Hanko Sushi

En ole, mieli tekis.

...Tosin veikkaan että annoksen hinnalla söis lähes viikon itsetehtyä ruokaa, joten ei varmaan tule käytyäkään :(

Ei tarvia meijän enään Hankoon lähteä, kun Willasta löytyy sushia jo omastakin takaa.

taidat olla idiootti? Vai mikä tuon sushi ravintolan nimi on joka on willassa?

Siitä Korealaisesta saa myöskin susheja, jotka ovat paljon halvempia ja melkeinpä parempia...

Niin siellä korealaisessa sushit kuuluvat päivän lounaaseen, niitä voi noutopöydästä hakea sen minkä jaksaa syödä. Ei tosiaankaan tarvitse Hankoon asti matkustaa.

Hyvinkään parasta sushia saa Urban Lightistä Jussintorilta.

Kerroppa mikä on hyvän sushin määritelmä ? Mitenkä Hyvinkäällä eri paikoissa tarjottavat sushit eroavat toisistaan ?

Ostin mukaan Willan avajaisten aikoihin sushi- lajitelman. Olen parempaakin saanut muualta(en tarkoita Hyvinkään ravintoloita), sekä itse kotona tehtynä. Makit olivat kaikki erikokoisia eli tasalaadutonta, osa todella ohuita kaistaleita. Lohinigireissä ei ollut wasabia lohen ja riisin välissä, samoin wasabi puuttui muistakin nigereistä kuten rapu, aika iso moka sushiravintolaksi. Riisin tulisi olla huoneenlämpöistä mutta se oli lämpimän ja haalean väliltä, sisältä lämpimämpää. Samoin lohen tuoreus herätti epäilyksiä tai sitten se oli vaan huonon makuista. Tofu-nigiri oli minun makuun liian imelä, outo, jäi syömättä vaikka tofua tulee aika ajoin käytettyä.

Muualla Hyvinkäällä en ole sushia syönyt joten muista en voi sanoa mitään. Mutta odotukset oli korkealla Hanko-sushin kohdalla.

Minä en ole käynyt Hyvinkään paikoissa, jotka sushia tarjoavat. En oikein osaa kuvitella Hyvinkäältä löytyvän, mitään kummoisia sushiin erikoistuneita paikkoja.
Kun arvioidaan Hyvinkäätä ruokapaikkojen tason suhteen, niin ei muissakaan kulinaarissa suuntauksissa.
Näin ollen olisi tosiaan mukava tietää, mitä täällä käytetään arviomenetelmänä sushipaikkojen tasoa arvioitaessa ?

Noin yleensä sushista, sen kotimaassa.
Japanissa sushi on kehittynyt pikaruoasta kalliiksi herkuksi. Nykyään se on näitä molempia.
Perinteisissä paikoissa sushikokiksi ei pääse kuka tahansa. Mestariksi, itamaeksi, pääsee vain kouluttautumalla vuosia toisten mestareiden alaisuudessa.
Erityistaitoihin kuuluu veitsenkäyttö ja kalankäsittely. Taitava mestari valitsee itse kalat ja niitä pidetään myös takuutuoreina hengissä altaissa.
Mestari suorittaa kalan lahtauksen, ikejimen niin, että se pysyy mahdollisimman tuoreenmmakuisena mahdollisimman pitkään. kalan selkäranka murskataan, tarkoitukseen suunnitellulla koukulla. Silloin kala ei pysty liikkumaan eikä pomppimaan ympäriinsä, mutta se pysyy elossa. Sille tehdään viillot evien ja pyrstön kohdalle. Sydän jatkaa sykkimistä ja kalan veri valuu ulos. Sen ansiosta kala haisee vähemmän kuin muuten. Tämä on monien mielestä perusta hyvälle sashimille.
Parhaissa paikoissa sushiateria voi maksaa 100 euron paikkeilla.
Halpapaikat eivät niinkään välitä sushinvalmistuksen saloista, vaan käyttävät jopa pakastettua kalaa, tärkeintä on kohtuullinen laatu ja halpa hinta. kokiksikin pääsee kuka tahansa, joka jaksaa vähän nähdä vaivaa. Pikaruokalankin sushi voi olla hyvää.
Halvimmillaa sushin makuun pääsee kaitensushi-paikoissa, joissa sushilautaset pyörivät hihnalla baaritiskiä pitkin. Edullisimmillaan voi kahden sushipalan lautanen olla alle euron.

