Heippa!
Mulla diagnosoitiin epilepsia v. 2008 syyskuussa kun sain ensimäisen kouristuskohtauksen. Luultavasti mulla on kuitenki ollu epilepsia koko ikäni. Oon saanu 5 kouristuskohtausta diagnoosin jälkeen ja kahella viimesellä oon lyöny pääni niin että oon kaatunu suorilta jaloilta taaksepäin. Pää on tutkittu ettei oo ilmenny murtumia, mutta huomasin että molempien kohtauksien jälkeen alko tulemaan sellasia "vääristyneen maailmankuvan" tuntemuksia. Jos ootte nähny leffan Inception niin tiedätte että siinä sen Leonardo DiCaprion hahmon vaimo on vakuuttunu siitä että tää maailma/todellisuus ei ole se oikea ja siihen oikeaan pääsee vaan kuolemalla.
Mulla oli vastaavia tuntemuksia kohtausten jälkeen ja nyt tullu takas vaikken oo kohtausta saanukkaan. Ne on omalla tavallaan pelottavia mutta samaan aikaan "rauhoittavia", koska ne tuntemukset on niin toden tuntusia. Tiiän että tämä nykyinen todellisuus ympärillämme on totta, mutta noissa tuntemusten mukana tulevissa ajatuksissa väärästä todellisuudesta on "totta".
Eli että esim, viiltämällä ranteet auki tai hyppäämällä katolta heräisisin tästä väärästä todellisuudesta siihen oikeeseen, heräisisin oikeeseen vähän niiku unesta. (Tällä "oikealla todellisuudella ja väärällä todellisuudella" en millään tavalla viittaa "taivaaseen" kun en siihen itse usko.)
MINÄ EN OLE tekemässä itelleni mitään vanhingoittavaa koska tiän että noi on vaan tuntemuksia. Mutta haluisin tietää et onko kelläkää vastaavia tuntemuksia?
Oon käyttäny nyt 2-3 vuotta Lamictalia ja Keppraa ilman mitään sivuvaikutuksia.
Eli, Onko kenelläkään muulla vastaavia tuntemuksia?
Mulla diagnosoitiin epilepsia v. 2008 syyskuussa kun sain ensimäisen kouristuskohtauksen. Luultavasti mulla on kuitenki ollu epilepsia koko ikäni. Oon saanu 5 kouristuskohtausta diagnoosin jälkeen ja kahella viimesellä oon lyöny pääni niin että oon kaatunu suorilta jaloilta taaksepäin. Pää on tutkittu ettei oo ilmenny murtumia, mutta huomasin että molempien kohtauksien jälkeen alko tulemaan sellasia "vääristyneen maailmankuvan" tuntemuksia. Jos ootte nähny leffan Inception niin tiedätte että siinä sen Leonardo DiCaprion hahmon vaimo on vakuuttunu siitä että tää maailma/todellisuus ei ole se oikea ja siihen oikeaan pääsee vaan kuolemalla.
Mulla oli vastaavia tuntemuksia kohtausten jälkeen ja nyt tullu takas vaikken oo kohtausta saanukkaan. Ne on omalla tavallaan pelottavia mutta samaan aikaan "rauhoittavia", koska ne tuntemukset on niin toden tuntusia. Tiiän että tämä nykyinen todellisuus ympärillämme on totta, mutta noissa tuntemusten mukana tulevissa ajatuksissa väärästä todellisuudesta on "totta".
Eli että esim, viiltämällä ranteet auki tai hyppäämällä katolta heräisisin tästä väärästä todellisuudesta siihen oikeeseen, heräisisin oikeeseen vähän niiku unesta. (Tällä "oikealla todellisuudella ja väärällä todellisuudella" en millään tavalla viittaa "taivaaseen" kun en siihen itse usko.)
MINÄ EN OLE tekemässä itelleni mitään vanhingoittavaa koska tiän että noi on vaan tuntemuksia. Mutta haluisin tietää et onko kelläkää vastaavia tuntemuksia?
Oon käyttäny nyt 2-3 vuotta Lamictalia ja Keppraa ilman mitään sivuvaikutuksia.
Eli, Onko kenelläkään muulla vastaavia tuntemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lue pakkausseloisteista mitä kaikkea jännää on ilmentynyt epilepsialääkkeiten käytöstä. Minullakin on varmaan mielikuvitus täysin sekaisin välillä epilepsialääkeistä. Toivottavasti ei johda tekoihin mitä sivuvaikutuksissa sanotaan.
Itselläni on samanlaisia tuntemuksia ja ne on vain voimistunut. Kuulostaa hullulta, mutta olen itse jo alkanut epäilemään "tämän maailman" todenmukaisuutta. Viimekertainen poissaolokohtaukseni oli varmaan pahimpia mitä olen saanut.
