Palaveri sossujen kanssa lähestyy, ja jos yhtään osaan tilannetta tulkita, lapsi otetaan minulta pois. Kuinka ihmeessä sen tilanteen kestää? En osaa kuvitellakaan elämää ilman lastani.
Kuinka olette kestäneet lapsen huostaanoton?
diudiu89986565
91
4882
Vastaukset
- Tukijärjestö.
Sininauhaliitto.
Sijoitettujen ja huostaanotettujen lasten vanhempien tuki.
Tutustu sivustoon ja ota yhteyttä.
http://www.sininauhaliitto.fi/verkkolehti/uutiset/jarjestot/sijoitettujen_ja_huostaanotettujen_lasten_vanhemmille_tukea_voikukkia-ammattilaisilta/
-------------- Vertaistukea.
Uusi vertaistukiryhmä huostaanotettujen lasten vanhemmille Folkhälsan.
Löytyisikö tästä apua ja tukea.
http://www.folkhalsan.fi/Web/Apps/News/NewsItem.aspx?id=9489&epslanguage=fi&item=24740
------------- - Vertaistuki parasta
En uskaltaisi ainakaan itse lähteä hakemaan tukea mistään järjestöstä, jos lapseni olisivat huostaanotettuja.
Vertaistuki on paras tuki. Eivätkä ole hinkumassa rahaa!
Se on kieltämättä raskasta aikaa, jokainen kokee sen omalla tavallaan. Mutta sen sanon ettei se helppoa ole. Mutta jos kaipaat/haluat keskustella asiasta sitten huostaanoton toteututtua, niin ei muuta kuin tervetuloa palstalle keskustelemaan mieltä painavista asioista. Tosin täällä liikkuu aina välin näitä ns. kiusaajia niin, niistä ei kannata välittää vaan ohittaa vain sellaiset.
- .........
Kyllä lastensuojeluviranomaisten on selkeästi ilmoitettava perheellenne
jos huostaanottoa ollana valmistelemassa.
Sehän on sosiaalihuollon asiakkaan oikeus, lakienkin mukaan
ja koskee myös asiakasta lastensuojelussa.
Oletteko käyneet läpi yhdessä lastensuojeluviranomaisen kanssa,
miksi lastanne ollaan huostaanottamassa?
Ja onko perheellenne tehty asiakassuunnitelma jo heti alunalkaenkin,
kun olette lastensuojelun asiakkaaksi päässeet, joutuneet, ajautuneet?
Asiakassuunnitelma, jossa on aina oltava kirjattuna ne syyt
miksi esimerkiksi te olette lastensuojelun asiakasperhe.
Sekä myös kirjattuna ylös millä tavoin näihin asiakkuuteen johtaneisiin syihin voidaan perheessänne puuttua,
miten niitä voidaan perheenne, lapsenne elämästä poistaa
ja aina yksilöllisesti perheen tilanteen mukaisesti kirjattuna, unohtamatta myöskään yksilöityjä, perheelle sopivia avohuollon tukitoimia jne.
Jos lapsesi huostaanotetaan on teidän asiakassuunnitelma lastensuojelussa ehdottomasti myös päivitettävä ja mielellään tietenkin lastensuojeluviranomaisen taholta yhteistyössä lapsen vanhempien kanssa.
Eli asiakassuunnitelmassa on oltava kirjattuna ne huostaanottoon johtaneet syyt sekä myös se miten ja millaisilla toimilla nämä syyt voidaan lapsen elämästä poistaa.
On myös oltava kirjattuna ylös sekin asia, että millä tavoin viranomainen toteaa että lapsen elämästä ovat huostaanoton syyt poistuneet.
On myös muistettava, että lapsen ja perheen yhdistäminen huostaanotossakin on se tärkein päätavoite.
Lastensuojeluviranomaisen on voimassa olevan lainsäädännön mukaan tehtävä aina tarvittaessa myös huostaanotetun ja sijoitetun lapsen vanhemmille asiakassuunnitelma,
jossa olisi oltava kirjattuna myös lapsen vanhemman tarvitsema tuki, apu ja mahdollinen tarvittava hoitosuunnitelma huostaanoton aikana.
Vaaditte mahdollisimman paljon myös tapaamisia, yhteydenpitoa jne lapsen kanssa, mikäli viranomaisilla ei ole lain mukaista estettä tälle
(ja rajoitetuistakin tapaamisista on aina tehtävä kirjallinen valituskelpoinen päätös vanhemmille).
Oikeusviranomaiset ovat pitäneet omissa oikeuskäytännöissään ja -päätöksissään,
että joka toinen viikonloppu tapaaminen lapsen kanssa on ns. normitilanne.
Huostaanotto on todella kova ja järkyttävä paikka ja haastava tilanne kenelle tahansa lapsen vanhemmalle, sitä ei voi kukaan ulkopuolinenkaan kieltää eikä väheksyä.
Lapsesi eteen sinun ja perheesi kannattaa tehdä itsellenne (kirjallinen ?) suunnitelma miten aiot ja aiotte toteuttaa ja päästä tilanteeseen niin
että saat, saatte lapsenne takaisin kotiin ja luoksenne. Ulkoile ja syö ja hoida ja huolehdi itsestäsi kaikin tavoin ja parhaalla mahdollisella tavalla. Voimia ja jaksamisia suuressa ja todella vaikeassa asiassanne.- 1950
"Huostaanotto on todella kova ja järkyttävä paikka ja haastava tilanne kenelle tahansa lapsen vanhemmalle, sitä ei voi kukaan ulkopuolinenkaan kieltää eikä väheksyä. "
Tuollaisessa tilanteessa vielä,kun jätetään ihminen yksin seuraukset voivat olla kohtalokkaat.Normaali ihminen järkyttyy ja kaikki on kerralla vedetty jalkojen alta pois.Monelle tuleekin mieleen varmasti onko millään enään väliä.
Kokemukseni ovat hyvin synkät tapahtumista joita ei voi sanoin kuvata.Normaali ihmiselle tulee huoli lapsistaan.
Itsellekkin päivät olivat kaaosta,enkä saanut tavata lapsiani 2 viikkoon enkä soittaa heille.2 viikon päästä tapasin huostan tehneen sosiaalivirkailijan jolta kysyin huostan syytä johon "Hän vastasi,ettei vielä tiedä syytä ja,että hän vasta tutkii asiaa.
Näin ei koskaan löytynyt riittäviä perusteita huostalle ja lapset palautettiin kotio .Vasta kotio pääsyn jälkeen perättömästä huostasta saimme valheelisen lausunnon. "Näin Porvoossa." - varmasti näin
1950 kirjoitti:
"Huostaanotto on todella kova ja järkyttävä paikka ja haastava tilanne kenelle tahansa lapsen vanhemmalle, sitä ei voi kukaan ulkopuolinenkaan kieltää eikä väheksyä. "
Tuollaisessa tilanteessa vielä,kun jätetään ihminen yksin seuraukset voivat olla kohtalokkaat.Normaali ihminen järkyttyy ja kaikki on kerralla vedetty jalkojen alta pois.Monelle tuleekin mieleen varmasti onko millään enään väliä.
Kokemukseni ovat hyvin synkät tapahtumista joita ei voi sanoin kuvata.Normaali ihmiselle tulee huoli lapsistaan.
Itsellekkin päivät olivat kaaosta,enkä saanut tavata lapsiani 2 viikkoon enkä soittaa heille.2 viikon päästä tapasin huostan tehneen sosiaalivirkailijan jolta kysyin huostan syytä johon "Hän vastasi,ettei vielä tiedä syytä ja,että hän vasta tutkii asiaa.
Näin ei koskaan löytynyt riittäviä perusteita huostalle ja lapset palautettiin kotio .Vasta kotio pääsyn jälkeen perättömästä huostasta saimme valheelisen lausunnon. "Näin Porvoossa."Eiköhän monet surkeat tapahtumat ole osasyynä ikäviin tapahtumiin mitä olemme saaneet lukea lehdistä.Huotoissahan yleensä vanhemmat jätetään täysin yksin.
- Anonyymi
Ei sossuilla oikeasti ole päätavoite yhdistää perhe. Ei ollenkaan. Se on sanahelinää.
- Anonyymi
varmasti näin kirjoitti:
Eiköhän monet surkeat tapahtumat ole osasyynä ikäviin tapahtumiin mitä olemme saaneet lukea lehdistä.Huotoissahan yleensä vanhemmat jätetään täysin yksin.
Vanhempien oma vastuuseen kuuluu hakea apua itselleen. Asioissa mitkä ei suju . Että pääsee kiinni kunnollisesta elämästä. Taas. Aikuisten ihmisten on osattava hoidella asiansa. Puheterapiaa voi vaatia, tai sitten jos on alkoholisti nii; ottaa vastaan kaiken hoidon mitä saa tietysti edellytys että itse päättänyt lopettaa, muuten ei hoidot auta .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei sossuilla oikeasti ole päätavoite yhdistää perhe. Ei ollenkaan. Se on sanahelinää.
Lue mitä sosiaalihuollossa tehtävät ovat, se kun olet syyttelemässä etkä katso niitä oikeita syitä miksi lapsi on otettu huostaan. Jos jääräpäänä aikoo olla niin on muistettava ettei kukaan omista lapsiaan mitenkään , yhteiskunnan on puututtava asioihin silloin jos ei lapsen vanhemmat tajua mitä vanhemmuus merkitsee.
- Anonyymi
Onko se aina päätavoite että nuori pääsee kotiin? Meidän tapauksessa kyse kohta 15vuotiaasta.
- Anonyymi
Pitävät tahallaan nuoren erossa äidistä. Sadisteja. Ja tahallaan eivät pura huostaa. Vihaan yhteiskuntaa.
- Anonyymi
1950 kirjoitti:
"Huostaanotto on todella kova ja järkyttävä paikka ja haastava tilanne kenelle tahansa lapsen vanhemmalle, sitä ei voi kukaan ulkopuolinenkaan kieltää eikä väheksyä. "
Tuollaisessa tilanteessa vielä,kun jätetään ihminen yksin seuraukset voivat olla kohtalokkaat.Normaali ihminen järkyttyy ja kaikki on kerralla vedetty jalkojen alta pois.Monelle tuleekin mieleen varmasti onko millään enään väliä.
Kokemukseni ovat hyvin synkät tapahtumista joita ei voi sanoin kuvata.Normaali ihmiselle tulee huoli lapsistaan.
Itsellekkin päivät olivat kaaosta,enkä saanut tavata lapsiani 2 viikkoon enkä soittaa heille.2 viikon päästä tapasin huostan tehneen sosiaalivirkailijan jolta kysyin huostan syytä johon "Hän vastasi,ettei vielä tiedä syytä ja,että hän vasta tutkii asiaa.
Näin ei koskaan löytynyt riittäviä perusteita huostalle ja lapset palautettiin kotio .Vasta kotio pääsyn jälkeen perättömästä huostasta saimme valheelisen lausunnon. "Näin Porvoossa."Minäkin uskoisin että saan nuoreni aika nopeasti takaisin. Asioita joista joutui huostaan on pari. Kodin siisteydestä eivät ole valittaneet koskaan,koska meillä on siistiä aina. Ja ei ole väkivaltaa eikä päihdeongelmia. Liittyy aivan muihin asioihin tämä. Ja nuoreni on erityisnuori.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lue mitä sosiaalihuollossa tehtävät ovat, se kun olet syyttelemässä etkä katso niitä oikeita syitä miksi lapsi on otettu huostaan. Jos jääräpäänä aikoo olla niin on muistettava ettei kukaan omista lapsiaan mitenkään , yhteiskunnan on puututtava asioihin silloin jos ei lapsen vanhemmat tajua mitä vanhemmuus merkitsee.
Ei yhteiskunta omista minun nuorta. Ei todellakaan. Kyllä äiti ja isä omistaa omat lapsensa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei sossuilla oikeasti ole päätavoite yhdistää perhe. Ei ollenkaan. Se on sanahelinää.
Näin on. Meillä poistui huostaanoton syyt ennen huostaanottoa! Silti se tapahtui!
- Terävä huomio
Varmaan vaihtelevasti ihmiset kestävät sen.
Jos viranomaiset noudattavat lakeja, on tilanne huomattavasti helpompi kuin muuten.
Tulee myös mieleen jonkun sossuammattilaisen vastaus täällä kirjoittaneelle sijaisvanhemmalle, kun sossu otti esille oleellisen kysymyksen.
Eli miten sijaishoitaja voi lasta kohdella rakastavasti ja oikein, jos niin ilkeästi ja vihamielisesti suhtautuu hänen vanhempiinsa.
Mm. se kirjoitus poistettiin täältä.
Jos lasta kohdellaan oikein ja hänen asiansa hoidetaan lainmukaisesti, ne ovat yleensä avainasiat ja lähtökohta sille, miten vanhempi selviää ja suhtautuu huostaanottoon. - nimim.
Varaudu kiristykseen lastensuojelun taholta. Jos mahdollista, nauhoita kaikki keskustelut.
*et saa tavata lastasi, jos et allekirjoita huostaanottopapereita*- kuultu on
"Jos et allekirjoita, teemme kiireisen pakkohuostaanoton."
Niin se menee, lukemattomien vanhempien kuulemaa. - Mandi S.
kuultu on kirjoitti:
"Jos et allekirjoita, teemme kiireisen pakkohuostaanoton."
Niin se menee, lukemattomien vanhempien kuulemaa."kuultu on"
13.11.2012 18:47
"Jos et allekirjoita, teemme kiireisen pakkohuostaanoton."
En allekirjoittasi mitään vaikka tappaa uhattaisiin. Jostakin se totuus lopulta purkautuu. - Anonyymi
Laitonta kiristää.
- Anonyymi
kuultu on kirjoitti:
"Jos et allekirjoita, teemme kiireisen pakkohuostaanoton."
Niin se menee, lukemattomien vanhempien kuulemaa.En usko.
