jos voisin. Hänet jota kaipaat. Mutta voin vain antaa sut pois ja sen olen tehnyt. Olen tehnyt sen minkä voin. Sitä on rakkaus. Lopulta vain toive siitä, että toinen voi hyvin ja on onnellinen. Mä olen ihan ok. Tämä päivä on mennyt ikävöidessä. Huominen on taas parempi. Tiedän sen.
Mä antaisin hänet sinulle
Hyvää yötä jonnekin
4202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kaunista ja hyvää sulle.Rakastin.
Se on ihan totta, rakkaus on sitä, että haluaa toiselle juuri ihan parasta, ja se ei todellakaan ole aina se itse minä minä minä, joka on sitä parasta. Se on se toinen puoli. Toinen puoli on se, että se rakkaus ei ole vain aatetta jaloa ja puhdasta mieltä, vaan se on helvetin raastava ja repivä tunne, jonka kanssa pitää painia ja näköjään sairaan kauan. En tiedä, onko huominen parempi. Huomenna on paljon muutakin tekemistä ainakin.
Joo.Mutta kun siinä rakkaudessa on kaksi osapuolta kuinka se voi olla minä,minä, minä. Eikös se ole parasta molemmille se rakkauden jakaminen? Eikös se ole niin että kun rakastaa niin haluaa jakaa kaiken yleensä sen rakkauden kohteen kanssa. Ainakin itse ajattelen näin.
Siis molemmin puolista haluamista. Jos toinen sinua kaipaa ja haluaa rakkauttasi ja tunnet samoin häntä kohtaan, eikö voisi ajatella sen olevan itsekyyttä jos pidät rakkauden itselläsi.Tai jotenkin ajattelen että rakkaus on tunne jota ei voi hallita. Eriasia on sitten ihmisen tahtotila mitä haluaa elämältään. Ja mitä asiota pitää elämässä tärkeinä. Lähteekö ne asiat itsestä vai muista. Ja miten paljon yleensä haluaa itsestään antaa toisille.
Rakkauden jakaminen on unelma, siksi kai taas takana yksi huonosti nukuttu yö. En ole ajatellut sen olevan itsekkyyttä, lähinnä olen yrittänyt olla järkevä ja hyväksyä väistämättömän, vaikka mielenmaisema on surujen kuru. Jos uskoisin, että toinen tarvitsee ja haluaa minua niin kuin minä häntä, löytäisin tahtoa enemmän kuin tarpeeksi, ainakin jonkinlaisen yhteyden aikaansaamiseksi. Oma nuppi on hyvin tärkeä, sen kanssa pitää elää ja sillä feikkihymyllä ei pitkälle pötkitä. Mutta ei se niin yksinkertaista ole, ei edes kaksinkertaista.