...Lopetuksessa oli aika voimakkaita sivuoireita, päänsärkyjä, pahoinvointia, pyörrytystä, mielentilat heitteli (saatoin ihan pienestä saada raivarin tai itkukohtauksen), sähköiskuja päässä.. Kun lopetin lääkkeen kokonaan, oireet loppuivat. Olotilani tasaantui ja kaikki oli hyvin.
Pystyin jälleen saamaan voimakkaita orgasmeja :)
Muutama kuukausi myöhemmin aloin huolestumaan kun aloin saada outoja mielentiloja ja oli yleisesti jatkuvasti onneton olo.. Kaikki oli hyvin, enkä ymmärtänyt mistä se olisi johtunut. Sitten aloin tunnistamaan samoja piirteitä käytöksessäni kuin silloin kun romahdin ensimmäisen kerran. Oli paineita ja stressiä, mutta kaikilla ihmisillä on, koitin vaan jatkaa eteenpäin eikä antaa sen häiritä. Kun sitten tuli niitä päiviä, ettei mikään enää huvittanut, ei tuntunut miltään, en saanut itseäni ylös sängystä aamuisin, pelästyin ja juoksin lääkäriin kysymään neuvoa. Hänen vastaanotolla vaan itkin kertoessani viime aikojen mielentiloistani ja samalla koitin selittää hänelle, että elämäni on aivan kunnossa. Hän tunnisti oireet ja totesi, että masennukseni uudistui. En ymmärtänyt, eihän siihen ollut mitään syytä. Mutta ei kuulemma aina tarvitsekaan olla mitään syytä masennukseen. Se on sairaus ja jotkut vaan sairastuu siihen. Sitä ei kuulemma aina pysty edes selvittämään, useimmiten kaikki lähtee lapsuudesta, mutta tietysti matkan varrella meille tapahtuu niin paljon, että jotkut asiat jää käsittelemättä ja sitten ajan kans kehittyy päässä isoimmiksi, vaikka emme edes niitä ajattelisi. Terapia tietysti auttaa näissä tapauksissa. Kun saa purkaa ajatuksia jollekin, alkaa itsekin ehkä ymmärtää asioita joita ei ennen ymmärtänyt.
Noh, sain taas Venlafaxinia, suoraan 150mg, koska se oli mulle sopiva määrä viimeksikin. Eikä mua oikeastaan haittaa, vaikka joutuisin syömään näitä loppuikäni! Nyt on pari kuukautta mennyt siitä kun aloitin taas lääkityksen ja tunnen olevani rauhallisempi, tasapainoisempi, tehokkaampi ja iloisempi! Lääke ei siis turruta tunteita, vaan auttaa ajattelemaan selkeämmin ja järjestämään asiat omassa päässä. Näkemään hyvät ja huonot puolet kaikessa ja tärkeintä, auttaa jaksamaan eteenpäin hyvällä vauhdilla! En ole koko ajan iloinen, vaan tunnen kaikki olotilat samalla tavalla, en vaan jää surkuttelemaan pieniä epäonnistumisia ja ongelmia.
Lääkärini sanat soivat joka kerta päässäni kun mietin, teenkö oikein kun syön näitä lääkkeitä. "Masennus on sairaus. Vähän niinkuin verenpaine, siihen syödään lääkkeitä, jotta voidaan hyvin. Eikä kukaan epäröi. Tämä on aivan samanlainen sairaus kuten muutkin. Vaikkei kaikki ihmiset suhtaudukaan siihen samalla tavalla. "
Huh! Tulipas pitkä tarina! en tiedä kiinnostaako tämä ketään, mutta jos edes yhdelle ihmiselle on tästä jotain hyötyä, olen tosi iloinen siitä!
Jaksamisia kaikille ja muistakaa, että jokainen meistä on ainutlaatuinen!
Ei kannata kuunnella ihan kaikkia mielipiteitä, varsinkaan kaikkea mitä täällä ihmiset kirjoittelee. Jokaisella on oikeus olla sitä mieltä asioista mitä hän haluaa olla, mutta se, että täällä joku hakee apua ja aletaan haukkumaan kilpaa ja laittamaan ihan asiattomia viestejä ei auta ketään!
Pystyin jälleen saamaan voimakkaita orgasmeja :)
Muutama kuukausi myöhemmin aloin huolestumaan kun aloin saada outoja mielentiloja ja oli yleisesti jatkuvasti onneton olo.. Kaikki oli hyvin, enkä ymmärtänyt mistä se olisi johtunut. Sitten aloin tunnistamaan samoja piirteitä käytöksessäni kuin silloin kun romahdin ensimmäisen kerran. Oli paineita ja stressiä, mutta kaikilla ihmisillä on, koitin vaan jatkaa eteenpäin eikä antaa sen häiritä. Kun sitten tuli niitä päiviä, ettei mikään enää huvittanut, ei tuntunut miltään, en saanut itseäni ylös sängystä aamuisin, pelästyin ja juoksin lääkäriin kysymään neuvoa. Hänen vastaanotolla vaan itkin kertoessani viime aikojen mielentiloistani ja samalla koitin selittää hänelle, että elämäni on aivan kunnossa. Hän tunnisti oireet ja totesi, että masennukseni uudistui. En ymmärtänyt, eihän siihen ollut mitään syytä. Mutta ei kuulemma aina tarvitsekaan olla mitään syytä masennukseen. Se on sairaus ja jotkut vaan sairastuu siihen. Sitä ei kuulemma aina pysty edes selvittämään, useimmiten kaikki lähtee lapsuudesta, mutta tietysti matkan varrella meille tapahtuu niin paljon, että jotkut asiat jää käsittelemättä ja sitten ajan kans kehittyy päässä isoimmiksi, vaikka emme edes niitä ajattelisi. Terapia tietysti auttaa näissä tapauksissa. Kun saa purkaa ajatuksia jollekin, alkaa itsekin ehkä ymmärtää asioita joita ei ennen ymmärtänyt.
