Olen suunnittelemassa ystävälleni ex libristä. Ajattelin liittää kuvaan hänen suosimansa mietteen: Metsä on minun kirkkoni - mutta latinaksi.
Osasisiko joku auttaa, onko tämä lähelläkään oikein: Silva mea ecclesia est?
Olisi tosi kurjaa, jos tämä menisi sinne päin, muttei ihan oikein.
Suurkiitos avusta jo etukäteen!
Osasisiko joku auttaa, onko tämä lähelläkään oikein: Silva mea ecclesia est?
Olisi tosi kurjaa, jos tämä menisi sinne päin, muttei ihan oikein.
Suurkiitos avusta jo etukäteen!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ensinnäkin: en osaa latinaa.
Toiseksi: kirkko-sana voi tarkoittaa kirkkorakennusta tai instituutiota. Kumpaa halutaan tarkoittaa sanottaessa "metsä on minun kirkkoni"?
Englanninpuhujat kiistelevät ecclesia-sanan oikeasta käännösvastineesta: onko se "church" vai jotain muuta. Alun perin sana lienee tullut latinaan muinaisten kreikkalaisen hallinnollista väenkokousta tarkoittavasta sanasta. Metsässä yksin samoileva ihminen ei ehkä samaista metsäänsä väenkokoukseen? Voisiko esimerkiksi sana "templum" olla merkityksellisesti lähempänä kirkkorakennusta, jos sellaiseen halutaan viitata?
Kolmanneksi: jos ecclesia tulisi kaikesta huolimatta valittavaksi, niin vastaisiko "silva ecclesia mea est" paremmin latinan yleistä sanajärjestystä?
Neljänneksi: templum ei liene kieliopillisesti samaa sukua kuin ecclesia, joten mea pitäisi kai sen yhteydessä muuttaa toiseen muotoon, olkoon se sitten meos tai jotain muuta.
Latinisteilla on varmaankin asiaan seikkaperäisempiäkin vastauksia.
Ecclesia on feminiini ja templum neutri, joten ecclesia mea tai templum meum.
Avoimeksi kuitenkin vielä jää, miten alkuperäinen ajatus parhaiten ilmaistaan latinaksi.
Latinan sanajärjestys on joustava, mutta on vältettävä monitulkintaisuutta. Silva mea ecclesia est ei ole hyvä sanajärjestys, koska se voidaan ymmärtää "metsäni on kirkko".
Muistelen vanhassa latinan kirjassa lukeneen "densae silvae templa eorum erant", joten "metsä on kirkkoni" voisi olla "silva templum meum est". Muutkin sanajärjestykset ovat mahdollisia.
Normaalin sanajärjestyksen mukaisesti toki ”silvae densae”. En kyllä ihan tuollaista lausetta näin korjattunakaan muista nähneeni. On toki saattanut joku oppikirjan rustaaja väännellä Tacituksen tekstiä noin. Tacitushan kirjoitti Germanian tiheistä metsistä. Mutta ajatus metsästä temppelinä ei sovi antiikin maailmaan edes barbaareista puhuttaessa: temppeli on nimenomaan rakennettu ja pyhitetty (erotettu) paikka.
silvae densae --> luci obscuri.
Kysypä latinantaitoisilta mitä mieltä olisivat käännöksestä
SILVA EST MEA FANUM
Taidamme olla samassa veneessä. Minusta ei ole ei-latinistina väittämään ehdotustasi vastaan. Fanum tai templum, ihan sama minulle. Kumpikin saattaisivat kuitenkin olla neutreja, jolloin mea muuttuisi muotoon meum. Kysymysmerkki perään.
Latinan suvuista on täällä käyty neljättä vuotta sitten "antoisa" keskustelu :
http://keskustelu.suomi24.fi/node/7014032
Suurimpana ongelmana koko jutussa taitaa olla se, että latinan kielen parasta ennen -päiväys oli jo umpeutumaan päin niihin aikoihin kuin kristillinen kirkko vasta alkoi pystytellä ensimmäisiä varsinaisia pyhättöjään.