Sana sushi tulee yksinkertaisesti etikasta, su, tai sanasta hapan, sui.
Erilaisia sushilajeja yhdistää se, että jossakin vaiheessa valmistusta käytetään etikkaa tai hapattamista.
Monia sushityylejä, kuten tokiolaista nigirizushia, kiotolaista sabazushia, tai osakalaista hakozushia (laatikkosushi) yhdistää se, että niissä käytetään etikalla maustettua riisiä ja tuoretta kalaa.
Wakayaman läänissä ei käytetä lainkaan etikkaa. Suolattu kala ja riisi sekoitetaan kulhoon ja odotetaan reilu viikko kunnes seos happamoituu sopivan herkulliseksi.
Shigan läänissä kuuluisa funazushi valmistetaan muuten samalla tavalla, mutta sen annetaan käydä puolesta vuodesta kahteenkin vuoteen. Tämän jälkeen riisi kuoritaan pois ja vain kala syödään. Ruotsalaisillahan on myös hapatettu kala omana erikoisuutenaan, vaikka sitä ei sushiksi kutsutakaan.
Sushit voidaankin jakaa valmistustavan mukaan kahteen ryhmään. Narezushi (käynyt sushi) ja hayazushi (pikasushi) Eli luonnollisen käymisprosessin tulos ja etikalla hapatettu. Narezushi oli varsinkin sisämaassa käytetty säilöntäkeino.
Sushi on aka laaja käsitteenä. Tavallisimmat sushilaadut.
Nigiri- maki- temaki- chirashi- tekka-don- oshi- tataki- inari- ja neta.
Nigirisushilaatujakin on sitten 55 erilaista ja tavallisia maki.sushilaatuja kymmenkunta.
Arvosteltavaa kyllä riittää, toki siihen kuuluisi myös sushiravintolan etiketti ja aterian kulku varsinaisessa sushiravintolassa, ja paljon muuta......

Kuljin ko. paikan ohi ja huomasin, että Suomi-asiakkaat yrittivät saada niillä puikoilla ruokaa sisäänsä. Oli kyllä hymyssä pitelemistä. Verrattavissa jos Japanissa järjestettäisiin Nokia-kumisaappaan heittokisoja.

Perinteellisesti sushi kuuluu syödä sormin, mutta nykyään sushin syömiseen käytetään usein puikkoja. Molemmat tavat ovat hyväksyttyjä, etenkin jos muistaa pyyhkiä kätensä sushipalojen välillä etteivät maut sekoitu. Puikkoja käytettäessä sushipalaan on syytä tarttua pitkittäin kiinni koko sushipalan mittaisesti, koska muuten se voi katketa. Suupalan kokoista sushipalaa ei näykitä, vaan se syödään kokonaisena. Jos sushi on liian suuri, sen voi syödä parilla haukkauksella. Soija-astian voi nostaa läöhemmäksi suuta, jotta ei sottaa soijalla pöytää, mutta kättä ei pidä kuljettaa sushipalan alla suojana.
Sushipalaa ei myöskään uiteta soijakupissa, se on sopimatonta. Riisiä ei laiteta soijaan, vaan siihen kastetaan kala, muuten riisi hajoaa ikävästi soijaan, eikä sitä pysty enään syömään.