- Anonyymi
Mandi S. kirjoitti:
"kuultu on"
13.11.2012 18:47
"Jos et allekirjoita, teemme kiireisen pakkohuostaanoton."
En allekirjoittasi mitään vaikka tappaa uhattaisiin. Jostakin se totuus lopulta purkautuu.En allekirjoita minäkään ja nuoreni on kova luu sossuille.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En usko.
Eipä ne voi teilleen kiristää kyllä.
- Anonyymi
Ne kiristää,valhettelee ym
- hyvät sossut
Uusi tukiryhmä toimii siis yhdellä paikkakunnalla eli Karjalla.
Linkistä:
"Lastensuojelulain mukaan huostaan otettujen lasten vanhemmilla on oikeus tällaiseen tukeen, ja Voikukkia-ryhmiä onkin perustettu eri puolille Suomea vastaamaan tähän tarpeeseen."
Niin, ajatella, että LAKI edellyttää tukea.
Suurin osa huostaanottovanhemmista ei ole ikinä kuullutkaan mistään meille tarkoitetusta tukiryhmästä. Siinä taas yksi aukko laissa, mutta ei kai sen väliä liene, koska sossut eivät yleensä tähtää kotiuttamiseen. He eivät muista, mitä laki sanoo, koska ovat niin kiireisiä.
Eihän asia VOI olla niin, että he tahallaan unohtaisivat, koska sossut ovat niiiiiin hyviä. - Hermiones
Lapseni huostaanotettiin puoli vuotta sitten heidän haastavan käyttäytymisen takia.
Olen ollut sairauslomalla siitä saakka. Jos voimat olivat vähissä ennen huostaanottoa, niin nyt voimia ei ole enää ollenkaan. Olisin halunnut enemmän tukea lasten kouluun ja kenties kotiinkin.
Tuntuu, että ulospääsyä umpikujasta ei ole. - Samoin tuntenut
"Haastavaksi" minunkin lapseni käytös aikanaan luokiteltiin. Se ei ollut sitä tarhan henkilökunnalle, eikä opettajille, vain kotona hän avautui niin, että puhui, kertoi ja näytti kaikki ongelmansa. Hänen tuen ja läheisyyden tarpeensa oli aivan pohjaton.
Otin itse yhteyttä ensin perheneuvolaan, jossa asiaa piti muka selvittää, mutta tilanne vain venyi ja venyi, henkilökunnan poissaolojen takia saattoi joskus olla, että tapaamisia ei saatu yhtään 2-3 kuukauteen. Silloinkin kun työntekijöiden kanssa pääsi juttelemaan, eivät he reagoineet lapsen ongelmiin mitenkään, kuuntelivat hiljaa ainoastaan.
Onhan se komeaa sen jälkeen merkitä papereihin, että perheelle on annettu tukea kaksi vuotta, mutta se ei ollut riittävää. Ei varmasti olematon tuki ole riittävää kenellekään.
Ja juuri SILLOIN minulla ei ollut varaa mihinkään yksityisen puolen tukeen, kun sitä olisi pitänyt saada.
Sympatiaa edelliselle!- Tulevaisuus?
Lastensuojelun tila nyky-Suomessa 27.11.2012
Kuvaus: Miten lapset ja perheet voivat tämän päivän Suomessa? Millainen on suomalaisen yhteiskunnan nykytila lasten, nuorten ja vanhempien näkökulmasta? Miten lapsia tulisi suojella ja kenen tehtävä se on?
Tutkijat ja asiantuntijat keskustelevat ja vastaavat julkisuudessa käytyyn keskusteluun lastensuojelusta, sosiaalityöstä sekä yhteisön vastuusta.
Aika: 27.11. klo 16.00-18.00
Paikka: Helsingin yliopisto, Unioninkatu 35,luentosali
Puheenjohtaja: professori Leif Åberg
Ohjelma
Avaus: Dekaani Liisa Laakso
Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja: Mitä tietoa ja osaamista lastensuojelutyö tarvitsee?
Lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula: "Lapset ja nuoret lastensuojelun laadun määrittäjinä"
Aula avaa lasten ja nuorten osallistumista lastensuojelun kehittämiseen kokemusasiantuntijuus-näkökulmasta
Professori Mirja Satka: Miksi lasten ja nuorten suojelu hämmentää?
Satka katsoo, että kyseessä on viime vuosikymmenten suurten muutosten (yhdenlainen) yhteenveto ja niiden seurausten kulminoituminen lastensuojeluun.
Professori Marketta Rajavaara: Tuetaanko lastensuojelun asiakasperheitä riittävästi terveydenhuollossa?
Rajavaaran esittelee Saarikallio-Torp M, Heino T, Hiilamo H, Hytti H, Rajavaara M (2008) tutkimuksen Lapset huostassa, vanhemmat ahdingossa pohjalta mitä Kelan ja THL:n yhdistetty rekisteriaineisto kertoo lastensuojelun asiakasperheiden vanhempien terveydentilasta ja työkyvystä.
Yliopistonlehtori Erja Saurama: Lastensuojelijat kahden eetoksen ristipaineessa.
Saurama pohtii väitöskirjansa Vastoin vanhempien tahtoa pohjalta heikomman suojelemisen ja yksityisyyden loukkaamattomuuden välistä jännitettä.
Tutkijasosiaalityöntekijä Kati Palsanen: Lastensuojelunuorten kokemustieto on merkityksellistä!
Palsanen kertoo Nuoret kehittäjät -ryhmästä ja siitä millainen merkitys nuorten kokemustiedolla on lastensuojelun kehittämiselle ja tutkimukselle sekä lastensuojelunuorille itselleen.
Professori Maritta Törrönen: Lapsiperheiden arki ja hyvinvointi – mistä oikein on kysymys?
Törrönen tarkastelee suomalaisten lapsiperheiden arkea ja hyvinvoinnin tai pahoinvoinnin kumuloitumista, arkista onnea ja raskautta, teoksensa Onni on joka päivä – lapsiperheiden arki ja hyvinvointi (2012) pohjalta.
Keskustelua ja kysymyksiä
Tervetuloa!
Alkuaika: 27.11.2012 16.00
Loppuaika: 27.11.2012 18.00
Kunta: Helsinki
Paikka: Helsingin yliopisto päärakennus. sali 1, Fabianink. 33
Organisaatio: Helsingin yliopisto
Yhteyshenkilö: Professori Maritta Törrönen, puh. 050 415 1627, s-posti [email protected]
----------- - Huostan vaikutus.
Tulevaisuus? kirjoitti:
Lastensuojelun tila nyky-Suomessa 27.11.2012
Kuvaus: Miten lapset ja perheet voivat tämän päivän Suomessa? Millainen on suomalaisen yhteiskunnan nykytila lasten, nuorten ja vanhempien näkökulmasta? Miten lapsia tulisi suojella ja kenen tehtävä se on?
Tutkijat ja asiantuntijat keskustelevat ja vastaavat julkisuudessa käytyyn keskusteluun lastensuojelusta, sosiaalityöstä sekä yhteisön vastuusta.
Aika: 27.11. klo 16.00-18.00
Paikka: Helsingin yliopisto, Unioninkatu 35,luentosali
Puheenjohtaja: professori Leif Åberg
Ohjelma
Avaus: Dekaani Liisa Laakso
Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja: Mitä tietoa ja osaamista lastensuojelutyö tarvitsee?
Lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula: "Lapset ja nuoret lastensuojelun laadun määrittäjinä"
Aula avaa lasten ja nuorten osallistumista lastensuojelun kehittämiseen kokemusasiantuntijuus-näkökulmasta
Professori Mirja Satka: Miksi lasten ja nuorten suojelu hämmentää?
Satka katsoo, että kyseessä on viime vuosikymmenten suurten muutosten (yhdenlainen) yhteenveto ja niiden seurausten kulminoituminen lastensuojeluun.
Professori Marketta Rajavaara: Tuetaanko lastensuojelun asiakasperheitä riittävästi terveydenhuollossa?
Rajavaaran esittelee Saarikallio-Torp M, Heino T, Hiilamo H, Hytti H, Rajavaara M (2008) tutkimuksen Lapset huostassa, vanhemmat ahdingossa pohjalta mitä Kelan ja THL:n yhdistetty rekisteriaineisto kertoo lastensuojelun asiakasperheiden vanhempien terveydentilasta ja työkyvystä.
Yliopistonlehtori Erja Saurama: Lastensuojelijat kahden eetoksen ristipaineessa.
Saurama pohtii väitöskirjansa Vastoin vanhempien tahtoa pohjalta heikomman suojelemisen ja yksityisyyden loukkaamattomuuden välistä jännitettä.
Tutkijasosiaalityöntekijä Kati Palsanen: Lastensuojelunuorten kokemustieto on merkityksellistä!
Palsanen kertoo Nuoret kehittäjät -ryhmästä ja siitä millainen merkitys nuorten kokemustiedolla on lastensuojelun kehittämiselle ja tutkimukselle sekä lastensuojelunuorille itselleen.
Professori Maritta Törrönen: Lapsiperheiden arki ja hyvinvointi – mistä oikein on kysymys?
Törrönen tarkastelee suomalaisten lapsiperheiden arkea ja hyvinvoinnin tai pahoinvoinnin kumuloitumista, arkista onnea ja raskautta, teoksensa Onni on joka päivä – lapsiperheiden arki ja hyvinvointi (2012) pohjalta.
Keskustelua ja kysymyksiä
Tervetuloa!
Alkuaika: 27.11.2012 16.00
Loppuaika: 27.11.2012 18.00
Kunta: Helsinki
Paikka: Helsingin yliopisto päärakennus. sali 1, Fabianink. 33
Organisaatio: Helsingin yliopisto
Yhteyshenkilö: Professori Maritta Törrönen, puh. 050 415 1627, s-posti [email protected]
-----------Pitkittäistutkimus huostaanotetuista lapsista
Lasten yhä lisääntyvä määrä lastensuojelun asiakkaana on jo pitkään ollut julkisen keskustelun kohteena ja huolen aiheena. Hyvinvoinnin lisääntymisen rinnalla on todettu pahoinvoinnin kasvua, ja pahoinvoinnin osoittimena on yleisesti pidetty sekä lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrää että erityisesti huostassa olevien lasten määrää.
Dosentti Tarja Heinon johdolla käynnistyy pitkittäistutkimus huostaanotetuista lapsista. Se on osa Suomen Akatemian Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys (SKIDI-KIDS) -tutkimusohjelmaa. Tällä pitkittäisellä seurantatutkimuksella pyritään vastaamaan ajankohtaiseen tiedontarpeeseen.
Tutkimuksessa tarkastellaan lasten syrjäytymisvaaraa siltä kannalta, miten lasten mahdollisuudet tasa-arvoisiin elinoloihin toteutuvat silloin, kun lasten kasvuympäristössä on monia uhkaavia riskejä.
Tutkimuksen tavoitteena on läpivalaista syrjäytymisen ja selviytymisen prosesseja eri suunnista kolmella tasolla. 1. Valtakunnallisen rekisteritutkimuksen keinoin tarkastellaan yksilöllisten elämänpolkujen ohella myös lastensuojelun vaikuttavuutta ja kustannuksia. 2. Seurantatutkimus huostaanotettujen lasten erilaisesta eriarvoisuudesta tehdään paikallisella tasolla ammattilaisten ja vanhempien näkökulmasta. 3. Lasten näkökulmasta toimijuutta tarkastellaan mielikuvituksen, taiteen ja toiminnallisten menetelmen avulla.
Tutkimus muodostuu useasta osasta. Huostaan otetun lapsen elämänkulkua tarkastellaan rekisteriaineistojen avulla, pitkittäisesti elämänkulun näkökulmasta ja poikittain muuhun väestöön vertaillen. Elämänkulkuja analysoidaan myös kvalitatiivisin ottein, syvyyssuunnassa lasten keskinäisiin eroihin, osallisuuteen ja toimintaan keskittyen.
Tavoitteena on koota eri tieteenalojen tutkijoita – yhteiskuntatieteet, terveystieteet, kasvatustieteet, taloustieteet – sekä yliopistojen, tutkimuslaitosten ja -tutkimusverkostojen tutkimuskapasiteettia yhteen.
Tutkimuskokonaisuuden rahoittamiseen osallistuvat Suomen Akatemian Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys (SKIDI-KIDS) -ohjelman lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkimuksen laitos sekä Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitos.
Lisätietoja antavat:
•Tutkimuksen johtaja dosentti, VTT Tarja Heino, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, p. 020 610 7245, sp. [email protected], ja tutkimusryhmän jäsenet
•(osio 1 elämänkulku ja palvelut) VTT Laura Kestilä, VTT Anu Muuri, dosentti FT ja VTM Mika Gissler sekä VM Marianne Johnson; p. 020 610 600, sp. [email protected]
•(osio 1 kustannusvaikuttavuus) tutkimusprofessori, dosentti Ismo Linnosmaa, VTM Antti Väisänen ja VTL Eero Siljander; p. 020 610 600, sp. [email protected]
•(osio 2) YTT, professori Tarja Pösö, Tampereen yliopisto p. 050 4336258, sp. [email protected], YTL Tuija Eronen sekä YTM Tarja Vierula;
•(osio 3) KL Anna Rainio p. 09 191 44 255, sp. [email protected] ja VTL Päivi Känkänen 040 595 2593, sp. [email protected].
--------------------- - Hallintooikeus.
Huostan vaikutus. kirjoitti:
Pitkittäistutkimus huostaanotetuista lapsista
Lasten yhä lisääntyvä määrä lastensuojelun asiakkaana on jo pitkään ollut julkisen keskustelun kohteena ja huolen aiheena. Hyvinvoinnin lisääntymisen rinnalla on todettu pahoinvoinnin kasvua, ja pahoinvoinnin osoittimena on yleisesti pidetty sekä lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrää että erityisesti huostassa olevien lasten määrää.