Näin ikäänkuin kaksi ulottuvuutta päällekkäin toinen oli ns. tämä oikea maailma ja tämä toinen, jossa oli jonkinlaisia matemaattisia kuvioita ja neliö jota pystyin käsilläni koskemaan (tunsin sen kädessäni)...
Olen jo pitkään epäillyt tätä nykyistä maailmaa, että onko kaikki mitä näen totta vai pelkästään jostain päähäni syötettyä sähköimpulsseja (vähän kuin Matrix -elokuvassa, jossa todellinen maailma oli aivan jotain muuta).
Olenkin vitsillä avopuolisolleni sanonut, että epilepsiani antaa minulle kyvyn katsoa toisiin ulottuvuuksiin tai niille jotka sähköimpulsseja päähäni syöttää on tapahtunut virhe, että näen välillä mitä maailma oikeasti on...eli matemaattisia kaavioita jne...hullua ja väsyttävää.
Välillä pelkään että olen tulossa hulluksi tai että jään lopullisesti tähän toiseen ulottuvuuteen ja istun loppuelämäni pyörätuolissa kuola valuen mielisairaalassa.
Ehkä epileptikot ymmärtää mistä puhun, mutta jos joku ns. terve henkilö tämän lukee, tuomitsee hän minut varmasti suoraan mielisairaalaan :|...
Jotenki niin helpottavaa nähä et jollaki toisella on vastaavanlaisia tuntemuksia. Mullaki käyny toi matrix-kuvaus mielessä pariin kertaan.
Totta puhuen, tää "vääristyny maailmankuva" alkaa tuntua aidommalta, siis että koska ne tuntemukset on antanu sen "käynnistyksen" epäilyyn tuntemusten kautta ja sitte ite jollain alitajunnan tasolla ite jatkaa sitä ajattelua, että se ajatus "kypsyy" päässä. Vaikea selittää.
EN edelleenkään aio "testata" tätä todellisuutta just niiku mainitsin esim. hyppäämältä katolta koska siinä ei oo mitään järkeä ja että tiedostan edelleenkin että kaikki toi kumpuaa vaan niistä tuntemuksista.
Haluisin et tää vaihe menis ohi ettei tartte miettiä että päädyn jollekki suljetulle osastolle harmaassa tulevaisuudessa.. :/
Ketjusahan kirjoitus tuntuu niin tavattoman tutulta!
Minulla on ohimolohkoepilepsia, vähäoireinen kylläkin. Omiin kohtauksiini on aina kuulunut voimakkaita, kokonaisvaltaisia "muodon" aistimuksia: koen kaikilla aisteillani yhtä aikaa jonkin geometrisen muodon. Aistin kappaleen neliulotteisesti, samaan aikaan sisä- ja ulkopuolelta ja kaikilta pinnoilta. Tähän tosiaan liittyy voimakkaan tuntoaistimuksen lisäksi näkö-, kuulo-, maku- ja toisinaan hajuaistimuskin. Kokemus on niin voimakas, että se tuntuu ahdistavalta ja epämukavalta, ja äärettömän hankala selittää muille ihmisille.
Toisen ulottuvuuden kokemuskin on tuttu. Kohtauksien aikana "lasiseinä" näiden ulottuvuuksien välillä ikään kuin katoaa tai säröilee, jolloin näen hetken aikaa toiselle puolen. Tämä aistimani muotokin kuuluu siihen "toiseen ulottuvuuteen".
Neurologit eivät ole oikein koskaan uskoneet näitä epilepsian aiheuttamiksi, vaan kannustaneet puhumaan niistä psykiatrille. Sitäkään neurologit eivät ole suostuneet allekirjoittamaan, että pystyn joskus "riuhtaisemaan" itseni irti kohtauksesta, jos täytän todellisuuteni muilla ärsykkeillä (nousen paikaltani ja alan puuhailla jotakin, mikä vaatii aivoilta tarkoituksenmukaista aktiviteettia).
Elokuvien käsikirjoituksissa varmaankin on käytetty juuri tällaisia kokemuksia pohjana. Matrixin olen nähnyt ja yhtäläisyyden omaan kokemukseen huomaa. Aika monessa scifi- ja kauhuelokuvaas elokuvassa on yhtäläisyyttä.
Ihanaa lukea täältä, että on muitakin! Lääkäri piti minua varmaan vähän hupsuna, kun yritin kertoa, minkälainen oloni välillä on. On kuin olisin täysin irti tästä maailmasta, kuin katsoisin kaikkea tätä jostain muualta. Omituinen irrallinen olo, mutta samaan aikaan tunnen täysin itseni ja pystyn toimimaan normaalisti. Ei tämä olo aina ole, mutta toisinaan. Lääkäri piti yhtenä vaihtoehtona keppran sivuvaikutuksia, mutta ei sanonut siitäkään mitään varmaa.
Olen pitänyt itseäni vähän kajahtaneena, ajatellut kohtausten vaikuttaneen tai muuten mielenterveyden järkkyneen jostain syystä. Helpottavaa lukea toisten kokemuksia.