isänpäivä ahdistaa

Lääkkeet!

Isään ei ole syntynyt minkäänlaista luottamussuhdetta vaikka asuttiin 21 vuotta saman katon alla. Molempien luonteet sellaiset ettei tulla toimeen. Pienenä ja nuorena vihasin isää, nykyään välttelen koska se saa mut kuitenkin taas sanoillaan ja käyttäytymisellään itkemään.

Isejä ja äitejä on hyvin monenlaisia, taustalla löytyy yleensä yhteys omiin vanhempiin.

Sain tänään tyttäreltäni Isänpäiväkortin, jossa hän kirjoitti " Monia lämpimiä ajatuksia ja iloisia oonentoivotuksis isänpäivänä", hänen ja hänen miehensä allekirjoitukset.
Tyttäreni on nyt 27 vuotias, hänet vihittiin viime heinäkuussa.

Kun hän oli 10-vuotias hänen äitinsä löysi "elimensä miehen". He suunnittelivat uusperheen perustamista jossa olisi heidän kummankin samaikäiset tyttäret.

Avierohan siitä, tuli, kun äiti oli jatkuvasti reissussa salarakkaansa kanssa.

Kysyin tyttäreltäni, mitä sinä haluat tulevalta elämältäsi?

Hän vastasi, en halua muuttaa pois omasta kodistani toiselle paikkakunnalle, toiseen kouluun, en halua luopua veljistäni, sukulaisistani, enkä hyvistä kavereistani.

Vastasi tyttärelleni, tulen tekemään, jotta sinun toivomuksesi toteutuisivat.

Loputulos hän halusi jatkaa äidin mielestä tylsän vainoharhaisen juopon rentun kanssa elämäänsä, ei auttanut vaikka äiti uhkasi syyttää isää oman tyttärensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

17 vuotta olin yksinhuoltajana lapsilleni, tänä päivänä he ovat kaikki aikuisia ja heillä on ammatti ja vakituinen työpaikka.
Lapset saivat tavata etä-äitiään aina kun he halusivat ja se sopi heidän aikatauluunsa, sekä pitkään etäisyyteen 300 kilometriin.

Ensi sunnutaina menemme keskimmäisen poikani, hänen vaimonsa ja kahden lapsenlapsen kanssa isänpäivälöunaalle.

Pitäkää huolta lapsistanne.
---------

isäni erosi kun oli 7v sen jälkeen ei ole yhteyttä pitänyt itse olisin halunnut isäksi tulla mutta luonto ei ole suonut

Kyllä,on olemassa monenlaisia vanhempia,osa ansaitsee päivänsä ja osa vain saa,vaikka ei olisikaan ansainnut.Itselläni oli isä.Joka vuosi vanhempien avioliiton ajan tehtiin kakku,laulettiin herätyksenä ja lahja tietysti.Koko päivä juhlistettiin isää,mikä on sinällään irvokasta.Häntä ei kiinostanut arki tilanteessa olla läsnä tai mitä kuulla lapsella oli sanottavana.Viikonloppuna vedettiin yleensä kännit ja rähinä päälle.Näin jälkikäteen olemme todenneet että hän oli narsisti.Mutta,miten vain,ei hän saanut yhteyttä edes omiin lapsiinsa jotka olivat hänen kuoleessan 21-24 vuotiaita.Yksikään meistä kolmesta lapsesta ei vuodattanut kyyneltäkään haudalla,aika rajua sanoisin.Pappi sai raivon valtaan valehtelemalla turvallisesta ja lämpimästä isästä.Näimpä nääin,isiä on monenlaisia ja ne jotka ovat aidosti hyviä ja läheisiä isiä;Hyvää isänpäivää teille!

Isän päivää juhlitaan ainna..Meidän perheessä..On pöytä notkolla kaikkia herkkuja..

Meilläkin aina isän ja äitienpäivänä on todella kalliit herkut aina pöydässä, emme tyydy vähempään. Käytämme sellaiset 2000€/juhlapäivä herkkuihin. On monet olleet kateellisia kun ollaan kerrottu miten meillä isää ja äitiä juhlitaan.

Isänpäivä herättää monenlaisia tuntemuksia.... Itsellänikin tyhjä aukko isänpaikalla..

Mutta Hyvää isänpäivää kaikille isille tasapuolisesti

Minulla oli kultainen isä. Rohkea, rehellinen, sydämellinen, auttavainen, antelias, leikkisä, viisas, empaattinen. Siinä aluksi.

Minuakin ahdistaa ja ärsyttää isänpäivä. Etenkin kun asun yhä vanhempieni luona (olen 19v mies). En silti koe tuntevani omaa isääni lainkaan. Emme juuri koskaan puhu ja jos puhumme, niin emme mistään tärkeästä. Isäni on aina pysytellyt etäällä, eikä ole ollut paikalla kun olisin häntä tarvinnut. Äidilleni olen aina voinut puhua paremmin kaikesta.

Olen ajoittain kokenut mieheksi kasvamisen ahdistavana sillä en halua olla samanlainen kuin isäni. En halua olla etäinen, kylmä ja kyyninen. Isäni on opettanut minulle vain huonoja asioita kuten sen ettei kehenkään pidä koskaan luottaa ja että muut ihmiset ovat kaikki mahdollisia huijareita. Tälläinen ajatusmalli on toki ollut aina taakka ihmissuhteissani ja maailmankuvassani. Vasta viime vuosina olen pystynyt pääsemään eroon siitä.

En tiedä oikein mitä tehdä tänä isänpäivänä. Kun en oikein pysty puhumaan asiasta vanhemmilleni. Haluaisin kyllä vaikka huutaa ja raivota isälleni kaikesta siitä kuinka hän on epäonnistunut ja huono isä. Mutta kaipa pitää taas kerran hymyillä väkisin ja teeskennellä...

En minäkään muista isääni sunnuntaina, koska hän ei ansaitse sitä. En ole ollut tekemisissä hänen kanssaan noin kymmeneen vuoteen. Se on oma valintani, ja näin aion jatkaa.
Hän oli erittäin itsekäs ihminen. Laittoi aina oman etunsa perheen edelle, ja henkinen ja fyysinen väkivalta oli lähes päivittäistä minua, hänen omaa lastaan kohtaan. Alkoholiin hän ei koskenut. Oli muuten vain viallinen luonne. Ehkä taisi olla hieman narsistisia piirteitäkin, koska omasta mielestään ei tehnyt koskaan mitään väärää. Ja jos tekikin, niin se oli muiden syytä.

Arvostakaa Isät perheitänne. Toivon leppoisaa Isänpäivää kaikille teille hyville, kivoille ja omistautuville miehille. :)

emme ole yksin. Meitä on monta, jotka olisivat kaivanneet isää.
Toivon jaksamista kaikille huonosta isäsuhteesta kärsiville, koska tiedän, se on raskasta!

Kuvaannollisesti isätön