Dosentti Tarja Heinon johdolla käynnistyy pitkittäistutkimus huostaanotetuista lapsista. Se on osa Suomen Akatemian Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys (SKIDI-KIDS) -tutkimusohjelmaa. Tällä pitkittäisellä seurantatutkimuksella pyritään vastaamaan ajankohtaiseen tiedontarpeeseen.
Tutkimuksessa tarkastellaan lasten syrjäytymisvaaraa siltä kannalta, miten lasten mahdollisuudet tasa-arvoisiin elinoloihin toteutuvat silloin, kun lasten kasvuympäristössä on monia uhkaavia riskejä.
Tutkimuksen tavoitteena on läpivalaista syrjäytymisen ja selviytymisen prosesseja eri suunnista kolmella tasolla. 1. Valtakunnallisen rekisteritutkimuksen keinoin tarkastellaan yksilöllisten elämänpolkujen ohella myös lastensuojelun vaikuttavuutta ja kustannuksia. 2. Seurantatutkimus huostaanotettujen lasten erilaisesta eriarvoisuudesta tehdään paikallisella tasolla ammattilaisten ja vanhempien näkökulmasta. 3. Lasten näkökulmasta toimijuutta tarkastellaan mielikuvituksen, taiteen ja toiminnallisten menetelmen avulla.
Tutkimus muodostuu useasta osasta. Huostaan otetun lapsen elämänkulkua tarkastellaan rekisteriaineistojen avulla, pitkittäisesti elämänkulun näkökulmasta ja poikittain muuhun väestöön vertaillen. Elämänkulkuja analysoidaan myös kvalitatiivisin ottein, syvyyssuunnassa lasten keskinäisiin eroihin, osallisuuteen ja toimintaan keskittyen.
Tavoitteena on koota eri tieteenalojen tutkijoita – yhteiskuntatieteet, terveystieteet, kasvatustieteet, taloustieteet – sekä yliopistojen, tutkimuslaitosten ja -tutkimusverkostojen tutkimuskapasiteettia yhteen.
Tutkimuskokonaisuuden rahoittamiseen osallistuvat Suomen Akatemian Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys (SKIDI-KIDS) -ohjelman lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkimuksen laitos sekä Helsingin yliopiston käyttäytymistieteiden laitos.
Lisätietoja antavat:
•Tutkimuksen johtaja dosentti, VTT Tarja Heino, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, p. 020 610 7245, sp. [email protected], ja tutkimusryhmän jäsenet
•(osio 1 elämänkulku ja palvelut) VTT Laura Kestilä, VTT Anu Muuri, dosentti FT ja VTM Mika Gissler sekä VM Marianne Johnson; p. 020 610 600, sp. [email protected]
•(osio 1 kustannusvaikuttavuus) tutkimusprofessori, dosentti Ismo Linnosmaa, VTM Antti Väisänen ja VTL Eero Siljander; p. 020 610 600, sp. [email protected]
•(osio 2) YTT, professori Tarja Pösö, Tampereen yliopisto p. 050 4336258, sp. [email protected], YTL Tuija Eronen sekä YTM Tarja Vierula;
•(osio 3) KL Anna Rainio p. 09 191 44 255, sp. [email protected] ja VTL Päivi Känkänen 040 595 2593, sp. [email protected].
---------------------Huostaanottoasiat on siirretty hallinto-oikeuteen.
Jospa tieto ei ole mennyt vielä perille, tai asenteet ja tieto lastensuojelijoilla ovat homeessa.
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos tiedote 28.2.2012.
http://www.optula.om.fi/Etusivu/Tiedotus/1324022383738
------------- - Anonyymi
Tulevaisuus? kirjoitti:
Lastensuojelun tila nyky-Suomessa 27.11.2012
Kuvaus: Miten lapset ja perheet voivat tämän päivän Suomessa? Millainen on suomalaisen yhteiskunnan nykytila lasten, nuorten ja vanhempien näkökulmasta? Miten lapsia tulisi suojella ja kenen tehtävä se on?
Tutkijat ja asiantuntijat keskustelevat ja vastaavat julkisuudessa käytyyn keskusteluun lastensuojelusta, sosiaalityöstä sekä yhteisön vastuusta.
Aika: 27.11. klo 16.00-18.00
Paikka: Helsingin yliopisto, Unioninkatu 35,luentosali
Puheenjohtaja: professori Leif Åberg
Ohjelma
Avaus: Dekaani Liisa Laakso
Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja: Mitä tietoa ja osaamista lastensuojelutyö tarvitsee?
Lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula: "Lapset ja nuoret lastensuojelun laadun määrittäjinä"
Aula avaa lasten ja nuorten osallistumista lastensuojelun kehittämiseen kokemusasiantuntijuus-näkökulmasta
Professori Mirja Satka: Miksi lasten ja nuorten suojelu hämmentää?
Satka katsoo, että kyseessä on viime vuosikymmenten suurten muutosten (yhdenlainen) yhteenveto ja niiden seurausten kulminoituminen lastensuojeluun.
Professori Marketta Rajavaara: Tuetaanko lastensuojelun asiakasperheitä riittävästi terveydenhuollossa?
Rajavaaran esittelee Saarikallio-Torp M, Heino T, Hiilamo H, Hytti H, Rajavaara M (2008) tutkimuksen Lapset huostassa, vanhemmat ahdingossa pohjalta mitä Kelan ja THL:n yhdistetty rekisteriaineisto kertoo lastensuojelun asiakasperheiden vanhempien terveydentilasta ja työkyvystä.
Yliopistonlehtori Erja Saurama: Lastensuojelijat kahden eetoksen ristipaineessa.
Saurama pohtii väitöskirjansa Vastoin vanhempien tahtoa pohjalta heikomman suojelemisen ja yksityisyyden loukkaamattomuuden välistä jännitettä.
Tutkijasosiaalityöntekijä Kati Palsanen: Lastensuojelunuorten kokemustieto on merkityksellistä!
Palsanen kertoo Nuoret kehittäjät -ryhmästä ja siitä millainen merkitys nuorten kokemustiedolla on lastensuojelun kehittämiselle ja tutkimukselle sekä lastensuojelunuorille itselleen.
Professori Maritta Törrönen: Lapsiperheiden arki ja hyvinvointi – mistä oikein on kysymys?
Törrönen tarkastelee suomalaisten lapsiperheiden arkea ja hyvinvoinnin tai pahoinvoinnin kumuloitumista, arkista onnea ja raskautta, teoksensa Onni on joka päivä – lapsiperheiden arki ja hyvinvointi (2012) pohjalta.
Keskustelua ja kysymyksiä
Tervetuloa!
Alkuaika: 27.11.2012 16.00
Loppuaika: 27.11.2012 18.00
Kunta: Helsinki
Paikka: Helsingin yliopisto päärakennus. sali 1, Fabianink. 33
Organisaatio: Helsingin yliopisto
Yhteyshenkilö: Professori Maritta Törrönen, puh. 050 415 1627, s-posti [email protected]
-----------Joo, aina on vaikeaa vanhemmille huostaanotto, mutta hei hyvät ihmiset eikö kukaan ajattele lapsia tai mitä se tekee niille..kokoajan vaan puhutaan vanhemmista ..vanhemmat tehkää kaikkenne että saatte lapsenne takaisin, jos on jotain korjatkaa tilanteet hoitakaa itsenne ja asianne kuntoon ..lapset näyttää aina olevan se osapuoli jotka kärsivät eniten..kuka lapsia ajattelee..hei oikeesti ..
- Ongelman avain
Tämä on minusta tärkein, suorastaan avainasia ketjun kysymykseen:
"Jos lasta kohdellaan oikein ja hänen asiansa hoidetaan lainmukaisesti, ne ovat yleensä avainasiat ja lähtökohta sille, miten vanhempi selviää ja suhtautuu huostaanottoon."
Kyllä, niin se on. Jos asia hoidetaan lakien mukaan, se herättää luottamusta vanhemmissa. Ja jos lapsi lisäksi vielä viihtyy sijaispaikassa, ei vanhemman suhtautumisessa yleensä liene ongelmia, koska pakkotilanteessahan siinä ollaan.
Mutta jos mitä tahansa laittomuutta ja puutteita näkee asioiden hoidossa tapahtuvan, niin vanhemman on heti paljon vaikeampi suhtautua tilanteeseen muuta kuin huonosti.
VALTAVAN TÄRKEÄÄ on, että sekä lapsen ja vanhemman asiakassuunnitelmat on laadittu asianmukaisesti. Vanhemman suunnitelmassa on mainittava, mitä sossu vaatii kotiuttamisen ehdoksi eli mitä vanhemman on tehtävä, että lapsi kotiutuu. Sekä se, että miten vanhempi todistaa sossulle hoitaneensa asiat järjestykseen.
Jos vanhemmalle ei tehdä asiakassuunnitelmaa (laitonta) tai jos siihen ei merkitä kotiuttamissuunnitelmaa, niin kai se nyt on ymmärrettävää, että vanhemman on erittäin vaikea suhtautua hyväksyvästi tilanteeseen! Sehän on ihan sama, kuin lasta ei ikinä aiottaisikaan palauttaa, sille se heti vanhemmasta tuntuu.
Jos asiakassuunnitelmasi on vaillinainen, niin ota yhteys sosiaaliasiamieheen tai asianajajaan.
Ei ole yhtään epätavallista, että vanhemmille ei ole ikinä tehty asiakassuunnitelmaa. Ja jotkut vanhemmat, joiden lapselle on tehty kiireellinen huostaanotto, ovat kertoneet, että eivät ole ikinä nähneet yhtään paperia, ei edes sellaista, mihin huostaanoton syyt olisi kirjattu.- sossu yövuorossa
Muutama korjaus palstalla olevaan disinformaatioon.
Laissa ei ole mitään erityistä erään kirjoittajan väittämää "kotiuttamissuunnitelmaa."
Sellaista e ierikseen tehdä. Kyseessä on asiakassuunnitelma ja sen sisältö vaihtelee kunkin kunnan käytössä olevan tietokone-ohjelmiston mukaisesti. Asiakassuunnitelman teossa ei ole käytössä tiukkoja kriteerejä ja se tarkistetaan yleensä n. puolivuosittain.
Huostaanotetun lapsen vanhemmille tehdään asiakassuunnitelma, mikä pitää sisällään tavoitteet perhetilanteen selkiyttämiseksi ja huostaanoton syihin liittyviin asioihin esim. käynnit mielenterteyspalveluiden piirissä, sitoutuminen A-klinikan toimintaan tai H-klinikkakäynteihin sekä arviointeihin näihin liittyen. Lisäksi voidaan vaatia muita toimia, jos kyseessä perheväkivälta yms.
Asiakassuunnitelman sisältö riippuu täysin huostaanoton syistä, jotka eivät monestikaan ole yksiselitteiset.
Lisäksi tehdään lapsen oma asiakassuunnitelma. Vanhemmet usein ihmettelevät, että "nyt ollaankin oltu sitten kaksi vuotta ilman viinaa ja me halutaan lapsi kotiin", eikä se käykään noin vaan. Sosiaalityöntekijän on otettava huomioon lapsen tilanne sillä hetkellä ja tehtävä valintoja jälleen lapsen näkökulmasta. Kyse on lapsen elämästä - eli ei tästä näkökulmasta vanhempien. Tätä ei usein pysähdytä ymmärtämään. Eli edelleenkin vanhemman oma näkökulma on aikuisen oman itsensä, ei sen lapsen. Vanhemman on usein vaikea ymmärtää miksi se lapsi ei voisi nyt heti tulla takaisin kotiin. Lapsen elämässä on kuitenkin lapsen elämään ja kasvamiseen liittyviä asioita meneillään koko sen ajan, kun vanhemmat yrittävät omaa elämäänsä kursia kasaan. Lapsen elämää tulkitsee sosiaalityöntekijä sen lapsen elämästä käsin ja monesti tiiviisti lapsen kanssa, jos lapsi on vastaanottavainen. Kokemukseni mukaan useimmiten ovat.
Lastensuojelun tehtävä on tarkastella maailmaan lapsen silmin ja olla lapsen puolestapuhuja, jopa hyvin rohkeastakin joskus lapsen omia vanhempia vastaan. Toivottavin tilanne on tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa ja omien kokemusteni mukaan se on sujunut monta kertaa hyvin. Kokemuksia minulta löytyy näiden vuosikymmenten aikana ymmärrettävästi jos jonkinlaista.
Huostaanoton syyt on niin kirjavat ja lastensuojelussa todellakin huostaanotto on viimesijaisin interventio, joka ei tietenkään ole aina vanhempian mieleen. Mutta onpa niitä vahempia, jotka huostaanottoa itse pyytävät. Onpa niitä lapsiakin, jotka ovat pyytäneet hakemaan pois kotoansa.
Jos jää jotain kysyttävää, vastaan mielelläni. - vastausta?
sossu yövuorossa kirjoitti:
Muutama korjaus palstalla olevaan disinformaatioon.
Laissa ei ole mitään erityistä erään kirjoittajan väittämää "kotiuttamissuunnitelmaa."
Sellaista e ierikseen tehdä. Kyseessä on asiakassuunnitelma ja sen sisältö vaihtelee kunkin kunnan käytössä olevan tietokone-ohjelmiston mukaisesti. Asiakassuunnitelman teossa ei ole käytössä tiukkoja kriteerejä ja se tarkistetaan yleensä n. puolivuosittain.
Huostaanotetun lapsen vanhemmille tehdään asiakassuunnitelma, mikä pitää sisällään tavoitteet perhetilanteen selkiyttämiseksi ja huostaanoton syihin liittyviin asioihin esim. käynnit mielenterteyspalveluiden piirissä, sitoutuminen A-klinikan toimintaan tai H-klinikkakäynteihin sekä arviointeihin näihin liittyen. Lisäksi voidaan vaatia muita toimia, jos kyseessä perheväkivälta yms.
Asiakassuunnitelman sisältö riippuu täysin huostaanoton syistä, jotka eivät monestikaan ole yksiselitteiset.
