On tarkkasilmäinen ja painaa kaikki omasta mielestään huonot asiani kaukaakin menneisyydestä, yhdistellen niitä nykyhetkeen - kuin asiat olisivat yhä tämän omaksi mielen nautinnokseen, kuin ennenkin. Silloinkin kun minä tämän mielestä tein jotakin, mistä pääsisi jotenkin kuin henkisesti niskanpäälle yhä jne., vaikka asioiden painoarvo olisi täysi 0 nykyhetkessä.
Hänellä on siis tapana kaivella kaikkea vanhaa ja turhaa, ja sitten piikitellä niillä. Keskusteluissa tapana laittaa ns. sanoja suuhuni, niin miten kaikki asiat tämän mielestä menee, vaikka totuus olisi se, mitä hänelle jo kerroin.
Saa välillä aivan käsittämättömiä katkeruuskohtauksia kuin pieni lapsi olisi kiukuttelemassa, ilman selvää syytä.
Pyytelee kyllä anteeksi, mutta toistaa aina samaa lapsellista kaavaansa myöhemmin.
Toisena hetkenä voi olla kuin itse Jeesus, ja toisena kuin lapsi päiväkodin hiekkalaatikolta.
Tiettävästi hänen isällällään olisi todettu narsistinen persoonallisuushäiriö ja käynyt terapiassakin joskus(turhaan kävi), niin kiinnostaisi tietää, että voiko moinen mielenvika myös periytyä? Uskoisin että voi...
Kyseessä on siis yksi parhaimmista ystäviistäni, niin sikäli kiinnostaa nostaa tämä mieltä pitkään painanut asia vihdoin esille.
Mainittakoon, että toimeen tulee kunhan on asioista samaa mieltä. Mutta jos sanot vastaan voi olla, että saa raivokohtauksen, mitä naurettavammastakin pikkuseikasta. Hänhän on aina oikeassa.
Hänellä on siis tapana kaivella kaikkea vanhaa ja turhaa, ja sitten piikitellä niillä. Keskusteluissa tapana laittaa ns. sanoja suuhuni, niin miten kaikki asiat tämän mielestä menee, vaikka totuus olisi se, mitä hänelle jo kerroin.
Saa välillä aivan käsittämättömiä katkeruuskohtauksia kuin pieni lapsi olisi kiukuttelemassa, ilman selvää syytä.
Pyytelee kyllä anteeksi, mutta toistaa aina samaa lapsellista kaavaansa myöhemmin.
Toisena hetkenä voi olla kuin itse Jeesus, ja toisena kuin lapsi päiväkodin hiekkalaatikolta.
Tiettävästi hänen isällällään olisi todettu narsistinen persoonallisuushäiriö ja käynyt terapiassakin joskus(turhaan kävi), niin kiinnostaisi tietää, että voiko moinen mielenvika myös periytyä? Uskoisin että voi...
Kyseessä on siis yksi parhaimmista ystäviistäni, niin sikäli kiinnostaa nostaa tämä mieltä pitkään painanut asia vihdoin esille.
Mainittakoon, että toimeen tulee kunhan on asioista samaa mieltä. Mutta jos sanot vastaan voi olla, että saa raivokohtauksen, mitä naurettavammastakin pikkuseikasta. Hänhän on aina oikeassa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei kuulosta narsistilta, hieman epäkypsältä ja itsekkäältä henkilöltä vain. Heitä on aivan tajuttoman paljon.
Kiitos vastauksesta. Voi tosiaankin olla vain äärimmäisen itsekäs yksilö. Näin sanovat tämän muutkin tuttavat, mutta joskus vain tuntuu kuin olisi tekemisiissä aidon narsistin kanssa.
Se tunnekylmyys vaan huokuu silmiille, että.
Niin, unohdin mainita aloituksessa, että on todella kylmä ja tunteeton monessa asiassa, missä oma empatiakykyni ottaa kyllä paikkansa. Kuten esim. paikoissa joissa ihmiset joutuvat elämään kaatopaikoilla koen suurta myötätuntoa, toisin kuin tämä.
On tämän mielestä oma vika, jos asuu kaatopaikalla, eikä ymmärrä, että aina ei voi valita, eikä vaihtoehtoja aina ole.
