistotoimintaa kuten apinoilla yleensäkin.

        Mikä on TUNNE?

        ja vielä
        jos joku ei ymmärtänyt

        Ihminen on ELÄIN
        Ja eläimellä ei ole tunteita.

        Susinartut eivät sure pentujensa tai parinsa menettämistä, vaan jatkavat sukuaan uudelleen heti seuraavasta kiimasta, johon löytävät parin. Ja heti kun pennut ovat kasvaneet isoiksi, heikoimmat yksilöt karkotetaan laumasta, eikä susiemo suinkaan lähde niiden, vaan laumansa, matkaan. Sekö on suremista? Susi/koira ei kykene suruun, koska on niin vasitomainen eliö.


      • no joo
        johan nnyt kirjoitti:

        Susinartut eivät sure pentujensa tai parinsa menettämistä, vaan jatkavat sukuaan uudelleen heti seuraavasta kiimasta, johon löytävät parin. Ja heti kun pennut ovat kasvaneet isoiksi, heikoimmat yksilöt karkotetaan laumasta, eikä susiemo suinkaan lähde niiden, vaan laumansa, matkaan. Sekö on suremista? Susi/koira ei kykene suruun, koska on niin vasitomainen eliö.

        Koira ei ole susi. Joten unohdetaan se susi kokonaan. Koirat osaa surra omalla tavallaan, eli kaipaavat sitä kuollutta tms. ihmistään. Meille on tullut näitä kodinvaihtajia joskus ja ovat selvästi ihmetelleet, että miksi joutui kotoaan pois. Myös vanhempieni koira suri, isäni kuolemaa, etsi aina kotiin mentyä isäntäänsä, ulkona kiersi tuttuja paikkoja, joissa oli isännän kanssa kulkenut, että löytyiskö jne.


      • bullipoju
        johan nnyt kirjoitti:

        Susinartut eivät sure pentujensa tai parinsa menettämistä, vaan jatkavat sukuaan uudelleen heti seuraavasta kiimasta, johon löytävät parin. Ja heti kun pennut ovat kasvaneet isoiksi, heikoimmat yksilöt karkotetaan laumasta, eikä susiemo suinkaan lähde niiden, vaan laumansa, matkaan. Sekö on suremista? Susi/koira ei kykene suruun, koska on niin vasitomainen eliö.

        "Susinartut eivät sure pentujensa tai parinsa menettämistä, "
        Saisiko tähän tutkimustuloksia?

        Sinulla on mielipide asiasta, mielipide ei ole fakta. Eläinten tunteita on tutkittu jo pitkään, jo Darwin teki jonkinasteista eläinten tunteiden tutkimista, vaikka vieläkään ei olla löydetty kummoisia tuloksia puolesta tai vastaan. Koska eläimet eivät osaa puhuen kertoa mitä ne tuntevat me voimme vain aivoja tutkimalla päätellä tunteeko eläin mitään kun esim. sen toveri kuolee.

        Varmojakin tuloksia on kuitenkin saatu siitä koira voi sairastua masennukseen, joten kyllä se jo minusta kertoo siitä että jonkinlaisia tunteita eläimetkin tuntevat. Simpanssit, jotkut papukaijat sekä delfiinit ovat kykeneväisiä tiedostamaan itsensä, kun ne näkevät peilikuvansa, ne tietävät että se on niiden oma kuvansa.

        Eläinmaailmassa on paljon surusta kertovia tapauksia. Norsut jotka käyvät norsujen hautausmaalla muistamassa kuolleita laumanjäseniä vuosienkin jälkeen, norsut koskettelevat luita ja viettävät aikaa hautapaikalla. Monet eri eläinlajien emot eivät vain pääse yli kuolleesta poikasestaan ja jatka elämäänsä samantien, vaan selvästi pennun menettäminen on kova paikka. Susiemo saattaa yrittää herätellä kuollutta poikastaan päivien ajan ja kantaa sen jopa mukanaan uuteen pesään. Simpanssiemot kantavat kuolleita poikasiaan päivien ajan mukanaan, silittelevät niitä ja ovat selvästi alakuloisia. Seeprat eivät suostu jättämään kuollutta poikastaan vaan saattavat jopa itsensä vaaraan jäädessään poikasen luo kun muu lauma jatkaa matkaa. Näitä esimerkkejä kyllä löytyy vaikka kuinka!

        Missään vaiheessa ei ole löydetty näyttöä siitä että eläimet EIVÄT tuntisi tunteita mutta on ollut vaikeuksia löytää vedenpitäviä todisteita tunteiden puolesta, koska aivot eivät osaa selittää reaktioitaan. Reaktioita voi verrata ihmisaivoihin mutta koska eri alueet aktivioituvat monien eri syiden takia, on epäilyyn aina mahdollisuus.

        Ja minusta tuo on todella hyvä tuo ihmisyys? nimimerkin kirjoitus! Aivan loistava! Ihminen on vain eläin muiden joukossa. Monet ajattelevat että ihminen on jotenkin ylempänä muita eläimiä ja koko ajan tulee todisteita siitä kuinka samanlaisia me itseasiassa olemme eläimien kanssa. Tunteet olleet sellainen ihmisen oma juttu joka on erottanut meidät eläimistä. Ihmiset voivat pitää nuo ylemmyys ajatuksensa kun he "tietävät" että tottakai ihminen on ylempänä muita eläimiä koska ihmisellä on tunteet, eläimet toimivat vain vaistojen varassa. Heille on sitten hyvin vaikeaa hyväksyä se tieto, että eläimet taitavat itseasiassa omistaa myös tuon piirteen, joten enää ei ole mitään mitä voisi käyttää syynä nostaa ihminen kaiken yläpuolelle.


    • sureva koira

      meillä koira lopetti syömisen ja leikkimisen kun menetti kaverinsa. mikään ei tuntunut enää innostavan ja tätä kesti muistaakseni noin vuoden. lopulta sitten alkoi saada taas vähän vilkkautta ja pikku hiljaa palautui normaaliksi.

      • ei surua,

        Ei se ole suremista. Koirallanne ei ollut enää tarvetta kilpailla ruuasta toisen kanssa. Sopeutumista vaati sellainen elämän muutos, mutta ei koiranne mitään surrut, oli ehkä hiukan ihmeissään jonkin aikaa tunnelman muutoksesta. Koira elää vaistoillaan.


      • ihmisyys?
        ei surua, kirjoitti:

        Ei se ole suremista. Koirallanne ei ollut enää tarvetta kilpailla ruuasta toisen kanssa. Sopeutumista vaati sellainen elämän muutos, mutta ei koiranne mitään surrut, oli ehkä hiukan ihmeissään jonkin aikaa tunnelman muutoksesta. Koira elää vaistoillaan.

        MIten todistat että ihminen suree?


