hei.
Aloitin lukion nyt tänä syksynä. Asun kahdestaan äitini kanssa. Äitini on aivan ihana ihminen, mutta hänellä ei ole kuin yksi ystävä töiden ulkopuolella. Olen aina ollut todella läheinen äitini kanssa, mutta lukion alettua vapaa-aikaa on huomattavasti vähemmän kuin ennen. Aikani menee kaikennäköisiin koulujuttuihin, liikuntaharrastuksiin ja kavereihin. Minulle jää siis todella vähän aikaa olla äitini kanssa. Onhan meillä toki viikonloput ja lomat, mutta tarvitsen myös lepoa ja tottakai tahdon tehdä asioita myös kaveredeni ja poikakaverini kanssa. Olen vaan melko hyväsydämminen ihminen, ja näin ollen sydämmeni särkyy kun tulen iltaisin kotiin ja näen äidin istuvan yksin kuuntelemassa musiikkia... Äiti on kieltämättä melko huono ihmissuhteissa, kun hän ei ole edes löytänyt uutta miestä yli kymmeneen vuoteen saatikka ystäviä. Olen nipistänyt niin paljon aikaa vapaa-ajastani äidille kuin mahdollista, joka näkyy omissa ihmissuhteissani ja yöunissani. Olen koittanut puhua asiasta äidin kanssa mutta se ei vain johda mihinkään. Äitini on muuttunut paljon surullisemmaksi, ja tuntuu että hän ei oikein arvosta sitä kuinka paljon kärsin että saisin viettää aikaa hänen kanssaan. Mutta onhan minullakin elämä! Olen jo 16-vuotias ja ei kai se ole minun asiani huolehtia äidistäni! Äitini ei myöskään näköjään tajua sitä että en ole enää mikään pikkutyttö vaan olen jo lähestymässä aikuisikää. Kotoa pois muuttaminen pelottaa myös todella paljon. Mutta siltikin rakastan äitiäni tosi paljon ja hän ansaitsisi enemmän aikaa kanssani, mutta minulla on aivan kauhea stressi hänestä. Joskus itken öisin, kun tuntuu että minulta vaaditaan aivan liikaa... Voisitteko te antaa jotain neuvoja tähän tilanteeseeni? Kiitos aivan valtavasti
Aloitin lukion nyt tänä syksynä. Asun kahdestaan äitini kanssa. Äitini on aivan ihana ihminen, mutta hänellä ei ole kuin yksi ystävä töiden ulkopuolella. Olen aina ollut todella läheinen äitini kanssa, mutta lukion alettua vapaa-aikaa on huomattavasti vähemmän kuin ennen. Aikani menee kaikennäköisiin koulujuttuihin, liikuntaharrastuksiin ja kavereihin. Minulle jää siis todella vähän aikaa olla äitini kanssa. Onhan meillä toki viikonloput ja lomat, mutta tarvitsen myös lepoa ja tottakai tahdon tehdä asioita myös kaveredeni ja poikakaverini kanssa. Olen vaan melko hyväsydämminen ihminen, ja näin ollen sydämmeni särkyy kun tulen iltaisin kotiin ja näen äidin istuvan yksin kuuntelemassa musiikkia... Äiti on kieltämättä melko huono ihmissuhteissa, kun hän ei ole edes löytänyt uutta miestä yli kymmeneen vuoteen saatikka ystäviä. Olen nipistänyt niin paljon aikaa vapaa-ajastani äidille kuin mahdollista, joka näkyy omissa ihmissuhteissani ja yöunissani. Olen koittanut puhua asiasta äidin kanssa mutta se ei vain johda mihinkään. Äitini on muuttunut paljon surullisemmaksi, ja tuntuu että hän ei oikein arvosta sitä kuinka paljon kärsin että saisin viettää aikaa hänen kanssaan. Mutta onhan minullakin elämä! Olen jo 16-vuotias ja ei kai se ole minun asiani huolehtia äidistäni! Äitini ei myöskään näköjään tajua sitä että en ole enää mikään pikkutyttö vaan olen jo lähestymässä aikuisikää. Kotoa pois muuttaminen pelottaa myös todella paljon. Mutta siltikin rakastan äitiäni tosi paljon ja hän ansaitsisi enemmän aikaa kanssani, mutta minulla on aivan kauhea stressi hänestä. Joskus itken öisin, kun tuntuu että minulta vaaditaan aivan liikaa... Voisitteko te antaa jotain neuvoja tähän tilanteeseeni? Kiitos aivan valtavasti
Vastaukset 1
Vanhimmat
Teeppä äidin kanssa nettiprofiili ja opeta häntäkin käyttämään nettiä. Täälhän se on jo pa ilmaista ja jos ei ihan joka sentistä ole kiinni, niin kokeilkaa e-kontaktia. Voitte yhdessä aloitella kirjoittelemisenkin jos äitis ei uskalla..neuvo vähän asusta kun äiti menee treffeille, niin eikähän ala piristyä. Et kuitenkaan enää ikuisesti asu kotona, joten äidin on aika löytää mies.
Kavereita sinun on vähän vaikea löytää äidillesi, mutta voisitte katsella olisiko joku harrastus johon äitisi voisi osallistua, jotta olisi edes jotain hauskaa iltaisin.