Japanilaisiin ruokatapoihin liittyy kaikenlaisia käytäntöjä, joista on tullut kirjoittamattomia sääntöjä. Sushiravintolassa on omansa.
Sushimestari apulaisineen seisoo baaritiskin takana valkoisissa asuissa. He puristavat tuoreet sushipallot asiakkaille tilauksen jälkeen.
Asiakas voi istua joko tiskin äärellä tai pöytään, jos pöytiä on tarjolla. Päälysvaatteet on syytä riisua jo ovensuussa, tiskille asti ei pidä paltoo päällä tulla.
Jos valitsee tiskin ja on ensikertalainen, kannattaa valita paikka reunalta, koska kokin edessä olevat paikat ovat kanta-asiakkaille.
Perinteisessä ravintolla on tapana, että mies menee edllä sisään ja nainen seuraa lähituntumassa, koska jos nainen astuu ensin sisään, oletetaan hänen olevan esimiesasemassa ja laskun maksaja.
Ennen tilausta tarjoilija tuo asiakkaalle kupin vihreää teetä, sekä o-shiporin, kostean pyyhkeen, jotta voi puhdistaa kädet. Jos pöydällä on kaksi lautasliinaa, on isompi tarkoitettu käsipyyhkeeksi ja pienempi servetiksi.
Hyvätasoisessa ravintolassa henkilökunta vaihtaa pyyhkeet muutaman kerran ruokailun kestäessä, myös aina mikäli asikas käy touletissa.
Sushin kanssa nautitaan aina vihreää teetä, mutta iltaisin myös sakea. Ruokailun lopuksi aina kuitenkin tuodaan vihreää teetä.

Aterian kulku
hyvätasoisissa paikoissa tarjotaan aluksi muutamia annoksia sashimia, chawanmushi-munahyydykettä, grillattuja merenantimia, ja kalaa tai muita pieniä alkupaloja, jotka antavat kokille käsityksen asiakkaan syömätahdista.
Alkupalan tarkoitus on myös taltuttaa nälkää, jotta asiakas ei joutuisi hotkimaan sushia, vaan voi keskittyä makuihin.
Alkupalojen jälkeen on kokin vuoro tiedustella , voisiko alkaa nigirizushien valmistamisen ( sorosoro nigirimashoga ? ) tilauksia voi tehdä sitä mukaa kuin syö. Jos asiakas on päättänyt luottaa kokkiin, sanotaan "o-makase" eli annetaan kokin päättää menusta. Kokki asettelee palan kerrallaan asiakkan eteen, kunnes sovittu määrä on nautittu tai asiakas on kylläinen. Ensin nautitaan kevät, valkolihaiset kalat ja sitten siirrytään rasvaisempiin punalihaisiin kaloihin.
Tonnikalan rasvainen toro-pala on kallein ja usein myös odotetuin osa ateriaa.
Usein sen jälkeen syödään vielä makeassa soijakastikkeessa valmistettua ankeriasta, ja viimeisenä makeahko munakakku.
Ammattitaitoinen kokki seuraa jokaisen ruokailijan rytmiä ja koettaa mukauttaa sushien tarjoiluvauhdin asiakkaale sopivaksi.
Silloin jos syödään tiskin sijasta pyödässä, tulee pöytään kerralla koko tilattu valikoima.
Laskun tilaaminen tapahtuu sanomalla "o-kanjo" (lasku), minkä jälkeen henkilökunta usein huutaa "o-agari" (syöminen päättynyt) Näin tehdään selväksi, että asiakas on valmis, ja on aika tuoda vihreä tee. Henkilökunta saattaa myös sanoa 0-agarin sijasta myös "o-aiso" (katkaisu). Asiakkaan ei pidä erehtyä käyttämään sitä, koska perimmiltää se tarkoittaa myös suhteen katkaisua ja asiakkaan suusta arvostelulta ravintolaa kohtaan.
Näin Japanissa, jossa ruokailuun liittyy myös shintolainen käsitys puhtaudesta.

Me käytiin pari viikkoa sitten vetämässä hanko sushit. Oli todella hyvää ja tuoretta.