Onkohan (hyville) lasten- ja nuorten kirjoille helpompi saada kustantajaa kuin aikuisten kirjoille? Aikuisten kirjoja hylätään paljon, hyviäkin. Mietiskelin, että tarjotaankohan lasten romaaneja vähemmän kustantamoille kuin aikuisten.
Sain ihan huippuidean lasten romaanille. Suunnitelma on paperilla. Aloitan kirjoittamisen heti, kun aikuisten romaani on kirjoitettu loppuun.
Sain ihan huippuidean lasten romaanille. Suunnitelma on paperilla. Aloitan kirjoittamisen heti, kun aikuisten romaani on kirjoitettu loppuun.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Minuakin kiinnostaisi tämä - tietääkö kukaan?
Luulisin että kohdeyleisön huomioon ottaen kynnys on vieläkin korkeampi. Ei lapsilel ja nuorille nyt voi ihan mitä vain kuraa julkaista, toisin kun aikuisille.
Varsinkin lastenkirjoissa on se ongelma, että kuvituksineen ne ovat kalliita julkaista. Tällöin helposti tyydytään käännettyyn lastenkirjaliisuuteen.
Ehkä kannattaa yrittää nuortenkirjalla. Olen eri mieltä edellisen kanssa siitä, että nuortenkirjaan kohdistuisi suurempia laatuvaatimuksia. Aikuisten romaanin kirjoittamiseen menee usein vuosia, mutta nuorten kirjojen kohdalla olen kuullut puhuttavan muutamasta kuukaudesta.
Nuortenkirja on ehkä mahdollista kirjoittaa lyhyemmässä ajassa kuin aikuisten kirja, mutta tämä riippuu paljolti kirjasta, kirjan aiheesta ja kirjailijasta itsestään.
Nuortenkirjoihin kohdistuvat laatuvaatimukset ovat erilaisia, ehkä myös jossain määrin suurempia. Nuorille suunnattujen kirjojen odotetaan usein olevan edes jossain määrin opettavaisia, loppumaan onnellisesti jne. (ovatko nämä vaatimukset järkeviä tai oikeutettuja, on kokonaan eri asia). Jos aihepiiri kiinnostaa enemmän, kannattaa ehdottomasti lukea Terhi Rannelan kirja Kirjoita nuorille, se sisältää mm. eri kirjailijoiden kokemuksia nuortenkirjoihin kohdistuvista vaatimuksista.
Itse olen sitä mieltä, ettei lapsille tai nuorille kannata kirjoittaa vain siksi, että se olisi muka helpompaa tai nopeampaa, kevytkirjallisuutta, joka on helpompi saada julkaistuksi. Jos aihe on hyvä, se tuntuu sopivan kohderyhmälle ja itsekin on innostunut, niin mikä ettei.
Runokirjaan tarvitaan vain 50-100 runoa, sehän on vikkelä naputella.
” Runokirjaan tarvitaan vain 50-100 runoa, sehän on vikkelä naputella. ”
JAHASvainiin !!!
OTAPPAS TAKAISIN RUNOSONNI:
.alletupan älekkiv no nähes ,aonur 001-05 niav naativrat naajrikonuR
Höpö höpö, nuortenkirjan tekemiseen tärvääntyy ihan sama aika kuin mihin tahansa kirjan tekemiseen --- jos sen tekee kunnolla.
No okei okei okei....tietenkin 2500-sivuiseen romaaniin saattaa mennä tovi pidempään kuin 150-sivuiseen nuortenkirjaan.
Tuija Lehtinen on kirjoittanut yli sata teosta, Harri Istvan Mäki julkaisee 4-5 lasten- ja nuortenromaania vuodessa. Moni kirjailija kirjoittaa nuortenromaaneja välitöinään.
