Ihastumisenhan pitäisi tuntua hyvältä ja suloiselta, eikö niin? Olen ollut hullun lailla ihastunut ja rakastunut vaikka kuinka monta kertaa ennenkin. Tällä kertaa olen kuitenkin ihan sairaan oloinen: en pysty syömään, olen laihtunut monta kiloa, vaikka normaalipainoinen olenkin, nukkuminen on katkonaista, pulssi on korkealla, tuntuu kuin saisin sydänkohtauksen milloin tahansa jne. Onko tämä nyt sitä oikeaa vai todella väärää, jota pitäisi juosta karkuun?
Pahinta on, että tämä kipinöintiä tuntuu olevan (kerrankin) molempiin suuntiin. Olin jo vuosia sitten lopettanut kaikenlaisen deittailun ja päättänyt pysyä lopun ikääni sinkkuna, kun olin niin tottunut elämään yksin. Edellinen rakastuminen päättyi miehen aloitettua parisuhteen toisen kanssa. Mies oli niin ihana ja tuntui niin kipeältä, että päätin. että tämä saa jäädä nyt viimeiseksi rakkaudekseni.
Ei näitä asioita näköjään itse voi päättää. Kaikki alkoi viattomantuntuisesta silmäpelistä. Ihastuin hänen komeaan ulkomuotoonsa ja ajattelin, että on ihan vaaratonta hupia vilkuilla kaunista nuorta miestä tylsällä luennolla, kun ikäeroakin oli paljon. Kunnes reilun viikon päästä hän tuli luokseni ja alkoi jutella. Silloin kävi laakista kuin Anna Eriksonin biisissä "Kun katsoit minuun". Huomasin, miten valtavan kaunis hän on, katsoi suoraan silmiin ja kaunis oli hymykin. Ensin meistä tuli Facebook-frendejä ja kerran luentojen jälkeen hän oli minua odottamassa ulko-ovella ja ehdotti treffejä.
Voihan hitto, mikä tilanne! Ei hän sentään niin nuori ollut kuin olin aluksi luullut, mutta ikäeroa on paljon, minun hyväkseni. Tajuaako hän ollenkaan, minkä ikäinen olen? Tunnen itseni ihan puumaksi. Tosin miehet ei tee iästä numeroa samalla tavalla kuin naiset. En haluaisi nyt aloittaa minkäänlaista suhdetta, olen niin hankalassa elämäntilanteessa, ettei mulla ole oikein mitään annettavaa toiselle ihmiselle, ja minunhan ei pitänyt enää ikinä rakastua! Eikä meillä alunperin pitänyt olla juuri mitään yhteistä. Nyt kun juttelemme, niin alkaahan sieltä löytyä. Millä mä oikein karkoitan tän komistuksen, että saan taas mielenrauhan?
Pahinta on, että tämä kipinöintiä tuntuu olevan (kerrankin) molempiin suuntiin. Olin jo vuosia sitten lopettanut kaikenlaisen deittailun ja päättänyt pysyä lopun ikääni sinkkuna, kun olin niin tottunut elämään yksin. Edellinen rakastuminen päättyi miehen aloitettua parisuhteen toisen kanssa. Mies oli niin ihana ja tuntui niin kipeältä, että päätin. että tämä saa jäädä nyt viimeiseksi rakkaudekseni.
Ei näitä asioita näköjään itse voi päättää. Kaikki alkoi viattomantuntuisesta silmäpelistä. Ihastuin hänen komeaan ulkomuotoonsa ja ajattelin, että on ihan vaaratonta hupia vilkuilla kaunista nuorta miestä tylsällä luennolla, kun ikäeroakin oli paljon. Kunnes reilun viikon päästä hän tuli luokseni ja alkoi jutella. Silloin kävi laakista kuin Anna Eriksonin biisissä "Kun katsoit minuun". Huomasin, miten valtavan kaunis hän on, katsoi suoraan silmiin ja kaunis oli hymykin. Ensin meistä tuli Facebook-frendejä ja kerran luentojen jälkeen hän oli minua odottamassa ulko-ovella ja ehdotti treffejä.
