Tarinani ja kokemukseni.
Tänään:
Olen 31 vuotias kolmen pienen ihanan lapsen isä. On omakotitalot, autot, omat yritykset kaunis vaimo ym ym. Elämä juuri sellaisella tolalla kuin haaveilin 15 vuotta aiemmin, tai oikeastaan 10 v sitten.
Seksin saralla olen saanut kunnian kokea 13 eri naista, ja yhden miehen(kokeilu).
10v sitten:
Olin neitsyt ja tolkuttoman ujo ammattikoulun käynyt poika, omistin auton ja työpaikan. Auton ikkunasta ketselin kauniita tyttöjä. Asuin vanhempieni luona ja tulevaisuus voimakkaan ujouteni vuoksi näytti hyvin synkältä, olin ajoittain hieman masentunutkin, kun en uskaltanut tehdä koskaan aloitteita, en naisten kanssa enkä muutoinkaan elämää eteenpäin vievien asioiden kanssa esim. ensiasunto ym.
Olin tapaillut netin kautta tyttöjä jonkin verran mutta kaikki tapaamiset olivat menneet puihin ujouteni vuoksi.
Yhtenä päivänä kaikki muuttui kun(muistaakseni netin kautta) tapasin tytön joka asui 100km päässä minusta, kävin yhtenä arki-iltana hänen luonaan, hän oli 18 vuotias ja hyvin halukas harrastamaan seksiä. Sinä iltana pankki räjähti ja pääsin eroon poikuudestani, ollessani silloin 22v. Siitä yllättäen aukesi pato ja olin heti kahden päivän kuluttua kaatamassa jo toista tyttöä(tai hän minua). Siitä tosin tuli pidempi aikainen suhde joka oli hyvin epäterve, mutta ei siitä sen enempää...
Kun tämä suhde loppui kolmen vuoden kuluttua, muutin vuokralle kaupungin keskustaan. Koin sen kesän aikana unohtumattomia kokemuksia seksielämässä, niitä voin vanhana muistella kiikkustuolissa!=) Ne kokemukset, kun minua esim ravintoiaillan jälkeen tullaan pyytämään yöseuraksi, rakensivat itsetuntoani aivan eri sfääreihin. Tiesin olevani haluttava, osasin puhua ja naurattaa tyttöä, silloin vasta aloin elää.
Sinä samana kesänä löysin nykyisen vaimoni jonka kanssa meillä on kolme lasta ja elämä on todella hienosti. Parisuhteemme ja perheemme on mielettömän kaunis. Olen onnellinen.
Tämän kaiken muutoksen elämässäni mahdollisti se, että revin jostain syvältä sisimmästäni epätodelliselta tuntuvan rohkeuden irti, laitoin itseni kokonaan peliin. Avaan suuni juuri siinä paikassa jossa selässä valuu kylmä hiki ja polvia paleltaa! Kun sen on kerran tehnyt ja mitä luultavimmin tavoitteessa epäonnistunut, niin voi kuitenkin painua kotiin todella ylpeänä itsestään. Vaikkain se tyttö pitäisikin omituisena ja erikoisenä häirikkönä. Seuraavalla kerralla suun avaaminen vastaavassa paikassa on jo paljon helpompaa. Tiedän sen. Sen kautta oppii aloittamaan keskusteluja ja uskaltaa laittaa itsensä täysin likoon.
Minulla meni reaalielämässä(ei netissä) monta kertaa puihin lähestymisyritykset, vaikka olin niitä valmistellut parhaillaa monta kuukautta. Mutta kuitenkin joka kerta käännyin pois voittajana, olin voittanut ujouteni ja itseni. Vaikeki se juuri silloin siltä ehkä tuntunutkaan.
Katsoin pari viikkoa sitten elokuvan "Koti eläintarhassa", siinä kuvataan loppuvaiheessa hyvin juuri tuo rohkeuden merkitys.
Elokuvassa 20 sekunnin mittainen rohkeuden löytäminen itsestä, päättyy tietysti hollywood-tyyliin auringonlaskuun ja suudelmiin. Vaikkei se niin aluksi päätykään, niin joskus se päättyy, kun on tarpeeksi harjoitellut.
Ujot: Laittakaa itsenne täysin peliin, siinä ei häviä mitään, joka kerta poistuu voittajana vaikka sen erän häviääkin!
ps. Kun minä "sain" ensimmäisen kerran, minulla oli naama täynnä finnejä.
Tänään:
Olen 31 vuotias kolmen pienen ihanan lapsen isä. On omakotitalot, autot, omat yritykset kaunis vaimo ym ym. Elämä juuri sellaisella tolalla kuin haaveilin 15 vuotta aiemmin, tai oikeastaan 10 v sitten.
Seksin saralla olen saanut kunnian kokea 13 eri naista, ja yhden miehen(kokeilu).
10v sitten:
Olin neitsyt ja tolkuttoman ujo ammattikoulun käynyt poika, omistin auton ja työpaikan. Auton ikkunasta ketselin kauniita tyttöjä. Asuin vanhempieni luona ja tulevaisuus voimakkaan ujouteni vuoksi näytti hyvin synkältä, olin ajoittain hieman masentunutkin, kun en uskaltanut tehdä koskaan aloitteita, en naisten kanssa enkä muutoinkaan elämää eteenpäin vievien asioiden kanssa esim. ensiasunto ym.