Lisäksi tehdään lapsen oma asiakassuunnitelma. Vanhemmet usein ihmettelevät, että "nyt ollaankin oltu sitten kaksi vuotta ilman viinaa ja me halutaan lapsi kotiin", eikä se käykään noin vaan. Sosiaalityöntekijän on otettava huomioon lapsen tilanne sillä hetkellä ja tehtävä valintoja jälleen lapsen näkökulmasta. Kyse on lapsen elämästä - eli ei tästä näkökulmasta vanhempien. Tätä ei usein pysähdytä ymmärtämään. Eli edelleenkin vanhemman oma näkökulma on aikuisen oman itsensä, ei sen lapsen. Vanhemman on usein vaikea ymmärtää miksi se lapsi ei voisi nyt heti tulla takaisin kotiin. Lapsen elämässä on kuitenkin lapsen elämään ja kasvamiseen liittyviä asioita meneillään koko sen ajan, kun vanhemmat yrittävät omaa elämäänsä kursia kasaan. Lapsen elämää tulkitsee sosiaalityöntekijä sen lapsen elämästä käsin ja monesti tiiviisti lapsen kanssa, jos lapsi on vastaanottavainen. Kokemukseni mukaan useimmiten ovat.
Lastensuojelun tehtävä on tarkastella maailmaan lapsen silmin ja olla lapsen puolestapuhuja, jopa hyvin rohkeastakin joskus lapsen omia vanhempia vastaan. Toivottavin tilanne on tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa ja omien kokemusteni mukaan se on sujunut monta kertaa hyvin. Kokemuksia minulta löytyy näiden vuosikymmenten aikana ymmärrettävästi jos jonkinlaista.
Huostaanoton syyt on niin kirjavat ja lastensuojelussa todellakin huostaanotto on viimesijaisin interventio, joka ei tietenkään ole aina vanhempian mieleen. Mutta onpa niitä vahempia, jotka huostaanottoa itse pyytävät. Onpa niitä lapsiakin, jotka ovat pyytäneet hakemaan pois kotoansa.
Jos jää jotain kysyttävää, vastaan mielelläni.Miksi lastensuojelun asenne on se,että vanhemmissa on vika ja syyt huostaanottoon. Mainitsemasi (suora kopiointi kaikkine kirjoitusvirheineen) "käynnit mielenterteyspalveluiden piirissä, sitoutuminen A-klinikan toimintaan tai H-klinikkakäynteihin" ja "nyt ollaankin oltu sitten kaksi vuotta ilman viinaa ja me halutaan lapsi kotiin" paitsi loukkaa, myös aliarvioi niitä vanhempia, joitten lapsi on huostaanotettu muista syistä kuin vanhempiensa ongelmallisuuden vuoksi.
Tuollaisen takia ei löydä sitä hyvää, mitä lastensuojelu MUKA tarjoaa parempana lapselle, kun apu ja tuki olisi pitänyt olla jotain, jolla koko perheen toimivuutta olisi voinut tukea. Nyt otetaan vaan lapsi pois, vaikka hänen olonsa lastensuojelun hoidossa vain pahenee, eikä se mitenkään rakenna perhettä elämään perheenä, päinvastoin, lapsi joutuu väistämättä sen ulkopuolelle sopeutuakseen elämäänsä lastensuojelun suojeluksessa.
Lapsen haastavuus ei aina ole osoitus hänen vanhempiensa huonoudesta, päide- ja ihmissuhdeongelmineen. - Lapsille oikeutta
sossu yövuorossa kirjoitti:
Muutama korjaus palstalla olevaan disinformaatioon.
Laissa ei ole mitään erityistä erään kirjoittajan väittämää "kotiuttamissuunnitelmaa."
Sellaista e ierikseen tehdä. Kyseessä on asiakassuunnitelma ja sen sisältö vaihtelee kunkin kunnan käytössä olevan tietokone-ohjelmiston mukaisesti. Asiakassuunnitelman teossa ei ole käytössä tiukkoja kriteerejä ja se tarkistetaan yleensä n. puolivuosittain.
Huostaanotetun lapsen vanhemmille tehdään asiakassuunnitelma, mikä pitää sisällään tavoitteet perhetilanteen selkiyttämiseksi ja huostaanoton syihin liittyviin asioihin esim. käynnit mielenterteyspalveluiden piirissä, sitoutuminen A-klinikan toimintaan tai H-klinikkakäynteihin sekä arviointeihin näihin liittyen. Lisäksi voidaan vaatia muita toimia, jos kyseessä perheväkivälta yms.
Asiakassuunnitelman sisältö riippuu täysin huostaanoton syistä, jotka eivät monestikaan ole yksiselitteiset.
Lisäksi tehdään lapsen oma asiakassuunnitelma. Vanhemmet usein ihmettelevät, että "nyt ollaankin oltu sitten kaksi vuotta ilman viinaa ja me halutaan lapsi kotiin", eikä se käykään noin vaan. Sosiaalityöntekijän on otettava huomioon lapsen tilanne sillä hetkellä ja tehtävä valintoja jälleen lapsen näkökulmasta. Kyse on lapsen elämästä - eli ei tästä näkökulmasta vanhempien. Tätä ei usein pysähdytä ymmärtämään. Eli edelleenkin vanhemman oma näkökulma on aikuisen oman itsensä, ei sen lapsen. Vanhemman on usein vaikea ymmärtää miksi se lapsi ei voisi nyt heti tulla takaisin kotiin. Lapsen elämässä on kuitenkin lapsen elämään ja kasvamiseen liittyviä asioita meneillään koko sen ajan, kun vanhemmat yrittävät omaa elämäänsä kursia kasaan. Lapsen elämää tulkitsee sosiaalityöntekijä sen lapsen elämästä käsin ja monesti tiiviisti lapsen kanssa, jos lapsi on vastaanottavainen. Kokemukseni mukaan useimmiten ovat.
Lastensuojelun tehtävä on tarkastella maailmaan lapsen silmin ja olla lapsen puolestapuhuja, jopa hyvin rohkeastakin joskus lapsen omia vanhempia vastaan. Toivottavin tilanne on tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa ja omien kokemusteni mukaan se on sujunut monta kertaa hyvin. Kokemuksia minulta löytyy näiden vuosikymmenten aikana ymmärrettävästi jos jonkinlaista.
Huostaanoton syyt on niin kirjavat ja lastensuojelussa todellakin huostaanotto on viimesijaisin interventio, joka ei tietenkään ole aina vanhempian mieleen. Mutta onpa niitä vahempia, jotka huostaanottoa itse pyytävät. Onpa niitä lapsiakin, jotka ovat pyytäneet hakemaan pois kotoansa.
Jos jää jotain kysyttävää, vastaan mielelläni.Sossu horisee turhaa soopaa. Ensinnäkin edellinen kirjoittaja puhui nimenomaan asiakassuunnitelmassa, jonka kyllä on sisällettävä myös hänen mainitsemansa kohdat.
Erittäin epäluottamusta herättävä sossun asenne, koska heti alussa hän lähtee toisen kirjoitusta vääristelevälle ja valehtelevalle linjalle.
Ja totta kai tuollainen sossu kaikkein SUURIMPAAN ÄÄNEEN kailottaa lapsen edusta.
Kuten edellä ansiokkaasti kerrotiin, että vanhemman on kaikkein helpoin hyväksyä huostaanotto, kun hän näkee, että heitä kohdellaan asianmukaisesti, lakien mukaan ja vailla turhia syytöksiä ja mielivaltaa. Aivan sama pätee myös ls-tarpeen kartoitustilanteessa.
Jos sossu käyttäytyy asiallisesti, ilman kuviteltuja ja keksittyjä syytöksiä ja huomioi esitetyt todisteet, on siinä jo hyvä lähtökohta luottamusta herättävälle yhteistyölle. Vanhemmalla on oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan apua, jota ei tarvitse.
Kaiken huippu, jos sossu alkaa horista perhesurmista, valehtelee ja kieroilee (siinä sivussa syyttää asiakasta valehtelijaksi) ja esittää mitä mielikuvituksellisimpia syytteitä, joille ei ole mitään todisteita, niin en pelkästään kehota, vaan käsken asiakasta kääntymään asianajajan puoleen siinä vaiheessa.
Kyllä asianajajasta on apua, hän voi nimittäin vaatia sossua todistamaan syytteensä ja jos niitä ei löydy, on asiakkuus lopetettava todellisen lapsen edun nimissä, eikä minkään kuvitellun. - Anonyymi
Itsekään en ole saanut mitään paperia ja sossuämmä vaan mutisi pöydän takaa,että alkavat valmistella huostaanotto. Tyttö on 14.
- Anonyymi
Lapsille oikeutta kirjoitti:
Sossu horisee turhaa soopaa. Ensinnäkin edellinen kirjoittaja puhui nimenomaan asiakassuunnitelmassa, jonka kyllä on sisällettävä myös hänen mainitsemansa kohdat.
Erittäin epäluottamusta herättävä sossun asenne, koska heti alussa hän lähtee toisen kirjoitusta vääristelevälle ja valehtelevalle linjalle.
Ja totta kai tuollainen sossu kaikkein SUURIMPAAN ÄÄNEEN kailottaa lapsen edusta.
Kuten edellä ansiokkaasti kerrotiin, että vanhemman on kaikkein helpoin hyväksyä huostaanotto, kun hän näkee, että heitä kohdellaan asianmukaisesti, lakien mukaan ja vailla turhia syytöksiä ja mielivaltaa. Aivan sama pätee myös ls-tarpeen kartoitustilanteessa.
Jos sossu käyttäytyy asiallisesti, ilman kuviteltuja ja keksittyjä syytöksiä ja huomioi esitetyt todisteet, on siinä jo hyvä lähtökohta luottamusta herättävälle yhteistyölle. Vanhemmalla on oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan apua, jota ei tarvitse.
Kaiken huippu, jos sossu alkaa horista perhesurmista, valehtelee ja kieroilee (siinä sivussa syyttää asiakasta valehtelijaksi) ja esittää mitä mielikuvituksellisimpia syytteitä, joille ei ole mitään todisteita, niin en pelkästään kehota, vaan käsken asiakasta kääntymään asianajajan puoleen siinä vaiheessa.
Kyllä asianajajasta on apua, hän voi nimittäin vaatia sossua todistamaan syytteensä ja jos niitä ei löydy, on asiakkuus lopetettava todellisen lapsen edun nimissä, eikä minkään kuvitellun.Mulla ei ole tehty asiakassuunnitelmaa. Eikä ole päihdeongelmaa tai on sellainen,että en tykkää enkä ehtisi ryypätä🌞
- diudiu89986565
Sen verran pitää tilannetta vielä päivittää, että vielä ei kuitenkaan huostaanotosta palaverissa puhuttu. Osasyynä tähän toki kai vaikutti se, ettei sossulla ollut käytössään vielä kaikkia tarvitsemiaan lausuntoja.
Sossun on helppo ilmoittaa mitä avohuollon palveluita perheellemme on tarjottu, sillä olen kieltäytynyt kaikesta. Periaatteenani on se, että koska itse tiedostan omat voimavarani, en ala sossun pillin mukaan tanssimaan. Aion olla vastahakaan niin kauan kunnes tätyskä luovuttaa ja jättää perheemme rauhaan, syystä tai toisesta.
-alkuperäinen-- Ammattikasvattaja
Ihan mielenkiinnosta: MIKSI sinulle ja perheellesi tarjotaan palveluja? MIksi perheesi oletetaan tarvitsevan tukea?
- Huutolaiset.
Ammattikasvattaja kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta: MIKSI sinulle ja perheellesi tarjotaan palveluja? MIksi perheesi oletetaan tarvitsevan tukea?
Huostaanotetut lapset ovat tämän päivän huutolaisia.
suomen Mielenterveysseura.
Tämän artikkelin lopussa on kaksi lisälinkkiä.
http://www.mielenterveysseura.fi/tiedotus_ja_julkaisut/mielenterveys-lehti/mielenterveys_2012/mielenterveys_1_2012/hei_haloo
----------------------- - Weedel
Sossuissa ja huostaanotoissa on mätää, mutta ymmärräthän todella nyt mitä teet? Kannattaako periaatteen tms. Takia uhratamoma lapsi?
Nyt sinilla olisi tilaisuus taistella lapsestasi, tuolla taktiikalla että kieltäydyt kaikesta et sossuista eroon pääse vaan annat niille syyn huostaanottoon.
- pp1950
Alkuperäiseen aiheeseen:Kuinka olette kestäneet lapsen huostaanoton?
Kyllä tuollainen on suoraan helvettiä.Olin aikaisemmin joutunut pyytämään apua toisen vaikean masennuksen takia,että kotona uskaltaa edes nukkua lasten kanssa ja sosiaalityöntekijä oli laittanut toisen osapuolen turvakotiin, vaikka oikea paikka olisi ollut psykiatrinen sairaala, jossa oli ollut kuukausien ajan samana vuonna.
Tuosta,kun menin arvostelemaan sosiaalityöntekijää,koska toista oli alettu haukkumaan turvakodissa"Minkälainen äiti olet,kun sulla ei ole lapsia ja,että lapset kuuluu äidille oli tilanne mikä vain.Arvostelin tuon takia sosiaalityöntekijää kyvyttömäksi hoitaa tehtäviään jolloin sosiaalivirkailija vaihtui ja tuli huostaanotto ja lapset sijoitettiin vaikeastimasentuneen itsetuhoisen ihmisen kanssa samaan huoneeseen turvakotiin.
Huostaanotossa en saanut minkäänlaista tukea,vaan minut jätettiin täysin yksin asian kanssa.Lapsilta alkoi heti tulemaan myös viestejä,että he on joutunut äidin kanssa samaan huoneeseen ja että he karkaavat jos et saa heti heitä pois.Oli todella karmeata lukea heidän hätähuutoa ja tiesin heidän olevan jopa vaarassa.Lasten koulunkäynnit estettiin eikä heitä edes päästetty ulos.
Muistan myös isäinpäivän enkä saanut edes soittaa lapsille,eikä he minulle.
