Olitko se sinä?

Oletko sinä se, joka rakastaa minua, kun minulla on paha olla?
Oletko sinä se, joka jaksaa kuunnella, kun huoli sydäntäni painaa?
Oletko sinä se, joka ei hylkää minua, kun minä sairastun, enkä voi liikkua?
Oletko sinä se, joka rinnallani seisoo, kun surun myrskyt pyyhkivät ylitseni, kun ihmiset loukkaavat minua sanoillaan, kun kukaan ei vastaa tänään puhelimeen, kun haluaisin kertoa, että sydämeeni sattuu?
Oletko sinä se, joka jätit minut yksin, kun minä masennuin? Sekö sinä olit, joka et tullut kotiin yöksi, vaikka itkien sitä sinulta anoin?
Olitko sinä se, joka jätti minut yksin lapsen kanssa teho-osastolle, etkä valvonut vuoteen äärellä?
Olitko se sinä, joka aina sait nukkua aamuisin, eikä untasi saanut häiritä koskaan?
Olitko se sinä, joka jätit minut lohdutusta vaille, kun veljeni yritti itsemurhaa ja talomme oli samana päivänä täynnä syntymäpäivävieraita?
Sekö sinä olit, joka jatkoit juhlia, kuin minuun ei olisi sellainen sattunutkaan?
Ja kun vielä tarkoin muistelen, niin olitko se sinä, joka halusit minusta avioeron, kun sairastuin, koska en aiemminkaan ollut mielestäsi mitään?
Ja olisitko se ollut sinä, joka vammauduttuani sanoit minulle, kaikki on sinun syytäsi?
Niin, sellainen sinä olit.

Oletko sinä lukija sellainen, joka syyttää toista, eikä näe itsessään mitään vikaa? Onko sinunkin "rakkautesi" sellainen, joka hylkää? Kysyn vielä uudestaan tarkistaakseni, olitko se todellakin sinä, joka kehuit minulle vieraita puolisoja, puolituttuja naapureita, kuljit missä halusit, tulit jos huvitti? Ohititko lastesi pyynnöt, salasit salatut tekosi, särjit sinua rakastavien sydämet? Sinä se olit, vai olitko se sinä vai joku muu?
Jos sinä olet käy käynyt sen lähteen luona, jossa joku tekee itsemurhan, jos sen lähteen luo olet käynyt, jossa ihmisellä on niin paha olla, että hän ampuu toisen ihmisen. Oletko käynyt sen lähteen luona, jossa vanhemmat satuttavat lapsiaan ja jättävät lapset yksin? Ja oletko katsonut sellaista lasta silmiin, jota on joku käyttänyt hyväksi? Oletko katsonut häntä silmiin, joka ei tuskaltaan voi seistä, ei istua, ei puhua? Oletko nähnyt sen lapsen, jonka äiti on kuollut ja isä juonut juuri itsensä hautaan? Minä kysyn sinulta, missä sinä olit silloin, kun isä löi äitiä tai äiti isää? Missä sinä olit, kun lapset jätettiin yksin ja vanhemmat joivat jossain? Missä sinä olit, kun naapurisi huutaa seinän läpi apua?