      • bullipoju
        ihmisyys? kirjoitti:

        MIten todistat että ihminen suree?

        Mistä tiedät että se ei ollut suremista?
        Näet että koivunlehti on maassa koivun vieressä. Päättelet, että lehti on tipahtanut puusta. Mutta mistä tiedät varmasti että lehti on tipahtanut puusta eikä joku ei ole sitä lehteä siihen asetellut tarkoituksella? Asiat voi selittää eri tavoilla mutta niin kauan aikaa kun mihinkään selitykseen ei ole pitäviä todisteita, ne ovat vain olettamuksia.


    • vilin muisto

      näyttää siltä että mikä tahansa toiminta ja käytös joka ihmisella luokitellaan surun ilmaukseksi, on vain jotain vaistoa eläimellä. Olkoot. Siispä surkukin on eräs vaisto, myös ihmisellä! Levottouus on eroahdistusta, - siis kaipausta- eli tavallaan yksi surun muoto.
      Syömättämyys vain ruuasta kilpailun puutetta? Jos isäntä tai muu koiran ihmislauman jäsen on poissa ja koira paastoa, onko sekin vain ruokakilpailun puutetta?
      Koira "vain" etsi kaveriaan ja oli levoton. Mitä muuta se on kuin surun ilmausta, tai kaipausta, ikävää, mitä sanaa sitten siit käytetäänkin. Ei se ainakaan onnellisuutta ole, jos vinkuu ja hakee kumppaniaan nurkkia pitkin viikkomäärin!
      Totta, koiralla ei ole sanoja surulle, mutta niinpä se kertookin olonsa teoilla!

      • ...

        "Syömättämyys vain ruuasta kilpailun puutetta? Jos isäntä tai muu koiran ihmislauman jäsen on poissa ja koira paastoa, onko sekin vain ruokakilpailun puutetta?"

        kaikilla meillä eläimillä on yhteisiä piirteitä, yksi niistä on kriisienvastustaminen, eli emme pidä muutoksista (kriisi=muutos). Koira voi reakoida syömättömyydellä kun joku ihmisitä on poissa, mutta se tekee sen ainoastaan siksi,e ttä se on tottunut syönmään sen ihmisen ollessa läsnä/antaessa ruokaa ja koira ei halua muutosta kyseiseen asiaan, siksi se odottaa ruuan antajaansa takaisin, kunnes on tarpeeksi nälkä.

        " Mitä muuta se on kuin surun ilmausta, tai kaipausta, ikävää, mitä sanaa sitten siit käytetäänkin"

        Se on muutoksen vastustamista. Myös ihmisen surussa osa on muutoksen vastustamista; "en halua elää ilman", siis se itsesääli puoli... Mutta kaipauspuoli surussa on kuitenkin sitä puuttuvan olennon ikävää...


      • Korjataanpa vähän
        ... kirjoitti:

        "Syömättämyys vain ruuasta kilpailun puutetta? Jos isäntä tai muu koiran ihmislauman jäsen on poissa ja koira paastoa, onko sekin vain ruokakilpailun puutetta?"

        kaikilla meillä eläimillä on yhteisiä piirteitä, yksi niistä on kriisienvastustaminen, eli emme pidä muutoksista (kriisi=muutos). Koira voi reakoida syömättömyydellä kun joku ihmisitä on poissa, mutta se tekee sen ainoastaan siksi,e ttä se on tottunut syönmään sen ihmisen ollessa läsnä/antaessa ruokaa ja koira ei halua muutosta kyseiseen asiaan, siksi se odottaa ruuan antajaansa takaisin, kunnes on tarpeeksi nälkä.

        " Mitä muuta se on kuin surun ilmausta, tai kaipausta, ikävää, mitä sanaa sitten siit käytetäänkin"

        Se on muutoksen vastustamista. Myös ihmisen surussa osa on muutoksen vastustamista; "en halua elää ilman", siis se itsesääli puoli... Mutta kaipauspuoli surussa on kuitenkin sitä puuttuvan olennon ikävää...

        Korjaus kohtaan " (kriisi=muutos)". Ei, sitä se ei ole.

        Oikeasti kriisi on käänteentekevä muutoskohta. Siis erittäin jyrkkä taitekohta jonka jälkeen elämä ei ole enää entisenlaista. Sillä ei siis ole mitään tekemistä normaalin muutoksen kanssa.

        Niin ihminen kuin koirakin reagoi kriiseihin jyrkästi ja vaistonvaraisesti. Nopeissa kriisitilanteissa reaktiot molemmilla on samantyyppiset. Ihminen jonka kimppuun hyökätään, pyrkii vaistomaisesti joko puolustautumaan tai pakenemaan. Samoin tekee koira. Hitaammissa kriiseissä, kuten kuolema, ovat reaktiotkin erilaisia eli hitaampia ja pitkäaikaisempia, ensin ihmetys, sitten suru menetyksestä ja menetyksen hyväksyminen. Molemmilla sama.


      • ...
        Korjataanpa vähän kirjoitti:

        Korjaus kohtaan " (kriisi=muutos)". Ei, sitä se ei ole.

        Oikeasti kriisi on käänteentekevä muutoskohta. Siis erittäin jyrkkä taitekohta jonka jälkeen elämä ei ole enää entisenlaista. Sillä ei siis ole mitään tekemistä normaalin muutoksen kanssa.

        Niin ihminen kuin koirakin reagoi kriiseihin jyrkästi ja vaistonvaraisesti. Nopeissa kriisitilanteissa reaktiot molemmilla on samantyyppiset. Ihminen jonka kimppuun hyökätään, pyrkii vaistomaisesti joko puolustautumaan tai pakenemaan. Samoin tekee koira. Hitaammissa kriiseissä, kuten kuolema, ovat reaktiotkin erilaisia eli hitaampia ja pitkäaikaisempia, ensin ihmetys, sitten suru menetyksestä ja menetyksen hyväksyminen. Molemmilla sama.

        Hienoa, että joillakin on "valta" määrittää sitä mikä on normaalia tai mikä ei... Viittaus: " Sillä ei siis ole mitään tekemistä normaalin muutoksen kanssa."

        Me muut joudumme vain toteamaan, että joku on jollekin kriisi ja toisille ei. Jonkun kuolema aiheuttaa toisille koirille käänteentekevän muutoksen, toisille koirille taas ei kenenkään kuolema... Joillekin viidenkympin täyttyminen on muutos, joillekin ei... Joillekin kahden kilon kertyminen lisää elimistöön on kriisi, joillekin ei..


      • Todellakin on
        ... kirjoitti:

        Hienoa, että joillakin on "valta" määrittää sitä mikä on normaalia tai mikä ei... Viittaus: " Sillä ei siis ole mitään tekemistä normaalin muutoksen kanssa."

