Viime aikoina olen yhä enemmän ruvennut häpeämään vanhoillislestadiolaista taustaani.
Elän edelleen vanhoillislestadiolaisen nimellä, mutta tuntuu, kuin uskoni olisi kuollut kokonaan pois.
Vielä kaksi vuotta sitten uskominen oli helpompaa, samoin uskon tunnustaminen työpaikalla. Minulta kysyttiin kaksi vuotta sitten, kuinka paljon minulla on sisaruksia. Tuolloin kehtasin vielä sanoa sen ja tarvittaessa mulla riitti rohkeutta kertoa myös uskostani.
Sitten tuli kielteinen uutisointi vl:istä. Itelläkin oli torjuva kanta kyseiseen uutisointiin. Uutiset ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä. Suhtautuminen vanhoillislestadiolaisiin ja yleensäkin kristinuskoisiin on huonontunut huomattavasti. Itse toimin varhaiskasvatuspuolella, eli työskentelen pienten lasten parissa. Uuden työn aloitin puoli vuotta sitten, mutta vieläkään en ole uskaltanut puhua uskostani mitään. Tänään tuli kiusallinen tilanne, kun eka kertaa kysyttiin, kuinka paljon minulla on sisaruksia. Vastasin, että meitä on paljon. Työkaveri kysyi, että onko teitä viisi. sanoin taas, että paljon meitä on. Toivoin, että lopettaisi jo utelun. Lopuksi, kun hän kysyi, onko teitä enemmän vai vähemmän, kuin 15, täytyi olla vastaamatta.
Olen ruvennut epäilemään yhä enemmän kristinuskoa ja etenkin raamattua, voiko se olla totta. Tänä aikana monet lapsetkin naureskelevat raamatun "saduille". Meillä tietenkin ohjataan lapsia siihen, ettei uskontoja saisi pilkata, mutta lasten suhtautuminen uskontoihin heijastelee heidän vanhempien suhtautumista uskontoihin. Tänä aikana uskovia vain pidetään tyhminä.
Mulla saattaa olla vielä pieni uskonhipunen jäljellä, mutta en jaksa enää käsittää näitä ihme määräyksiä, kuten vaikkapa ehkäisemättömyys.
Että myös huonosti toimeen tulevan perheen täytyy ottaa niin paljon lapsia vastaan, kuin on syntyäkseen.
Miksi riipun vl:issä. Tunnustan, että olen pelkuri. En uskalla ottaa hatkoja tästä liikkeestä, koska seuraukset voivat olla dramaattiset, onhan mun kaikki kaverit ja sukulaisetkin vl:iä. Joutuisin rakentaa kokonaan uuden elämän.
Olen jo muutamille vl:ille tunnustanut, että en halua ikinä naimisiin sen takii, ku en haluu lapsia. Oikeasti voisin muutaman ottaakki, mutta ajatuksin mahdollisesta suurperheestä kauhistuttaa.
Sekalaisia ajatuksia pyörii nyt päässä. En oikeasti tiedä, miten edetä, kun kaikki vaihtoehdot tuntuu yhtä pahoilta.
-jatkaa uskoa, perustaa perhe silläkin uhalla, että lapsia tulee voimiini ja varallisuuteni nähden liikaa
- tunnustaa, ettei enää usko ja menettää ehkä kaikki ympäriltä
- ruveta seurustelee ei vl:n kanssa (entä jos saan epäuskoisen kanssa lapsen ja haluankin tehdä parannuksen, mutta avo-/aviopuoliso ei sitä hyväksy.
- elää ikuisesti valheessa (se on todella raskasta).
Elän edelleen vanhoillislestadiolaisen nimellä, mutta tuntuu, kuin uskoni olisi kuollut kokonaan pois.
Vielä kaksi vuotta sitten uskominen oli helpompaa, samoin uskon tunnustaminen työpaikalla. Minulta kysyttiin kaksi vuotta sitten, kuinka paljon minulla on sisaruksia. Tuolloin kehtasin vielä sanoa sen ja tarvittaessa mulla riitti rohkeutta kertoa myös uskostani.