Olisi varmaan melko oikein passittaa koko tyyppi itse esim. Perun rupuisimmalle kaatopaikalle viikoksi asumaan, joskos jo terve omatunto alkaisi kolkuttaa. Vaan tuskin alkaisi.
Vikahan on heissä, eikä hänessä mitään vikaa ole ikinä ollutkaan.
Ja tosiaan jos on vain itsekäs, niin voisiko se johtua siitä että on tottunut saamaan lähes kaiken haluamansa nykyisin, tosin lapsena ei saanut kuin lukuisia tukkapöllyjä isoveljiltään ja isältään vyöstä takalistoonsa?
Tuntuuko sinusta, ettet kuitenkaan pysty irroittamaan otettasi hänestä? Itselläni hieman samanlainen tilanne, emme tosin ole tunteneet kun vuoden verran, mutta viime aikoina hänestä on alkanut ilmaantua näitä omituisia persoonallisuuspiirteitä. Tutulta kyllä kuulosti joiltakin osin... Aluksi hän oli oikea enkeli, sai minut kiedottua pikkusormensa ympärille ja nyt tunnen olevani välillä joku koira, joka kulkee hänen narussaan, enkä osaa vaan päästää irti, koska aina kun edes vähän yritän taistella vastaan hän kyllä huomaa sen ja muuttuu taas ihanaksi ja sydämelliseksi. Mutta sitten kun olen taas hänen otteessaan on käytös tätä: manipulointia ja toisten mustamaalausta jotta olisin vain hänen kanssaan, selittämättömiä kiukkukohtauksia, räjähdyksiä pikkuasioista, ei kestä minkäänlaista kritiikkiä itsestään, pakottamista toimimaan hänen haluamallaan tavalla....
Periytymisestä en tiedä, mutta olen lukeut, että monesti tämmösillä henkilöillä on taustallaan huono äiti-suhde olen kuullut (minun narsisti ystäväni on mm. kertonut ettei tule äitinsä knssa toimeen...) . Mutta kyllähän ne persoonallisuuspiirteetkin periytyvät, joten miksipä ei olisi mahdollista.
Aika tutulta kuulostaa tuokin. Olo on joskus kyllä vähän kuin olisi jossakin näkymätttömässä otteessa. Voi tosin johtua siitä, että on ystävä, mutta, mutta..
Äiti suhde on kyllä käsittääkseni lähes yhtä heikolla tolalla kuin mitä tämän isäsuhteensakin. Ovat eronneetkin.
"manipulointia ja toisten mustamaalausta jotta olisin vain hänen kanssaan, selittämättömiä kiukkukohtauksia, räjähdyksiä pikkuasioista, ei kestä minkäänlaista kritiikkiä itsestään, pakottamista toimimaan hänen haluamallaan tavalla...."
Tuntuu, että tuokin puoli hänestä löytyisi. Ainakin haukkuu yleensä sitä, tai niitä, joita ei paikalla ole ja räjähtää kritiikistä toisinaan. Ikäänkuin miellyttääkseen vain. Tosin voisiko tuossakin piillä vain äärimmäisiin sfääreihin venynyt mustasukkaisuus tai jotain muuta mielen älyttömyyttä?
Mainittakoon myös, että on itse maininnut käyneensä terapiassa joskus. Syytä ei maininnut, mutta uskoisin ehkä liittyvän näihin joihinkin käytösongelmiinsa. Kenties silloisen naisystävänsä vaatimuksesta?.
Myös huumausaineita on joskus nauttinut, mutta ollut kuivilla jo lukuisat vuodet siitäkin.
Hankalia ihmisiä tälläiset itsekkäät, toisia ikäänkuin hyödykkeinä pitävät jääräpäiset plantut.
"Niin, unohdin mainita aloituksessa, että on todella kylmä ja tunteeton monessa asiassa, missä oma empatiakykyni ottaa kyllä paikkansa. Kuten esim. paikoissa joissa ihmiset joutuvat elämään kaatopaikoilla koen suurta myötätuntoa, toisin kuin tämä.
On tämän mielestä oma vika, jos asuu kaatopaikalla, eikä ymmärrä, että aina ei voi valita, eikä vaihtoehtoja aina ole."