Ihan todellako sinä 4 44 väität, että nuortenkirjan kirjoittamiseen menee sama aika kuin perinteisen romaanin kirjoittamiseen? Meillä äärimmäisen harvat kirjailijat julkaisevat romaanin joka vuosi, suurin osa tekee sen noin 2-4 vuoden välein. Ja nyt en puhu dekkarikirjailijoista, sillä ne viihdekirjoina on kirjoitettavissa myös perinteistä romaania nopeammassa aikataulussa.
Tuija Lehtisen yli sadasta (101 vai 102 juuri nyt, en ole aivan varma?) teoksesta noin puolet on nuorten sarjoja. Noin neljännes Lehtisen tuotannosta on muita nuortenkirjoja ja loput aikuisten (viihde)romaaneja. Toki Lehtinen on tuotteliaisuudessaan aivan omaa luokkaansa, hänen saavutustensa perusteella ei voi tehdä päätelmiä kokonaisesta genrestä.
En tiedä, onko nuortenkirjoissa sarjojen osuus suurempi kuin aikuisten kaunokirjoissa, mutta sekin voi vaikuttaa. Sarjojen kirjoittamista nopeuttaa paljon se, että suuri osa pohjatyöstä pitää tehdä vain kerran. Lisäksi nuortenkirjat, muutkin kuin Lehtisen, sijoittuvat ajallisesti useimmiten kirjoitushetkeen, ei siis tarvitse käyttää aikaa esimerkiksi historiallisten yksityiskohtien tarkistamiseen.
Ja onhan nuortenkirjoissa sanamääräkin yleensä hieman pienempi kuin aikuisten kirjoissa, lastenkirjoista puhumattakaan. Siksikin lasten- ja nuortenkirjojen vertailu aikuisten kaunokirjallisuuteen on hedelmätöntä. Järkevämpää on suhteuttaa kirjoitustyön vaatimaa aikaa mm. sanamääriin, mahdollisen tausta-aineiston laajuuteen ja kirjoittajan normaaliin työskentelynopeuteen.
On sääli, jos lastenkirjoja - kuvitettuja sellaisia - ostetaan mielummin ulkomailta käännöksinä.
Ja eikö suomalainen lastenkirja voisi yhtä lailla olla vientituote?
Montako kirjaa Hannu Mäkelä on kirjoittanut? Entäs Mika Waltari aikoinaan?
Mäkelän tuotannosta valtaosa on lastenkirjoja (yli 20), runokokoelmia ja sellaisia teoksia, joissa hän vain toimittajana, ei koko tekstin kirjoittajana. Varsinaisia romaaneja on ehkä noin viidesosa tuotannosta.
Waltaria ei ole vuosikymmeniin tutkittu ja luettu yliopistossa, koska häntä pidetään jos ei suoraan viihdekirjailijana, niin ainakin lukuromaanien tekijänä. Dekkarien tavoin lukuromaaneja ilmestyy vuosittain noin kirja/kirjailija.
Meyers kirjoitti nuorille ja nuorille aikuisille suunnatun "laadukkaan" Houkutus-sarjan ensimmäisen osan 3 kuukaudessa. Stephen King, joka itse on erittäin tuottelias, on haukkunut Meyersin tekstin surkeaksi.
Hyvä esimerkki loistavasta nuortenkirjasta (ja varmasti aikaa vieneestä) on tietenkin vaikkapa Sofian maailma, jonka tekijä on itse filosofi. Tällaisille olisi enemmänkin tilausta ja näitä lukevat aikuisetkin mielellään.
"Waltaria ei ole vuosikymmeniin tutkittu ja luettu yliopistossa, koska häntä pidetään jos ei suoraan viihdekirjailijana, niin ainakin lukuromaanien tekijänä. Dekkarien tavoin lukuromaaneja ilmestyy vuosittain noin kirja/kirjailija. "
Tämä kuvaa hyvin kotimaisen kirjallisuuden tilaa ja elitiin asennetta. Siksi en lue suomalaista kirjallisuutta juuri koskaan.
