Moi! Olen 14vee tyttö ja haluan kirjottaa mieluummin tänne,kuin nuoret-palstalle.
Kaikki alkoi,kun eräs 16-vuotias torjui minut(sain siis pakit),viime kesäkuun alussa.
Sen jälkeen olen ollut erittäin masentunut ja en pääse eroon tästä tunteesta.Itsemurhaa on yritetty.Psykiatreilla on käyty ja kriisipuhelimeenkin joskus soitettu.
Nyt ensiksi haluan pyytää,että ette vastaisi mitään,että: "kaikki sa joskus pakkeja" tai "kyllä aika korjaa haavat" tai "sä löydät parempaa",koska tämä ei aina ole totta.Enkä halua mitään kommentteja,kuinka nuoret ottaa liian tosisaan tai muuta sellasta.
Eli yritin tunnustaa hänelle hienovaraisesti tunteitani,mutta vastaus oli,että ei lämpeä.Se oli mulle sokki.Mä tykkäsin niin paljon siitä jätkästä.Mutta sitte se lähti yläasteelta lukioon ja yritin selittää sille kuinka lääpällään olen häneen.
Aikaa on kulunut jo reilut 5 kuukautta,ja tunteet ei hellitä.Sen jätkän vuoksi mä yritin tehdä itsemurhan,olen itkenyt,soitellut kriisipuhelimiin,juonut,tuntenut tuskaa ja kipua. Psykiatri ei auta. Sanoo mukamas että johtuu unesta.
Nyt kysynkin teiltä,pitäisikö tämän jätkän saada tietää,mihin mielenterveyteni on vajonnut tämän ikävän takia.Pitäisikö hänen kenties jutella kanssani? Pitäisikö psykiatrin jutella hänen kanssaan ongelmistani?
Tämä kyseinen jätkä ei vihaa minua,pystytään juttelemaan facebookissa ilman riitaa,ja hän ei ole KOSKAAN haukkunut tai muutenkaan satuttanut minua.Ei tunneta kuin nimeltä.
Kaikille olen luvannut,että uudestaan en kokeile itsaria,mutta ikävä on niin sietämätöntä.Entä jos tämä kyseinen jätkä löytää itselleen toisen?Silloin kaikki sortuu viimeistään. Kaikki masennustestit hälyttää vaikeaa masennusta ja kuinka pitäisi mennä lääkäriin,mutta lääkärit ei tajua.Psykiatrit jauhaa vaan nukkumisesta ja koulusta.
Eli voisinko kenties parantua,jos tämä jätkä tulisi vaikka yhdelle psykiatrikäynnille kanssani? En vaan voi unohtaa häntä.
Ja yrittäkää tosiaan keksiä jotain parempia vasauksia,kuin että hän ei ole arvoiseni!!
Kaikki alkoi,kun eräs 16-vuotias torjui minut(sain siis pakit),viime kesäkuun alussa.
Sen jälkeen olen ollut erittäin masentunut ja en pääse eroon tästä tunteesta.Itsemurhaa on yritetty.Psykiatreilla on käyty ja kriisipuhelimeenkin joskus soitettu.
Nyt ensiksi haluan pyytää,että ette vastaisi mitään,että: "kaikki sa joskus pakkeja" tai "kyllä aika korjaa haavat" tai "sä löydät parempaa",koska tämä ei aina ole totta.Enkä halua mitään kommentteja,kuinka nuoret ottaa liian tosisaan tai muuta sellasta.
Eli yritin tunnustaa hänelle hienovaraisesti tunteitani,mutta vastaus oli,että ei lämpeä.Se oli mulle sokki.Mä tykkäsin niin paljon siitä jätkästä.Mutta sitte se lähti yläasteelta lukioon ja yritin selittää sille kuinka lääpällään olen häneen.
Aikaa on kulunut jo reilut 5 kuukautta,ja tunteet ei hellitä.Sen jätkän vuoksi mä yritin tehdä itsemurhan,olen itkenyt,soitellut kriisipuhelimiin,juonut,tuntenut tuskaa ja kipua. Psykiatri ei auta. Sanoo mukamas että johtuu unesta.
Nyt kysynkin teiltä,pitäisikö tämän jätkän saada tietää,mihin mielenterveyteni on vajonnut tämän ikävän takia.Pitäisikö hänen kenties jutella kanssani? Pitäisikö psykiatrin jutella hänen kanssaan ongelmistani?
Tämä kyseinen jätkä ei vihaa minua,pystytään juttelemaan facebookissa ilman riitaa,ja hän ei ole KOSKAAN haukkunut tai muutenkaan satuttanut minua.Ei tunneta kuin nimeltä.
Kaikille olen luvannut,että uudestaan en kokeile itsaria,mutta ikävä on niin sietämätöntä.Entä jos tämä kyseinen jätkä löytää itselleen toisen?Silloin kaikki sortuu viimeistään. Kaikki masennustestit hälyttää vaikeaa masennusta ja kuinka pitäisi mennä lääkäriin,mutta lääkärit ei tajua.Psykiatrit jauhaa vaan nukkumisesta ja koulusta.
Eli voisinko kenties parantua,jos tämä jätkä tulisi vaikka yhdelle psykiatrikäynnille kanssani? En vaan voi unohtaa häntä.
Ja yrittäkää tosiaan keksiä jotain parempia vasauksia,kuin että hän ei ole arvoiseni!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jotkut ihastuvat ihan hullun lailla ja heidän on vaikea päästä tunteesta eroon ja jos rakastettu lähtee tai ei saa vastakaikua. Varmaan tällainen "järjettömän voimakas" takertuminen yhteen kohteeseen juontanee jostain tunnevajauksesta lapsuudessa. Kyllä ajallansa helpottaa: toisilla menee pitemmän aikaa, jopa vuosia.
En kyllä usko että pojan kanssa juttelu auttaisi sinua vapautumaan. Tässäkin sinulla on vain alitajuinen haave edes kerran vielä olla hänen lähellään. Mikäli tapaat niin tunne vain edelleen voimistuu ja surutyö on aloitettava jälleen alusta.
Ei poikaa kannata stressata turhilla murheilla. Ihastuminen ja rakstuminen ovat niitä mysteerejä. Ketään ei voi pakottaa, manipuloida, lämmitellä rakstumaan. Se ei onnistu. Itsekkin olen kokenut joskus saman- sairaaloisen rakastumisen. Parasta välttää yhteydenpitoa jos toinen ei asialle syty.