Tämä kans kuulostaa tutulta! Alkuun tämä mun ystävä vaikutti kyllä mitä sydämellisimmältä ja empaattisimmalta ihmiseltä, mutta sittemmin on ilmaantunut todella tökeröä käytöstä, on siis valmis ajattelemaan kaikista muista heti pahaa ja kääntämään kaiken ihmisten sanoman jotenkin itseään vastaan. Alussa hänen antamansa empatia on varmaan ollut vaan täyttä feikkiä, sillä sen jälkeen on tullut esille monia juttuja missä en ole voinut kun järkyttyneenä kuunnella suu auki osaamatta kommentoida mitään. Esim. kerran sanoi jotain tämän tyylistä yhdestä tupakoivasta ystävästämme: "no, jos saa keuhkosyövän niin omapa on ongelmansa, sietääkin kuolla siihen kun ei ole tajunnut lopettaa!" ja muita vastaavanlaisia vielä ilkeämpiäkin juttuja mitä itselleni ei kuuna päivänä tulisi edes mieleen...
"Esim. kerran sanoi jotain tämän tyylistä yhdestä tupakoivasta ystävästämme: "no, jos saa keuhkosyövän niin omapa on ongelmansa, sietääkin kuolla siihen kun ei ole tajunnut lopettaa!" ja muita vastaavanlaisia vielä ilkeämpiäkin juttuja mitä itselleni ei kuuna päivänä tulisi edes mieleen..."
Ohhoh.. Enpä tuota huomannutkaan mainita hänestä. 100% samanlaista kielenkäyttöä havainnut hänessä.
Tuntuu kyllä todella tunnekylmältä tälläinen toistuva pahan toivominen muille, ja sitähän se onkin.
Ei ole tainnut terapia sittenkään purra tähänkään.
Jep, nimenomaan tuommosta pahantoivomista. Lisäksi hän asettuu aina semmoseen marttyyriasemaan, ihan siis kuin hän olisi semmoinen syrjitty osapuoli ja näin pyrkii vetoamaan minun tunteisiini... Ja ikävä kyllä on onnistunut saamaankin sympatiani puolelleen... Hän siis kuvittelee ja yrittää uskotella minulle että oikeastaan koko meidän työyhteisömme on kääntynyt häntä vastaan ja onnistuu kääntämään Aina Kaiken niin, että jollakin ihmisellä olisi taas pahat mielessä.
Karski kielenkäyttö ei ole narsismia. Musta huumori ja sarkasmihan kukoistaa nykyään.
Emme kaikki puhu samaa kieltä. Sinä voit sanoa asioita, jotka kammoksuttavat toista ja niin tekee hänkin.
Jos sanoo tupakoivasta, että jos saa keuhkosyövän niin omapahan on ongelma...
Sehän on totta. Miksi pitää poltta kun tietää asialla olevan vakavia seurauksia.
Sietääkin kuolla jatko on vain katkera puuskahdus kun ystävä ei ole tajunnut lopettaa moista typeryyttä.
Turha takertua ihmisten kielenkäyttöön, se on isolta osin aivan kamalaa nykypäivänä. Terveitä haukutaan narsisteiksi ja hulluiksi jos eroaa vähän omasta navasta jne...
Jeps, ja vaikeaa on kun tämmöisistä suhteista ei kuitenkaan tahdo eroon päästä. Mekin näemme lähes päivittäin olosuhteiden pakosta. Ja nyt kun olen ruvennut saamaan selkoa hänen todellisesta luonteestaan en voi kuin kysyä itseltäni onko joku oikeasti saanut minut tanssimaan pillinsä mukaan, mutta kaipa olen sitten vain helposti manipuloitavissa oleva ihminen. Kun asia on minulle alkanut valjeta olen lueskellut aika paljon narsismista. En nyt pysty suorilta sanomaan onko minun ystäväni narsisti tai onko tuo sinun, mutta molemmissa selkeästi on paljon narsistisia piirteitä. Ei tämä minun tapaukseni yritä nostaa itseään kaikkien edessä jalustalle, eikä kuvittele olevasa mikään kuningatar ollen kokoajan äänessä. Tämä tietysti poikkeaa näistä narsistin ominaisuuksista. Kuitenkin kaikki muu häneen aika hyvin täsmää ja vaikkei hän kaikkien edessä yritä itseään jalustalle nostaa niin silti minun on aina oltava samaa mieltä kuin hän ja toisten jatkuva mollaus tietysti viittaa vähän siihen, että hän on aina oikeassa, ei he... Ajattelin testata seuraavalla kerralla töissä vähän jättää häntä huomiotta ja mennä hänen mielipiteistään välittämättä vaihtamaan kuulumisia muiden kanssa. Pitää katsoa kuinka käy, varmaan saa raivarin...