Tätä karmeutta voisin jatkaa pitkälti ja en ihmettele vaikka moni päätyisi itsetuhoon tuollaisessa tilanteessa,kun apua eikä tukea saa mistään. - perheen oikeus
On täysin asiatonta kenenkään kysellä, MIKSI jonkun perheen katsotaan olevan tuen tarpeessa. "Syitä" riittää niin paljon kuin maan ja taivaan välillä ihmisillä riittää mielikuvitusta.
Vanhemmilla ON oikeus kieltäytyä tarjotusta tuesta, jos se ei ole oikein kohdennettua ja on aivan naurettavaa edes unissaan kuvitella sen pystyvän poistamaan olemassa olevaa mahdollista ongelmaa.
Jos siis "syytä" ja "ongelmaa" on todellisuudessa edes olemassa. - diudiu89986565
Perheellämme oli vaikea jakso yli vuosi sitten, kärsin ahdistuksesta ja hakeuduin lääkäriin. Lääkäri teki lastensuojeluun ilmoituksen, ja siitä tämä rumba alkoi. Heikko ketkeni ei kuitenkaan ole vaikuttanut mitenkään kykyyni hoitaa lapsia ja kotia, ja perhetyötähän meille tarjottiin riesaksi. En suostunut; pikkulapsiperheessä päivät kuluvat joutuisasti lasten kanssa ja kotitöitä tehdessä, en tarvitse riesakseni kuntamme nuorta lapsetonta sosionomia sohvalle istuskelemaan ja lässyttämään... Ahdistukseni paheni kerta heitolla ls-asiakkuuden myötä, mutta tätäkään sossu ei ymmärrä. He ovat ihan itse pahentaneet tilannetta jatkuvilla palavereillaan ym.
Eli todellakaan tällä hetkellä ei ole mitään syytä enää koko ls-asiakkuuteen, mutta sossu sitä ei usko. Hän pitää minua vakavasti mt-ongelmaisena, ja viittasi viime aikoina tapahtuneisiin perhesurmiinkin, joiden vuoksi ei voi ls-asiakkuutta lopettaa... Ihan kuin muiden tekemät surmat olisivat jollain tavalla mun vikani? - Lykkyä tykö
Varaa aika jollekin henkilölle, joka pystyy tekemään sinulle masennustestin. Tietääkseni ei ole erikseen mitään testisarjaa ahdistuneisuudesta, se liittyy yleensä yhteen masennuksen kanssa.
Sitä en tiedä, pystyykö tuollaisen testin tekemään esim. terveysaseman psykiatrinen sairaanhoitaja tai psykologi vai tarvitaanko siihen lääkäriä. Toisaalta ihan hullua, jos kysymyksiä ei voisi esittää joku muu kuin lääkäri, laskea pisteet ja verrata pistemäärää testin laatineen ohjeisiin, miten pistemäärä on tulkittava.
Ota siis selvää, missä tuollainen testi tehtäisiin ja pyydä siitä lausunto sossulle.
Jos ei eukko hellitä, niin ota yhteys sosiaaliasiamieheen tai asianajajaan.- sossu yövuorossa
Edelliselle, joka kirjoitit " jos ei eukko hellitä, ota yhteys sosiaaliasiamieheen tai asianajajaan." Tarkoittanet ilmeisesti termillä "eukko" lastensuojelunsosiaalityöntekijää.
Tunnet ilmeisesti melkoisen huonosti lastensuojelulakia ja sen perimmäistä tarkoitusta. Lain tarkoitus on suojella lasta.
Kun lapsesta tulee lastensuojeluilmoitus, on ilmoitus kästeltävä 7 vrk kuluessa eli otettava selvää onko lapsi välittömässä vaarassa jne. Sen jälkeen on 3 kk kuluessa tehtävä lastensuojelutarpeen kartoitus, jossa selvitetään lapsen ja perheen tilanne sekä se jatkuuko asiakkuus vai päättyykö se. Tässä yhteydessä tavataan vanhempia ja lasta useammankin kerran ja tehdään kotikäyntejä.
Lääkäri on lain mukaan velvollinen tekemään ls-ilmoituksen - se on vain hyväksi.
Herättää ihmetystä, että kyseinen alkuperäinen kirjoittaja katsoo, ettei hänen tarvitse olla yhteydessä sosiaalityöntekijään. Kyllä tarvitsee - yleensä ihmiset joilla ei ole salattavaa eivät salaa mitään. Mitä ap pelkää? Onko sittenkin niin, että tarvitset apua, mutta pelkäät sitä pyytää? Se on sääli, koska olet oikeutettu apuun, siinä missä muutkin ihmiset.
Edelliselle kirjoittajalle voin kertoa, että yhteydenotto juristiin tai sos.asiamieheen ei tilannetta muuta - lastensuojelulla on oikeus ja velvollisuus olla tähän perheeseen yhteydessä ja lasta voi sostt tavata lain mukaan ilman vanhemman lupaa. Lastensuojelutarpeen selvitys on tehtävä ja, jos vanhempi hankaloittaa sen tekemistä herättää se vain lisää huolta ymmärrettävästi sosiaalityöntekijässä.
Miksi yhteistyö on niin vaikeaa? Mitä pelkäät? Huostaanottoako? Se on viimesijainen asia mitä sinun ei tarvitsee miettiä ellei asiassasi ole joitain muita tekijöitä, joita et ole halunnut palstalla kertoa.
Kysy, jos jokin askarruttaa. Vastaan enemmän kuin mielelläni. Täällä näyttää olevan tarvetta sosiaalityöntekijältä tulevaan suorankäden tietoon. Pyrin myös vastaamaan tästä eteenpäin myös vapaa-ajalla, jos ehdin. - Vastaamisiin
sossu yövuorossa kirjoitti:
Edelliselle, joka kirjoitit " jos ei eukko hellitä, ota yhteys sosiaaliasiamieheen tai asianajajaan." Tarkoittanet ilmeisesti termillä "eukko" lastensuojelunsosiaalityöntekijää.
Tunnet ilmeisesti melkoisen huonosti lastensuojelulakia ja sen perimmäistä tarkoitusta. Lain tarkoitus on suojella lasta.
Kun lapsesta tulee lastensuojeluilmoitus, on ilmoitus kästeltävä 7 vrk kuluessa eli otettava selvää onko lapsi välittömässä vaarassa jne. Sen jälkeen on 3 kk kuluessa tehtävä lastensuojelutarpeen kartoitus, jossa selvitetään lapsen ja perheen tilanne sekä se jatkuuko asiakkuus vai päättyykö se. Tässä yhteydessä tavataan vanhempia ja lasta useammankin kerran ja tehdään kotikäyntejä.
Lääkäri on lain mukaan velvollinen tekemään ls-ilmoituksen - se on vain hyväksi.
Herättää ihmetystä, että kyseinen alkuperäinen kirjoittaja katsoo, ettei hänen tarvitse olla yhteydessä sosiaalityöntekijään. Kyllä tarvitsee - yleensä ihmiset joilla ei ole salattavaa eivät salaa mitään. Mitä ap pelkää? Onko sittenkin niin, että tarvitset apua, mutta pelkäät sitä pyytää? Se on sääli, koska olet oikeutettu apuun, siinä missä muutkin ihmiset.
Edelliselle kirjoittajalle voin kertoa, että yhteydenotto juristiin tai sos.asiamieheen ei tilannetta muuta - lastensuojelulla on oikeus ja velvollisuus olla tähän perheeseen yhteydessä ja lasta voi sostt tavata lain mukaan ilman vanhemman lupaa. Lastensuojelutarpeen selvitys on tehtävä ja, jos vanhempi hankaloittaa sen tekemistä herättää se vain lisää huolta ymmärrettävästi sosiaalityöntekijässä.
Miksi yhteistyö on niin vaikeaa? Mitä pelkäät? Huostaanottoako? Se on viimesijainen asia mitä sinun ei tarvitsee miettiä ellei asiassasi ole joitain muita tekijöitä, joita et ole halunnut palstalla kertoa.
Kysy, jos jokin askarruttaa. Vastaan enemmän kuin mielelläni. Täällä näyttää olevan tarvetta sosiaalityöntekijältä tulevaan suorankäden tietoon. Pyrin myös vastaamaan tästä eteenpäin myös vapaa-ajalla, jos ehdin.Sivusta ymmärsin, että "diudiu" pelkää sosiaalityöntekijää. Sosiaalityöntekijä syyttää häntä muiden tekemistä perhesurmista.
- Huolestunut.
Huostaanotto on aina tappio.
Keskisuomalainen Mielipidekirjoitus. Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Huostaanotto on aina tappio
17.9.2010 18:30 (Päivitetty 17.9.2010 18:30) Huostaanotto on aina järeä toimenpide. Perustellusti voidaan sanoa, että kaikissa tapauksissa se on tappio yhteiskunnalle.
Eräiden tietojen mukaan Ruotsissa huostaanotettujen poikien riski kuolla ennen aikojaan on noin kymmenkertainen verrattuna muiden perheiden poikiin, Suomessa "vain" kolminkertainen.
Juhlapuheissa puhutaan kauniisti perheiden tukemisesta. Monilla on mielikuva, että vanhempien väsyessä kotiin tulee kotiapu, joka hoitaa lasta, pesee pyykit, järjestää erilaisia asioita, niin että vanhemmat - tai toinen heistä - jaksavat taas palan matkaa ja saavat uskoa huomiseen. Ei näin ole ollut enää aikoihin, vaan sosiaalihuollosta tulee pari kolme henkilöä keskustelemaan ja kuulustelemaan. Parissa tunnissa käydään läpi asioita, saadaan ohjeita ja mikä kohtalokkainta, tehdään havaintoja huostaanottotarpeesta.
Avun hakemista ajoissa pidetään tärkeänä. Apua hakeva ei kuitenkaan aavista, että hänen perheestään kootaan vähitellen yksityiskohtaisia tietoja, jotka kutovat rikosrekisteriä muistuttavan verkon perheen ympärille, eikä merkittyjen plussien ja miinusten paikkansapitävyyttä voi tarkistaa puhumattakaan siitä, että "rekisterin" voisi joskus nollata.
Mutta eihän sen näin pitänyt mennä. Sosiaaliavunhan pitäisi tukea perhettä ja lainkin mukaan huostaanotto on vasta äärimmäinen keino. Kuitenkin sitä väläytellään liian varhain niissäkin tapauksissa, joissa vanhemmat vielä yhdessä yrittävät ottaa vastuuta. Todellisuudessa lastensuojelussakin on sopimattomia henkilöitä, joilla viranomaisina on keinot hankkia haluamiaan lausuntoja, joiden perusteella heillä on lähes jumalallinen valta päättää ihmisen kohtalosta. Tästä uhkasta voi tulla perheelle painajainen, joka vie ne yöunet, joita kipeästi tarvittaisiin arkiseen jaksamiseen.
On olemassa tahoja, jotka aidosti tahtovat perheelle hyvää. Isovanhempia ja muita läheisiä kuullaan liian vähän, vaikka siitä lienee laissakin ohjeita. Läheisiä naapureitakin tulisi kuulla, jos perhe sitä haluaa. Ajoittainen ja todellinen kotiapu olisi usein se paras apu ja edullisin. Tämä on helppo todentaa sillä, että esim. lähiomainen auttajana perheen arjessa saa usein ihmeitä aikaan jo muutamassa päivässä.
Harvoin lasta tavanneella viranomaisella on usein toisenlainen kuva tilanteesta kuin lasten kanssa olleilla isovanhemmilla. Silti nämä otetaan mukaan prosessiin vastentahtoisesti ja usein vasta sitten, kun on jo tehty päätökset jatkotoimenpiteistä. Silloin kun itse olemme päässeet aidosti vaikuttamaan, siitä on ollut pitempiaikaista apua.
Oma lukunsa on bisnes, jossa lapset ovat varsin käypää kauppatavaraa. Kun yhden lapsen sijoituksesta maksetaan jopa yli 200 euroa päivässä, niin se houkuttelee alalle monenlaista yrittäjää. Siinä myllyssä ei lapsen todellinen etu paljoa paina.
Ja vielä tärkein näkökohta. Kuka ottaa vastuun pienen ihmisen tuskasta, kun häntä ollaan erottamassa läheisistä ihmisistä ja kuka siitä, kun huostaanotto tuhoaa hänen elämänsä? Sinä, joka taistelet perheesi puolesta, älä luovuta. Meidän on liityttävä yhteen, pidettävä ääntä ja tehtävä velvollisuutemme siinä, mitä tämä hetki meille suo saattaaksemme oikeuden myös niille, jotka eivät siihen itse kykene.
HUOLESTUNUT LÄHIOMAINEN Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä. Toimitus.
--------- - Sossulle
Ketjussa kirjoitteleva sossu omaa näköjään kaikki vanhempia tavanomaisesti jyräävät yleistykset, keinot ja ajattelutavat.
Ensinnäkin täällä tunnetaan ja tiedetään kyllä ls-laki, mikä ei tietenkään tuollaisen kirjoittelijan mielestä ole mahdollista.
Täällä EI jaeta disinformaatiota, paremminkin olisin huolissani sinun kirjoituksistasi väärän tiedon jakamisen suhteen. Ls-suositukset EIVÄT nimittäin ole yhtä kuin käytännön työn toteutus.
LAISSA SANOTAAN mm. näin:
"Asiakassuunnitelmaan kirjataan ne olosuhteet ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan, lapsen ja hänen perheensä tuen tarve, palvelut ja muut tukitoimet, joilla tuen tarpeeseen pyritään vastaamaan, sekä arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan. "
Tämä ON sama kuin kotiuttamissuunnitelma, mutta on hyvin, hyvin sossumainen asenne kieltää koko kotiuttamissuunnitelman tarve ja lain vaatimus sen osalta. Viimeksi VTV:n raportti kertoi avoimesti sen, miten yleistä kotiuttamissuunnitelman halveksiminen sosiaalityöntekijöiden keskuudessa on.