Olin tapaillut netin kautta tyttöjä jonkin verran mutta kaikki tapaamiset olivat menneet puihin ujouteni vuoksi.
Yhtenä päivänä kaikki muuttui kun(muistaakseni netin kautta) tapasin tytön joka asui 100km päässä minusta, kävin yhtenä arki-iltana hänen luonaan, hän oli 18 vuotias ja hyvin halukas harrastamaan seksiä. Sinä iltana pankki räjähti ja pääsin eroon poikuudestani, ollessani silloin 22v. Siitä yllättäen aukesi pato ja olin heti kahden päivän kuluttua kaatamassa jo toista tyttöä(tai hän minua). Siitä tosin tuli pidempi aikainen suhde joka oli hyvin epäterve, mutta ei siitä sen enempää...
Kun tämä suhde loppui kolmen vuoden kuluttua, muutin vuokralle kaupungin keskustaan. Koin sen kesän aikana unohtumattomia kokemuksia seksielämässä, niitä voin vanhana muistella kiikkustuolissa!=) Ne kokemukset, kun minua esim ravintoiaillan jälkeen tullaan pyytämään yöseuraksi, rakensivat itsetuntoani aivan eri sfääreihin. Tiesin olevani haluttava, osasin puhua ja naurattaa tyttöä, silloin vasta aloin elää.
Sinä samana kesänä löysin nykyisen vaimoni jonka kanssa meillä on kolme lasta ja elämä on todella hienosti. Parisuhteemme ja perheemme on mielettömän kaunis. Olen onnellinen.
Tämän kaiken muutoksen elämässäni mahdollisti se, että revin jostain syvältä sisimmästäni epätodelliselta tuntuvan rohkeuden irti, laitoin itseni kokonaan peliin. Avaan suuni juuri siinä paikassa jossa selässä valuu kylmä hiki ja polvia paleltaa! Kun sen on kerran tehnyt ja mitä luultavimmin tavoitteessa epäonnistunut, niin voi kuitenkin painua kotiin todella ylpeänä itsestään. Vaikkain se tyttö pitäisikin omituisena ja erikoisenä häirikkönä. Seuraavalla kerralla suun avaaminen vastaavassa paikassa on jo paljon helpompaa. Tiedän sen. Sen kautta oppii aloittamaan keskusteluja ja uskaltaa laittaa itsensä täysin likoon.
Minulla meni reaalielämässä(ei netissä) monta kertaa puihin lähestymisyritykset, vaikka olin niitä valmistellut parhaillaa monta kuukautta. Mutta kuitenkin joka kerta käännyin pois voittajana, olin voittanut ujouteni ja itseni. Vaikeki se juuri silloin siltä ehkä tuntunutkaan.
Katsoin pari viikkoa sitten elokuvan "Koti eläintarhassa", siinä kuvataan loppuvaiheessa hyvin juuri tuo rohkeuden merkitys.
Elokuvassa 20 sekunnin mittainen rohkeuden löytäminen itsestä, päättyy tietysti hollywood-tyyliin auringonlaskuun ja suudelmiin. Vaikkei se niin aluksi päätykään, niin joskus se päättyy, kun on tarpeeksi harjoitellut.
Ujot: Laittakaa itsenne täysin peliin, siinä ei häviä mitään, joka kerta poistuu voittajana vaikka sen erän häviääkin!
ps. Kun minä "sain" ensimmäisen kerran, minulla oli naama täynnä finnejä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mun tapauksessani kyse on jostain paljon pahemmasta kuin ujoudesta. Pääsin sentään kuin ihmeen kaupalla vihdoinkin tänä vuonna poikuudestani eroon 23-vuotiaana. Ei se kuitenkaan mitään ratkaissut kun jännitin niin paljon ettei siitä oikein mitään tullut.
Jännittäisin varmasti edelleenkin enkä uskalla vieläkään lähestyä naisia. Mulle se on niin väkinäistä yrittää olla rennosti tuollaisissa tilanteissa eikä siitäkään sitten mitään tule kun yrittää ja ajattelee ihan liikaa.
En näe tulevaisuuttani suhderintamalla ollenkaan valoisana enkä kyllä elämän muissakaan asioissa. Kaikki tuntuu olevan yhtä loputonta alamäkeä. En tiedä miksi edes tulin tänne taas valittamaan kuinka huonosti mulla menee. Tietysti huonomminkin vois olla jos en olisi vieläkään menettänyt poikuuttani. Tulipahan koettua se sentäs jollakin tasolla vaikkei se hyvin mennytkään.
Kai tässä on taas vaihdettava takaisin mielenterveyspalstan puolelle missä mun kuuluu olla ilmeisesti koko loppuelämäni.
monta vitun lautaa teet täällä h0m0
Mukavaa, että olet löytänyt seksikumppaneita ja nautintoa heidän kanssaan. Näin 27-vuotiaana poikuus tallella on vain jotenkin kovin utopistista kuvitella noita halukkaan 18-kesäisen kanssa olemisia. Hienoa kuulla, että olet itsetuntoinen, osaat puhua naisille ja naurattaa heitä.