Sitten tuli kielteinen uutisointi vl:istä. Itelläkin oli torjuva kanta kyseiseen uutisointiin. Uutiset ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä. Suhtautuminen vanhoillislestadiolaisiin ja yleensäkin kristinuskoisiin on huonontunut huomattavasti. Itse toimin varhaiskasvatuspuolella, eli työskentelen pienten lasten parissa. Uuden työn aloitin puoli vuotta sitten, mutta vieläkään en ole uskaltanut puhua uskostani mitään. Tänään tuli kiusallinen tilanne, kun eka kertaa kysyttiin, kuinka paljon minulla on sisaruksia. Vastasin, että meitä on paljon. Työkaveri kysyi, että onko teitä viisi. sanoin taas, että paljon meitä on. Toivoin, että lopettaisi jo utelun. Lopuksi, kun hän kysyi, onko teitä enemmän vai vähemmän, kuin 15, täytyi olla vastaamatta.
Olen ruvennut epäilemään yhä enemmän kristinuskoa ja etenkin raamattua, voiko se olla totta. Tänä aikana monet lapsetkin naureskelevat raamatun "saduille". Meillä tietenkin ohjataan lapsia siihen, ettei uskontoja saisi pilkata, mutta lasten suhtautuminen uskontoihin heijastelee heidän vanhempien suhtautumista uskontoihin. Tänä aikana uskovia vain pidetään tyhminä.
Mulla saattaa olla vielä pieni uskonhipunen jäljellä, mutta en jaksa enää käsittää näitä ihme määräyksiä, kuten vaikkapa ehkäisemättömyys.
Että myös huonosti toimeen tulevan perheen täytyy ottaa niin paljon lapsia vastaan, kuin on syntyäkseen.
Miksi riipun vl:issä. Tunnustan, että olen pelkuri. En uskalla ottaa hatkoja tästä liikkeestä, koska seuraukset voivat olla dramaattiset, onhan mun kaikki kaverit ja sukulaisetkin vl:iä. Joutuisin rakentaa kokonaan uuden elämän.
Olen jo muutamille vl:ille tunnustanut, että en halua ikinä naimisiin sen takii, ku en haluu lapsia. Oikeasti voisin muutaman ottaakki, mutta ajatuksin mahdollisesta suurperheestä kauhistuttaa.
Sekalaisia ajatuksia pyörii nyt päässä. En oikeasti tiedä, miten edetä, kun kaikki vaihtoehdot tuntuu yhtä pahoilta.
-jatkaa uskoa, perustaa perhe silläkin uhalla, että lapsia tulee voimiini ja varallisuuteni nähden liikaa
- tunnustaa, ettei enää usko ja menettää ehkä kaikki ympäriltä
- ruveta seurustelee ei vl:n kanssa (entä jos saan epäuskoisen kanssa lapsen ja haluankin tehdä parannuksen, mutta avo-/aviopuoliso ei sitä hyväksy.
- elää ikuisesti valheessa (se on todella raskasta).
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kyllä niitä kiusallisia tilanteita uskovaisella riittää. Miksi ei sano totuutta suoraan.
Huonompi on jos valehtelee ja ne paljastuu. Puhtaalla omalla tunnolla on hyvä olla.
On viime aikainen uutisointi ja johtajien asioiden jopa rikosten pimittely vienyt uskottavuuden. Ei ole Kristuksen seuraajien hommaa.
Älä kuitenkaan uskoasi Kristukseen heitä. Se, että ihmiset itsensä korottaa eikä tee todellista parannusta ole uskon alkajan ja päättäjän vika.
Tsemppia ja voimia. Muista lukea Raamattua ja rukoilla. Jumala antaa voimia.
Useat tuntemani vl-nuoret kistävät olevansa vl-uskovaisia juuri vl-lastenraiskaamisen vuoksi. On paljon vl-yhteisössä eläviä ihmisiä, jotka eivät virallisesta opista poiketen hyväksy lasten raiskaamista. Mutta koska sellainen saasta liittyy oleellisena osana uskonlahkon oppiin, sitä on pakko niissä ympyröissä tunnustaa.
Hehe, sinulla edes ole vl tuttuja :-D
Ethän sinä avaaja toisten synneistä ole vastuussa!
