Galatalaiskirjeen selitys.
W40110033 Galatalaiskirjeen selitys. Suom. A.E. Koskenniemi. Turku 1932 (SLEY). - In epistolam S.Pauli ad Galatas commentarius ex praelectione D. Martini Lutheri collectus. [1531] 1535. WA 40,1,15-688; 40,2,1-84.
Olemme jälleen Herran nimessä ryhtyneet selittämään Paavalin Galatalaiskirjettä, emme esittääksemme mitään uutta tahi tuntematonta, koska koko Paavali Jumalan armosta nyttemmin on teille tunnettu ja keskuuteenne levinnyt, vaan siksi, niinkuin tämän tästä muistutan, että on lähellä suuri vaara: perkele käy käsiksi puhtaaseen oppiin ja tuo jälleen keskuuteemme tekojen ja ihmissääntöjen opin.
Siksipä on erittäin hyödyllistä, että uskonoppi säilytetään sitä yleisesti ja ahkerasti lukemalla ja kuulemalla. Ja vaikka sitä tutkittaisiin ja perinpohjin opeteltaisiin miten paljon tahansa, ei ole kuitenkaan kuollut vastustajamme, perkele, joka aina käy ympäri ja yrittää niellä meidät; samaten elää yhä vielä lihamme, ja sitä paitsi ahdistavat ja painavat meitä kaikki kiusaukset joka taholta.
Tätä oppia ei siis milloinkaan voida kylliksi tutkia eikä mieliin teroittaa. Sen kukistuessa ja hukkuessa totuuden tunto kukistuu ja hukkuu; sen kukoistaessa taasen kaikki hyvä, hurskaus, todellinen jumalanpalvelus, Jumalan kunnia ja varma tieto kaikista elämänmuodoista ja asioista kukoistaa.
Me tahdomme siis, ettemme olisi toimettomia, jälleen aloittaa siitä, mihin lopetimme, tuon sanan mukaisesti: »Kun ihminen on lopettanut, aloittakoon jälleen alusta».
W40110033 Galatalaiskirjeen selitys. Suom. A.E. Koskenniemi. Turku 1932 (SLEY). - In epistolam S.Pauli ad Galatas commentarius ex praelectione D. Martini Lutheri collectus. [1531] 1535. WA 40,1,15-688; 40,2,1-84.
Olemme jälleen Herran nimessä ryhtyneet selittämään Paavalin Galatalaiskirjettä, emme esittääksemme mitään uutta tahi tuntematonta, koska koko Paavali Jumalan armosta nyttemmin on teille tunnettu ja keskuuteenne levinnyt, vaan siksi, niinkuin tämän tästä muistutan, että on lähellä suuri vaara: perkele käy käsiksi puhtaaseen oppiin ja tuo jälleen keskuuteemme tekojen ja ihmissääntöjen opin.
Siksipä on erittäin hyödyllistä, että uskonoppi säilytetään sitä yleisesti ja ahkerasti lukemalla ja kuulemalla. Ja vaikka sitä tutkittaisiin ja perinpohjin opeteltaisiin miten paljon tahansa, ei ole kuitenkaan kuollut vastustajamme, perkele, joka aina käy ympäri ja yrittää niellä meidät; samaten elää yhä vielä lihamme, ja sitä paitsi ahdistavat ja painavat meitä kaikki kiusaukset joka taholta.
Tätä oppia ei siis milloinkaan voida kylliksi tutkia eikä mieliin teroittaa. Sen kukistuessa ja hukkuessa totuuden tunto kukistuu ja hukkuu; sen kukoistaessa taasen kaikki hyvä, hurskaus, todellinen jumalanpalvelus, Jumalan kunnia ja varma tieto kaikista elämänmuodoista ja asioista kukoistaa.
Me tahdomme siis, ettemme olisi toimettomia, jälleen aloittaa siitä, mihin lopetimme, tuon sanan mukaisesti: »Kun ihminen on lopettanut, aloittakoon jälleen alusta».
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tohtori Martti Lutherin alkulause
Minusta tuntuu miltei uskomattomalta, että pyhän Paavalin galatalaisille lähettämää kirjettä julkisesti selittäessäni olen ollut niin monisanainen, kuin tämä kirja osoittaa.
Tunnen kuitenkin omikseni kaikki ne ajatukset, jotka havaitsen tähän kirjaan veljien näin ahkerasti muistiin merkitsemiksi: minun on siis tunnustaminen julkisessa esityksessä puhuneeni kaiken sen, ehkäpä enemmänkin.
Sydämessäni näet vallitsee tämä ainoa oppi: Kristuksen usko. Siitä minun jumaluusopillinen ajatteluni öin ja päivin lähtee, sen kautta kulkee ja siihen palajaa, mutta siitä huolimatta tunnen käsittäneeni vain mitättömiä, vaivaisia aakkosen tapaisia, ikään kuin sirpaleita siitä viisaudesta, joka on niin korkea, niin laaja, niin syvä.
Siksipä minua hävettääkin julkaista nämä puutteelliset ja ponnettomat selitykseni niin suuren apostolin ja Jumalan valitun välikappaleen kirjeeseen.
Häpeilemisestä luopumaan ja häpeämättömään rohkeuteen minua kuitenkin pakottaa se ääretön ja kauhistava pyhän häpäisy ja iljetys, joka Jumalan seurakunnassa aina on raivonnut ja yhä vieläkin raivoaa ainoaa lujaa kalliota vastaan, joksi vanhurskautusoppia sanomme: ...
... me emme ole itsestämme - emme tietysti siis tekojemmekaan nojalla, jotka ovat meitä itseämme vähemmät ...
***) - ... vaan me olemme toisen, Jumalan ainosyntyisen Pojan, Jeesuksen Kristuksen, kautta lunastetut synnistä, kuolemasta ja perkeleestä ja saaneet lahjaksi iankaikkisen elämän.