Ja lasten- ja nuortenkirjallisuudessa vaaditaan ennen kaikkea MIELIKUVITUSTA ja kykyä punoa JÄNNITTÄVIÄ tarinoita. Ideat ratkaisevat. Lapset ja nuoret eivät pahemmin lue kauniisti kirjoitettua mutta tylsää ja juonetonta kirjallisuutta jonka kirjoittajalla ei ole yhtään omaa ideaa (eli sellaista tavaraa jota kotimainen aikuistenkirjallisuus on täynnä). Kirjoitustyylin pitää olla suht yksinkertainen, mutta siinäkin mielikuvituksen käyttö, revittely, hyvä rytmi jne ovat valttia.
Rahaa nuoremmalle lukijakunnalle kirjoittamisesta ei tosin saa. Lasten - ja nuortenkirjailijat ovat köyhyydessä lähempänä runoilijoita. Mutta siinä missä runoilijat saattavat edes saada gloriaa kriitikoilta, lanukirjailijat eivät sitä saa ikinä eikä heitä edes pidetä "oikeina kirjailijoina".
Niin, ja en suosittele käyttämään lastenkirjaa ponnahduslautana "oikean" aikuiskirjallisuuden puolelle. Ei nimittäin ole mitään takeita että kustantaja kustantaisi aikuisten romaanisi lastenkirjan jälkeen.
Tuo Waltarin ja lukuromaanien väheksyntä sai minutkin miettiväiseksi. Siis eikö kaikki kirjat ole kirjoitettu luettaviksi, siis lukuromaaneiksi? Tai eikö ainakin pitäisi? Minusta kirjan lukemisen pitää olla nautinto, eikä joku vaivalla läpi viety juttu, jolla voi sitten brassailla. Juurikin siksi luen pääasiassa dekkareita, että niissä on juoni ja ne on kirjoitettu ymmärrettävään muotoon ja niihin tulee imu ja niiden lukeminen on nautinto. Siis jos dekkari on hyvä. Tekotaiteelliset ja elitistiset kirjat jätän armotta kesken. Vaikka olisivat kuinka palkittuja.
Tarkennuksena: Liksomin ja Oksasen Finlandiakisan voittajat täyttävät em. kriteerit ja ovat siis lukuromaaneja. Toivottavasti Tarja valitsee uudeksi voittajaksi myös hyvän lukuromaanin.
Waltaria koskeva kommenttini ei ollut tarkoitus olla väheksyvä, vaan lähinnä kertoa, mitä mieltä kirjallisuudentutkimus on hänestä. Luen itsekin mielelläni komisario Palmuja (rakastan dekkareita, klassikoita ja uudempaa tuotantoa), Waltarin novelleja ja aikoinaan pidin myös Sinuhesta. Waltarin teksissä on syvää inhimillisyyttä, siksi ne ovat suuren lukijakunnan suosikkeja. Silti ne ovat lukuromaneeja.
Teillä on käsitteet hieman haussa: lukuromaani on perinteistä romaania usein kevyempi, kaavamaisempi, joskus hiukan "hömppää", usein ihmissuhteisiin keskittyvä (ei vaikkapa yhteiskunnallisesti kantaaottava) jne. Virpi Hämeen-Anttila kirjoittaa lukuromaaneja ja kovasti toivoisin, että hän tekisi joskus kunnianhimoisempia töitä. Häntä ei nykyisellä tyylillä tulla näkemään Finlandia-taistossa. Hämeen-Anttila itse nimittää teoksiaan lukuromaaneiksi, mutta häntä pidetään myös viihdekirjailijana ja aika monet ovat olleet pettyneitä hänen nopeassa tahdissa ilmestyneisiin teoksiin. Näistä pettyneistä kommenteista voi lukea sosiaalisessa mediassa.
Finlandia-ehdokkaissa ja voittajissa voi toki olla lukuromaaneja, mutta Puhdistus ja Hytti nro 6 eivät niitä taatusti ole. Eivät myöskään Juha Seppälän romaanit, mutta Pirjo Hassisen romaanit ovat usein siinä välimaastossa. Hassinen kuuluu kestosuosikkeihini.
