Me kaikki käytämme rahaa. Yleinen käsitys rahasta on, että sitä saadaan työnteolla ja kulutetaan hyödykkeisiin. Maallikon käsitys rahajärjestelmästä on yksinkertainen: Omalla työllä tuotetut hyödykkeet vaihdetaan rahaa välikappaleena käyttäen muiden valmistamiin hyödykkeisiin. Joskus asia varmasti olikin näin yksinkertainen, mutta viime vuosikymmeninä, kun internet on mahdollistanut koko maailman salamannopean kommunikoinnin, on rahajärjestelmä paisunut ja muuttunut yhä monimutkaisemmaksi yrittäessään tyydyttää kaikkien rahajärjestelmän toimijoiden tarpeita.
Nykyrahaa kutsutaan fiat-rahaksi, koska sen arvo pohjautuu vain valtioiden lupaukseen. Aikaisemmin käytössä olleet kultakanta ja hopeakanta sitoivat rahan arvon kiinteästi kultaan tai hopeaan. Tällöin tietyn märän rahaa sai aina halutessaan vaihtaa tiettyyn määrään kultaa tai hopeaa. Kultakannan aikaan rahan arvo oli konkreettisempaa kuin nykyään, ja rahan arvonvaihtelu oli hyvin harvinaista. Tavallisten kuluttajien kannalta kultakanta olisi huomattavasti parempi vaihtoehto, sillä mahdollistaisi rahan vakaan arvon ja hitaan inflaation. Nykyään käytössä oleva fiat-järjestelmä on olemasa, koska rahajärjestelmän tietyt, uudet osat tarvitsevat näitä fiat-järjestelmän työkaluja, kuten uuden rahan liikkeellelasku ja koron säätely.
Pankit ovat nykyjärjestelmässä keskeisessä osassa, sillä ne jakavat ja säilyttävät lähes kaiken maailman liikkeessä olevan rahan, josta suurin osa on nykyaikana virtuaalista rahaa, eli bittejä pankkien tietojärjestelmien kovalevyillä. Mielestäni tämä on hieman riskialtista, sillä tietomurto mahdollistaa suurien summien tekemisen tyhjästä. Toisaalta nykytalous ei toimisi pelkästään käteisellä.
Mistä nämä virtuaaliset bittirahat tulevat? Missä ne syntyvät? Rahat tulevat keskuspankilta, joka lainaa pankeille rahaa omalla ohjauskorollaan. Pankit taas lainaavat tämän rahan eteenpäin korkeammalla korolla, jolloin pankki sa voittoa. Usein ihmiset tallettavat rahansa pankkiin, ja nämäkin rahat pankki voi lainata eteenpäin. Jotkut ihmiset väittävät, että pankki voi synnyttää rahaa tyhjästä, ja näin asia käytännössä onkin. On olemassa lakeja, jotka määräävät pankin pitämään tietyn varallisuusasteen, eli jättämään osan talletuksista lainaamatta. Yleensä tämä määrä on noin ⅛ talletuksista. Pankkien pitää huolehtia, että tämä varallisuusaste säilyy. Rahaa voidaan oikeasti luoda tämänkin säännön sisällä lähes loputtomiin. Kun talletetaan 100 € pankkiin, se voi lainata 80 € eteenpäin. Lainaaja taas tallettaa rahat pankkiin, jolloin siitä saadaan 64 € uusia talletuksia. Ketju jatkuu vielä äärimmäisen pienilläkin summilla. Oikeasti pankissa ei kuitenkaan lainattavia rahoja oteta tallettajan tililtä, vaan ne vain yksinkertaisesti näpytellään pankin tietokoneelta saajan tilille. Rahan luominen on pankeille aikojen saatossa syntynyt valta. sen täytyy vain huolehtia maksukyvystään. Sillä täytyy olla käteistä.