"Ajattelin testata seuraavalla kerralla töissä vähän jättää häntä huomiotta ja mennä hänen mielipiteistään välittämättä vaihtamaan kuulumisia muiden kanssa. Pitää katsoa kuinka käy, varmaan saa raivarin..."
Veikkaan hänen kyllä tekevän tai sanovan edes jotain keljua. Tuskin jättää huomioimattomuuttasi huomioitta.
Tsemppiä kuitenkin!
Niin vielä lisäyksenä "ystävästäni"; Unohdin mainita myös selkeät henkisen vakivallan tarpeet.
Hänellä nimittäin tuntuu olevan myös toistuvaa selätyksen tarvetta vähän kaikessa, mitä tiedonripettä siihen ikinä vain pystyy hyödyntämäänkään.
Tiedetään.
Jos mainitsen asiasta, kääntää tämä senkin jotenkin vastaani. Varmaan myös korottaa ääntäänkin raivoten, kuten jo muutamaan otteeseen onkin päässyt käymään.
Jotenkin sellainen sadistinen mahd. ahdingoistani nauttiminen ja suunnaton vahingonilo paistaa tästä yhä vain enemmin, ja enemmin läpi.
Usein myös kuvittelee voivansa olevansa niskanpäällä aivan naurettaviissakin asioissa, mutta kuitenkin tarve tuntuu olevan voimakas.
Onkohan tämän "ystävän" nykyisessä suhteessa kaikki aivan kohdallaan kun on vaihtelevissa määrin ollut tarvetta naljailla, kuin tyhjästä jo meuhkaisi, ilman selvää syytä?
Äärimmäisen naurettavaa kateuttakin olen hänessä havainnut, vaikka omistaa jo kaiken, mistä minä voisin vain uneksia.
Ja narsistithan valitsevat piikittelyn kohteekseen käsitykseni mukaan juuri sen kaikkein läheisimmän ihmisen. Ihan kipeetä.
"Onkohan tämän "ystävän" nykyisessä suhteessa kaikki aivan kohdallaan kun on vaihtelevissa määrin ollut tarvetta naljailla, kuin tyhjästä jo meuhkaisi, ilman selvää syytä?
Äärimmäisen naurettavaa kateuttakin olen hänessä havainnut, vaikka omistaa jo kaiken, mistä minä voisin vain uneksia.
Ja narsistithan valitsevat piikittelyn kohteekseen käsitykseni mukaan juuri sen kaikkein läheisimmän ihmisen. Ihan kipeetä."
Käsittääkseni narsistilla on pohjimmiltaan melko huono itsetunto mitä sitten pönkitetään haukkumalla ja alistamalla toisia. Hyvin samalta tämä mun tapas kuulostaa ja mitä enemmän mietin asioita niinsitä varmempi olen, ettei hän ole ihan tasapainossa itsensä kanssa... Eikä selkeästi tuo sinunkaa ystäväsi... Ja mun kohdalla tää ainakin on asettautunut varsinaiseen martyyrin asemaan, hän on aina mielestään hyvin syrjitty ja kaltoinkohdeltu osapuoli kaikkialla minne meneekin. Suhteessa, töissä, ihan kaikessa. Tämä minun narsistini ei ole ulospäin kovinkaan voimakas ihminen, mutta kun häneen on tutustunut paremmin, hetkessä hän on muuttunut enkelistä itse piruksi, joka purkaa minuun kaiken tämän kiukkunsa: on todella omistuksenhaluinen, haukkuu kaikkia muita ja kuvittelee heillä olevan joku salaliitto häntä vastaan. Kuitenkin hän jatkuvasti hehkuttaa minulle kuinka ihana ja tärkeä olen pitääkseen minut remmissään. Harmi, että hän osaa olla niin ihana ja vakuuttava silloin kun hänellä on tämä vaihde päällä, että hänestä irroittautuminen on vaikeaa. Ja kuin omasta suustani tuo "kateuttakin olen hänessä havainnut, vaikka omistaa jo kaiken...". Sama juttu. Minun "ystäväni" ei tunnu olevan tyytyväinen mihinkään.