Minkä takia sinä kuvittelet lain laatijoiden pitäneen tärkeänä vanhemmille tarjottua tukea? Ihanko vain sen takia, että he raukat kestäisivät paremmin menettää lapsensa kokonaan osin täysin mielivaltaisesti toimivalle koneistolle?
Älä ole naurettava! Kyllä tuen tarkoitus on nimenomaan huostaanoton syiden poistaminen, mutta juuri sitä sinun tavallasi ajatteleva sosiaalityöntekijä pitää kaikkein vähiten tarpeellisena. Ettei vain pohjalla kummittelisi syynä se, että vanhempien on mahdoton poistaa "syitä", jotka eivät huostaanoton tekoon olleet riittävät lain suhteen alun alkaenkaan.
Edellä jo joku kirjoitti, että on ERITTÄIN loukkaavaa yleistää kaikkiin huostaanottoihin syyksi aina samat stereotypiat. Sossut eivät IKINÄ minuakaan epäilleet tai syyttäneet päihteistä, väkivallasta, mt-ongelmista tai MISTÄÄN laiminlyönneistä lapsen kasvatuksessa ja hoidossa. Silti huostaanotto tehtiin.
Jos meidänkin tapausta olisi hoitanut sinun tavallasi ajatteleva sossu, he eivät todennäköisesti olisi uskaltaneet tehdä huostaanottoa ihan vain laitoksen vaatimuksesta, vaan huostaanoton "syistä" olisi kirjattu epämääräinen nippu selityksiä, joiden lukijalle olisi jäänyt hyvin epämääräinen tunne siitä, että miksihän huostaaotto lopulta tehtiin. Niihin YHTEENKÄÄN en olisi pystynyt tarttumaan jälkeen päin niin, että olisin mitenkään "pystynyt poistamaan huostaanoton syitä". Eikä kukaan millään tarjotulla tuella tai avulla olisi pystynyt niitä poistamaan.
On enemmän kuin kaksinaamaista kirjoittaa:
"Herättää ihmetystä, että kyseinen alkuperäinen kirjoittaja katsoo, ettei hänen tarvitse olla yhteydessä sosiaalityöntekijään.Kyllä tarvitsee - yleensä ihmiset joilla ei ole salattavaa eivät salaa mitään. "- sossulle
Kirjoittajan mukaan sossu on roikkunut perheen kimpussa jo toista vuotta ja äidin mukaan alkuperäinen syy eli hänen ahdistuneisuutensa on poistunut, tosin sossu on tuonut perheen elämään uudenlaista ahdistusta, mikä sekin on hyvin tavallista. Ja kaikki vanhempaan suunnattu kyräily, epäily, aiheettomat syytökset ja kuvitelmat tehdään lapsen edun nimissä, tietenkin!
Eli lain mukaan tuossa ei ole enää kyse ls-tarpeen selvityksestä, vaan jostain täysin muusta tai sitten lain vaatimia aikarajoja rikotaan törkeästi, mikä sekin on tavallista.
Miksi sivuutat täysin sen, että vanhemmilla on oikeus kieltäytyä tarjotusta "tuesta", kun tietävät, että eivät tarvitse sitä? Miksi sivuutat senkin neuvon, että äiti hankkisi todistuksen, jonka mukaan alkuperäinen syy on poistunut eli hän ei kärsi masennuksesta tai ahdistuksesta? Ja on enemmän kuin törkeää syyttää kirjoittajaa näin "tai sitten et ole kertonut kaikkea". Niin varmaan heidän sossunsakin ajattelevat.
Voi laupias taivas tuota järjen köyhyyttä, miten aikaa tuhlataan valtavasti kun suurennuslasilla yritetään etsiä "syitä", joita ei ole olemassakaan!
On hirveän arveluttavaa paasata ls:n oikeuksista ja velvollisuuksista silloinkin kun se ohittaa mahdollisesti erikoislääkäreiden lausunnot perheestä. Vai tähtäätkö "neuvoillasi" siihen, että äiti ahdistetaan ls:n toimesta niin ahtaalle, että hän ajan myötä ei enää edes pysty saamaan mistään sellaista todistusta, että ei olisi mt-avun tarpeessa? Sellaistakin on nähty ja läheltä nähtykin.
Diudiun asiaa hoitavat sossut ovat kanssasi näköjään samoilla ls-asiakkaita yleistävästi syyttävillä linjoilla, koska on viitattu tilanteessa myös tapahtuneisiin perhesurmiin. Kun kyselet syitä haluun karistaa turhaa "apua" tarjoavat henkilöt perheen kimpusta, voidaan sinulta yhtä hyvin kysyä, että vainottaisiinko Diudiuta samoin, jos hän olisi kuntansa sossujohtajan tytär?
Tehdäänkö mainostamasi tilanneselvitykset aina yhtä perusteellisesti kuin Eerikan kohdalla ennen hänen kotiutustaan isän luo?
Miksi ls:n tulkinnat ja päätelmät ovat hyvin sattumanvaraisia ja miksi perheen tilanteen kokonaiskuva muodostetaan turhan usein vain kiristämällä ja painostamalla yhtä vanhempaa, muun lähipiirin mielipiteet ja asiantuntijoilta hankitut lausunnot sivuutetaan täysin? Tämäkö on mainostamasi lapsen etu? Tai se, että asiakassuunnitelmien teko on turhan usein hyvin puutteelista?
Tai miksi ammattiauttajilta saa kuulla, kuinka heidän autettavakseen tulee jatkuvasti lapsia, jotka ovat joutuneet paljon kärsimään mielivaltaisista, väärin perustein toteutetuin ja/tai väärin valituin lastensuojelullisin keinoin?
Naurettavaa arvostella kirjoittaajaa siitä, että hän pelkää mielivaltaisesti ja sattumanvaraisesti toimivaa organisaatiota!
Kun törmää nimenomaan tuolla tavoin ajattelevaan sosiaalityöntekijään, on pelko erittäin oikeutettua. Oikeus ja kohtuus on heitetty romulaariin siinä vaiheessa kun kaikkia asiakkaita pidetään mahdollisina lapsen surmaajina, paitsi tietysti sossujohtajan lähisukulaisia.
- 13+4
Meillä ei aikoinaan ollut mitään salattavaa, mutta sossuille se ei riitä kun jotain on PAKKO olla, vaikka sitä ei mitenkään löydetä. Erityislapsi riittää siihen että syitä on olevinaan tarpeeksi. Kauhea huoli perheestä ja mitä siellä nyt tapahtuu ja paniikki kun ei tapahdu mitään. Tuli parisuhteessa ero ja muutto toiselle paikkakunnalle. Sosiaalipäivystys paukkaa paikalle tarkastamaan kotioloni, että lapseni ei ole vaarassa käydessään luonani. Jo kysyivät sossut uudella paikkakunnalla, että tehdäänkö minulle kiusaa tällä tavoin. En viitsinyt sanoa, että sossu tekee.
Minulla lopulta meni mielenterveys sossun tehtyä kiusaa vuoden verran uhkailemalla huostaanotolla ja sen yritettyä vieraannuttaa lapset minusta, "kun kerran ne hylkäsit" argumentilla. Koko ruljanssin alusta on 3 vuotta ja olen yhä lasteni elämässä. En niitä hylännyt vaikka sossu niin aikoi. Lasten päästyä sijoituksesta olen saanut olla heidän elämässään taas täysipainoisesti ilman, että kukaan yrittää estää minua näkemästä lapsiani.
Mietin vaan, että kuka on niin sairas mieleltään, että pitää väkisin lapsia erossa äidistään ja kehittää perättömiä juttuja jotta saa hankaloitettua tapaamisia. No sossut tietysti. Missä vaiheessa järki karkaa koko hommasta ja tulee ihmisestä jokin kiiluvasilmäinen huostahullu joka väärentää vaikka asiakirjoja ja lausuntoja ( kuten meidänkin tapauksessa kirjattiin miten sattui ja vääristeltiin ihmisten sanomisia. Minun puheitani ei ole kirjattu lausettakaan kahteen vuoteen ylös ) Sitten niiden antamisesta vieläpä kieltäydyttiin kunnes uhkailin tietosuojavaltuutetulla.
Palavereja järjestettiin pahimmillaan kolmet päivässä ja melkein kaikkina viikon arkipäivinä. Mitään muuta ei ehtinyt kuin käydä töissä ja palavereissa. Joskus kesken työpäivänkin istui palaverissa ja juoksi sieltä jakamaan ruokaa vanhuksille ja kotona odotti jo perhetyö kun kotiutui. Varmaan ihan harkittu väsytystaktiikka ja toimiva. Sitten vielä joku älypää ihmettelee että ei kiinnosta kertoa elämästään. Miksihän... - 1950
"Oikeus ja kohtuus on heitetty romulaariin siinä vaiheessa kun kaikkia asiakkaita pidetään mahdollisina lapsen surmaajina, paitsi tietysti sossujohtajan lähisukulaisia. "
" paitsi tietysti sossujohtajan lähisukulaisia. " Näin on kyllä ikävä todeta totuudenmukaisesti" kokemuksia on miten turvakodissa työskentelevän lapsen lapsen poika kaatoi pienen tytön maahan ja potki niin,että tytön piti käyttää lääkärissä.Asiaahan ei sen kummemmin tutkittu lastensuojeluilmoituksesta huolimatta. - Sossulle miettimistä
Meinasi mennä kahvileipä väärään kurkkuun kun luin tämän lauseesi:
"Täällä näyttää olevan tarvetta sosiaalityöntekijältä tulevaan suorankäden tietoon."
Ei ole, ei varmasti ole!
Ei tarvitse tänne tulla pullistelemaan ls:n mielivallalla, siitä on riittävästi suorankäden tietoa meilläkin, kun lapsi kotiutui huostaanotosta paljon huonommassa kunnossa kuin oli sinne mennessään. Lapsi kotiutui keväällä ja vielä seuraavana syksynä erikoislääkäri joutui kirjoittamaan lapselle pitkän sairasloman koulusta, koska ei vielä silloinkaan ollut koulukuntoinen.
Missä lienee lapsen etu luurannut siinäkin tapauksessa
Lasten"suojelun" väärinkäytöksistä on täällä ihmisillä ihan riittävästi suorankäden tietoa, lait tunnetaan, sekä se, miten ls:ssa niitä rikotaan.
Vai sossuilla muka resurssipula! Käyttäisit sinäkin työaikasi hyödyllisemmin kirjoittelemalla vaikka kirjeitä tai sähköposteja lapsille ja nuorille, joiden kohtelua sinun lain mukaan olisi valvottava sijaishuollossa. Varsinkin laitoksissa olevia yksinäisiä ja ulkomaailmasta eristettyjä nuoria lämmittäisi kummasti sossun yhteydenotto useammin kuin korkeintaan kerran, pari vuodessa tai ei ollenkaan.
Suorankäden tieto ja ls:n suosituksista puhuminen ei lohduta ihmisiä, joiden perhe on joutunut kärsimään viranomaismielivallasta. Kirjoittajien aliarviointi ja valehtelusta epäily eivät ole asiallista käytöstä saati se, että perusteena mielivallalle on joka asiakkaan kuvittelu potentiaaliseksi perhesurmaajaksi.
Sossu saa pohtia itsekseen ihan mitä tahansa, mutta että möläytetään tuollaista asiakkaalle päin naamaa, kuten Diudiun tapauksessa, on kaukana asiallisuudesta. "Resurssipulasta" kärsivien sossujen kannattaisi käyttää työaikansa hyödyllisemmin kuin aliarvioimalla asiakkaita nettipalstoillakin.
Yksi tärkeä pointti olisi pohtia vaikka keinoja luottamuksellisen suhteen rakentamiseen asiakkaisiin. Kun kerran sossujen työ on "niin mahdottoman raskasta", niin miksi raskauttaa sitä vielä omalla huonolla käytöksellään?
Valtiontalouden tarkastusviraston raporttia ls:n epäkohdista suosittelen myös työaikana luettavaksi "ylikuormitetulle" sossulle. Keskustelu vaikka siitä, miten sosiaalityöntekijät voisivat vaikuttaa epäkohtien korjaamiseksi olisi paljon rakentavampaa kuin tuollainen asiakkaiden kaikessa aliarviointi.
Vai eikö löydy kanttia asioiden rehelliseen tarkasteluun? Onko oma vallanhalu ja pätemisen tarve yli lasten todellisten oikeuksien? - ootte negatiivisii
Musta olisi ihan kiva jos te muut palstalaiset ette aina hyökkäis jotain sossuu vastaan kun se kerran tulee tänne kirjottamaan. mä olisin ainaki halukas kyseleen asioita kun ei muuten sellasta tilannetta tuu. en mä ehkä kehtais kysyy omalta sossulta kaikkee. hei ja si jotain kirjotus virheitä! eiks niit tuu kaikille? ilkeitä ootte vaan omas pahas olossanne.
mä oon saanu apuu sossusta ja tiiän että moni muukin on. sossu pelasti mun elämän ku olimme perhe helvetissä.meillä on ollu yli 10 sossuu tänä aikana eikä kukaan oo ollu sellainen kun teijän kertomuksissa. taitaa olla niin ettei kukaan kirjoita hyvistä kokemuksista. meillä kävi perhe työntekijöitä ja sossuja monen vuoden ajan. en ois selvinny ilman. edelleen käy perhe työntekijät.
ei toi sossu joka kirjotti puhunu mitään mistään perhe surmista. mistä te sen veditte mukaan. ootte aina niin negatiivisii että tulee tosi paha mieli ees lukee tätä palstaa. ja sit joku kirjotti miks ei toi sossu joka yö vuorossa oli kait niin miksei sillä aikaa kirjottele johkin lapsille tai sijaispaikkoihin. hei tuliko teille mieleen et ku sossut päivystää jossain kaupungeis niin ei niitten tehtäviin kuulu mun ymmärryksen mukaan noi asiat mitä te pyydätte. eiks se niin oo että päivystävä sossu on poliisien kans yöt ja tulee koteihi joissa lapsii? näin mä käsitän.
näit on vakkareina ainaki sos päivystykses isoissa kaupungeis josta mä oon lukenu ja saanu numeronki omalta sossulta jos ukko tulee kännis yöllä tai pelkään sitä. ei oo enää käyny ukko puoleen vuoteen. siitä kiitän luojaa. sossu on auttanu mua yhteensä yli 13 vuotta enkä mä oo koskaan pelänny niitä, mä oon kysyny suoraan aina asiat. ei ikänä oo puhuttu huostaanotoist vaiks on mitä ongelmii ollu.