Entä missä sinä olit silloin, kun minun suruni oli niin suuri, ettei enää yhtään sanaa ollut jäljellä? Missä sinä olit?
Kun Jeesus tulee, kerrotko, että olit hienolla loma-asunnollasi tai kalliilla sukellusmatkalla? Olitko kenties shoppailemassa, syömässä tai muuten vain ajelit hienolla autollasi, kun huonompi oli juuri huollossa?
Niin, missä sinä olit, kun minulla oli hätä?
Eivätkö nämä ole juuri niitä ihmisiä, joita Jeesus haluaa meidän näkevän, kuulevan ja kaiken lisäksi vielä auttavan? Suljetko sinä silmäsi ja korvasi minun nälältä, janolta, alastomuudelta, miltä tahansa vaikeudelta? Oletko sinä iloinen, ettet sinä ole tuo toinen, mutta entäpä, jos joku päivä oletkin? Ajatteletko silloin, missä sinun rakkautesi oli, mammonassa vai siellä missä sitä olisi oikeasti tarvittu?
jatkuu:
7183
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Ja kun kaikki nämä ja tuhat muuta pahaa asiaa olet käynyt läpi. Niin väitätkö vielä, että sinussa elää Jeesuksen antama Rakkaus? Vieläkö väität olevasi ylhäältä, siis todella ylhäältä käsin uudestisyntynyt ja että pahat tekosi ovat kuolleet ja että olet jättänyt ne Jeesuksen ristin juurelle? Ja ettet se ollut juuri sinä, joka suljit silmäsi näkemästä minun hätääni?
Minä sanon sinulle, että jos sinä olet katsonut pahaa silmästä silmään, olet kohdannut ihmisen. Mutta jos sinä kaiken kokemasi pahan jälkeen voit antaa kaiken anteeksi ja jatkaa matkaasi vapaana Kristuksessa, niin sitten voit väittää olevasi uudestisyntynyt ja se voi jopa olla kohdallasi täysin totta. Sanon sinulle, sitten olet tullut perille Jumalan valtakuntaan.
Vain ihminen tekee toiselleen pahaa. Jeesus ei satuta ketään, vaan ihminen on itse se paha. Jokainen, joka sulkee silmänsä toisen kärsimykseltä on vielä oman lihansa vanki, mutta joka kykenee kärsimänsä pahankin jälkeen auttamaan ja rakastamaan, on löytänyt aidon rakkauden, joka tekee ihmisen terveeksi ja vapaaksi. Ei ole eroa pahalla ja pahalla, vaan se ero on pahalla ja hyvällä. Sinä joko teet oikein tai sitten teet väärin. Kumpaa sinä oikeasti palvelet, Jeesusta vai pahaa, joka maanpäällä mellastaa?
Oletko sinä itse se paha? Toivottavasti et! Älköön kukaan toista ihmistä, lähimmäistään kaltoinkohteleva enää koskaan väittäkö olevansa uskovainen ja jos väittää, niin hän on itse per....stä. Jos Jumalakaan ei erottaisi pahaa hyvästä, niin koko usko olisi silloin turha. Kauanko te jatkatte tällaista elämää, että kaikki vain annetaan anteeksi?

Äänestä
  • Ehei, en ole vanhoillislestadiolainen.

    Äänestä

Anteeksianto tarvitsee jokainen. On totta, että hirvittävän pahaa terveyteen kohdistunutta tekoa on vaikea antaa anteeksi. Jos ihminen ei luovu pahoista teoistaan, hänelle käy huonosti. Ei ihminen voi jatkaa tekojaan sillä mielin, että voinhan sen sitten anteeksi pyytää. Jos tieten tahtoen haluaa toisen terveyttä vaarantaa, ihminen on kovin paatunut jo ja miten käynee sellaiselle lopulta. En usko Jumalan katsovan sellaista hyvällä silmällä.

Äänestä

hghfghfhg, näin on Jumala ei varmasti katso hyvällä sellaista touhua. Monesti uskon "varjolla" saa paha mellastaa mielin määrin ja sitten väitetään salaisten ovien takana synnit anteeksi saaduiksi, mutta entäpä kaikki uhrit, miten heille käy? Kuka sitten heitä auttaa? On niin paljon pahaa mitä tehdään ja yhden pahasta teosta voi leimautua myös koko seurakunta. Mutta on syytä muistaa, että usko itsessään ei ole paha, eikä koko seurakunta, vaan se on ihmisen oma valinta, mitä hän toiselle tekee pahoin ja minusta sellainen, joka sulkee silmänsä, tekee vielä pahemmin.
Ei se ole vain lestadiolaisuus, joiden piireissä tapauksia on tullut julki, vaan tämän kaltainen pahuus on niin tavattoman yleistä ja sen juuri voi olla niin monen sukupolven ketjun takana, että sitä on tavattoman vaikea lähteä purkamaan. Esimerkiksi hyväksikäytöt, pahoinpitelyt, raiskaukset ja muu henkinen väkivalta on maailmanlaajuisesti yleistä, mutta kuka sen mahdollistaa? Ei kukaan muu kuin ihmiset itse?
Onneksi on nyt tullut aika, joilloin pahat teot julistetaan katoilta julki ja kärsineet pääsevät edes jonkinlaiseen vapauteen.
En tiedä onko tällä palstalla ollut avointa keskustelua hyväksikäytöistä, mutta niin paljon se vaikuttaa koko ihmiseen, että tulkaa kaikki esille avoimeen keskusteluun, jossa ei ketään syytetä ja että sellaiset pahat teot tuodaan julki ja ettei kukaan "kieroutunut" pääsisi enää muita satuttamaan. Auttakaa toisianne, sillä Jeesus on heikkojen puolustaja ja väärintekijöille ovat tuomarit, sekä joka maiden omassa laissa, että Jumalan lakien mukaan myös taivaassa. Eikö ole jo kaikkien kärsivien aika päästä vapauteen?