Paholaisen vallassa oleva vl-herätysliike tappaa monen ihmisen uskon Kristukseen ja Jumalaan.
"elää ikuisesti valheessa (se on todella raskasta)."
Vl-valheessa eläminen on varmaan todella rankkaa!
On. Aina on ollut niin. Vaiheella on lyhyet jäljet. Ei kun sitten vaan jälkiä mittaamaan. Sieltä se totuus tulee julki.
Minä olen eronnut vl-yhteisöstä. Kerron taustani, mutta korostan aina, etten ole koskaan kannattanut vl-lastenraiskaamista ja tuomitsen sen edelleenkin. VL-uskovaisuus velvoittaa hyväksymään lasten raiskaamisen ja siihen liittyvät sairaat salaamisopit, mutta sellaiseen ei pidä uyhdenkään rehellisen, lähimmäistä arvostavan ihmisen yhtyä!
Siis , kuka kannattaa ? Ootkohan saanut ihan oikeaa käsitystä koko asiasta ?
ihan täyttä paskaa!!!!!!!!!! joku valehtelee että korvat heiluu!
Olen vl-nuori, elänyt tähän asti onnellisen elämän ja onnelliselta näyttää tulevaisuuskin. Ei meillä mitään lastenraiskaamisia ole, emmekä hyväksy sitä! Minulle ainakin on opetettu vl-seurakuntamme nuortenilloissa, seuroissa, raamattuluokissa, että kun paha teko (esim. lapsen raiskaaminen) pyydetään anteeksi, asia unohdetaan. MUTTA jos teko rikkoo Suomen lakia, se on sovitettava myös oikeuden määräämin rangaistuksin.
Lestadiolaiset EIVÄT hyväksy lastenraiskaamista, sehän on synti, ja meitä kehoitetaan VÄLTTÄMÄÄN syntiä.
Olen samaa mieltä, ei meillä mitään lasten raiskaamista ole. Koko asia on median ja rahanahneiden, isänsä häpäisseiden tyttärien keksintöä. Mitään sellaista ei ole ikinä tapahtunut uskovaisissa perheissä. Kaikki on pelkkää valetta -näin on meille seuroissakin saarnattu. Eikä mitään ole koskaan salattu, koska mitään ei ole tapahtunutkaan. Miten voisi salata jos ei ole mitä salata? Lisäksi vältämme jos mahdollista kaikenlaista lapsen raiskaamista. Pikkulankeemuksia ei toki lasketa.
Vaikenin omasta lestadiolaistaustastani vuosikymmeniä. Nyt ikäännyttyäni olen ruvennut avoimesti puhumaan siitä. Yllättävän ymmärtäväistä ja positiivista suhtautumista olen saanut osakseni. Ihmiset haluavat tietää, millaista vl-usko oikeasti on. Moni tuntee jonkun vanhoillislestadiolaisen, mutta ei usko heidän kertomuksiinsa. Hyviä keskusteluja.
Itse olen aina kertonut olevani kotoisin vl-perheestä ja minulla on 11 sisarusta, mutta viime vuosina vl-lastenraiskaamiskulttuurin tultua ilmi, en enää olekaan varma, että kerronko taustastani.
Hyvä siinä on sitten alkaa selittämään, etten vielä vl-aikanani tiennyt, että siellä raiskataan lapsia ja rippisalaillaan rikoksia ihan valtoimenaan... Ihan sairas porukka. Olisin lähtenyt litomaan vielä aiemmin jos olisin tuosta tiennyt -luultavasti jo 14-15-vuotiaana!
Käypä Hakomajassa lukemassa, siellä on paljon kaltaistesi kokemuksia sekä ohjeita siitä, miten vähimmin traumoin pääsee eroon vl-liikkeestä.
www.hakomaja.fi
Olen eronnut siitä syystä etten voi hyväksyä valehtelijoita liikkeemme johdossa, ja rehellisiä ei ole riittävästi saamaan näitä sieltä veks.
Sulla on vielä kasvatus kesken. Piste.
