Asian vierestä!?

Esikoista odotan ja mulla oli aluksi mielessä että sitten pidetään ristiäiset. Mieheni ei halua ja asiasta sitten juteltua niin me pidetään nytten sitten nimiäiset eli lapsemme saa sitten itse päättää mihin alkaa uskomaan. Mulle tuo ei ollut mikään suurempi juttu koska en ole niin kauhean uskovainen.

Riita on varmaan silloin edessä jos toinen on oikea uskovainen eli on siinä muutenkin mukana kuin kirjoilla. Mutta kaipa sitä silloin puolisonsa valitsee sen mukaan.

Olen tuota asiaa nyt vasta itse miettinyt ja onhan se kyllä aika hassua että liitetään kirkkoon vaikkei toisella ole asiasta mitään hajua. Ja sitten kasvatetaan niin ettei muista uskonnoista puhuta yhtään mitään. Peruskoulun uskontotunnitkin olivat sitä pääsiäistä, joulua ym. Tavallaan aivopesua. Aivopesu on nyt kyllä turhan jyrkkä sana mutta tiedätte varmaan mitä ajan takaa.

minä kuulun kirkkoon, samoin mieheni, mutta emme ole ollenkaan uskovaisia. Minä melkeimpä ateisti. Mieheni haluaa silti ehdottomasti ristiäiset, osittain varmaan siitäkin syystä että sukuun kuuluu pappi, joka on hoitanut kaikki vihkimiset yms..Minä taas haluaisin nimiäiset ettei käy samoin kuin minulla, aina ollut ev.lut ilman mitään tarkoitusta. Kai tässä sitten painostuksen mukaan mennään... :(

Riippuu kai siitä, onko kyse oikeasti uskonasiasta vai ei.

Jos on, niin vaimosi mielestä tämä on hyvin tärkeä, henkilökohtainen asia. Ja jos et itse usko, eikö ole samantekevää, vaikka lapsi kuuluukin kirkkoon? Ei kirkkoon kuuluminen ketään uskovaiseksi tee, se ei näy mitenkään lapsen elämässä, jos eivät vanhemmat sitä halua. Lapsi voi isompana erota kirkosta, jos niin haluaa. Niin todennäköisesti tekeekin, jos ei itse henkilökohtaisesti usko kirkon oppeihin.

Mielestäni ei kannata tehdä asiasta riitaa. Lapsi ei kuitenkaan pysty itse päättämään ennen kuin aikuisena. Lapsuudessa/nuoruudessa voi tuntua tärkeältä kuulua kirkkoon esim. rippileirin takia, kun suurin osa (vielä toistaiseksi) kirkkoon kuuluu. Ajattelevat lapset kyseenalaistavat uskonasiatkin jossain vaiheessa! Vaikka olisivat kuinka kristillistä kasvatusta saaneet. Tässä kun ei varmaankaan ole kysymys mistään herätysliikkeestä tai ääriuskovaisuudesta?

Jos et itse siis usko, olet ehkä hiukan suvaitsevaisempi, kun perustat maailmankatsomuksesi omiin näkemyksiisi ja kokemuksiisi, etkä siihen, mitä jossakin kirjassa sanotaan. Itse suosittelisin riidan välttämistä; et ole tossun alla vaikka antaisit tässä asiassa periksi. Lapsi kun ei kasteessakaan "liity" tähän uskontoon; kyse on perinteestä, joka useimmille on tärkeämpi kuin itse usko.

Itse ainakin uskon, että ihminen voi uskoa Jumalaan vain henkilökohtaisesti, riippumatta siitä kuuluuko kirkkoon tai ei. Tai mihin uskontoon hyvänsä.

Tietysti voit perustella vaimollesi, miksi et toivo lastasi kastettavan. Hanki ja tarjoa tietoa vaimollesi nimiäsistä, voihan olla että tällainen juhlatilaisuus voi olla syynä kirkkoon liittämiseen. Jonkinlainen juhla kun on paikallaan lapsen synnyttyä :)