Olimme todella lähellä erota mieheni kanssa. "Huonoa aikaa" oli n. pari vuotta. Sitten eräänä päivänä olimme melkeimpä jakamassa omaisuutta, kun vihdoin mieheni tajusi mistä huono oloni johtuu.. vaikka olin sitä yrittänyt useamman vuoden puhua.. Nyt sitten päätimme yrittää vielä kerran.
Olen iloinen tästä ratkaisusta, mutta en vaan osaa/uskalla heittäytyä taas täysillä mukaan. Jatkuuko tämä meidän onni, vai joudunko taas kerran pettymään? Kuka voisi auttaa ja kertoa miten saan ajatukseni mukaan tähän yrittämiseen?
Olen iloinen tästä ratkaisusta, mutta en vaan osaa/uskalla heittäytyä taas täysillä mukaan. Jatkuuko tämä meidän onni, vai joudunko taas kerran pettymään? Kuka voisi auttaa ja kertoa miten saan ajatukseni mukaan tähän yrittämiseen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei
minulle nousee lapsiasia mieleen. uskoisin myös, että teitä kahta viehättää erilainen asuinympäristö.
edelleen, näitä kahta ajatusta pyöritän mielessäni. sinun miehesi näkyy minulle rehellisenä ihmisenä, hän katsoo sinua suoraan silmiin. mutta hänen silmänsä harottavat myös asuntoasiaan, ehkä yksi mahdollisuus olisi, että on kysymys perintötilasta, tai peritystä talosta, jotakin siihen suuntaan.
tämä paikka ei kuitenkaan ole siinä lähellä, missä nyt koti on. sinä et taida olla samaa mieltä. sitten näen tuon lapsen, joka on rakkauden hedelmä. häntä kohtaan teillä on myös erimielisyyttä.
näen yksinäisen tien, mikä ei johda minnekään. kannattaako sitä kohti lähteä taapertamaan? te olette älykkäitä ihmisiä kumpikin.
sanon raa'asti, että tämä onni ei voi jatkua ilman luopumista. ja luovuttaminen tekee kipeää.
en tosiaan osaa sanoa onko juttuni vain kuvainnollista tarinaa, mutta te olette sellaisessa risteyksessä, että tätä ei voi jatkua pitkään. on avattava putket.
t. Keskiyö