        Me muut joudumme vain toteamaan, että joku on jollekin kriisi ja toisille ei. Jonkun kuolema aiheuttaa toisille koirille käänteentekevän muutoksen, toisille koirille taas ei kenenkään kuolema... Joillekin viidenkympin täyttyminen on muutos, joillekin ei... Joillekin kahden kilon kertyminen lisää elimistöön on kriisi, joillekin ei..

        joillakin tällainen valta. Sen voit tarkistaa vaikka tuolta: http://suomisanakirja.fi/kriisi

        Jos jollakin tapaa viittasit että MINULLA olisi sellainen valta niin ei, erehdyt.


    • ...

      Ei sure siinä muodossa kuin me surun ymmärrämme; kaipauksena kuoleman tapauksissa.

      Koira on tapaeläin ja se voi muuttua esimerkiksi apaattiseksi menetettyään tapansa, mutta niin hetkessä se kuitenkin elää, ettei se kykene ihmisiä kaipaamaan.

      • kokojij

        " ettei se kykene ihmisiä kaipaamaan. " !? Mitä? Mieti esim. Hatcikoa joka eli japanissa ja oli erittäin lojaali ja tuli joka päivä juna-asemalle odottamaan isäntäänsä joka oli kuollut työpaikassaan. Vai onko se sinun mielestä kyseisen koiran "tapa" eikä surua?! Jotkut ne vain pätee eikä anna toisten ajatuksille tilaa :-/


    • No varmaan suree ja tosi pitkään!!!!
      Mä en tajuu tota ihmisillä olevaa käsitystä että koira tai kissa on vain eläin, ei perheenjäsen eikä mitään muuta. Tiedän monta tapausta kun omistajan kuoltua koira on vaellellut satoja kilometrejä kun se omistajansa kuoltua on viety johonkin muualle, jopa eri kaupunkiin ja silti löytänyt vanhaan kotiinsa.
      Turha puhua ettei koira osaa surra.

      • kerrankin saan yhtyä kirjoittamaasi mielipiteeseen.

        Koira vahti isäntänsä hautaa 7 vuotta
        Koira löysi sairaalaan missä emäntä oli vaikkei ollut siellä koskaan käynyt
        Koira annettiin toiseen perheeseen kakaran syntymän jälkeen, vaelti 300 km kotiin mutta kuoli vammoihinsa


        Ihmisen tunteet eivät ole sen korkeampiarvoisia kuin koiran, kissan, linnun tai muunkaan eläimen. Sillä eläimiä mekin olemme. Kun rakastumme, sekin on hienosteltu sehän on vain parinmuodostus lisääntymistarkoituksessa. Kun olemme vihaisia, olemme vain reviiritietoisia, kun suremme emme oikeastaan sure sillä eihän eläimillä ole tunteita?


      • ihmisyys?
        mis.sy kirjoitti:

        kerrankin saan yhtyä kirjoittamaasi mielipiteeseen.

        Koira vahti isäntänsä hautaa 7 vuotta
        Koira löysi sairaalaan missä emäntä oli vaikkei ollut siellä koskaan käynyt
        Koira annettiin toiseen perheeseen kakaran syntymän jälkeen, vaelti 300 km kotiin mutta kuoli vammoihinsa


        Ihmisen tunteet eivät ole sen korkeampiarvoisia kuin koiran, kissan, linnun tai muunkaan eläimen. Sillä eläimiä mekin olemme. Kun rakastumme, sekin on hienosteltu sehän on vain parinmuodostus lisääntymistarkoituksessa. Kun olemme vihaisia, olemme vain reviiritietoisia, kun suremme emme oikeastaan sure sillä eihän eläimillä ole tunteita?

        Joskus luulisi että ihmiset käsittää jo 2012 vuonna itsestäänselvänä että eläin tuntee ja omaa tunteet. Varsinkin kun itsekin olemme pohjimmiltamme eläimiä myös.

        Toisinaan ihmiset ajattelee vieläkin keskiaikaisesti..ymmärtäisin jos kyse olisi vaikka uskomuksista vaikkapa taikauskosta tai uskooko Jumaliin..ja neitseelliseen synnytykseen. Mikä kieltämättä kuulostaa myös keskiaikaiselta ;)
        Mutta siinä tiede ei pysty siinäkään todistamaan suuntaan eikä toiseen.

        Ihminen on hyvin epälooginen olento.


      • ihmisyys? kirjoitti:

        Joskus luulisi että ihmiset käsittää jo 2012 vuonna itsestäänselvänä että eläin tuntee ja omaa tunteet. Varsinkin kun itsekin olemme pohjimmiltamme eläimiä myös.

        Toisinaan ihmiset ajattelee vieläkin keskiaikaisesti..ymmärtäisin jos kyse olisi vaikka uskomuksista vaikkapa taikauskosta tai uskooko Jumaliin..ja neitseelliseen synnytykseen. Mikä kieltämättä kuulostaa myös keskiaikaiselta ;)
        Mutta siinä tiede ei pysty siinäkään todistamaan suuntaan eikä toiseen.

        Ihminen on hyvin epälooginen olento.

        Tällä en halua loukata ketään mutta veikkaan että kaikki nuo jotka väittävät ettei eläin voi tuntea mitään (kyllä minä ainakin tunnen!) ovat kaikki kiihkouskovaisia ja elävät tosiaan jossain VL todellisuudessa missä nainen voi pamahtaa paksuksi pyhästä hengestä ja jossa maapallo on litteä.

        Ihminen on epälooginen koska se on nostanut itsensä jalustalle, muiden eläinlajien yläpuolelle. Ihmisestä on tullut aikojen saatossa niin älykäs, että siitä on tullut tyhmä.. katsoppas elokuva idiocracy, kuvaa oikein hyvin ko. aihetta , ja uskoisin että pidät sitä erittäin huvittavana ;D


      • ihmisyys?
        mis.sy kirjoitti:

        Tällä en halua loukata ketään mutta veikkaan että kaikki nuo jotka väittävät ettei eläin voi tuntea mitään (kyllä minä ainakin tunnen!) ovat kaikki kiihkouskovaisia ja elävät tosiaan jossain VL todellisuudessa missä nainen voi pamahtaa paksuksi pyhästä hengestä ja jossa maapallo on litteä.