Munkin ongelma on juuri se että olen älyttömän ujo jätkä.
Tyttöjen kanssa ollessa alkaa osittain pelottamaan, että mitä jos sanon jotain väärin ja kaikki menee päin puita.. Erään tytön kanssa meistä tuli todella läheisiä, yökyläilyä sun muuta, mutta ei koskaan sen enempää. Tämän ansiosta uskallan jo vähän enemmän jutella tyttöjen kanssa.
Minuun pystyy oikeastaan tekemään ensivaikutelman vain kerran, ja tämä tyttö teki sen juuri niinkuin pitikin. Tälläkin hetkellä tuntuu sisältä aika pahalta, koska tyttö olisi juuri se ainoa ketä olen koskaan halunnut, mutta hän on sanonut että pitää minua ainoastaan kaverina.. Aika syvää tekstiä syntyy näin öisin :D
Kavereiden kanssa mennessä tietenkin tulee jonkin verran sitä rohkeutta peliin kun tytteleiden kanssa jutellaan, ja huomaan silloin itsessäni sen että se tuntuu hyvältä olla pelkäämättä, mutta jumanzuikkeli kun päädyn yksin samaan tilaan jonkun tytön kanssa niin se meneekin sitten siihen kuinka hieno päivä tänään onkaan.
Kännissä olen täysi pelimies, lirkuttelen ja larkuttelen tyttöjen kanssa kuin mikäkin panomies ja seuraavana aamuna mietinkin että miten tuo oli edes mahdollista minun luonteellani.. Kerrankin kävelin kadulla tuubatäys ja kaksi tytteliä siinä kyseli että mennääx meille? No kolmenkimppaahan siitä olisi seurannut aivan varmasti, mutta ongelmana oli taas se että toinen tytöistä oli kaverini pikkusisko, ja kaveri lupasi että jos kosken häneen niin jalat katkee.
En siis koittanut onneani, ja jatkoin matkaa kavereiden kanssa josta tytöt vähän suivaantuivat.
Nyt olen 17, ja minulla on ollut vain kerran tyttöystävä, ja sekin suhde meni kareille tiedä minkä takia, ja olen vieläkin pihkassa tähän yhteen tyttöön..
Tällei lohdutuksen sana ujolta tytöltä.. TYTÖTKIN JÄNNITTÄÄ!! Ja ei se jännittäminen tee kestään idioottia eli enemmin mua ainakin tökkii sellanen esittävä "baarirooli" tai porukassa "äijäily." Sellaisia en ainakaan uskalla lähestyä! Plus, ainakaan minä en ajattele, että mies on joku robotti ja jos seksi ei ihan suju, että se ois kauheeta tai este jatkolle! Äääh, seksiin vaaditaan aina kaksi ja ainakin, jos mun kanssa tämmöseen päätyis, niin säätöä se olis varmasti! : D Tärkeintä on olla symppis, kohtelias ja kiva - edes sillä ujolla tavallaan! Kalja jos toinenkin voi tuoda vähän rentoutta, mutta jos ujouden alta paljastuu kusipää, niin kellään ei ole kivaa.. Kannattaa siis olla rohkein mahdollinen oma itsensä! Ja yrittänyttä ei laiteta! : )
ikävä teilata varmasti hyvin harjoiteltu tarina mutta.... tuo on fiktiota. oot oikeesti 22v runkkari :DDD
Moi! Olen 30-vuotias nainen ja kertomuksesi pankin räjähtämisestä kolahti ytimiin. Mussa on monta "vikaa", joista puhevika kuuluu päälle päin ja lyhytkasvuisuus näkyy. Olen alle 145cm pitkä. Kohdallani kyse ei ollut varsinaisesti ujoudesta vaan epävarmuudesta ja muodostamistani ennakkoluuloista. Jos pojilla ja miehillä oli ennakkoluuloja minua kohtaan, niin samoin oli myös minulla heitä kohtaan. Uskoin, etten kelpaa kenellekään romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä. "Kuka nyt tuhlaisi aikaansa minuun, kun helpommallakin pääsee!" Minulla oli myös pelkoja yhdynnän onnistumisesta.
Opin mielestäni melko taitavaksi puhujaksi, jolla sain kiinnitettyä huomion itseeni. Miehet viihtyivät seurassani, mutta kesti kuitenkin tuhottoman kauan vielä oppimisestakin, että tapasin viimein miehen, joka halusi kanssani sänkyyn. Neitsyyden mentyä avautui ikään kuin uusi maailma, mikä oli pysynyt minulta kiinni...
Mitä ujoille ja epävarmoille sanoisin, niin kaikella on aikansa. On aika huomata kasvaneensa ihmisenä, on aika huomata olevansa valmis ottamaan vastuu itsestä ja mahdollisesta kumppanista. Jokaiselle on ottajansa ja jokaiselle on ihminen, joka rakastaa ja haluaa sellaisena kuin on.