Vaimo tuli yksi päivä pahasti selän takaa yllättää kun olin koneella ja alkoi kauhee rähinä. Meni vähän selittelyn puolelle, vaikka pokka piti ihan hyvin. Toivottavasti ei nyt luule mitään.
Tietääkö siippa, että kirjoittelet tällä palstalla?
Varattu m
23257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jep, helvetillinen ajojahti alkoi. Siks vähensin 99%.
Tottakai tietää, yhteinen kone , ei salasanoja..lukekoon, jos tahtoo.
sanoitko että ikävöit jotain toista :) ?
Joo totta kai, paljastin ihan kaiken hiustenväriä myöten :D
Rehellisyys maan perii.. ;)
Ei varmaan mulle, vaan yleisesti varatuille? En edes tiedä, onko hän varattu vai ei.
Ei hän sitä tiedä että juuri täällä kirjoittelen, mutta S24:lla kuitenkin. Häntä ei joku S24 vois vähempää kiinnostaa, mutta kyllä olen tuon sivuhistorian yhteiseltä koneelta aina tyhjentänyt, ettei tarvi turhaa huolestua... Kerran meni läppäri jotenkin jumiin kun hän tuli huoneeseen, olin kasvot häneen päin joten ei nähnyt millä sivuilla olen, mutta punastuin, oli hiukan noloa...
Olen kerran lopettanut täällä kirjoittelun ja olinkin pois peräti toista viikkoa :D, sitten oli ihan pakko palata häntä koipien välissä takaisin, koska iski niin hirveä ikävä ettei ikinä. Aiemmin se oli ollut sellaista helposti siedettävää kaipausta. Jostain syystä kirjoittelu helpottaa omaa oloani, siksi käyn välillä.
No vähän samaa vikaa, ainakin täällä saa nauraa. Vaimo pitää mua tosi nuijana kun tajusi mikä sivu tää on, nyt sataa vittuilua niskaan sitten aika pitkään, mikä parantaa entisestään asioita. Itse hän ei voi käsittää, että joku käy suomi24-ssa.
Joskus olen lukenut täältä juttuja, jotka on herättäneet ajatuksia, olleet muuten vaan hauskoja tai joku linkittänyt hyvän kappaleen. Olen meinannut joskus jotain niistä kertoa, mutta viime tingassa muistanut, että ai niin ne olikin täältä, uups...!
No miksi sä olet täällä oikeasti? Diggailet musiikkia vai?
Ajauduin tänne ensin ihan vahingossa. Sitten aloin itsekin kirjoitella, kun menin täysin luonteeni ja moraalini vastaisesti ihastumaan yhteen mieheen, jonka kanssa olen harvakseltaan tekemisissä. Johonkin piti purkaa & saada vertaistukea, en todellakaan ole kertonut yhdellekään ystävälle. He ovat "liian hyviä" ystäviä, jotka menisivät sitten vaikeiksi, jos ollaan koko porukalla ja he tietävät tästä mutta mies ei tiedä. Pahimmillaan saattaisivat alkaa vaikka säätämän jotain omiaan siinä, etten menisi tekemään mitään typeryyksiä.
No en tiedä, kyllä mä yhden vanhan kaverin kanssa olen jutellut tuopin ääressä muutaman kerran, on tehnyt ihan hyvää. Ei se ole ennenkään pitänyt mua minään jeesuksena, ollaan samalla aaltopituudella oltu jo 20 vuotta, niin ei sellainen turha sievistely vaivaa, asiat on asioita.
Kuule, naiset onkin ihan erilaisia, myös ne todella hyvät ystävät :D. Jos mulla olis miesystävä, siis tarkoitan ystävä-mies, niin taatusti uskoutuisin.
vangita voi ;).
Tietää kyllä. Veetuilee aiheesta, mutta toisaalta ottaa jo huumorilla. Kun mitään konkreettista ei ole tapahtunut, niin menee muiden tempausten joukkoon. Kun mitään oikeassa elämässä ei ole tapahtunut, niin hänen mielestään silloin mitään ei ole olemassakaan. Joo-o! No haukkui kyllä mut pystyyn ja sitä tekstiä ei viitsi referoida. Näin täällä päin. Ihana aurinkoinen päivä.
Miten niin ei luulis??? Jos toinen kirjoittelee ikävä -palstalle?
Mitä siitä nyt vois tulla? Ero? Epäluottamus? Kosto? Selibaatti? :D
Viimeistä varmaan pelkäät
Ei tiedä mieheni ,että kirjoittelen täällä. Ei seurailla toistemme koneenkäyttöjä .Molemmilla omat koneet ja hän paljon matkoilla.
Ikävöinnistäni ja kohteestani tietää vain yksi ystäväni.
Ei tiedä. Meillä ei kyttäillä toisten tekemisiä. Molemmilla omat juttunsa.
Ihan tyydyttävässä suhteessa silti elän. Ensi vuonna tulee pyöreitä täyteen yhdessäolon aloituksesta. Voisi vaikka lopettaa tämän turhan haikailun ja mennä naimisiin :/
Samapa täälläkin, vaan mä olen ollut jo naimisissa ja pitkääään, mutta aina vaan tuntuu yhtä hyvältä kuin alkupuolellakin avioliittoamme.
En tiedä sitten, onko normaalia ihastua toiseenkin, mutta ikävä kyllä varattuun mieheen, vaikka itsellä olisikin mitä ihanin meneillään oleva liittoutuma vakionsa kanssa?
Tää on jotain käsittämätöntä; en haluaisikaan, että mieheni saisi tietää, että käyn tällaisilla haikupalstoilla, vaikkakin voihan täällä haikailla ihan mitä vaan:))
"En tiedä sitten, onko normaalia ihastua toiseenkin.............vaikka itsellä olisikin mitä ihanin meneillään oleva liittoutuma vakionsa kanssa?"
Oman tilanteeni takia asiaan tutustuneena, "oikeat" asiantuntijat ts. parisuhdeterapeutit ja psykologit sanovat, että se on normaalia. Siis ihastua, kyllä sitä tapahtuu pitkissä ja hyvissäkin suhteissa. Moni tavallinen talliainen näkee jo senkin "vääränä", vaikka sen ei pitäisi itsessään olla väärin. Toiminta sen ihastumisen seurauksena voi sitten olla oikein tai väärin.
Joo, tietenkin tietää. Olenhan kertonut sen hänelle jo kauan aikaa sitten, että eräs on mun suuri idolini.
Silloin tällöin mieheni kyselee, että missäpä kävit jos vaikka käväsen lenkillä, niin vitsillä sanon että ajeltiin piip kanssa.
Joka ei ole totta varmaan edes koskaan.....
Mutta näillä mennään...täällä hengailen, silloin kun tuntuu siltä, siis en joka päivä.
Mitäs ihmettä tässä ny on?
Ei tiedä, eikä kaikkee tarviikaan tietää...täähän on vaan kirjoittelua...
Tietääkö J- nainen ?