Olen ihastunut yhteen erittäin ihanaan tyttöön ja samalla huomannut pari hyvin erikoista asiaa ihastumisesta.
Ihan kun musta ois tullu riippuvainen tän tytön huomiosta... kyseessä on siis työpaikkaihastus ja musta on alkanu tuntumaan, että joka päivä on edes jossain muodossa pakko päästä jollain lailla tekemisiin tän ihastuksen kanssa; oli se sitten katseiden kohtaaminen ja hymyileminen tai (vielä parempaa) pieni hetki jolloin ehtii jutella vähän. Jos en koko päivänä ole tekemisissä tän tytön kanssa tuntuu siltä, että päivä olisi mennyt hukaan ja sitte oon ihan masiksessa. Mutta jos taas ollaan juteltu ja moikkailtu niin oon onneni kukkuloilla ja paljon toivoa täynnä. Tällä hetkellä tällä ihmisellä on suurempi valta muhun kun kenelläkään mulla. Periaatteessa hänestä johtuu olenko iloinen vai alakuloinen. Miten on mahdollista, että yhdellä ihmisellä on näin suuri vaikutus mun elämään, vaikka hän ei edes tiedä sitä?
Lisäksi olen huomannut että tulkitsen jokaisen hänen toimensa (eleet ja sanat). Mitä mahtaa tarkoittaa se, että hän vilkaisee minua hermostuneen näköisenä? Joka toinen päivä se tarkoittaa sitä, että hän myös on ihastunut minuun, mutta ei halua sen näyttävän niin itsestäänselvältä ja joka toinen taas sitä, että hän aavistaa minun olevan ihastunut häneen ja tuntee olonsa kiusalliseksi lähelläni (yrittää jarrutella yksipuoleista ihastusta). Tai miksi hän joinain päivinä katsoo suoraan silmiin ja sanoo pirteästi "huomenta" ja joskus saattaa kännykkää näprätessä edes minuun katsomatta vain nopeasti huikata "moi". Mitä tarkoittaa se, että hän kulkee ohitseni ja hymyilee... pitääkö hän minusta? Mutta toisaalta... tää tyttö hymyilee lähes aina... sen takia mä siitä niin paljon pidänkin. Jostain syystä arvioin hänen mahdollista kiinnostusta myös siitä istuuko hän minuun päin selin vai kasvotusten ruokatunnilla (syömme eri pöydissä). Kaikki tulee analysoitua tarkasti.
Pidän tästä tytöstä vaan niin paljon. En halua, että hän tuntee olonsa ahdistuneeksi lähelläni... enkä edes tiedä tunteeko. Kaikki saatta olla vain kuvitelmaa oman pääni sisällä... jokapäiväistä "rakastaa, ei rakasta, rakastaa..." -arvuuttelua. Miksi tän pitää olla näin vaikeeta? Haluaisin vain olla hänen kanssaan ja tehdä hänet onnelliseksi... mutta ei hän edes tiedä että ajattelen häntä lähes joka hetki... aavistaa kuitenkin ehkä että olen kiinnostunut, niin usein olen vilkuillut.
Onko muut ihastuneet huomanneet tällaista raastavaa arvuuttelua? Tai selvää riippuvuutta?
PS. Kumpa saisin sut vierelleni nukkumaan
PS 2. Teksti saatta olla hieman epäselvästi jäsennelty, koska kirjoitin vaan mind flow:ta ja olen väsynyt... ja ihastunut :)
Ihan kun musta ois tullu riippuvainen tän tytön huomiosta... kyseessä on siis työpaikkaihastus ja musta on alkanu tuntumaan, että joka päivä on edes jossain muodossa pakko päästä jollain lailla tekemisiin tän ihastuksen kanssa; oli se sitten katseiden kohtaaminen ja hymyileminen tai (vielä parempaa) pieni hetki jolloin ehtii jutella vähän. Jos en koko päivänä ole tekemisissä tän tytön kanssa tuntuu siltä, että päivä olisi mennyt hukaan ja sitte oon ihan masiksessa. Mutta jos taas ollaan juteltu ja moikkailtu niin oon onneni kukkuloilla ja paljon toivoa täynnä. Tällä hetkellä tällä ihmisellä on suurempi valta muhun kun kenelläkään mulla. Periaatteessa hänestä johtuu olenko iloinen vai alakuloinen. Miten on mahdollista, että yhdellä ihmisellä on näin suuri vaikutus mun elämään, vaikka hän ei edes tiedä sitä?