"- tunnustaa, ettei enää usko ja menettää ehkä kaikki ympäriltä"
Tämä on paras vaihtoehto. Olet jo huomannut, että Raamatun tarinat eivät ole totta. Jos ystävät hylkäävät sinut itsenäisen ajattelun ja järjenkäytön vuoksi, eivät he mitään oikeita ystäviä ole olleetkaan.
Uskonnollisesta yhteisöstä eroaminen kirpaisee, mutta se on lopulta elämäsi paras päätös. Aluksi voi epäilyttää, onko tehnyt oikean ratkaisun, mutta siitä pääsee kyllä yli. Indoktrinaatio on vahva voima, mutta totuus on vieläkin vahvempi.
Aika paljon samanlaisia ajatuksia oli minulla. Jätin vl-yhteisön, ja yllätys yllätys: ei se niin kauheaa ollutkaan kun olin luullut. Tosiystävät kyllä jäivät. Riippuu paljon omasta asenteesta ja suhtautumisestakin. Jos reilusti kertoo miten ajattelee niin kyllä ihmiset yleensä ymmärtää. Ja jos joku ei ymmärrä, se ei ole sinun vikasi, se on sen ihmisen oma ongelma. Ajan kuluessa koko asia unohtuu ja nekin jotka eniten asiaa kauhistelevatn, lopettavat sen ja keksivät jonkin muun kauhisteltavan asian itselleen. Kun tietää varmaksi että itselleen se on oikea valinta niin se on pääasia, miksi elää koko elämänsä sellaista elämää jota ei itse halua elää?
"Kun tietää varmaksi että itselleen se on oikea valinta niin se on pääasia, miksi elää koko elämänsä sellaista elämää jota ei itse halua elää?"
Juuri näin!
Ja siitä kun silmät aukeaa, huomaan miten suuri lahja elämä on, eikä tarvitse kieltää uskoa, vaan saa voimat siihenkin asiaan.
tv entinen vl minäkin
Muaki on mietityttäny et haluasin lähteä pois Vl-uskosta koska asioille ei tehdä mitään! Johtokunta ei vaihdu vaan samat ukkelit siellä vuodesta toiseen, olevinaan on jotain perheiltoja joissa ei edes puhuta asioiden oikeilla nimilllä! Yhdessä keskusteluillassa about vuosi sitten eräs äiti yritti avata keskustelua just näistä hyväksijäytöistä mut yks pari vaan sanoi jotain ja sitte mentiin jo muihin aiheisiin. Niin raivostuttavaa!
Oman uskon tunnustaminen on entistä vaikeampaa koska koko liike on leimattu läpimädäksi pedopesäksi, vaikka enhän mä voikkaa uskoa kenenkään muun ku itteni puolesta, mut ahistaa vaa ku noi uhrit saattaa jäädä pimentoon eivätkä saa tarvitsemaansa hoitoa :(
mietin vielä sitä et mikshän nää uhrit on menny ensiks puhumaan näistä kokemuksistaan jollekki toiselle uskovaiselle tai esim puhujalle?
minä ainaki menisin hyväneaika suoraan poliisin puheille!!
On opetettu, että uskovat eivät asioitaan käräjillä käsittele, vaan omassa piirissään. Puhujat on myös nostettu asemaan, jossa heillä kuvitellaan olevan viisaus asiasta kuin asiasta. Molemmat käsitykset ovat väärin ja virheellisiä.
Puhujaa pidetään suurimpana hengellisenä auktoriteettina ja puhujalla pitäisi tämän käsityksen mukaan olla vastaus kaikkeen. Minä ymmärrän hyvin sitä, että poliisin puheille menemisessä on erittäin suuri kynnys ja ensin halutaan puhua jonkun mahdollisimman luotettavan tutun kanssa asiasta.
Kun on kysymys lainkuliaisesta ihmisestä oka ei koskaan ole ollut poliisin kanssa tekemisissä, on kynnys korkea ja silloin tarvitaan tukea rikosilmoituksen tekemisessä. VL-uskonnossa tämä puhujan puoleen kääntyminen on aiheuttanut ainoastaan lisää vahinkoa uhrille.
