Unelma: sinä ja minä, yhdessä lauantai-iltana, treffeillä. Katsomme toisiamme silmiin ja hymyilemme. Tiedämme, että on ihana ilta edessä. Ja ihana huominen yhdessä.
Todellisuus: Minä TV:n ja tietokoneen ääressä raskaan siivouspäivän jälkeen väsyneenä. Masentaa ja itkettää ihan kaikki. Olo tuntuu yksinäiseltä, Ajattelen sua. Masentaa vielä enemmän.
Sinä. En tiedä missä. Ehkä baarissa viettämässä kavereiden kanssa villiä poikamieselämää. Hymyilemässä jollekin toiselle naiselle. Ostamassa hänelle drinksua. Ehkä jotain sellaista.
Todellisuus: Minä TV:n ja tietokoneen ääressä raskaan siivouspäivän jälkeen väsyneenä. Masentaa ja itkettää ihan kaikki. Olo tuntuu yksinäiseltä, Ajattelen sua. Masentaa vielä enemmän.
Sinä. En tiedä missä. Ehkä baarissa viettämässä kavereiden kanssa villiä poikamieselämää. Hymyilemässä jollekin toiselle naiselle. Ostamassa hänelle drinksua. Ehkä jotain sellaista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä suotta kiduta ittees. Todellisuus voi olla aivan toisenlainen kuin kuvittelet.
Eihän hän nyt maailman ainoa mies ole, jos niin olisikin. Ajattele hän on vain yksi miljardeista, etkä ole kohdannut heistä montakaan.
Hyvä vastaus sinulla salizee4you.
Suloinen unelmapa onkin. Ja tosiasiassa minäkin olen kotona läppärin ääressä. Olen jo saanut baareista kylläkseni, ja muutenkin viihdyn nykyisin hyvin kotonani, ellen ole harrastamassa.
Soitapa muuten minulle, niin jutellaan. Lohdutan sinua, kun olet väsynyt ja masentunut!
harrastat?
Kiitos Ajis sinulle sisällöltään herkästä viestistäsi!
Tiedän jo itsekin, että tuo unelma on unelmaa.
Todellisuus siis: Sinä kerroit oman osasi.
Minä todellisuudessa:
Olen ihan kuule kotona. Olin juuri saunassa ja odotan vielä kiuasmakkarat, sekä niiden kyytipojaksi otan yhden vichyn. En siis todellakaan vietä mitään viliiä poikamieselämää. Olen hieman erakkoluonne, joten ei muutenkaan kiinnosta tuo baarielämä enää. Siinä siis sinulle minunkin kertomana lauantai-illan teemaa.
Semmoista se joskus on. Tässä minäkin siemailen keskiolutta yksin kotona tv:n ja tietokoneen seurassa ja unelmieni nainen viettää iltaa ties missä, ehkä kotona, ehkä viihteellä ystävien kanssa, ei tiedä. Pitäisi uskaltautua juttelemaan, kun tavataan, mutta tähän mennessä se ei vaan ole onnistunut..ihan perus moikkaukset ja jutut vaan, kun aina menee ihan puihin ihastuksen edessä. Rohkeutta puuttuu, se on myönnettävä. Kyllähän se juttu luistais rennommin parin oluen jälkeen, mutta pitäähän se nyt pystyä ilman alkoakin suoriutumaan tällaisesta. Sitäpaitsi pitäisi autoilla tuonne kylän puolelle, että olis mahdollisuus edes tavata, jos hän nyt siellä jossain on, enkä aja enää tänää ainakaan.
Rohkeesti vaan ja ilman alkoa. Siitä se lähtee. Mä taas huomasin että multa on kadonnu perse, mutta onneksi olen tavannut jonkun joka osoitti minulle, että mussa on paljon muutakin. Ja se tuntuu hyvälle.
Jostain se rohkeus olisi pakko kaivaa esiin taas, ainakin saisi asiat selväksi, eikä tarvis ihmetellä ja pöllöillä täällä. Minne sun hmm. takamus on kadonnut, tai miten se ilmenee?