Ennen papupata, nyt pohjaan palanut hapan liemi joka karkoittaa kaikki ympäriltään. Ei vain jaksa, ei ole mitään syytä iloita. Joskus entinen minäni vähän yrittää nousta pintaan, mutta se vaatii liikaa voimia, ei tämän elämän näin pitänyt mennä!
Ei jaksa hymyillä
olla iloinen
11241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä se vielä iloksi muuttuu.
ihmiset ovat kusipäitä ,vältä ihmisiä.
mun sydämen ja ilon lyttäs yks....silti oon ilonen mut en nii ilonen ku voisin :)
Muistan tuon tunteen silloin, kun olimme vasta eronneet. Mutta aika pian se muuttui ikäväksi, jota tunnen vain omissa oloissani. Muiden seura on juuri se pelastusrengas, ja tiedän, että jonain päivänä kaikki paska on takana päin.
uutta suoleen niin vanha kuolee, vai miten se menikää??
Illat yksin miettien, yöt yksin valvoen ja miettien, töissä ei ajatus kulje kun väsyttää ja miettii miksi kaikki on mennyt näin, sieltä taas yksin kotiin miettimään miksi tämä on tällaista. Ei helvetti jaksa enää.
Tuttu tunne..aika syvältä.
Peilistä katsoo totinen ja parissa vuodessa 10 vuotta vanhentunut mies.
:(
Usko silti, että kaikki muuttuu vielä. Keksit ratkaisun, toivut, tulee uusi onni, tai palaatte yhteen ikävöimäsi kanssa.
Itse olen miettinyt synkkiäkin hetkiä kaivaten, ne kuuluivat rakkauteen. Silloin meillä oli vielä yhteys. Sen katkettua jäi rakkaus, mutta erilaisena kuin ennen. Haaleana muistona, mutta siellä se elää. Ilo on kuitenkin palannut. Ja toivo.
Muistan Miehen, jonka silmissä paistoi pakahduttava ilo.
Kun kohtasin hänet uudelleen, hänen katseensa oli niin erilainen kuin muistin.
Katsoimme pitkään, kunnes jokin häivähti, hetki lyhyempi kuin silmänräpäys.
Jos saisin taas soittaa hänelle biisin, se olisi tämä.
http://www.youtube.com/watch?v=FyAtNTdh-eU