        Ihminen on epälooginen koska se on nostanut itsensä jalustalle, muiden eläinlajien yläpuolelle. Ihmisestä on tullut aikojen saatossa niin älykäs, että siitä on tullut tyhmä.. katsoppas elokuva idiocracy, kuvaa oikein hyvin ko. aihetta , ja uskoisin että pidät sitä erittäin huvittavana ;D

        Samaa mieltä :)..olen tainnut tosin katsoa tuon komediallisen elokuvan eli siinä lisääntyivät vain tyhmimmät ja maailma muotoutui siitä. Sinänsä totta evoluutio jatkuu aina. Ja tositvhömpät antaa viitettä mihin suuntaan, kauhulla odotan kun ensimmäinen tositvjulkkis pääsee eduskuntaan ;))

        Minusta on hauskaa ajatella että biologiassa luokitellaan kasvit ja eläimet mutta ihminen on irtaantunut tuosta evoluution yhdestä haarasta ja luonut Ns. ihmisen joka ei enään olekaan yllätys yllätys eläin. Ja menee Jumalan kasvoiksi vaikka koulussamme opetetaan evoluutiooppia toisin kuin amerikan creatonisti kouluissa.

        Jumala loi ihmisen
        Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi
        Ihminen on siis Jumala

        Minä kannattaisin uskonnon poistoa kouluista ja yliopistoista kuten Norjassa. Uskonnoilla on minusta hyvä puoli siinä että se saa ihmisille uskon elämään näille jotka ei uskalla elää ilman tunnetta että on korkein hahmo joka huolehtii heistä..luoden henkistä turvaa. Uskonnon tilalle toisin laajemmin filosofian etiikan ja maailmanuskonnot uskomukset mytologiat..


      • Noojaa-ah
        ihmisyys? kirjoitti:

        Samaa mieltä :)..olen tainnut tosin katsoa tuon komediallisen elokuvan eli siinä lisääntyivät vain tyhmimmät ja maailma muotoutui siitä. Sinänsä totta evoluutio jatkuu aina. Ja tositvhömpät antaa viitettä mihin suuntaan, kauhulla odotan kun ensimmäinen tositvjulkkis pääsee eduskuntaan ;))

        Minusta on hauskaa ajatella että biologiassa luokitellaan kasvit ja eläimet mutta ihminen on irtaantunut tuosta evoluution yhdestä haarasta ja luonut Ns. ihmisen joka ei enään olekaan yllätys yllätys eläin. Ja menee Jumalan kasvoiksi vaikka koulussamme opetetaan evoluutiooppia toisin kuin amerikan creatonisti kouluissa.

        Jumala loi ihmisen
        Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi
        Ihminen on siis Jumala

        Minä kannattaisin uskonnon poistoa kouluista ja yliopistoista kuten Norjassa. Uskonnoilla on minusta hyvä puoli siinä että se saa ihmisille uskon elämään näille jotka ei uskalla elää ilman tunnetta että on korkein hahmo joka huolehtii heistä..luoden henkistä turvaa. Uskonnon tilalle toisin laajemmin filosofian etiikan ja maailmanuskonnot uskomukset mytologiat..

        "Uskonnoilla on minusta hyvä puoli siinä että se saa ihmisille uskon elämään näille jotka ei uskalla elää ilman tunnetta että on korkein hahmo joka huolehtii heistä..luoden henkistä turvaa. Uskonnon tilalle toisin laajemmin filosofian etiikan ja maailmanuskonnot uskomukset mytologiat."

        Harmi vaan että filosofialla enempää kuin etikallakaan ei elä kuin yhden elämän. Ei edes maailmanuskontojen uskomuksilla eikä mytologioilla. Toisin on uskovilla, joilla on edes pieni toivonkipinä paremmasta maailmasta.


      • ihmisyys?
        Noojaa-ah kirjoitti:

        "Uskonnoilla on minusta hyvä puoli siinä että se saa ihmisille uskon elämään näille jotka ei uskalla elää ilman tunnetta että on korkein hahmo joka huolehtii heistä..luoden henkistä turvaa. Uskonnon tilalle toisin laajemmin filosofian etiikan ja maailmanuskonnot uskomukset mytologiat."

        Harmi vaan että filosofialla enempää kuin etikallakaan ei elä kuin yhden elämän. Ei edes maailmanuskontojen uskomuksilla eikä mytologioilla. Toisin on uskovilla, joilla on edes pieni toivonkipinä paremmasta maailmasta.

        Miksi elät huonoa elämää kun kaipaat parempaa maailmaa..eiköhän maailma ole se millaiseksi me ihmiset sen olemme tehneet "valtaeläimenä"?

        Miksi tarvitsen uskomuksen?

        Miksi haluat elää illuusiossa?

        Miksi odotat että joku ulkopuolinen taho ratkaisee sinun ongelmasi?

        Filosofia, etiikka ja maailmankatsomukset toimiihyvin . Sen tarkoitus on luoda pohjaa olemassaolomme pohdiskelulle ja jokainen saa edelleen luoda oman näkemyksen. Ja saa valita silti omankin uskomuksen neitseellisestä syntymästäkin ja vaikka keijukaisista.

        Kuka kenetkin sytyttää ;)))
        No epäeettinen vitsi ja provo tuo viimeinen lauseeni. ;)


      • Mitä hyvää
        ihmisyys? kirjoitti:

        Miksi elät huonoa elämää kun kaipaat parempaa maailmaa..eiköhän maailma ole se millaiseksi me ihmiset sen olemme tehneet "valtaeläimenä"?

        Miksi tarvitsen uskomuksen?

        Miksi haluat elää illuusiossa?

        Miksi odotat että joku ulkopuolinen taho ratkaisee sinun ongelmasi?

        Filosofia, etiikka ja maailmankatsomukset toimiihyvin . Sen tarkoitus on luoda pohjaa olemassaolomme pohdiskelulle ja jokainen saa edelleen luoda oman näkemyksen. Ja saa valita silti omankin uskomuksen neitseellisestä syntymästäkin ja vaikka keijukaisista.

        Kuka kenetkin sytyttää ;)))
        No epäeettinen vitsi ja provo tuo viimeinen lauseeni. ;)

        olet itse tuonut maailmaan valtaeläimenä

        a) etiikallasi
        b) filosofiallasi
        c) "maailmankatsomuksellasi"?

        PS. Viimeiseen lauseeseesi on erittäin helppo jokaisen ajattelevan ihmisen yhtyä. ;D


      • ihmisyys?
        Mitä hyvää kirjoitti:

        olet itse tuonut maailmaan valtaeläimenä

        a) etiikallasi
        b) filosofiallasi
        c) "maailmankatsomuksellasi"?

        PS. Viimeiseen lauseeseesi on erittäin helppo jokaisen ajattelevan ihmisen yhtyä. ;D

        Vastauksia oottelen ensin omiini..vastaan sitten vasta sinun kysymyksiisi. ;)


      • Samahan se
        ihmisyys? kirjoitti:

        Vastauksia oottelen ensin omiini..vastaan sitten vasta sinun kysymyksiisi. ;)

        on täällä ;D


      • dfgfdgdfhhhf
        Samahan se kirjoitti:

        on täällä ;D

        Lapselta ei voi odottaa kuin lapsen vastausta :)


      • Yue
        ihmisyys? kirjoitti:

        Miksi elät huonoa elämää kun kaipaat parempaa maailmaa..eiköhän maailma ole se millaiseksi me ihmiset sen olemme tehneet "valtaeläimenä"?