En tiedä, oliki Immi Hellénillä helleeniläisiä sukujuuria, mutta kysymyksen tematiikkaa hän on pohdiskellut jo toista sataa vuotta sitten, ks. viimeinen säkeistö:
http://fi.wikisource.org/wiki/Paimenpoika_(1930)
Millaista latinaa ystäväsi puhuu? Klassillista, myöhäisantiikkista, keskiaikaista, uuden ajan vai uusimman ajan latinaa?
(Vai ajattelitko kirjoittaa ystävällesi kielellä, jota hän ei osaa?)
Klassillisessa latinassa ei ymmärrettävästikään ole kirkkoa tarkoittavaa sanaa, koska kirkkoja ei ollut eikä koko kristinuskoa.
Millaista latinaa mahtoivat muuten puhua sotiemme sankarivainajat? Heille laitettiin Pro patria -taulut.
Heistä osa oli klassillisten lukioiden kasvatteja, joten he osasivat jossain määrin klassillista latinaa, toki äännettynä tavalla, josta Cicerolla olisi ollut ehkä kirpeitäkin kommentteja.
Toki olisi ollut talvisodan hengen mukaista kirjoittaa muistotaulut kielellä, jota kaikki kaatuneet ja heidän omaisensa osasivat. Mutta keikaroinnin tai teennäisen juhlavuuden asu saa ihmiset toimimaan ajattelemattomasti.
Menneisyyden virheet eivät anna aihetta tehdä vielä pahempia virheitä samalla linjalla.
Jo silloin, kun minun kellanruskea yo-lakkini oli 43 vuotta valkoisempi, julkaistiin Spes Patriae -nimistä matrikkelia. Toivottavasti minun tekoirvistykseni ruusupuskan takaa ei joutunut tuohon julkaisuun! Itselläni ei ole tullut mieleenkään teosta hankkia enkä ole sitä koskaan etsinyt käsiini edes selaillakseni.
Eikö olisi hienoa kirjoittaa se ihan suomeksi? "Metsä on (minun) kirkkoni",
sehän on kaunis lause. Tuleehan siihen luultavasti se "ex libris" ja nimi, että vähän sitä "hienoa" latinaakin silleen...
Niin, tuo toisaalla jo mainitsemani Immi (Ingeborg) Hellén kirjoitti jo 1898 ihan suomeksi "Nyt metsä kirkkoni olla saa”. Tämä helleeni-impi oli kuorevetisiä tyttöjä, mutta kävi koulutiensä ruotsiksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Immi_Hellén
Kuore eli norssi (ruots. nors) ei kalana ota juuri kantaa kielikysymyksiin. Norssilaiset eli norssit puolestaan opiskelevat ja viljelevät latinaa keskimääräistä enemmän, tunnuslauseenaan
"Non scholae sed vitae"
Itse kävin kouluni jossakin muikkuvesien äärellä, joskin muistan olleeni lippoamassa kuoreita eli norsseja kerran, puolisen vuosisataa vuotta sitten. Olivat menossa kirjolohien rehuksi tekolammikkoon. Latinaan en lukioni Lota lota -linjalaisena päässyt perehtymään juuri minkään vertaa.
Tunnuslausetta ”Non scholae sed vitae” on käytetty kouluissa, varsinkin juhlapuheissa, aika paljon. Sitä käyttämällä tulee osoittaneeksi jotain sivistyksensä pinnallisuudesta. Kyseessä on nimittäin tylsä oppimestarimainen väännelmä Senecan terävän ironisesta lauseesta ”Non vitae sed scholae discimus” ’Emme opi elämää, vaan koulua varten’:
”Quoniam, ut voluisti, morem gessi tibi, nunc ipse dicam mihi quod dicturum esse te video: latrunculis ludimus. In supervacuis subtilitasteritur: non faciunt bonos ista sed doctos. Apertior res est sapere, immo simplicior: paucis satis est ad mentem bonam uti litteris, sed nos ut cetera in supervacuum diffundimus, ita philosophiam ipsam. Quemadmodum omnium rerum, sic litterarum quoque intemperantia laboramus: non vitae sed scholae discimus.”
Seneca: Epistulae, CVI, 11–12;
http://www.thelatinlibrary.com/sen/seneca.ep17-18.shtml
Miten siis tunnistaa tuollaisen "pinnallisen sivistyksen" vastakohta, aito sivistys ?