Parantaako uraani ruuan säilyvyyttä?

Elintarvikkeiden säteilytys
Mitä säteilytys on?

Säteilytettäessä elintarvikkeita käytetään ionisoivaa säteilyä eli tietyn energian omaavaa säteilyä, joka pystyy irrottamaan atomeista elektroneja eli ionisoimaan atomin. Elintarvikkeita säteilytetään esimerkiksi gamma- tai beetasäteilyllä.

Gammasäteilyä saadaan radioaktiivisista isotoopeista (tavallisesti koboltti-60, harvemmin cesium-137), jotka hajotessaan emittoivat korkean energian omaavia fotoneja eli sähkömagneettista säteilyä. Tällä on korkeampi energia kuin radioaalloilla, infrapunavalolla, näkyvällä valolla ja UV-valolla, jotka edustavat matalaenergisempää sähkömagneettista säteilyä.

Atomit ja molekyylit, kuten vesi, proteiinit ja DNA voivat ionisoitua säteilytyksen tuloksena. Sekundäärisesti voi muodostua myös vapaita radikaaleja, jotka ovat reaktiivisia molekyylejä tai atomeja, joilla on pariton elektroni. Vapaat radikaalit voivat reagoida atomien ja molekyylien kanssa. DNA-vauriot voivat johtaa solukuolemaan tai siihen, ettei solu enää jakaudu. Käsiteltyjen elintarvikkeiden useimmat solut ovat jo kuolleita tai kuolemaisillaan.

Säteilytyksen tarkoituksena on tappaa elintarvikkeissa olevia vieraita (esim. bakteerien, hyönteisten ja niiden toukkien) soluja tai estää esimerkiksi sipulin tai perunan itämistä. Itämisenestoksi tarvitaan 50 ja 150 Gy:n (gray) välinen absorboitunut annos. Mausteiden bakteerien tappaminen saattaa vaatia annoksia lähellä 10 kGy (kilogray). Tämä onkin suurin sallittu mausteiden säteilytysannos.

Elintarvikkeita säteilytetään säteilytyslaitoksissa joko tietyn ajan tietyllä annosnopeudella tai jatkuvalla säteilyllä, jolloin elintarvikkeet kulkevat säteilytysväylän läpi. Elintarvike voi olla pakattu ja niitä voidaan säteilyttää isoissa erissä. Molemmissa tapauksissa laitoksen henkilökunta on säteilytystilan ulkopuolella suojassa säteilyltä.
Säteilytetyt elintarvikkeet ovat turvallisia

Laajoissa kansainvälisissä tutkimuksissa on arvioitu perusteellisesti, muodostavatko säteilytetyt elintarvikkeet terveysriskin. Asiantuntijaelimien, kuten FAO/WHO:n ja IAEA:n yleinen käsitys on, että elintarvikkeet, jotka on käsitelty ionisoivalla säteilyllä Codex Alimentarius -komitean suosittelemien menettelytapojen mukaisesti, ovat turvallisia.

Vuosien kuluessa on suoritettu monia eläinkokeita mahdollisten toksisten vaikutuksien selvittämiseksi. Erilaisille eläimille on syötetty erilaisia ja eri määriä ja eri annoksilla säteilytettyjä elintarvikkeita. Joissakin tapauksissa annosmäärät ovat olleet hyvinkin korkeita. Kielteisiä terveysvaikutuksia ei ole voitu osoittaa missään tapauksessa.

Yleinen kuluttajan huolenaihe on epäily siitä, että säteilytyksen tuloksena elintarvikkeet olisivat radioaktiivisia. Käytetyillä annoksilla ja energioilla (10 kGy:yn saakka) ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä tuotteista radioaktiivisia. Sen sijaan tiedetään, että säteilytyksen aikana muodostuu niin sanottuja "radiolyyttisiä tuotteita". Useimmiten nämä eivät ole ainutlaatuisia säteilytetyille elintarvikkeille. Radiolyyttisiä tuotteita ovat esimerkiksi glukoosi, muurahaishappo, asetaldehydi, hiilidioksidi, vety ja metaani. Kaikkia esiintyy luontaisesti elintarvikkeissa tai niitä syntyy kuumennettaessa. Poikkeuksen saattavat muodostaa syklobutanonit, mutta siinäkään tapauksessa ei ole voitu osoittaa terveyshaittoja.

Säteilytys saattaa vähentää joidenkin elintarvikkeiden vitamiinipitoisuutta (esim. C-vitamiinin ja tiamiinin eli B 1-vitamiinin) vastaavasti kuin esimerkiksi kuumennus. Joitakin makuhaittoja on myös havaittu suurilla annoksilla säteilytetyissä herkissä elintarvikkeissa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että todisteita säteilytettyjen elintarvikkeiden kielteisistä terveysvaikutuksista ei ole, vaikka kaikkien radiolyyttisten tuotteiden biologisia vaikutuksia ei ole lopullisesti pystyttykään selvittämään. Kuluttajien kielteinen suhtautuminen on vaikuttanut siihen, että säteilytetyt elintarvikkeet ovat joissain maissa kiellettyjä.