        Miksi tarvitsen uskomuksen?

        Miksi haluat elää illuusiossa?

        Miksi odotat että joku ulkopuolinen taho ratkaisee sinun ongelmasi?

        Filosofia, etiikka ja maailmankatsomukset toimiihyvin . Sen tarkoitus on luoda pohjaa olemassaolomme pohdiskelulle ja jokainen saa edelleen luoda oman näkemyksen. Ja saa valita silti omankin uskomuksen neitseellisestä syntymästäkin ja vaikka keijukaisista.

        Kuka kenetkin sytyttää ;)))
        No epäeettinen vitsi ja provo tuo viimeinen lauseeni. ;)

        Ei uskominen ole tuollaista, että odotetaan tumput suorina, että joku ratkaisee kaikki onglemat sun puolesta.
        Itse tulkitsen Raamatun kertomuksia vertauskuvallisesti ja otan huomioon, että Raamattu on ihmisten kirjoittama ja siihen ovat vaikuttaneet myös silloisen ajan tavalliset yhteiskunnalliset asiat ja yleiset mielipiteet.
        Minulle itselleni uskonto kertoo mikä on hyvää ja mikä pahaa. Uskonto tuo minulle mielenrauhaa ja auttaa minua tuomalla turvaa ja lohtua silloin kun minua pelottaa tai minusta tuntuu pahalta. Onko se sitten paha asia? Elääkö joku illuusiossa, jos pyytää Jumalalta anteeksi syntejään tai jos illalla kiittää Jumalaa kaikesta siitä hyvästä mitä on saanut. Tai jos rukoilee sairaalassa makaavan läheisen puolesta? Onko se niin typerää?
        Olen opiskellut uskontoa, filosofiaa ja psykologiaa (etiikasta oli kurssi niin uskonnossa kuin filosofiassakin) ja voin sanoa, että ne eivät mitenkään voisi korvata toisiaan.
        Ja usko tai älä, mutta vaikka uskonkin Jumalaan, olen silti ihan tavallinen, looginen ihminen. En tunne eläväni illuusiossa, enkä usko, että joku ratkaisee ongelmani puolestani.


      • ihmisyys?
        Yue kirjoitti:

        Ei uskominen ole tuollaista, että odotetaan tumput suorina, että joku ratkaisee kaikki onglemat sun puolesta.
        Itse tulkitsen Raamatun kertomuksia vertauskuvallisesti ja otan huomioon, että Raamattu on ihmisten kirjoittama ja siihen ovat vaikuttaneet myös silloisen ajan tavalliset yhteiskunnalliset asiat ja yleiset mielipiteet.
        Minulle itselleni uskonto kertoo mikä on hyvää ja mikä pahaa. Uskonto tuo minulle mielenrauhaa ja auttaa minua tuomalla turvaa ja lohtua silloin kun minua pelottaa tai minusta tuntuu pahalta. Onko se sitten paha asia? Elääkö joku illuusiossa, jos pyytää Jumalalta anteeksi syntejään tai jos illalla kiittää Jumalaa kaikesta siitä hyvästä mitä on saanut. Tai jos rukoilee sairaalassa makaavan läheisen puolesta? Onko se niin typerää?
        Olen opiskellut uskontoa, filosofiaa ja psykologiaa (etiikasta oli kurssi niin uskonnossa kuin filosofiassakin) ja voin sanoa, että ne eivät mitenkään voisi korvata toisiaan.
        Ja usko tai älä, mutta vaikka uskonkin Jumalaan, olen silti ihan tavallinen, looginen ihminen. En tunne eläväni illuusiossa, enkä usko, että joku ratkaisee ongelmani puolestani.

        Minusta uskonnot on hyviä juuri tuossa kuten sanoit eli antavat pohjaa elämälle ja elämälle tarkoituksen.

        Ihminen luo itse tarkoituksen ja maailmankuvan.

        Onko se illuusiota -todennäköisesti. Ja loogista päättelyä se ei tue vaikka ajattelisi vertauskuvallisestikin raamattua.

        Mikään ei vain tue teoriaa että Jumaluutta olisi. Tosin meillä on vielä paljon asioita joita emme tiedä myöskään. Joten sinällään kumoaminenkin väitteelle voi olla vaikeaa.

        Ihmisellä on halu uskoa joten uskonto on olemassa.

        Miksi et tunne että elät illuusiossa mikä saa sinut uskomaan vaikka ei ole todisteita asioiden paikkansapitävyydestä?


      • päinvastoin,.
        mis.sy kirjoitti:

        Tällä en halua loukata ketään mutta veikkaan että kaikki nuo jotka väittävät ettei eläin voi tuntea mitään (kyllä minä ainakin tunnen!) ovat kaikki kiihkouskovaisia ja elävät tosiaan jossain VL todellisuudessa missä nainen voi pamahtaa paksuksi pyhästä hengestä ja jossa maapallo on litteä.

        Ihminen on epälooginen koska se on nostanut itsensä jalustalle, muiden eläinlajien yläpuolelle. Ihmisestä on tullut aikojen saatossa niin älykäs, että siitä on tullut tyhmä.. katsoppas elokuva idiocracy, kuvaa oikein hyvin ko. aihetta , ja uskoisin että pidät sitä erittäin huvittavana ;D

        Kiihkouskovaiset uskoo että eläimillä on tunteen niinkuin ihmisillä.


    • niinjooniin

      Missään ei ole tieteellistä tutkimusta, että koira osaisi surra. KOIRA ELÄÄ HETKESSÄ, ja tätä on painottanut moni koirankouluttaja. Esim: koiran entinen omistaja on kuollut ja koiraa ei muka voi kouluttaa koska se suree. Höpönlöpön!

      Ihmistä ja koiraa ei voi verrata. Vaikka ihminenkin on eläin, olemme silti ihan ERI laji kuin koira. Ihminen on kehittynein eläin maan pinnalla ja siksi omaa tunteet. Koira on alkukantainen laji

      • miten se menikään

        Ei ole kyllä todistettu että koira elää hetkessä. Miksi koira joka elää hetkessä, joudutaan viemään esim. kynsienleikkuuseen eläinlääkäriin, kun eihän sen pitäisi reagoida siihen että joskus sattui ja tuli verta ? Entä jos koiraa on pahoinpidelty niin miksi monet koirat vihaavat miehiä/naisia, siis samaa sukupuolta olevia kuin se joka on sitä pahoinpidelly ? Eihän sen pidä reagoida mitenkään kun se elää hetkessä. Ihminen ei ole kehittynein laji maapallolla, kyllä täällä on parempia selviytyjiä kuin ihminen esim. rotat, jotka eivät syö myrkkyä toisin kuin ihmiset.