Lisäksi olen huomannut että tulkitsen jokaisen hänen toimensa (eleet ja sanat). Mitä mahtaa tarkoittaa se, että hän vilkaisee minua hermostuneen näköisenä? Joka toinen päivä se tarkoittaa sitä, että hän myös on ihastunut minuun, mutta ei halua sen näyttävän niin itsestäänselvältä ja joka toinen taas sitä, että hän aavistaa minun olevan ihastunut häneen ja tuntee olonsa kiusalliseksi lähelläni (yrittää jarrutella yksipuoleista ihastusta). Tai miksi hän joinain päivinä katsoo suoraan silmiin ja sanoo pirteästi "huomenta" ja joskus saattaa kännykkää näprätessä edes minuun katsomatta vain nopeasti huikata "moi". Mitä tarkoittaa se, että hän kulkee ohitseni ja hymyilee... pitääkö hän minusta? Mutta toisaalta... tää tyttö hymyilee lähes aina... sen takia mä siitä niin paljon pidänkin. Jostain syystä arvioin hänen mahdollista kiinnostusta myös siitä istuuko hän minuun päin selin vai kasvotusten ruokatunnilla (syömme eri pöydissä). Kaikki tulee analysoitua tarkasti.
Pidän tästä tytöstä vaan niin paljon. En halua, että hän tuntee olonsa ahdistuneeksi lähelläni... enkä edes tiedä tunteeko. Kaikki saatta olla vain kuvitelmaa oman pääni sisällä... jokapäiväistä "rakastaa, ei rakasta, rakastaa..." -arvuuttelua. Miksi tän pitää olla näin vaikeeta? Haluaisin vain olla hänen kanssaan ja tehdä hänet onnelliseksi... mutta ei hän edes tiedä että ajattelen häntä lähes joka hetki... aavistaa kuitenkin ehkä että olen kiinnostunut, niin usein olen vilkuillut.
Onko muut ihastuneet huomanneet tällaista raastavaa arvuuttelua? Tai selvää riippuvuutta?
PS. Kumpa saisin sut vierelleni nukkumaan
PS 2. Teksti saatta olla hieman epäselvästi jäsennelty, koska kirjoitin vaan mind flow:ta ja olen väsynyt... ja ihastunut :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huh.. Nyt kuulosti aivan samalta, kuin oma käytökseni erästä miestä kohtaan. Tunnistan hymyilyn kuin myös aamuiset episoditkin. Sikäli hauska sanoa, että itsekin toimit välillä samoin tavoin, kävelet ohi katse tiukasti eteen suunnattuna, välttelet välillä tietoisesti katsettani kun taas seuraavassa hetkessä pistät hienovaraisesti kaiken hurmaamistaitosi yhteen katseeseen tai yrität saada minut nauramaan.
Mikäli satut olemaan kyseinen henkilö, olet tulkinnut aivan oikein. Ja näemmä itsekin olen. Katson sinua välillä hermostuneesti, koska en halua että muut tajuavat niin selvästi. Jännittyneisyys lähinnä on halua koskea, mutta yritän sulkea sen mielestäni, olet muuten erityisen hurmaava punastuessasi.
Tiedän! Joskus välttelen katsetta, koska en halua että ihastuminen olisi niin obvious. Saattaisit pelästyä. On niin ihana nähdä töissä joka päivä. Ja olet itsekin todella suloinen punastuessasi, sitä tapahtuu aika usein :)
Huomasin kuinka katsoit minua perjantaina... ja katseemme kohtasi. Kiitos siitä, se pelasti päiväni. Ken tietää saatan lähestyä sinua ihan lähiaikoina... toivottavasti olet mukana jutussa.
Tuttua, niin tuttua. Mä huomaan tulevani niin onnelliseksi hänen kanssaan juttelusta. Se tuntuu tosiaan riippuvuudelta, koska mua vähän aina harmittaa, jos on joku päivä osan päivästä jotain sellaista menoa, että ei oo ees kunnon mahdollisuutta päästä juttelemaan hänen kanssaan. Pitäisi kyllä suhtautua jotenkin toisin, ajatella vaikka, että sitten on aina niin ihana vihdoin päästä juttelemaan hänen kanssaan. Mä pohdin myös kaikkia pieniä juttuja ja yritän arvailla mitä hän oikein tuntee. Sama "rakastaa, ei rakasta" menee päässä. Mulle ei yleensä kehity mihinkään suoranaisia riippuvuuksia, niin tämän kanssa olen ollut niin suossa :) On kuin ainainen laskuhumala ilman häntä. Sitten, kun hänen kanssaan saa jutella on ihan ihme olo. Sydän hakkaa ja hymyilyttää. Itseänikin vaan naurattaa tämä oma hulluus, tuntuu nimittäin tosi hullulta :) hullun ihastuneelta :) enkä muuten kai ole edes näyttänyt hänelle miten hyvän tunteen se hänen kanssaan juttelu saa aikaan. Paitsi jos on huomannut jo :)