Kuuluisa "vastaustekniikka"

Vastaustekniikka, eli johdatus alkeellisiin loogisiin syllogismeihin.

Sääntö (&Määritelmät)
Tosiseikka
Johtopäätös

Tai joskus:

Sääntö
Tosiseikka & johtopäätös

Sääntö: RL 24. luku 1§ Kotirauhan rikkominen. Joka oikeudettomasti [...} tunkeutuu taikka menee salaa tai toista harhauttaen kotirauhan suojaamaan paikkaan [...] on tuomittava kotirauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Määritelmä: RL 24:11 § mukaisesti Kotirauhan suojaamia paikkoja ovat asunnot [...].

Tosiseikka: X on mennyt A:n tietämättä tämän asuntoon.

Johtopäätös: X on tuomittava kotirauhan rikkomisesta.

500 euroa kiitos, lasku tulee perästä.

Eli tuo ensimmäinen neuvo ei siis pidäkään paikkaansa??? Millaista on aristoteleen logiikka????

Voi perse mitä sössöä. Ei pienintäkään tekemistä sen kanssa, että kuolevaisetkin voisivat tajuta. Ei ole kumma, jos käräjien jälkeen ei tiedä onko saanut tuomiota vaiko ei.

Olen kansanopistossa oikislinjalla ja me harjoittelemme käytännössä koko vuoden tuota vastaustekniikkaa juristin opastuksella. Vielä nytkin löytyy jotakin huomautettavaa. Pääsykokeissa on sitten vielä se jännä juttu, että ei riitä pelkästään vastaustekniikan osaaminen, vaan se on pystyttävä kyhäämään n. 40 minuutin aikana, että ehtii vastaamaan joka kohtaan. Itsellä menee yhä puolitoista tuntia.

Tää on se sama teologia koe, johon itse onkin etsittävä vastaus. Ei se hullummaksi tee ellei ylpisty sitten.

Vastaustekniikasta oikeustapaustehtäviin voidaan lähteä liikkeelle oikeudellisen ongelman määrittelystä.

Oikeustapauskysymykseen vastatessa ei ole oleellista luetella riidattomia seikkoja kyseisessä tapauksessa taikka ylipäätään käydä lävitse jo tehtävänannossa kerrottuja asioita. Toki niihin voi vastauksen selkeyden vuoksi lyhyesti viitata.

Oikeudellinen ongelma ilmenee tapauksen riidanalaisissa elementeissä ja niiden oikeudellisessa ulottuvuudessa. Toisin sanottuna oikeudellinen ongelma on tapauskohtaisesti riidanalainen asia, johon on mahdollista saada juridinen ratkaisu pääsykoekirjallisuuden ilmoittamassa laajuudessa ja sen ilmoittamalla tavalla.

Kun oikeudellinen ongelma on määritelty, voidaan ja tuleekin nostaa esiin argumentteja eli (perusteltuja) väitteitä puolin ja toisin, Näiden väitteiden tulee olla juridisia, eli niiden tulee pohjautua oikeusjärjestykseen eikä esimerkiksi vastaajan omaan moraaliin, yhteiskuntafilosofiaan, käytännön mukavuuteen, maalaisjärkeen etc.

Kun vastauksessa on ensin eritelty tapausta koskeva juridinen ongelma(t), esitetty sitä koskeva pääsykoekirjallisuuteen nojaava argumentointi riidanalaisista seikoista, niin kaipaa vastaus enää argumentointiin perustuvan ratkaisuehdotuksen,

Kyseisessä ehdotuksessa on tapaus pelkistetty juridiseksi kysymykseksi (taikka useammaksi), niille esitetään väitteitä puolin toisin ja otetaan oman esittämän perusteella johdonmukainen kanta kyseessä olevaan asiaan.

Toisin sanoen, tee horinoistasi selkeä yhteenveto.

Valmennuskurssilla vstaustekniikkaa opettaneena kyseinen termi tarkoittaa siis lyhykäisyydessään sitä, että

Vastaat vain kysyttyyn asiaan, ja kaikkeen kysyttyyn. Vastaus ei siis rönsyile ja sisällä kaikkea tietämääsi, vaan kysyttyyn asiaan liittyvät tärkeimmät ja oleelliset asiat. Eli osaat tiivistää vastauksen myös (joissakin kokeissa on vain tietty tila vastaukselle, eli oleellinen on saatava mukaan, jos pisteitä mielii saada). Et myöskään toista vastauksessasi samoja asioita eri sanoin, sillä niistä ei saa kuin kerran pisteitä, turha toisto vie tilaa muulta asiasisällöltä, josta saisi vielä pisteitä. Lisäksi osaat koota vastauksesi järkevään ja loogiseen järjestykseen niin, että ekassa kappaleessa käytyjä asioita ei tule vielä viimeisessä kappaleessa, ja että asiat eivät poukkoilevat tajunnanvirtana läpi vastauksen. Lisäksi osaat käyttää tieteellistä kieltä, eli ilmaisu on napakkaa ja täsmällistä eikä arkista jorinaa.

Eli joo, pelkkä sisällön osaaminen ei riitä, kun pitää tajuta, mitä kysytään, jotta osaa muotoilla siihen ytimekkään, pisteitä keräävän vastauksen. Tiivistämisen taito sekä kysymykseen vastaamisen taito on yliopistoissa yhtä tärkeää kuin sisällön osaaminen.

Vastaustekniikka on terminä varmaan luotu puhtaasti pääsykokeita varten ja sen tarkoitus on auttaa kokelasta saavuttamaan maksimaalinen pistehyvitys siinä vastaustilassa ja vastausajassa, mikä on käytössä. Eräänlaista optimointia siis.

Keskeisin sisältö liittyy siihen, miten vastataan oikeustapaukseen optimaalisella tavalla. Toisaalta vastaustekniikka auttaa ottamaan aineistotehtäviä ja esseitäkin haltuun paremmin, mutta eniten hyötyä näen oikeustapauksen kannalta, koska ei näitä lukiossa harjoitella.

Pääsykokeiden tapaukset toisaalta ovat sellaisia, että ne pitäisi osata ratkaista ilman kursseja, mutta kyllä kursseista apuakin on, kun siellä harjoitellaan oikeustapauksiin vastaamista, eikä niihin tule rutiinia kuin harjoittelemalla.

Oikeustapausvastaaminen on oikeastaan samalla pohja jatkolle, koska koko opiskeluajan otetaan haltuun teoriaa ja harjoitellaan sen soveltamista kuvitteellisten ja todellisuudessakin tapahtuneiden oikeustapauksien kontekstissa.
Toki tenteissä ja pääsykokeessa on esseitäkin kirjallisuudesta, kun niillä voidaan testata myös osaamista ja ymmärrystä hieman eri tavalla.