Noh, sain taas Venlafaxinia, suoraan 150mg, koska se oli mulle sopiva määrä viimeksikin. Eikä mua oikeastaan haittaa, vaikka joutuisin syömään näitä loppuikäni! Nyt on pari kuukautta mennyt siitä kun aloitin taas lääkityksen ja tunnen olevani rauhallisempi, tasapainoisempi, tehokkaampi ja iloisempi! Lääke ei siis turruta tunteita, vaan auttaa ajattelemaan selkeämmin ja järjestämään asiat omassa päässä. Näkemään hyvät ja huonot puolet kaikessa ja tärkeintä, auttaa jaksamaan eteenpäin hyvällä vauhdilla! En ole koko ajan iloinen, vaan tunnen kaikki olotilat samalla tavalla, en vaan jää surkuttelemaan pieniä epäonnistumisia ja ongelmia.
Lääkärini sanat soivat joka kerta päässäni kun mietin, teenkö oikein kun syön näitä lääkkeitä. "Masennus on sairaus. Vähän niinkuin verenpaine, siihen syödään lääkkeitä, jotta voidaan hyvin. Eikä kukaan epäröi. Tämä on aivan samanlainen sairaus kuten muutkin. Vaikkei kaikki ihmiset suhtaudukaan siihen samalla tavalla. "
Huh! Tulipas pitkä tarina! en tiedä kiinnostaako tämä ketään, mutta jos edes yhdelle ihmiselle on tästä jotain hyötyä, olen tosi iloinen siitä!
Jaksamisia kaikille ja muistakaa, että jokainen meistä on ainutlaatuinen!
Ei kannata kuunnella ihan kaikkia mielipiteitä, varsinkaan kaikkea mitä täällä ihmiset kirjoittelee. Jokaisella on oikeus olla sitä mieltä asioista mitä hän haluaa olla, mutta se, että täällä joku hakee apua ja aletaan haukkumaan kilpaa ja laittamaan ihan asiattomia viestejä ei auta ketään!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, totuushan on se, että ihmiset ovat jakaantuneet kahtia masenuslääkkeiden käytössä. Osalle ne auttavat kuten edellä oleva kertoi, mutta sitten on suuri joukko, jolle ne tuottavat tuskaa ja haittavaikutuksia. Tunnustetaan tosiasiat ja kuunnellaan kumpaakin puolta.
"Lääke ei siis turruta tunteita, vaan auttaa ajattelemaan selkeämmin ja järjestämään asiat omassa päässä."
"En ole koko ajan iloinen, vaan tunnen kaikki olotilat samalla tavalla, en vaan jää surkuttelemaan pieniä epäonnistumisia ja ongelmia."
Eli lääke turruttaa kaikki alkuperäiset tunteesi ja lääkkeen määrännyt lääkäri ohjaa tunne-elämääsi.
Jos se alkuperäinen tunne on ahdistuneisuus, masentuneisuus, toivottomuus, itsetuhoisuus, niin on kyllä hyvä, että nämä tunteet turrutetaan ja tilalle tulee vähän optimismia ja toimintakykyä.
Olen käyttänyt lääkkeitä yli 10 vuotta ja saanut niistä apua. Venlafaksiini auttoi masennukseen, mutta vei tosiaan kyvyn orgasmiin. Minulle sopii hyvin fluoksetiini, mutta ei se kaikille sovi.
Täällä ovat äänessä enimmäkseen lääkkeitten vastustajat ja ravintolisiin yms. uskovat. Ne jotka ovat saaneet lääkkeistä apua ovat tyytyväisiä, eivätkä koe tarvetta keskustella täällä. Eivät ne lääkkeet mitään ihmeitä tee, mutta itse koen kyllä itse masennuksen monin verroin itseani turruttavammaksi kuin masennuslääkityksen. Ilman lääkitystä en todellakaan olisi tätä tässä kirjoittamassa.
Mutta tunnustan, ei lääkitys auta kaikkia. Monia varmaan auttaisi paljon paremmin terapia, sosiaalipolitiikka, työllistyminen, alkoholiongelmista eroonpääsy, kohtuuhintainen asunto, eroonpääsy alkoholiongelmista, ystävät, parisuhde jne. Pillerit eivät karuja elämäntilanteita muuta mihinkään.