      • itseasiassa ihmistä voisi verrata lähimmillään lintuun sekä kääpiösimpanssiin..


      • Tuplu1

        Itseasiassa tästä on kyllä tehty tutkimuksia ja niiden perusteella vaikuttaa erittäin vahvasti siltä, että koiralla on samankaltaisia monimutkaisia tunteita kuten ihmisillä, surua, ikävää, jopa kateutta. Varmuudella ei tietenkään voida sanoa johtuuko koiran käytös tunteista, koska silloin pitäisi pystyä lukemaan koiran ajatuksia.

        Jokainen koiranomistaja voi varmasti vahvistaa näiden tunteiden olemassaolon, ilman inhimillistämistä ja hyvin kriittisestikin tarkasteltuna.


    • JepJep

      Koira ei sure kuten ihminen, mutta koira suree koiran lailla. Osa jopa niin että lakkaa syömästä ja kuolee pois. Ei kaikki, eikä noin kovin. Mutta on aika heppoista sanoa ettei lainkaan tunne tunteita. Koiralla on luultavasti nykyistä tietämystämme enemmän eri tunteita.

    • Sani0

      Siis toiset nisäkkäät, erityisesti ihmisen laumassa elämiseen sopeutuneet, käyttäytyvät tavalla johon ihminen voi tuntea empatiaa ja joka ihmisessä ilman muuta katsottaisiin suruksi (meillä on käynyt niin päin että pieni lapsi haki kuollutta koiraa ja kyseli koska se tulee takaisin: tästä siis päättelemme ettei lapsella ole tunteita koska kuoleman lopullisuuden ymmärrys puuttuu?)

      Ihmiset ovat nisäkkäitä, ja ihmisten kanssa vuosituhansia eläneet eläimet ovat valikoituneet siihen juuri siksi että tuntemustapa on ihmisen kanssa riittävän samanlainen että jotain kommunikaatiota voi olla. Nykyisin toki koirille ja kissoille ostetaan timanttipantoja ja muuta hölynpölyä, mistä eivät mitään ymmärrä, mutta tuskin luolaihmiset tai muinaisegyptiläiset maanviljelijät olisivat kutsuneet koiraa tai kissaa tulisijan viereen nukkumaan jos kyse olisi ollut pelkästä työkalusta -ei kirvestäkään kutsuta. Senaikaisilla ihmisillä ei ollut aikaa hömelöön tunteellisuuteen, vaan ymmärsivät yksinkertaisesti että läheisen eläimen kanssa on tunnesuhde, se ei ole vain esine.

      Varhain kesyyntyneiden eläinten mikroevoluutio on toiminut vuosituhannet ja valinnut juuri ne jotka ovat osanneet tehdä parhaiten ihmisten kanssa yhteistyötä; tietysti me ymmärrämme niitä ja ne meitä. Koira suree tavoilla jonka ihminen joka ei ole aivan linnoittautunut omaan erinomaisuuteensa ilmanmuuta osaa tulkita; ellei surisi varhaisihminen ei olisi koskaan luottanut siihen tarpeeksi ottaakseen sen lauman jäseneksi.

    • saksa

      Koira ei jää suremaan. Ihminen toki itse voi TUNNE tilallaan laukaista koiraan pidemmän jäähyväis prosessin.Vaikeankin sellaisen. Jos koiran omistaja kuolee,koira toki uskollisena vartioi ruumista, mutta EI jää suremaan; Jos koiraan kontaktia ottava seuraava(ENSIMMÄINEN JA VIIMEINEN) ihminen ei tunne sääliä koiraa (TAI ISÄNTÄÄ KOHTAAN,TILANNETTA) kohtaan. EI OLE TUNTEELLISESTI SIDOKSESSA EDESMENNEESEEN.

      Mutta jos koiran ensimmäinen kontakti on tunne ryöppy, kyllä se suree ja pitkään,Yhtä pitkään kuin se tunneryöppy ihminen joka on kontaktissa koiraan JA EDESMENNEESEEN. Koira aistii säälin heikkoudeksi ja siitä seuraa ongelmia. Myös surevan tunteet,koira käy läpi yhdessä surevan kanssa.

      Tilanteissa joissa koira vaihtaa omistajaa, ent. omistajan tulisi lähteä tunteitta, säälittä ja ilman muita tuntemuksia ja itkeä vasta autossa jotta kodinvaihto olisi koiralle helppo ja uusille omistajille ihanteellinen. Tunteet syrjään,jotta koira voi jatkaa elämäänsä niin kuin pitää.

      Tämä kuuluisa tapaus jossa akita meni päivittäin vanhaa isäntäänsä, aina vastaan juna asemalle,joka päivä,(kun isäntä tuli töistä) --->isäntä kuoli, ja akita jatkoi menemistään asemalle vastaan 10 vuotta JOKA päivä. Koira ei suinkaan surrut, vaan oli -uskollinen ja eli hetkessä-. Kukaan ihminen (Kaukainen lähimmäinen) vaan ei ollut kyllin järkevä,jo alunpitäen, näyttämään koiralle, mitä isännälle tapahtui.

      • bullipoju

        "Jos koiran omistaja kuolee,koira toki uskollisena vartioi ruumista,"
        Miksi koira tekee näin? Kuka on koiralle kertonut että tämä on oikeanlaista käytöstä? Mitä uskollisuus ylipäänsä on? Miksi ihmeessä koira jäisi vartioimaan jotain kuollutta? Millä tavalla koira on sidoksissa isäntäänsä jos ei tunteellisesti? Kun eihän sille kukaan ole opettanut hautapaikan vahtimista, isäntä ainakaan ei itse ole mitään sellaista vaatinut koiralta. Joten mikäs tämän toiminnan oikein sinusta selittää? Siis isännän kuolemanjälkeisen uskollisuuden? Jos koira on vain tunteeton eläin, eikö sille kelpaa mikä tahansa isäntä? Miksi se ei lähde etsimään itselleen uutta hyvää isäntää vaan tuhlaa aikaansa istumalla kuolleen ihmisen haudalla?

        Jos koira elää hetkessä, eikö se siis nopeasti unohda vaikka entinen isäntä kuinka kyynelehtisi kodinvaihtohetkellä ja jatka elämäänsä eteenpäin uudessa kodissa iloisena?


    • 8+3

      Jaaha, näköjään tämä "osaako koira surra"-tappelu on jonkinlainen uskonto. On kaksi osapuolta: Ne jotka ovat jyrkästi puolesta ja jyrkästi vastaan. Mitään ei voida todistaa ennenkuin tutkimuksia tehdään, ja niistä saadaan JÄRKEVIÄ vastauksia.