Ainoaa “oikeaa” rahaa ovat valtion liikkeellelaskemat setelit ja kolikot. Pankkitalletus tarkoittaa, että pankki on sinulle velkaa tietyn määrän näitä seteleitä, ja sinun tulee halutessasi voida nostaa ne itsellesi. Kun pankki lainaa rahaa, se lainaa näitä pankin digitaalisia velkakirjoja sinulle. Nämä velkakirjat ovat yleisesti hyväksyttyjä maksuvälineitä, ja niiden pitäisi olla vaihdettavissa käteiseksi koska vain. Nykyään kuitenkin käytännössä raha siirtyy vain sähköisenä ja tuloksena on velkasuhteiden hämähäkinseitti. Kaikki ovat velkaa toisilleen. Jos kaikki yhtäkkiä haluaisivat nostaa pankista rahansa, eivät setelit riittäisi jolloin pankki ei pystyisi maksamaan velkojaan asiakkaille. Pankkien tukemiseksi valtiolla on ainakin Suomessa talletussuoja, joka takaa, että saat rahasi takaisin pankin ollessa maksukyvytön.
Reaalitalous toimii pankkien alapuolella. Palkat siirtyvät yritysten tileiltä asiakkaille, joilta raha taas siirtyy yrityksille. Tämän peruskierron päällä ovat pörssi ja yritysten omistajat, jotka hallitsevat suurinta osaa maailman rahasta. Tämä rahamassa etsii kokoajan sijoituskohteita, joilla se voisi kasvaa. Asiasta on monia sanontojakin: “Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät” ja “Pistetään raha poikimaan”.
Nykyrahaa kutsutaan fiat-rahaksi, koska sen arvo pohjautuu vain valtioiden lupaukseen. Aikaisemmin käytössä olleet kultakanta ja hopeakanta sitoivat rahan arvon kiinteästi kultaan tai hopeaan. Tällöin tietyn märän rahaa sai aina halutessaan vaihtaa tiettyyn määrään kultaa tai hopeaa. Kultakannan aikaan rahan arvo oli konkreettisempaa kuin nykyään, ja rahan arvonvaihtelu oli hyvin harvinaista. Tavallisten kuluttajien kannalta kultakanta olisi huomattavasti parempi vaihtoehto, sillä mahdollistaisi rahan vakaan arvon ja hitaan inflaation. Nykyään käytössä oleva fiat-järjestelmä on olemasa, koska rahajärjestelmän tietyt, uudet osat tarvitsevat näitä fiat-järjestelmän työkaluja, kuten uuden rahan liikkeellelasku ja koron säätely.
Pankit ovat nykyjärjestelmässä keskeisessä osassa, sillä ne jakavat ja säilyttävät lähes kaiken maailman liikkeessä olevan rahan, josta suurin osa on nykyaikana virtuaalista rahaa, eli bittejä pankkien tietojärjestelmien kovalevyillä. Mielestäni tämä on hieman riskialtista, sillä tietomurto mahdollistaa suurien summien tekemisen tyhjästä. Toisaalta nykytalous ei toimisi pelkästään käteisellä.
Mistä nämä virtuaaliset bittirahat tulevat? Missä ne syntyvät? Rahat tulevat keskuspankilta, joka lainaa pankeille rahaa omalla ohjauskorollaan. Pankit taas lainaavat tämän rahan eteenpäin korkeammalla korolla, jolloin pankki sa voittoa. Usein ihmiset tallettavat rahansa pankkiin, ja nämäkin rahat pankki voi lainata eteenpäin. Jotkut ihmiset väittävät, että pankki voi synnyttää rahaa tyhjästä, ja näin asia käytännössä onkin. On olemassa lakeja, jotka määräävät pankin pitämään tietyn varallisuusasteen, eli jättämään osan talletuksista lainaamatta. Yleensä tämä määrä on noin ⅛ talletuksista. Pankkien pitää huolehtia, että tämä varallisuusaste säilyy. Rahaa voidaan oikeasti luoda tämänkin säännön sisällä lähes loputtomiin. Kun talletetaan 100 € pankkiin, se voi lainata 80 € eteenpäin. Lainaaja taas tallettaa rahat pankkiin, jolloin siitä saadaan 64 € uusia talletuksia. Ketju jatkuu vielä äärimmäisen pienilläkin summilla. Oikeasti pankissa ei kuitenkaan lainattavia rahoja oteta tallettajan tililtä, vaan ne vain yksinkertaisesti näpytellään pankin tietokoneelta saajan tilille. Rahan luominen on pankeille aikojen saatossa syntynyt valta. sen täytyy vain huolehtia maksukyvystään. Sillä täytyy olla käteistä.