älkää ajako pois näit sossui täältä. mun mielestä sellasta tarvittas tääl palstal.- Ei ni yksinkertaista
"näit on vakkareina ainaki sos päivystykses isoissa kaupungeis josta mä oon lukenu ja saanu numeronki omalta sossulta jos ukko tulee kännis yöllä tai pelkään sitä. ei oo enää käyny ukko puoleen vuoteen. siitä kiitän luojaa. sossu on auttanu mua yhteensä yli 13 vuotta enkä mä oo koskaan pelänny niitä, mä oon kysyny suoraan aina asiat. ei ikänä oo puhuttu huostaanotoist vaiks on mitä ongelmii ollu."
Ymmärrettävää on jos tunnet/koet saaneesi apua, hyvä niin. Vaan täällä eivät juurikaan sinunlaisita tapauksista kirjoitellakaan, koska meidän muiden kokemukset sossujen kanssa eivät ole samaa tasoa kuin sinulla on sen vuoksi koska lapsiamme on aiheettomasti,lainvastaisesti huostaanotettuja ja sen mukaan olemme saaneet joko sossun tai sijaishuollon kautta mitä karmeimpaa kohtelua ja ilman lain suojaa kun olemme yrittäneet suojella lapsiamme traumaattisilta kokemuksilta, jotka nimenomaan ovat herkempiä lapsia kuin terveet. Tarkoitan neurologisen oireen omaavia lapsia/nuoria
Saat todellakin olla onnellinen että olet saanut apua, siihen kun isäsi käytti alkoholia ja ilm.oli myös hyvin väkivaltainen. Tosin moni muu sinun tilannettasi vastaava ei tahdo saada millään apua tai suojelua sossusta.
Et ilmeisesti näe asioita niin laajasti kuin me muut, jotka olemme käyneet tuon todellisen painajaisen läpi etetenkin lapsemme/nuoremme. Sama koskee sossuakin joka täällä kirjoittelee niin on niin ulkona kuin lumiukko siinä missä sinäkin, vai oletko kenties yksi ja sama henkilö? - Kovia kokenut lapsi
Vastasitko itse itselles?
- perhesurmista
Perhesurmien vetäminen keskusteluun, jos vanhempi oli vuotta aikaisemmin valittanut lääkärille ahdistuneisuuttaan SILLOISESSA elämäntilanteessa on yhtä karrikoitua, kuin kaatunutta pyöräilijää auttamaan rientävä henkilö vetäisi tilastoja rattijuoppojen aiheuttamista kuolonkolareista, syyllistäisi ja epäilisi henkilöä suurin piirtein tappajaksi niiden perusteella. Ja vaatisi ottamaan vastaan sellaista apua, jolle ei tuossa tilanteessa ole mitään tarvetta.
Stt:n asenne on silloin niin kohtuuton, että asiakkaan olisi oltava päästään vialla, jos hän silti sokeasti luottaisi "auttajiin". Tuollaisen kohtelun jälkeen ei ole mitään merkitystä lukea ls:n ohjeistuksesta, että asiakastarpeen selvitys ei suinkaan välttämättä johda huostaanottoon. Se ei rauhoita asiakasta ollenkaan, koska hän näkee silmiensä edessä työntekijän, joka näyttää menettäneen kaiken terveen järjen ja kohtuullisuuden tajun asiakkaan asiassa.
Eivät asiakkaat varmaan yleensä mitään ylitsevuotavaa ystävällisyyttä edes odota, mutta ei varmaan ole liikaa vaatia edes asiallisuutta leipätyötään tekevältä stt:ltä.
Asioiden kuivan kälväkkä käsittely on parempi kuin se, että asiakkaalle töykeillään, piikitellään, ilkeillään, syytellään tai esitellään stt:n valtaa yli asianajajien, koska asiakkaan oikeudet ja lapsen etu ovat aina kuitenkin alisteiset stt:n vilkkaassakin mielikuvituksessaan muodostamaan käsitykseen verrattuna.- todistustaakka
"...kaatunutta pyöräilijää auttamaan rientävä henkilö vetäisi tilastoja rattijuoppojen aiheuttamista kuolonkolareista, syyllistäisi ja epäilisi henkilöä suurin piirtein tappajaksi niiden perusteella. Ja vaatisi ottamaan vastaan sellaista apua, jolle ei tuossa tilanteessa ole mitään tarvetta."
Tällasia vertauksia lisää! Tuollai jutut tajutaan paremmin, -ettei meidän tarvii Tyhjäpää-Pässeille PUOLUSTAA itseämme, todistaa omalle kohdalle sattuneitten elinikästen traumojen käänteitä. Tuo em kirjotus ois mannaa kuultavaa oikeussalissa.
-Kun saatais vaan kunnollinen jatkoelämä missä ei tarttis pelätä. Kunnon lämmin vastaantulo ja traumaterapiakin. -Anteeksipyyntö on se mistä pitäisi lähteä. Risikko sinne syytetyn penkille ekkana kuiteskin ja opetusministerit Virkkunen ja Sarkomaa.
- diudiu89986565
Täällähän on keskustelua käyty niin ettei enää perässä meinaa pysyä :)
Ls-tarpeen arvio on tehty perheessämme jo silloin vuosi sitten, lain määräämässä ajassa (3kk) ja suostuin siihen luonnollisesti silloin, koska mitään salattavaa ei ollut, ja pidin itsestään selvyytenä, että selvityksen jälkeen asiakkuus loppuisi. Mutta näinhän ei tietenkään käynyt, vaan sossut ovat olleet niskassa nyt sen yli vuoden verran.
Palaverissa, josta puhuin ensimmäisessä viestissäni, ei huostaanotto-asiaa tuotu esille, mutta tänään sain viimein asiakaskertomukset kotiin. Ja ne luettuani tärisin ja oksensin. Lastensuojeluntyöntekijät olivat keränneet kaikilta mahdollisilta asiantuntijoilta mielipiteitä, ja kaikki olivat sitä mieltä, että lapsi olisi huostaanotettava. Huostaanoton kriteerit täyttyvät, koska avohuollon tukitoimia ei oteta vastaan, on pohdittu myös kiireellisen sijoituksen kriteerien täyttymistä... Mutta vielä antoivat armonaikaa nöyrtyä ja alistua kytättäväksi, en tiedä kuinka paljon aikaa on, ennen kuin hallinto-oikeudelle lähtee se pahin mahdollinen paperi.
Pelkäänkö sossuja? Kyllä Paljon he ovat tuhonneet, ja ovat niskan päällä jatkuvasti. Aika voimaton olen tilanteessa. - EI SE NOIN MENE
Siis MITÄH! Ei sen noin pitäisi mennä, että sossu levittelee OMAA KÄSITYSTÄÄN perheestä pitkin kaupungin kujia ja toreja, vaan hän voi halutessaan pyytää TOISTEN MIELIPIDETTÄ lapsen tilanteesta!
Siis onko akka menettänyt järkensä lopullisesti, kun on mennyt selittelemään ulkopuolisille, että et halua avohuollon tukea!
Mitä ihmetttä se tieto kenellekään kuuluu!
Hulluko se sossu on?
1) Eikö tässä nyt ydin kohta olisi todistaa sossulle, että sinä et ole avohuollon tuen tarpeessa eli et ole ahdistunut tai masentunut? Hanki se edellä ehdotettu lausunto jostakin, siis mieti, kuka voi tehdä sinulle testin, oletko masentunut vai et. Testien perusteella ne lääkäritkin potilaan arvioivat, eivät hekään mitään selvänäkijöitä ole.
2) Pyydä sossulta vastausta, miten, siis MITEN lapsesta näkyy, että hän olisi huostaanoton tarpeessa?
3) Laadi valitus Valviraan sossun toimista, koska hänellä ei ole oikeutta levitellä opettajille, koululle, neuvolaan, eikä mihinkään tietoa siitä, miten teidän asiakkuus sujuu ja otatko sinä vastaan avohuollon tukea vai et. Tämän tiedon levittely on vähintään ERITTÄIN epäasiallista ja asiaan kuulumatonta. EI nyt herranen aika sentään sossun kuulu kysellä muilta, että pitääkö huostaanotto tehdä, koska äiti kieltäytyy perhetyöstä! Ja puhe perhesurmista nyt on asiattomuuden huippu!
Sen sijaan jos hän asiallisesti olisi halunnut käyttäytyä, hän olisi voinut pyytää opettajalta lausunnon, jossa opettaja olisi arvoinut oppilasta yleisellä tasolla verrattuna muihin saman ikäisiin, siis opillisten taitojen perusteella, sekä sitä, millainen persoona lapsi yleisesti ottaen on. Ja sitten sitä tavallista, että käykö lapsi säännöllisesti koulua, onko luvatomia poissa oloja jne.
Silloin kun sossu menettelee asiallisesti, hän voi vaikka soittaa lapsen opettajalle ja keskustella hänen kanssaan puhelimessa.
Tuo välillä vastannut sossu-nimimerkki oli pihalla kuin lumiukko - mikä sossujen kyseessä ollen ei ole harvinaista - kun kuvitteli tilannetta ls-tarpeen selvitykseksi. Tai sitten hän uskoo ls-työn tilan vielä surkeammaksi kuin se todellisuudessa on, että kartoituksen teko kestäisi toista vuotta. Hänen lapsellisesta uhittelusta ja pullistelusta ei tarvitse välittää.
Sinulla ON OIKEUS edelleen keskustella tilanteesta sosiaaliasiamiehen tai asianajajan kanssa. Ei se tietysti ole huostahullulle ja valtuutensa ylittävälle sossulle mieleen, mutta sinulla ON OIKEUS siihen. Sen takia sosiaaliasiamiehen virka kunnassa on olemassa. Ja asianajajan työnkuvaan kuuluu auttaa asiakkaita järkensä ja arviointikykynsä menettäneitä sosiaalityöntekijöitä vastaan.
Sossu siis uskoo sinun kärsivän masennuksesta tai ahdistuksesta, vaikka se ei ole totta. Vaikka niin olisikin, niin miten perhetyöntekijä siihen auttaisi? Ei hän ole mt-ammattilainen. Eikä ole sossukaan, kyllä se tässä taas nähdään, kun houkka alkaa puhua perhesurmista asiakkaalle, jolla ei edes ole mt-ongelmia. Ja onko sossu tosiaan niin aivoton kana, että luulee joka ainoaa lievästäkin mt-ongelmasta (ahdistuneisuus) kärsivää mahdolliseksi perhesurmaajaksi? Että minua raivostuttaa, millaisten idioottien varaan kunnissa on jätetty arvio ja asiantuntemus perheen tilanteesta.
Sinuna varaisin ensimmäiseksi ajan asianajajalle. Hän voi auttaa sossun käytöksestä valituksenkin tekemisessä.
Ja toisena soittaisin terv.asemalle psykologille tai psykiatriselle sairaanhoitajalle (kumpi teidän ta:lla nyt sitten onkaan) ja kysyisin, voiko hän tehdä sinuille masennustestin. Jos ei voi, niin pyydä lähete sellaiselle lääkärille, joka sen pystyy tekemään. Tai mene käymään yksityisellä lääkäriasemalla, jossa on psykiatrin vastaanotto. - 1950
Huostaanotto on aina traaginen eikä ketään saisi silloin jättää yksin,"kuten on tapana."Huostaanotto koskettaa lapsia ja vanhempia yhtä paljon.
Muista huostan vieläkin,kun eilisen päivän ja sen miten tuli puhelimeeni tekstiviestejä..."Auta heidät pois,tai he karkaavat" Tuollaisessa tilanteessa ei välttämättä osaa ajatella kaikkia loppuun ja moni yksin jätetty voikin päättää päivänsä,kuten kyseisellä paikkakunnalla teki jopa poliisi ja sairaanhoitaja ja paljonko on niitä jotka ovat yrittäneet itsetuhoa siinä onnistumatta. - diudiu89986565
Kaikilla mahdollisilla asiantuntijoilla tarkoitin mt-puolen työryhmää ja ls:n asiantuntijaryhmää, joissa molemmissa kokoontuu väkeä melko paljon. Eli pitkin kyliä ei sentään asiaani ole levitelty. Toisekseen, en voi hankkia lääkäriltä teveen papereita, juuri olen käynyt taas lekurilla itkemässä sossujen aiheuttamaa ahdistusta, ja paperini ovat täynnä mitä erilaisempia diagnooseja. Eli hullun leima on otsassa, eikä siitä eroon pääse. Tai sitten vain olen niin pahasti sairaudentunnoton enkä ymmärrä ja näe kuinka lapseni kärsivät sairauteni takia, kuten sossu ja lääkärit sanovat... Ihme vain kun kukaan lähipiiristä ei ole huomannut lasten kärsivän.
- faafaa
Hei, ikävä tilanne, toivottavasti kaikki käy parhain päin.
Meillä oli vaara uhkaamassa kolmisen vuotta sitten kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Vaimoni on aiemmin käynyt puhumassaan ongelmista terapiassa, joten neuvolassa suostuteltiin ottamaan perhetyöntekijöitä vastaaan, ja siitä se rumba sitten lähti. LS-ilmoituksen perusteet olivat tyyliä: äiti nukkuu myöhään, jääkaappia ei ole siivottu jne..