    • Lynderpix
    • vilin muisto

      taitaa olla eläinten tunteiden kohdalla sama kädenvääntö, mikä oli 1700-luvulla kun puhuttiin eläinten kyvystä tuntea kipua. Nykyisin kai jokainen pitää itsestään selvänä, että eläin tuntee kipua. kuten se oli itsestään selvää 1700 luvun rahvaalle, hehän käyttivät eläinten kivuntuntoa - ja pelkoa hyvöäkseen eläimiä ohjatessaan. Miksi hutkia hepoa piiskalla, ellei kivun tunto ja- pelko saisi pollea juoksemaan nopeammin. Vain tiedemiehtet silloinkin epäiröivät eläinten tuntemiskykyä, siis kivun tuntemiskykyä ja sanoivat että potkun saanut koira ulvaisi vain siksi että koneisto meni rikki!

    • saksa

      Kipu ja tunteet ei ole sama asia. Fyys. -->kipu.. ja psyyk.--> "tunteet "ei ole verrattavissa toisiinsa. Kipu ja pelko, -> toinen on fyys. toinen psyyk. mitähän ajat takaa :))). Aika epäjohdonmukaista on ollut tuolloin jos noin on tehty :).Koirassa pelkoa ei koskaan voi käyttää hyväksi isännälleen.

      • vilin muisto

        eläin tuntee kipua, ja pelkää sitä. Kun elikkoa hutkaistaan jokusen kerran ruoskalla, niin jo ruoskan näkeminen herättää pelkoa. Mitä epäjohdonmukaista siinä on?
        Kautta aikain on hevosia ajettu ja härät hallittu ja koirat ( ja kakarat) pidetty piiskalla kurissa. Kipu yksin ei tehoaisi, pelko on siinä olennainen lisä ja tehokeino. Katso vain mitä tahansa vanhaa filmiä, niin valjakko-hevosia piiskataa, lännen karjalaumoja ajetaan ruoskalla, alaskan koiravaljakoita ruoskitaan laukkaan.kannatta lukea esin Jack Londonin " valkohammas, kuvaus alaskalaisesta valjakkoajosta! Niin janykyisin ravirahoissa joka ajurilla on piiska kourassa eikä suinkaan koristeena. siis kipu ja kivun pelko panee hummaan vauhtia.


    • vilin muisto

      Ajatus ihmisen olemuksellisesta erosta eläimiin nähden omaksuttiin kristilliseen ajatteluun antiikin
      Kreikasta. Ihminen oli paitsi luomakunnan kruunu myös luonnon valtias, jolle Jumala oli antanut
      oikeuden käyttää luontoa tarpeidensa ja halujensa mukaan. Ihmisen ero eläimiin oli
      perustavanlaatuinen. Pisimmilleen eronteon vei Descartes, jonka mukaan eläimet olivat koneita tai
      automaatteja. Ihmisenkin ruumis oli koneenkaltainen, mutta hänet erotti eläimistä mieli ja sielu, jotka
      eläimiltä puuttuivat. Eläimet eivät voineet tuntea kipua, hakatun koiran huuto ei todistanut kivusta
      enempää kuin urkujen ääni todisti instrumentin tuntevan kipua.32 Ihmisen ja eläimen välinen eronteko
      on siis historiallisesti liittynyt vahvasti aine–henki , ruumis–sielu dikotomiaan.
      yllä oleva teksti on suora kopionti artikkelista kotieläimet oppikijojen sivuilla 1930. 1970, tekijä Meri Katri immonen.
      pätkä löytyy kohdasta 3.2 eläin ihmisen toisena,

    • nainen24v

      Toivotaan että keskustelun aloittaja ei lemmikkejä hanki, uskomatonta miten empatiakyvytön voi ihminen olla. Sellaisille on jaettu ja annettu lemmikkejä jo ihan tarpeeksi.

      Koira ei ymmärrä minne rakas ihminen on kadonnut, mutta vaistoaa ihmisten surun ja että kaikki ei ole hyvin. Koiralle valkenee ennen pitkää, ettei rakas ihminen tule enää takaisin. Tämän vuoksi koira voi olla masentunut, levoton ja etsiä ihmistä tai toista lemmikkiä pitkäänkin.

      Uudessa kodissa luulisin että koiralle on niin paljon uutta, että "unohtaa" nopeammin. Voi kuitenkin olla surullinen ja masentunut, kun ei ymmärrä miksi on erotettu entisestä omistajasta tai odottaa omistajaansa hakemaan takaisin. Yksilöllistä kauanko koira suree.

      Itse olen ollut tekemisissä lähes kaiken kokoisten eläinten kanssa, marsuista hevosiin asti. En voisi kuvitellakaan ettei eläimillä ole tunteita tai kykyä tuntea surua. Jopa marsuista huomaan miten ne ovat tottuneet minun hoitooni, hajuuni, ääneen jne. ja reagoivat muutoksiin.

      • Eläinten parissa

        Minäkin olen eläinten parissa kasvanut ja on ollut aina selvää että ne tuntevat, ja miksi eivät? Olemme samasta kantamuodosta kaikki ja missä ihmisen kehityslinjan vaiheessa tunteet olisivat muka tulleet mukaan?

        Jos kalat osaavat käyttää työkaluja, ja liskot ratkaista yllättävän vaativia tehtäviä, niin miksi tunteet olisivat vain ihmisten oikeus?

        http://tieku.fi/elaimet-ja-kasvit/huulikala-kala-sarkee-simpukan-kivella
        http://tieku.fi/elaimet-ja-kasvit/liskon-hoksottimet-pelaavat-vahintaan-yhta-hyvin-kuin-linnun


      • Päinvastaista
        Eläinten parissa kirjoitti:

        Minäkin olen eläinten parissa kasvanut ja on ollut aina selvää että ne tuntevat, ja miksi eivät? Olemme samasta kantamuodosta kaikki ja missä ihmisen kehityslinjan vaiheessa tunteet olisivat muka tulleet mukaan?

        Jos kalat osaavat käyttää työkaluja, ja liskot ratkaista yllättävän vaativia tehtäviä, niin miksi tunteet olisivat vain ihmisten oikeus?

        http://tieku.fi/elaimet-ja-kasvit/huulikala-kala-sarkee-simpukan-kivella
        http://tieku.fi/elaimet-ja-kasvit/liskon-hoksottimet-pelaavat-vahintaan-yhta-hyvin-kuin-linnun

        Itse myös olen kasvanut eläinten kanssa koko elämäni ja tullut siihen tulokseen että eläimet ei sure mitään,tottakai eläimet totuu esim. tiettyihin hajuihin,mutta kun ruokaa vaan on tarjolla niin ihan yksi hailee että kuka sen kipon loppupeleissä täyttää.