Ainoaa “oikeaa” rahaa ovat valtion liikkeellelaskemat setelit ja kolikot. Pankkitalletus tarkoittaa, että pankki on sinulle velkaa tietyn määrän näitä seteleitä, ja sinun tulee halutessasi voida nostaa ne itsellesi. Kun pankki lainaa rahaa, se lainaa näitä pankin digitaalisia velkakirjoja sinulle. Nämä velkakirjat ovat yleisesti hyväksyttyjä maksuvälineitä, ja niiden pitäisi olla vaihdettavissa käteiseksi koska vain. Nykyään kuitenkin käytännössä raha siirtyy vain sähköisenä ja tuloksena on velkasuhteiden hämähäkinseitti. Kaikki ovat velkaa toisilleen. Jos kaikki yhtäkkiä haluaisivat nostaa pankista rahansa, eivät setelit riittäisi jolloin pankki ei pystyisi maksamaan velkojaan asiakkaille. Pankkien tukemiseksi valtiolla on ainakin Suomessa talletussuoja, joka takaa, että saat rahasi takaisin pankin ollessa maksukyvytön.
Reaalitalous toimii pankkien alapuolella. Palkat siirtyvät yritysten tileiltä asiakkaille, joilta raha taas siirtyy yrityksille. Tämän peruskierron päällä ovat pörssi ja yritysten omistajat, jotka hallitsevat suurinta osaa maailman rahasta. Tämä rahamassa etsii kokoajan sijoituskohteita, joilla se voisi kasvaa. Asiasta on monia sanontojakin: “Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät” ja “Pistetään raha poikimaan”.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nykyajan pankkikriisit johtuvat pankkien löyhästä taloudenpidosta. Niiden rahanluonnin seurauksena niiden liikevaihto voi olla suurempi kuin koko maailman bruttokansantuote, joka kuvaa maailmassa tuotettujen hyödykkeiden arvoa. Kun pankit sitten huomaavat hävinneensä näin suurilla panoksilla, joutuu valtio rahoittamaan omilla velkasitoumuksillaan tämän pankkien virtuaalirahan menetyksen. Valitettavasti valtio on se toimija, jonka kuuluu vastata rahan arvon säilymisestä, eikä se voi jättää näin suurta pankkia kaatumaan ilman, että koko järjestelmä kaatuu. Lisäksi valtion velka koostuu “aidosta” rahasta, joka pumpataan veroina suoraan rahan peruskierrosta (yritys-asiakas), jolloin normaalien ihmisten elintaso laskee. Nuo suurten ihmismassojen työllä tuotetut bitit menevät jonkun pankkiherran näppäimistöllään luomien rahojen tilalle, jottei koko järjestelmä kaatuisi.
Tulevaisuudessa rahajärjestelmä pitäisi saada luotettavammaksi juuri tuon edeltävän kappaleen ongelmien osalta. Ehkä kultakantaan palaaminen ja järjestelmän yksinkertaistaminen voisivat muuttaa rahan luonteen alkutilaan, hyödykkeiden vaihtovälineeksi.
Raha on hyvä renki mutta h3lvetin huono isäntä.