Voihan hitto, mikä tilanne! Ei hän sentään niin nuori ollut kuin olin aluksi luullut, mutta ikäeroa on paljon, minun hyväkseni. Tajuaako hän ollenkaan, minkä ikäinen olen? Tunnen itseni ihan puumaksi. Tosin miehet ei tee iästä numeroa samalla tavalla kuin naiset. En haluaisi nyt aloittaa minkäänlaista suhdetta, olen niin hankalassa elämäntilanteessa, ettei mulla ole oikein mitään annettavaa toiselle ihmiselle, ja minunhan ei pitänyt enää ikinä rakastua! Eikä meillä alunperin pitänyt olla juuri mitään yhteistä. Nyt kun juttelemme, niin alkaahan sieltä löytyä. Millä mä oikein karkoitan tän komistuksen, että saan taas mielenrauhan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sellaista se on, viimekertainen ihastuminen sai mut laihtumaan n. 10 kiloa ja kaikki meni päin mäntyä.
Mitään en kuitenkaan kadu niin paljon kuin tekemättä jääneitä tekoja...
Et sinä mielenrauhaa saa karkottamalla häntä! Päinvastoin, sinun pitäisi panostaa suhteeseenne, niin että pääsette todella kosketukseen! Sillä tavalla nuo ihastumisen fyysiset kiusalliset oireet alkavat vähitellen helpottaa. Jos lopetat suhteen, kadut sitä loppuikäsi. Kuten sanottu, ihminen ei katuu eniten sitä, mitä jätti tekemättä vaikka olisi halunnut.
Hemmetti luulin että oisin ainot, olen poika itse ja tiedän kyllä miltä se tunttuu. Itsellä autto vaan tohon että en halunnut olla ihastunut enään, ja sitten kun ihastuminen loppui, olokin parani kummasti! :). Koitan pitää itse vähän taukoa näistä ihastumisjutuista että ei tulis taas tommosta.
Mä luulen, että sun paha olo johtuu siitä että yrität torjua ihastuksen, ei sinänsä ihastuksesta. Ja en tiedä. Musta sun pitäis yrittää olla sen ihastuksesi kanssa. Sillä nuo oireet vois helpottaa.
Kiitosta vaan myötätunnosta ja neuvoista! Joo, voi olla, että paha olo johtuu torjunnasta ja kosketuksen puutteesta. Mutta en mä nyt voi mennä tekemään aloitettakaan. Eilen meillä päät kopsahti yhteen, kun katsottiin molemmat yhtäkkiä samaan suuntaan. Onneksi oli molemmilla pipot päässä ;) Ja pientä toisen suuntaan kurkottelua auton etupenkillä, ihan viatonta siis. Mun mielestä kundi saa itse tehdä aloitteen, jos on oikeasti kiinnostunut. Tunneasioissa vanhempi nainen tulee helposti loukatuksi. Katotaan nyt. Tiivistä on ollut tapailu tällä viikolla, hän on kyläillyt luonani. Mutta haluaako olla mun kanssa julkisella paikalla on toinen juttu.
Tänään hän oli kyllä niin oudolla tuulella, että taitaa nyt tulla breikki tapaamisissa. Mulla vaan on semmoinen fiilis, että tämä ns. suhde voi olla kaikin puolin tuhoisa. Lisäksi jo oikein olen rivien välistä tulkinnut, niin hänellä on ollut lyhyehkö suhde, joka on äskettäin kariutunut. En halua, että minua käytetään unohduksen välikappaleena. Kyllä edellisestä suhteesta täytyy ensin selvitellä itsensä emotionaalilsesti irti, varsinkin jos ero on ollut traumaattinen.
Eipä mulla tässä oo mikään kiire, kun olen näinkin kauan sinkkuna pysynyt. Lämmin ystävyys tämän nuoren komistuksen kanssa on sitä, mitä haluaisin, mutta onko se mahdollista?
Ittelllä käy, niin että alan treenaa hullun lailla kun ihastun. On muuten hyvää buustia treeniin. Yöunia vaan tahtoo rajottaa kun ei saa sitä ihastusta mielestä pois. Mutta on se rinnassa tuntuva kihelmöinti vaan ihanaa