      • Buahahehehe

        Käyttääkö koirat oikeasti ihmisestä sanaa rakas? Tämä on kaiken mullistava tieto..
        Ettei vain olisi kyseessä "lievä" eläimen inhimillistäminen?


      • Koko-gorilla
        Päinvastaista kirjoitti:

        Itse myös olen kasvanut eläinten kanssa koko elämäni ja tullut siihen tulokseen että eläimet ei sure mitään,tottakai eläimet totuu esim. tiettyihin hajuihin,mutta kun ruokaa vaan on tarjolla niin ihan yksi hailee että kuka sen kipon loppupeleissä täyttää.

        Miksi eivät surisi, eivät ne kyllä itke samalla tavalla kuin ihmiset mutta norsut sivelevät kärsillänsä kuolleen lauman jäsenen ruhoa tai luita.
        (Apina)emot raahaavat kuollutta poikasta jopa päiväkausia mukanansa ja jotkut apinat sukivat kuollutta lajitoveriansa.
        Koko-gorilla taas tunnisti elokuvassa surullisen kohdan, jolloin se kääntyi selin ja viittoi "äiti" ja "itkeä". Jos gorilla tunnistaa surun ja suhtautuu siihen tuolla tavalla, niin voiko olla mahdollista että se ei tunne surua?


      • 0+0
        Koko-gorilla kirjoitti:

        Miksi eivät surisi, eivät ne kyllä itke samalla tavalla kuin ihmiset mutta norsut sivelevät kärsillänsä kuolleen lauman jäsenen ruhoa tai luita.
        (Apina)emot raahaavat kuollutta poikasta jopa päiväkausia mukanansa ja jotkut apinat sukivat kuollutta lajitoveriansa.
        Koko-gorilla taas tunnisti elokuvassa surullisen kohdan, jolloin se kääntyi selin ja viittoi "äiti" ja "itkeä". Jos gorilla tunnistaa surun ja suhtautuu siihen tuolla tavalla, niin voiko olla mahdollista että se ei tunne surua?

        http://www.youtube.com/watch?v=EWxCM6llL60
        Tässä on linkki


    • hmm.

      Jos on kiintynyt tiettyyn ihmiseen, niin suree kai?

    • hsflkl

      Mä olen ainakin ihan varma, että osaavat. Muistan, kun jouduttiin antamaan meidän koira pois pikkuveljen allergian vuoksi. Onneksi meni sukulaisperheeseen (ei kuitenkaan ihan lähimpiin), joten silloin tällöin nähtiin. Ulvoi ja itki aina perään, eritoten äidin perään, kun käytiin siellä kylässä. Vielä vuosien jälkeenkin, ja ehti olla uudessa perheessä reilusti pidempään kuin meillä. Ja taatusti pidettiin hyvin ja rakastettiin siellä uudessakin perheessä. Sillä oli selvästi ikävä. Ja suru.

    • eläimet tärkeitä

      Meidän koira suree vieläkin lähes kaksi vuotta sitten kuollutta kissaystäväänsä. Sanoessani, että mennään kisun haudalla käymään tietää oitis, mitä tarkoitan.
      Koiramme ymmärtää myös matkalle lähtevien aikeet, kiertää ja kyhnää jo aamusta alkaen reissulle lähtevää ja on allapäin asemalta kotiin tultaessa. Reissulta palattaessa osoittaa rakkauttaan pusimalla ja tunkemalla sylii jo autossa (karkeakarvainen saksanseisoja, iso kokoinen).
      Syöpään kuollut koiravainaamme ymmärsi tautinsa vakavuuden aikoinaan, otti lääkkeet kiltisti.Jotenkin sen ilmeestä vaan sen näki, että tiesi tautinsa olevan vakava.Ja olimmehan me perheenjäsenetkin surullisia `(

    • ÄLLITÄLLI

      Kysy koiralta

    • some13

      Osaavat surra! Eivätkä pelkästään koirat, vaan monet muutkin. Eläimillä on tunteet, väitti kuka mitä tahansa.

    • @nnuska

      Kyllä koiratkin suree. On esimerkiksi kokemusta sellaisesta tapauksesta, jossa narttu koira menetti kaikki kolme pentuaan muutaman päivän jälkeen niiden syntymästä. (Kuolivat naapurin antamaan rotanmyrkkyyn) Pennut haudattiin puun juurelle missäemo kävi päivittäin itkemässä pentujaan. Muutaman viikon päästä emo kuoli kun lopetti syömisen kokonaan.

    • koirasielu

      Koirat osaavat surra, pelätä, tuntea iloa jne. Joten koirat tuntee ja suree. Jos ei näitä asioita ihminen koirassaan näe täytyy olla aika sokea.

    • helmi-2

      en tiedä! ois se harmia jos koira kuolee ja se viedään johonki metsään ja sitten vuoden päästä ne omistajat kuopii sen haudan ja kattoo sitä koiraa niin luut vaan näkyy :( ois aika surullista! :(:(:(:((

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Useita puukotettu Tampereella

      Mikäs homma tämä nyt taas on? "Useaa henkilöä on puukotettu Tampereen keskustassa kauppakeskus Ratinan lähistöllä." ht
      Tampere
      254
      4659
    2. Kuka rääkkää eläimiä Puolangalla?

      Poliisi ampui toistakymmentä nälkiintynyttä eläintä Puolangalla Tilalta oli ollut karkuteillä lähes viisikymmentä nälkii
      Puolanka
      78
      3105
    3. Leipivaaran päällä on kuoleman hiljaista.

      Suru vai suuri helpotus...
      Puolanka
      47
      2483
    4. Laitetaas nyt kirjaimet tänne

      kuka kaipaa ja ketä ?
      Ikävä
      28
      1873
    5. Meneeköhän sulla

      oikeasti pinnan alla yhtä huonosti kuin mulla? Tai yhtä huonosti mutta jollain eri tyylillä? Ei olisi pitänyt jättää sua
      Ikävä
      45
      1777
    6. Koska näit kaivattusi viimeksi

      Milloin tapasit rakkaasi? Ja etenikö suhde yhtään?
      Ikävä
      85
      1497
    7. Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle

      Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘
      Ikävä
      85
      1295
    8. PS uusimman gallupin rakettimainen nousija

      https://yle.fi/a/74-20170641 Aivan ylivoimaisesti suurin kannatuksen nousu PS:lle. Nousu on alkanut ja jatkuu 2 vuoden
      Maailman menoa
      143
      975
    9. Tekiskö nainen mieli tavata...

      Viikonloppuna ja...?
      Ikävä
      69
      958
    10. Sellainen tunne sydämessä

      Että nainen olet kaivannut minua. Tai sanonko että oikeastaan koet sitä samaa nostalgiaa, kaipuuta ja mukavia muistoja,
      Ikävä
      86
      894
    Aihe