Äänestä

Jeesus haluaa meidän noudattavan maailmassa vallitsevaa esivaltaa eli lakia. Jokainen, joka joutuu rikoksen uhriksi, joko seurakunnan sisällä tai ulkopuolella on oikeutettu saamaan puolustuksen itselleen.
Miettikääpä mitä Jeesus teki sinä aikana, kun Hän oli maanpäällä. Hän ei koskaan tehnyt kenellekkään mitään pahaa, eikä suvainnut, että toisia olisi satutettu. En tiedä mistä sellainen käsitys on syntynyt, onko se jotain ikivanhaa perua, että pahat teot voisi perheen tai sukukuntien sisällä salata?
Jeesushan nimenomaan opetti, että meidän on toteltava lakia ja järjestystä ja verotkin on maksettava sille, kenelle ne kuuluvat.
Älkää uhrit enää jääkö taakkojenne alle, vaan nyt on tullut aika päästää vangitut vapauteen, sillä vapauteen Kristus meidät vapautti, eikä elämään uudelleen orjuuden siteissä.
Koska täällä ei varmaankaan kukaan juuri kirjoita omalla nimellä, niin en voi minäkään kirjoittaa, mutta siitä olen varma, ettei Jumala missään olosuhteissa hyväksy raiskauksia, pahoinpitelyjä, eikä seksuaalista hyväksikäyttöä. Missään kohden raamattua ei sellaiseen ihmisiä kehoiteta. Jeesus ei koskaan hylkää sellaisen uhreiksi joutuneita, vaan uhrien on uskallettava nousta vastustamaan lainrikkojia vastaan, että sellaiset teot saadaan loppumaan.
Tiedän, etteivät uhrit varmaankaan täällä tule esille, mutta sen tiedän, että heitä on todella paljon.
Jaakobin kirje 5:16
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

Mutta tietäkää tämä, että kun ihminen tietää mikä on oikein ja mikä on väärin, että kun hän tietoisesti tekee väärin. Niin hän tekee armon päälle syntiä, eikä Jumalan lain asettama vapaus saa olla yllykkeeksi lihalle. Niin sellaisen synnin päälle, jossa ihminen tietää jo valmiiksi tekevänsä toistuvasti väärin, siis sen synnin päälle ei enää armo ylety. Mikään Jumalan raamatun mukainen opetus ei anna koskaan lupaa satuttaa lähimmäistä, eikä salli pahojen tekojen olla piilossa, eivätkä ne kuittaannut salailuilla.
Kyllä Jumala tuntee myös anteeksiantamuksen veriruskeimpienkin syntien päälle, mutta silloin niistä on tehtävä kertakaikkinen lopullinen parannus. Ja mitään senkaltaisia tekoja ei saa jatkaa.

Äänestä
  • Hyvää varotusta ja muistutusta. Kannatta jokaisen lukea ajatusten kanssa.

