Saasteet Helsinki

Ilmansaasteet huolestuttavat pääkaupunkiseudun asukkaita.

Ilmansaasteiden (pienhiukkaset, typpidioksidi) pitoisuudet Helsingissä häiritsivät osaa aikuisväestöstä.
Naiset, vähän koulutetut, työelämän ulkopuolella olevat, allergiaoireista kärsivät, ilmansaasteille herkät ja kaupungin keskustassa asuvat häiriintyivät ilmansaasteista kotonaan keskimäärin muita väestöryhmiä enemmän.

Saasteet pilaavat lasten hengitysilmaa Helsingissä. Ympäristökeskuksen tutkimuksen mukaan ilmanlaatu on huonointa kehä ykkösen vierellä.

Kaupungeissa ruuan kasvatus herättää usein kysymyksen siitä, voiko kaupungissa tuotettu ruoka olla puhdasta ja terveellistä. Nyrkkisääntönä saasteiden osalta voi pitää, että ilmansaasteet ovat syötävien kasvien suhteen pienempi paha kuin maaperän saastuneisuus.

Kasvit keräävät ilmasta raskasmetalleja ja polyaromaattisia hiilivetyjä, mutta enimmäkseen ne jäävät pölynä kasvien pinnalle, ja ovat pestävissä pois. Varsinkin leveälehtiset kasvikset olisi aina syytä huuhdella ennen käyttöä.

Maaperässä olevista raskasmetalleista varsinkin kadmium kerääntyy kasvien juuriin. Myös lyijyä on maaperässä monin paikoin jäänteenä ajalta, jolloin bensiineissä oli lyijyä. Lyijy ei juurikaan liiku maaperästä kasveihin, mutta kasvisten tarkka kuoriminen ja peseminen on tarpeen.

Hedelmien ja marjojen raskasmetallipitoisuudet ovat yleensä pieniä, sillä kasvien sisällä myrkkyjä kulkee juurista versoon ja eteenpäin varsin vähän. Sieniin raskametallit keräytyvät, ja esimerkiksi Helsingin metsiköistä kerätyistä sienistä on löytynyt raskasmetalleja yli suositusarvojen.

Elintarvikevirasto suosittelee luomukeruutuotteille sadan metrin etäisyyttä vilkasliikenteisistä teistä, ja pienemmistä teistä 10 – 50 metrin etäisyyttä. Tällaiset turvaetäisyyksien noudattaminen kaupungissa ei kuitenkaan aina ole mahdollista, vaikka ne varmasti ovatkin hyviä sääntöjä myös omia kasviksia kasvatettaessa.