Me vältimme huostaanoton seuraavin tavoin:
- pukeuduimme (minä ja vaimoni) aina hyvin sossuja tavatessa
- Kysyimme lupaa voimmeko nauhoittaa käymämme keskustelut (soittivat sitten jonnekin, josta lupa annettiin)
- esiinnyimme jämäkästi, mutta annoimme ymmärtää olevamme valmis yhteistyöhön.
Oikeastaan siinä oli kaupanteosta kyse. Jouduttiin kuten suostumaan joihinkin turhanpäiväisiin "tukitoimiin" ja heittämään vähän teatteria. Pääasia etteivät nämä turhakkeet menetä kasvojaan.
Ehkä sinunkin kannattaa miettiä jos huolisit kuitenkin sen sosionomipöllön pällistelemään kotiasi tunniksi pariksi. Se tuskin edes huomaa halveksuntaasi. Pääasia että papereissa kaikki näyttää hyvältä.
Jonain päivänä tämä mätäpaise puhkeaa, ja tulevat polvet puistelevat päätään näistä asioista kuullessaan, mutta juuri tällä hetkellä täytyy olla fiksu ja suostua kompromisseihin. Huostaanotto on se viimeinen mitä tahtoo tapahtuvan. Sossut ovat yleensä juuri sellaisia pökkelöitä kuin koneiston osat vain ovat, rattaat pyörivät ja paperia kuluu. Me vanhemmat olemme luonnostamme voimakkaampia kuin sossukoneiston mutterit. Pitää vaan säilyttää hermonsa ja osata tulkita tilannetta.
Voimia taistoon!
- Voi kun tietäisitte!
Jonkin tutkijatahon on paljastettava ls:n harjoittama väkivalta ja vaino.
Mitä ihmeen "apua" sellainen on, että auttamaan tarkoitetu henkilö piinaa autettavaansa aiheettomilla syytöksillä, epäilyillä, kiristämisellä ja perustelee oman huonon käytöksensä vetoamalla Suomessa tapahtuneisiin perhesurmiin?
Jos tämä ei ole aiheetonta ja väärää käytöstä, niin kertokaa, mikä sitten on!
Ls-työntekijöillä on tapana julkisuudesa piiloviestittää asiakkaiden elämän hirveyttä vihjailemalla paljon puhuvasti: "Voi kun tietäisitte."
Mitä jos kerrankin saataisiin sellainen tutkimustulos, jossa paljastettaisiin ls-sosiaalityöntekijöiden työtapoja ja käytöstä tyyliin Voi kun tietäisitte! - ALOITTAJALLE
Kyllä oli vaikea kestää silloin kun se oli vielä voimassa.
Lapsi pääsi kyllä kotiin jo muutamassa kuukaudessa.
Mielenkiintoista tapauksessa on se, että lasta ei kotiutettu siksi kesken suunnitellun "hoito"jakson, että huostaanotto oli laiton alun alkaenkin jopa sossujen mielestä.
Vaan hänet kotiutettiin sijaishuollossa tapahtuneiden jatkuvien laiminlyöntien, laitoksen lääkärin myöntämien hoitovirheiden, lapseen suunnattujen pahoinpitelyjen ja alle 10-vuotiaan voinnin rajun laskemisen takia.
On erittäin mielenkiintoista tajuta tämä fakta, että huostaanoton laittomuus sinällään ei ollut este sen tekemiselle, eikä syy lapsen nopealle kotiuttamiselle. - Huonosti kestänyt
Sitä huonommin kestää, mitä enemmän laittomuutta huostaanottoon ja lapsen kohteluun sijaishuollossa sisältyy.
- Ihme tyypi
Kyllä se astma olisi puhjenut ilman tuota huostaakin olethan kertonut kuinka ette uskaltaneet nukkua kotona äidin itsetuho ajatusten takia, silloin lapsi on tressaantunut tästä pelosta ja tämän tressin takia se on tullut eikä mistään paloasemalta. Mutta kun kaikesta pitää vain syyttää toisia
- huom
Täältä poistuu muistakin viestejä välillä, kun ylläpito poistaa epäasiallisia ja moukkamaisia viestejä joukosta. Yleensä ketjun loppu poistuu aina häirikön ja ilkeilijän viestin mukana.
- JÄRJETÖNTÄ TOUHUA
Kuinka olette kestäneet lapsen huostaanoton?
" diudiu89986565
12.11.2012 11:55"
Ota Ls:n käynnille mukaan tukihenkilöitä luotettavia sukulaisia tai ystäviä! hANKI ITSELLESI TUKEA LUOTETTAVASTA LÄHTEESTÄ. LÄHDE SIITÄ AJATUKSESTA, ETTEI OLE MITÄÄN SYYTÄ OTTAA SINULTA LASTA POIS (MIETI EDELLISTÄ TARKKAAN ? ONKO VAI EIKÖ OLE).
PÄÄ PYSTYYN JA ROHKEUTTA, ROHKEUTTA JA ROHKEUTTA PITÄÄ PUOLESI. pelkääjä on heikoilla! TÄÄ ON YHTEISKUNTAPOLITIIKKAA TÄLLÄHETKELLÄ. ÄLÄ SIIS VALITA MISTÄÄN!
Jo pelkkä huostaanotolla uhkailu on aiheuttanut valtavat terveysongelmat.
VATSAHAAVAN, MIGRENIN, MASENNUKSEN JA VOIMATTOMUUDEN TUNTEEN TÄMÄN JÄRJETTÖMYYDEN KESKELLÄ. - nikisr82
Omasta kokemuksesta voin sanoa ettei mitään mahdollisuutta oo ollu saada apua vaikka sitä on hakenut. Päin vastaisesti kun ex ukkoni sanoo sananki on soskun akat kimpussani, haukkuvat henkisesti sekavaksi ja puhuvat niin kuin pikkulapselle. äitinä en saisi huolehtia lasteni turvallisuudesta eikä lapsiperheen kotona saisi näkyä yhtäkään lelua lattialla ja kaikki paikat pitäisi olla tiptop koko ajan. mieluiten keskityn lasten kanssa olemiseen kuin että heilun luutu kädessä päivät pitkät. en ole alkoholisti en käytä huumeita, naamani ei vain miellytä soskun akkoja ja todellakin soskun akat eivät aja takaa lasten parasta kun ovat syyttä suotta uhkaamassa huostaanotolla mutta isä vaan saa hakata lastaan niin paljon kun haluaa!!! en luota soskun akkoihin yhtään.
- Lapsen etu?
Niinhän ne Eerikankin äidille olivat ilkeilleet, että "oletko harkinnut mt-toimistoon hakeutumista", kun äiti teki ilmoituksen epäillyistä isän tekemistä pahoinpitelyistä.
Jos sossu on määrännyt, että lapsi saa olla isällään, niin eihän HEIDÄN tekemänsä päätös voi olla väärä heidän mielestään. Jos joku sossuille kyseenalaistaa heidän päätöksensä, saa kuulla olevansa psykiatrisen hoidon tarpeessa.
Lapsen edun näkökulma nyt vain sattuu Suomessa olemaan tällainen.
Vaikeaahan vanhempien on sitä kestää, jos oma lapsi kokee pahoinpitelyä siksi, että hänet pakotetaan väkivaltaiselle vanhemmalle tai sitten muuten vain sijaishuollossa lapsi joutuu pahoinpitelyjen kohteeksi.
Lapsen kohtalo on hyvin sattumanvarainen ls:ssa, riippuu täysin yhdestä stt:stä, joka hänen asiaansa hoitaa. Tämän saman huomion luin just hetki sitten erään sijaisäidin haastattelusta ketjusta "Olen ollut huono sijaisvanhempi".
- 03.12.2012
Meilläkin sosku meinasi väkisin laittaa lapset asumaan vaikeastimasentuneen kanssa joka hädin tuskin pystyi edes itsestään huolehtimaan ja ei ollut muutenkaan paljoa joutunut lapsista kantamaan vastuuta.
Oikein sosku oli äitiä kieltänyt antamasta lapsia isälle. - Rohkea heitto
Heitän rohkean väitteen, mutta uskoisin helpointa olevan silloin, kun huostaanottoon on LAILLINEN ja järkevä syy, esim. vanhemman päihteet. Tapaamani päihdevanhemmat ovat olleet sitä mieltä, että lapsen on parempi olla muualla. Tosin heillä kellään ei ollut valittamista sijoituspaikastakaan, mikä varmasti kaikkein eniten vaikutti siihen, että vanhemmat hyväksyivät huostaanoton.
Vaikeinta oli eräällä vaimoaan kohtaan väkivaltaan syyllistyneen isän kertomuksessa, jonka lapsia kohdeltiin sijaisperheessä huonosti. Tapasin myös vanhemman lapsen ja oli todella riipaisevaa, kun lapsi riensi luokseni, että "jos sinä voit auttaa meitä pääsemään kotiin, niin tee jotakin." Tässä tapauksessa oli myös huonot sosiaalityöntekijät, jotka vähättelivät lasten kertomuksia sijaishuollosta.
En jaksa uskoa, että kukaan vanhempi hyväksyy huostaanottoa, jos lapset sijoitetaan huonoon paikkaan. Miksi heidän edes pitäisi?
Ja kaikkein vähiten silloin, jos huostaanottoon ei ole riittäviä perusteita alun alkaenkaan.
Yleiset väitteet siitä, että vanhempien kyvyttömyys hyväksyä huostaanottoa kulkisi käsi kädessä sen kanssa, että he eivät hyväksy ja myönnä mahdollisia omia virheitään, on aivan naurettava ja paikkansa pitämätön. Mutta sitähän sossu näyttää yleisesti viljelevän peittämään omia väärinkäytöksiään.- Anonyymi
Kattokaapa semmosta ku iippadaa ja sitten Pipsa iipan kaveri. Molemmat ollu huostassa ja nyt päihdeongelmaisia. Mutta iipasta tulee yle dokumentti ♥️
- Anonyymi
Ei ihan uskoisi Oulun jälkeen yhä jatkuvan kyseisen toiminnan, eihän.
- Anonyymi
Todennäköisesti on väliaikainen huostaanotto ja saat sinä lastasi tavata huostaanoton aikanakin.
- Anonyymi
9 vuotta väliaikaisesti - on aina pysyvä. Ei koskaan mihinkään yhteydenpitoon "lastensuojelun" kanssa - yhteys asianajajaan ja kulut vieraannuttaja sossun maksettavaksi.
- Anonyymi
On varmaan hirveää kun lapsi huostaan otetaan. Mutta saate siihen kaiken tuen sosiaali virasto.Kuin pääsette terapiaan ja teille rakenetaan tuki verkosto.Jossa teitä valmiutetaan normaali elämä ja lapsen paluu takaisin ydin perheeseen.En tiedä kauanko posessi kestää?Mutta se prosesi on olemassa,jossa tähdätän lapsen paluu takaisin ydin perhe.Teitä tuetaan ja autetaan siinä. Toisin kun mummoja ja vaareja,kun heidän aikuiset lapset erotetan heistä.Kun heillä ei voimia tanssia aikuisten lapsien pillin mukaan ja olla heille 24h/ 7 päivää valmiustilassa.Kostetaan lasten lasten kautta.Tekemällä hallaa lapsen lapsille kasvussa aikuisuuten .Nosaavt itse mitä tilaavat kun lapsi 18v. Jätää myös vanhemat. Yritää selvitä elämä yksin,osa selviää osa ei.Osa lähtee värille raitelle.
- Anonyymi
ja sekös sinua tarkoitushakuisesti harmittaa.
- Anonyymi
En tiedä. Masennus varmaan iskee. Nukun ehkä sen yli 3vuotta kunnes lapsi on 18.
- Anonyymi
En kestäkään. Olen kotona kuin vankilassa. Kun maahan oon nyt lyöty kuinka voisin
Mä löytää tien, en viittojakaan nää
Nyt maailmalta valmis kotiin oisin
Sä vihdoin tuu ja ainiaaksi jää
Kuin taivaisiin, sä nosta mua nyt jälleen
Kuin taivaisiin, taas päälle vuoren sen
Elää voin, kun kanssasi näin kuljen
Kuin taivaisiin, sun vierelläs mie meen
Kuin taivaisiin, sun vierelläs mä meen. - Anonyymi
On se varmaan vaikeaa itsekkin ajattelin että olisin varmaan kuollut suruun jos joku lapsistani olisi otettu huostaan.
Samalla on muistettava se että lapsia ei oteta huviksensa huostaan , aikuisten on elettävä niin ettei lapsia oteta, se on sitä vanhemman rakkautta kun luopuu esim päihteistä ja ajattelee itse kasvattaa lapsensa .
Lapsen kasvatus on sen verrannut tärkeä työ että vanhempien on elettävä siten ettei lapsia oteta huostaan- Anonyymi
Kuinka nopeasti voi hakea purkua? Meillä on vähän epäselvä tilanne. Nuori ei vielä ole huostassa. Miten minä todistan että tilanne on muuttunut???
- Anonyymi
Ei sitä kestäkään. Alkaa vaan laskea päiviä kunnes lapsi on täysikäinen. En usko että purkavat huostaan. Koitan kestää seuraavat kolme vuotta...Olen turtunut yhteiskuntaan valitettavasti.
- Anonyymi
Mulla edessä,vastustetaan mut pelkään...
- Anonyymi
Huostaanotto on sama kun lapsi kuolisi. En saa varmaan nähdä enää.
- Anonyymi
En kestä sitä että joudun olemaan yksin kotona 😓😓
- Anonyymi
Demokraateillahan on kaksilapainen miekka riehua.
- Anonyymi
Eiköhän niitä tapaamisia saa ja kotiin viikonloput?
- Anonyymi
Eihän sitä kestä vanhempi eikä nuori. Laskee vain päiviä täysikäisyyteen. Ei se ole sen nuoren etu. Tämä on pahoinvointialue eikä mikään hyvinvointialue!
- Anonyymi
Huonosti.
Ketjusta on poistettu 45 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1414467- 932139
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152071Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi761894Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1421542Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541522VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1041395- 751316
- 1011297
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201109