SRK tietää hyvin tämän poliisille puhumisen kynnyksen orkeuden ja siksi se on ottanut nyt linjan, että vain poliisille saa puhua. Tämän uuden linjauksen tarkoitus on ainoastaan saada vielä aiempaa surempi osa vl-lastenraiskaamisrikoksista jäämään salatuiksi.
Näin ulkopuolisena sanoisin, että ei sitä tarvitse hävetä, jos tulee 15-lapsisesta perheestä. Maailmaan mahtuu monenlaisia asioita. Olisiko sinun helpompi kertoa esim jos vanhemmat ovat alkoholisteja ? Toisaalta ei sitä tarvitse ensimmäiseksi kaikille julistaa, jos ei halua. Voi myös sanoa, että ei halua puhua perheestään. Uteliaille ei tarvitse kertoa kaikkea, jos ei halua. Omaa itseä kannattaa arvostaa!
Perheitä on kovin monenlaisia, ihmiset ovat erilaisia, monelaisia elämäntyylejä ja uskontoja löytyy. Kukaan ei voi sanoa että vain hänen elämäntapansa on oikea, esim että perheessä voi olla vain yksi lapsi. Jos joku näkee vain yhden hyväksyttävän vaihtoehdon, hän on todella ahdasmielinen, se on hänen ongelmansa ja jopa häpeänsä; ei hänestä kannata välittää
Rohkeasti vain pää pystyyn ja eteenpäin. Sinulla on yhtä suuri oikeus elää ja nauttia elämästä ja olla vl kuin toisella on oikeus olla ateisti tai narkkari.
Ps Puhun kokemuksesta, itse lähdin RYltä vuosikymmeniä sitten. Silti näen VL-uskossa paljon hyvää. Ja tiedän, että ruoho ei välttämättä ole vihreämpää ulkopuolella.
Kyllähän suurperheissä kasvaa itsenäisempiä ihmisiä kuin pienemmissä perheissä, joissa on enemmän aikuisia lasta kohti, mutta silti ei yksin lapsen vastuulle voi mitenkään sälyttää rikosilmoituksen tekemistä raiskaajastaan. Ovatko vl-uskovaiset han oikeasti sitä mieltä, että 5-10-vuotiaan lapsen tulee tunnistaa rikoksen rajan ylittyminen ja itse ilman kenenkään aikuisen apua hankkiutua poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta, kuten eräs vl-agitaattori täällä vaatii?
Ja kaikki tämä siksi, ettei erään uskonruhmittymän aikuisiin saa luottaa!
K A S V A A I K U I S E K S I.
Niin. Niin minäkin. Niin niin.
Suurin ongelma Sinulla on se, ette tiedä mihin uskoa. Sehän ei ole VL;issä Jeesus Kristus, vaan usko; niin kuin me uskomme (vailla mitään Herraa, lahko toimii siinä, jopa syntien sovittajana).
Se on ristiriidassa Kristinuskon kanssa, sillä Jeesus sanoi, - menkää ja julistakaa sekä kastakaa se opettakaa elämään niin kuin minä elin.
Jos on ottanut Kristuksen, Hän antaa voiman myös tunnustaa sen, Matt 10;32 Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.
Tunnusta Kristus, Hänen ohjeen mukaan, älä mitään lahkoa, niin selviät Heistä ja Sinua kunnioitetaan Kristuksen vuoksi.
Jos lähdet SRK;sta, et menetä muuta kun jäsenmaksun maksun ja seutulaarit tuttavuudet. Niinhän Jeesuksen aikaan menetti myös opetuslapsetkin. Ei se sen vaikeampaa. Olen minäkin selvinnyt.
SRKN suurimpia maallisia ongelmia on patologinen valehtelu.
Vielä 10 vuotta sitten ei kukaan tiennyt pedofilasta, ei kukaan kyseenalaistanut Herran huoneen hallituksen käskyjä ym. Nyt ne on todettu valheeksi.
Etsi Jeesus ja ei sisaresi lukumäärä ole sinusta kiinni, vaan lahkon pakotuksesta. Elä omaa elämääsi Jeesuksen opuslapsena ja mieti oma lapsimäärä itse.
Kes
Se on tervettä hävetä SAATANALLISTA ja SAIRASTA vl-herätysliikettä.
Olet avaaja oikealla tiellä.