Tuula-Liina Varis sanoi joskus kirjamessuilla, että totta hemmetissä kirjallisuus on elitismiä. Sitähän eivät harrasta kaikki, ja hyvän mutta vaativan kirjallisuuden lukijakunta on vieläkin rajallisempi. Se että nimittää Waltarin teoksia lukuromaaneiksi, ei minusta ole elitismiä.
Onpas analyysiä! Hehhehheh! Tosi hauskaa, jatkakaa!
Hämeen-Anttila on itse kommentoinut romaanejaan koskevaan kritiikkiin: "sitä pidetään luokkapetoksena, että intellektuelli kirjoittaa lukuromaanin".
Tuskinpa. Mutta moni odottaa itseään intellektuelliksi nimittävän kirjoittavan vähintään hyviä lukuromaaneja.
kenenkäs jäsenkirja sillä Mr. Smith
lienee ?
Joo, tiedän kyllä luku- ja viihderomaanin yleiset määritelmät. Halusin vain kyseenalaistaa niitä.
Luin juuri ihan hyvän lukuromaanin, tai jännitysromaanin, jonka on kirjoittanut jenkkiläinen Mary Willis Walker. WSOY:n kustantama. Oikein hyvin kirjoitettu kirja, mutta jotenkin silti luokittelisin sen viihdekirjaksi. Ehkä. Se on tietysti kirjoitettu jenkkiläisen kaavan mukaan kevyehköksi ja viihdyttäväksi ja luettavaksi. Mutta ei se ole aikuisten päiväunelmia, vaan kaikki faktat ovat kunnossa, sikäli mikäli pystyn arvioimaan, kun en ole koskaan käynyt Texasissa. Kirja sopi kuin tilauksesta tähän keskusteluun.
Ehkä luokittelisin sen viihdekirjaksi sillä perusteella, että se tuli luetuksi ensimmäisellä lukukerralla. Oikein hyviä kirjoja luen kerta toisensa jälkeen, ja aina löydän niistä uutta ajateltavaa. Ajattelen kuitenkin, että viihdyttävyys ja luettavuus eivät ole koskaan kirjalle häpeäksi, eivät tuo sille miinuspisteitä. Mutta oikein hyvä kirja on niin monikerroksinen, että se vaatii useamman lukukerran.
Niin, ja kai Virpi Hämeen-Anttila saa painia tieteellisten asioiden parissa muutenkin, joten hän toteuttaa muita puolia itsessään kirjoittamalla ihan hyviä viihdekirjoja.
Jokaisesta maasta löytyy se porukka, joka jakaa kirjallisuutta tylsään eliittitaiteeseen ja siihen mukavaan kirjallisuuteen, josta itse pitää (eikä muuta lue). Kirjallisuuden laatu tarkoittaa samaa kuin oma maku. "En ole lue kotimasta kirjallisuutta, mutta taso on kyllä huono. Amerikkalaiset/ eurooppalaiset kirjat ovat paljon parempia." Tuota keskustelua on kirjallisuuspalkintojen tiimoilta päivälehdissä joka vuosi. Ja kirjailija saa helposti otsikot aikaiseksi, jos asettuu jompaan kumpaan leiriin selkeästi.
Oma maku kai ratkaisee kriitikoillakin? Aika kai sitten tekee lopullisen ratkaisun. Esim. Tostoin Anna Karenina, Gogolin Kuolleet sielut ja Dostojevskin Rikos ja rangaistus ovat kestäneet aikaa erinomaisen hyvin. Ja ne kaikki ovat hyviä lukuromaaneja. Ja esim. Dostojevski kirjoitti kirjojaan maksaakseen pelivelkojaan, ja detline oli koko ajan motivoimassa. Eli tosi kaupallista tekstiä piti suoltaa, kun lehtien painokoneet odottivat nälkäisinä. Hyviä tuli silti.
