Tämä ei ole saarna. En siis julista asiaa silmät hehkuen ja vaahto suussa. Kerron vain miten se kävi.
Ensiksi taustat. Olern tupakoinut likipitäen 50 vuotta. Siihen uraan kuuluu savukkeita, piippua sekä sikareita, savukkeet aina vahvimmasta päästä (miehet joihin jne...), ei nuuskaa. Määriä en pysty sanomaan mutta viimeisten vuosien tahti oli n. kaksi askia päivässa, siis aamu-ilta.
No niin, sitten kävi näin: toissa kesäkuun (siis -11) alussa iski sellainen sitkeä kesäflunssa. Meinasi räkään tukehtua eikä se kuitenkaan tuntunut irtoavan, lienee tuttua. Kuumettakin ihan kotitarpeiksi. Siihen v-tukseen yritin kiskoa tupakkia oikein urakalla kunnes yhtäkkiä iski topin, maistui ihan sille itselleen ja meinas itse Ykä tulla kylään. Siihen se sitten loppui, pössyyttely. Kieltämättä alussa oli vaikeaakin mutta kun tarkemmin ajatteli niin aina tuli se p:n maku aivan elävasti tuntoihin. Nythän on niin että kroppa vapautuu suht nopeasti kemiallisessa mielessä mutta psyykkinen riippuvuus kestänee pitempään. Koska olen aina kannattanut enemmän kerta rytinää kuin pitkää kitnää en ottanut kuvioihin Nicoretteja sen enempää kuin pastillejakaan. Yksi apuneuvo kuitenkin oli, saatte ihan vapaasti nauraa ja pyöritellä sormea ohimolla mutta aina kun kädet hapuilivat kessuaskia taskusta pureskelin hammastikkua. Niidenkin pureskelu loppui jo muutamassa kuukaudessa. Nyt ei ole enää vaikeuksia, ei tee mieli ja voin olla tupakoivien kaverien seurassa kuin ei mitään. Toivonpa hartaasti että näin jatkuisi. Rahallisesti en ole sen vöyreämpi kuin ennenkään, näkyypä olevan niin että kun yksi rahaläpi menee kiinni toinen aukeaa.
Ensiksi taustat. Olern tupakoinut likipitäen 50 vuotta. Siihen uraan kuuluu savukkeita, piippua sekä sikareita, savukkeet aina vahvimmasta päästä (miehet joihin jne...), ei nuuskaa. Määriä en pysty sanomaan mutta viimeisten vuosien tahti oli n. kaksi askia päivässa, siis aamu-ilta.
No niin, sitten kävi näin: toissa kesäkuun (siis -11) alussa iski sellainen sitkeä kesäflunssa. Meinasi räkään tukehtua eikä se kuitenkaan tuntunut irtoavan, lienee tuttua. Kuumettakin ihan kotitarpeiksi. Siihen v-tukseen yritin kiskoa tupakkia oikein urakalla kunnes yhtäkkiä iski topin, maistui ihan sille itselleen ja meinas itse Ykä tulla kylään. Siihen se sitten loppui, pössyyttely. Kieltämättä alussa oli vaikeaakin mutta kun tarkemmin ajatteli niin aina tuli se p:n maku aivan elävasti tuntoihin. Nythän on niin että kroppa vapautuu suht nopeasti kemiallisessa mielessä mutta psyykkinen riippuvuus kestänee pitempään. Koska olen aina kannattanut enemmän kerta rytinää kuin pitkää kitnää en ottanut kuvioihin Nicoretteja sen enempää kuin pastillejakaan. Yksi apuneuvo kuitenkin oli, saatte ihan vapaasti nauraa ja pyöritellä sormea ohimolla mutta aina kun kädet hapuilivat kessuaskia taskusta pureskelin hammastikkua. Niidenkin pureskelu loppui jo muutamassa kuukaudessa. Nyt ei ole enää vaikeuksia, ei tee mieli ja voin olla tupakoivien kaverien seurassa kuin ei mitään. Toivonpa hartaasti että näin jatkuisi. Rahallisesti en ole sen vöyreämpi kuin ennenkään, näkyypä olevan niin että kun yksi rahaläpi menee kiinni toinen aukeaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pian poltat taas!
Onhan tuolta mennyt jo puoltoista vuotta, hyvä saavutus jo sekin!
Että noinkinko onnaa? Pitäiskö kokeilla seuraavassa köhässä.