Narsisti ei pyytele anteeksi. Joten ystäväsi ei ole narsisti.
Kyllä narsisti anteeksi pyytää, vaikka sata kertaa päivässä, jos siten hyötyy sen sanan käytöstä. Hänelle on aivan sama mitä se sana tarkoittaa, on vain hyvin sisäistänyt, että sillä yleensä ihminen saa anteeksi ja voi jatkaa tuhoisia toimiaan. Narsisti on niin itsekeskeinen, että kuvittelee muut tyhmäksi laumaksi jotka uskoo kaiken mitä hän sanoo, jopa sanan anteeksi. Ja valitettavasti: niin moni uskookin, onneksi vain aikansa.
Tämä viestiketju on kuin omasta ystävästäni lukisin. Meni yhdeksän vuotta ymmärtää minkä kanssa olen tekemisissä. Kulunut vuosi on tuonut eteen niin paljon asioita, melkeinpä alleviivaten, että tyhmänkin on täytynyt jo huomata mistä on kyse. Mikään ei riitä, kaiken saa itsestä antaa, mutta vastavuoroisuus puuttuu. Kaikki mikä ei ole hänen, sen hän haluaa ja ottaa itselleen. Huomion, kiitoksen, ystävät, miessuhteet, arjen, vapaa-ajan.... mitään ei saa itsellä olla, kaikki kuuluu hänelle, etenkin oma henkinen ja fyysinen energia. Pitää täysin itsestäänselvänä, että ne vielä ojennetaan hänelle mukisematta hopealautasella tarjoiltuna.
Kaikille samassa tilanteessa oleville toivon voimia poistaa sen kireän talutushihnan kaulan ympäriltä, etsiä oma hyväksyntä ja itsekunnioitus ja työntää ko. persoona kauemmaksi, ellei hänestä kokonaan voi (esim. työpaikka) irtaantua. Kirjoittakaa vaikka ylös asiat joilla hän on teitä loukannut, satuttanut, manipuloinut, uhannut, kiristänyt, lahjonut, maanitellut, huutanut, jne. Ja lukekaa ne heti, kun alkaa tuntumaan, että ehkä hän sittenkin olisi vilpitön ja reilu ihminen. Kuunelkaa itseänne ja luottakaa itseenne, kukaan ei voi huonosti ilman syytä. Toista ihmistä ei ole oikein muuttaa, mutta itsensä voi. Etenkin sen miltä antaa itsestään tuntua ja kuinka antaa itseään kohdella. Itselleni päätös takaisin kohti myönteisempää omakuvaa ja elämää oli alku pois narsistin läheisyydestä. Voimia teille uhreille.
Hyvä kommentti!
Mitä olet mieltä, kun väitän että narsismissa kysymys on pohjimmiltaan minuuden kokemisesta(?) (musta tuntuu)
-yxex-
Kiitos.
No, kaikilla on minuus, hiukan vain erilainen. Toisten minuus riittää ylläpitämään uskon oikeuteen olla olemassa ja rohkeuteen olla sitä mitä on. Toisten minuus ei siihen riitä ja liian riittämättömänä (heidän omasta mielestään) se pönkitetään tarpeella olla parempi, suositumpi, yms. kuin toinen. Ei vain ole reilua käyttää toista hyväksi, se huonontaa toisen elämänlaadun ja henkisen/fyysisen jaksamisen, usein myös heidän läheistenkin.
Jotenkin juuri noin kuin sanoit. Itsetunto ei ole stabiili ja jos toinen 'työkseen' latistaa toista, kokee uhri lopulta itsensä aivan lättänäksi.
Jokainen kun miettisi omakohtaisesti, ennen toimiaan ja puheitaan, 'olenko reilu', olisi kaikilla helpompi elää. Mutta kusipäitä riittää maailmassa muitakin kuin se jonka hampaita harjatessa peilistä näen.
Reiluna oleminen saattaa pönkittää itsetuntoa ja tervettä narsismia.
Lauseesi: 'Etenkin sen miltä antaa itsestään tuntua ja kuinka antaa itseään kohdella.' on erittäin oivalluttava ohje itsevastuusta, kun kohtaa latistaja-mollaajan.