Aika tekee tehtävänsä, oli genre tai motiivi kirjoittaa mikä tahansa. Keskustelu kirjallisuuden ympärillä myös toistaa itseään vuosisadasta toiseen. Paljon löytyy kirjallisuutta, jossa tuota kirjallisuuden sisäistä ja suuren yleisön käymää keskustelua on dokumentoitu romaaneihin.
Nimimerkki edit5 kirjoittaa asiantuntevasti, lienee alalla tavalla tai toisella.
Mulla on pari aikuisille suunnattua käsikirjoitusta. Matkakertomus ja dekkari. Ne ei ole kelvannu millekkään kustantajalle, mutta nyt taidan kirjoittaa uuden saatekirjeen ja väittää niitä nuortenkirjoiksi.
Jos ei vieläkään tärppää, teen taas uuden saatekirjeen ja väitän niitä lastenkirjoiksi. Sitten luulisi sopimuksen syntyvän.
Wikipediasta löytyy muunmuassa:
Virpi Hämeen-Anttila on suomalainen tutkija, kääntäjä, kuvittaja ja kirjailija.
kirjoittanut tyttärensä Maria Hämeen-Anttilan kanssa Nietos-sarjaa, johon kuuluu vuosina 2007, 2008 ja 2009 julkaistut kolme nuortenromaania .
Lisäksi hän on julkaissut miehensä kanssa kaksi tietokirjaa.
Kirja vuodessa:
Suden vuosi, Otava 2003
Alastonkuvia, Otava 2004
Kolmastoista lapsi, Otava 2005
Perijät, Otava 2006
Sokkopeli, Otava 2007
Muistan sinut Amanda, Otava 2008
Päivänseisaus, Otava 2009
Toisen taivaan alla, Otava 2010
Railo, Otava 2011
Tapetinvärinen, Otava 2012
Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila on valinnut viihderomaanit, joilla se raha parhaiten kirjoilla tehdään.
Jokaisella kustantamolla omat kirjailijansa keskiketterää tehtailemassa. Dekkaripuolellakin on monta ukkoa, ja nykyisin kait akkoakin, jotka puskevat dekkari per vuosi. Viihderomaaneja, lasten- ja nuortenkirjoja, ja taisipa olla mainintaa Hämeen-Anttiloilla myös sanoittamisesta ja musiikkipuolesta.
Rahat laariin.
Niinhän ne omat imperiumit rakennetaan. Eivät ne tyhjästä tule. Aika paljon hoksottimia ja ahkeruutta vaatii. En ole katkera enkä kitkerä kenellekään ahkeralle taiteilijalle, toisin kuin viimeaikoina näissä Kirjailijanalut teksteissä viriilinä viuhuu. Sappirakon maku ja kalifiksi kalifin paikalle.
Aivan. Ahkeruus kovankin onnen voittaa.
Oletan, että kysymyksen esittäjä on nuori (ketjun alkuperäisen kysymyksen).
Tällöin nuortenkirjan kirjoittaminen kannattaa enemmän kuin aikuisille suunnatun tekstin.
Aloittaja on 35 vee...
no erittäin hyvä ikä tehdä harrypotterit, tänpäivän hesarissa on just jk rowling joka nyt 47 vuotias
on kirjoittanut ensimmäisen keskiketteränsä
jota arvostellaan, että siinä ja siinä luettava, mutta kuitenkin sitten jotenkin verrataan että kulkee selkeästi
Dickensin jäljillä.
Sillälailla!
Takaisin alkuperäiseen kysymykseen - kuinkahan paljon kustantamot saavat vuosittain lasten -ja nuortenkirjojen käsiksiä? Vähemmän kuin 'aikuisten käsiksiä'? Eli voiko sieltä puolelta odottaa vastausta nopeammin kuin yleisen kaunokirjallisuuden osastoilta?
Katohan joku muukin keksinyt tuon lonelyrider lonelywriter :D
Mutta mä oonkin the one and only lonely writer!