    Äänestä

  • >Jumala tuntee myös anteeksiantamuksen veriruskeimpienkin syntien päälle,

    Miksei alle?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


tavallinen kirjoitti:

Oletko sinä se, joka rakastaa minua, kun minulla on paha olla?
Oletko sinä se, joka jaksaa kuunnella, kun huoli sydäntäni painaa?
Oletko sinä se, joka ei hylkää minua, kun minä sairastun, enkä voi liikkua?
Oletko sinä se, joka rinnallani seisoo, kun surun myrskyt pyyhkivät ylitseni, kun ihmiset loukkaavat minua sanoillaan, kun kukaan ei vastaa tänään puhelimeen, kun haluaisin kertoa, että sydämeeni sattuu?
Oletko sinä se, joka jätit minut yksin, kun minä masennuin? Sekö sinä olit, joka et tullut kotiin yöksi, vaikka itkien sitä sinulta anoin?
Olitko sinä se, joka jätti minut yksin lapsen kanssa teho-osastolle, etkä valvonut vuoteen äärellä?
Olitko se sinä, joka aina sait nukkua aamuisin, eikä untasi saanut häiritä koskaan?
Olitko se sinä, joka jätit minut lohdutusta vaille, kun veljeni yritti itsemurhaa ja talomme oli samana päivänä täynnä syntymäpäivävieraita?
Sekö sinä olit, joka jatkoit juhlia, kuin minuun ei olisi sellainen sattunutkaan?
Ja kun vielä tarkoin muistelen, niin olitko se sinä, joka halusit minusta avioeron, kun sairastuin, koska en aiemminkaan ollut mielestäsi mitään?
Ja olisitko se ollut sinä, joka vammauduttuani sanoit minulle, kaikki on sinun syytäsi?
Niin, sellainen sinä olit.

Oletko sinä lukija sellainen, joka syyttää toista, eikä näe itsessään mitään vikaa? Onko sinunkin "rakkautesi" sellainen, joka hylkää? Kysyn vielä uudestaan tarkistaakseni, olitko se todellakin sinä, joka kehuit minulle vieraita puolisoja, puolituttuja naapureita, kuljit missä halusit, tulit jos huvitti? Ohititko lastesi pyynnöt, salasit salatut tekosi, särjit sinua rakastavien sydämet? Sinä se olit, vai olitko se sinä vai joku muu?
Jos sinä olet käy käynyt sen lähteen luona, jossa joku tekee itsemurhan, jos sen lähteen luo olet käynyt, jossa ihmisellä on niin paha olla, että hän ampuu toisen ihmisen. Oletko käynyt sen lähteen luona, jossa vanhemmat satuttavat lapsiaan ja jättävät lapset yksin? Ja oletko katsonut sellaista lasta silmiin, jota on joku käyttänyt hyväksi? Oletko katsonut häntä silmiin, joka ei tuskaltaan voi seistä, ei istua, ei puhua? Oletko nähnyt sen lapsen, jonka äiti on kuollut ja isä juonut juuri itsensä hautaan? Minä kysyn sinulta, missä sinä olit silloin, kun isä löi äitiä tai äiti isää? Missä sinä olit, kun lapset jätettiin yksin ja vanhemmat joivat jossain? Missä sinä olit, kun naapurisi huutaa seinän läpi apua?

Entä missä sinä olit silloin, kun minun suruni oli niin suuri, ettei enää yhtään sanaa ollut jäljellä? Missä sinä olit?
Kun Jeesus tulee, kerrotko, että olit hienolla loma-asunnollasi tai kalliilla sukellusmatkalla? Olitko kenties shoppailemassa, syömässä tai muuten vain ajelit hienolla autollasi, kun huonompi oli juuri huollossa?
Niin, missä sinä olit, kun minulla oli hätä?
Eivätkö nämä ole juuri niitä ihmisiä, joita Jeesus haluaa meidän näkevän, kuulevan ja kaiken lisäksi vielä auttavan? Suljetko sinä silmäsi ja korvasi minun nälältä, janolta, alastomuudelta, miltä tahansa vaikeudelta? Oletko sinä iloinen, ettet sinä ole tuo toinen, mutta entäpä, jos joku päivä oletkin? Ajatteletko silloin, missä sinun rakkautesi oli, mammonassa vai siellä missä sitä olisi oikeasti tarvittu?
jatkuu:

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu